Kirjoittanut René Guénon, käännös ja kommentaari Fra Obnoxion 2008 1
Nimitys ”Etiopialaiset” tarkoittaa kirjaimellisesti ”palaneet kasvot” (Aithi-Ops) 2, ja niin muodoin ”mustat kasvot”. Sen on tavallisesti tulkittu tarkoittavan kansaa joka kuuluu mustaan rotuun, tai joka ainakin on iholtaan tummaa 3. Kuitenkin tämä kaiken kaikkiaan liian simplistinen selitys näyttää tuskin tyydyttävältä, kun muistamme miten muinaiset antoivat tosiasiassa tämän kyseisen nimen Ethiopia varsin erilaisille maille – jopa muutamille sellaisille, joiden kohdalla tuo nimitys ei ollut millään tapaa sopiva, ottaen huomioon että itse Atlantista kerrotaan kutsutun Etiopiaksi. Toisaalta näyttää siltä ettei tätä nimeä ole koskaan käytetty niistä maista, joita asuttavat kansat todella kuuluisivat varsinaiseen mustaan rotuun. Asiaan on siis pakko liittyä jokin muu huomioon otettava tekijä, mikä käy yhä ilmeisemmäksi kun panemme merkille, että samanlaisia sanoja ja ilmaisuja on olemassa myös muualla, jopa siinä määrin että se johtaa luonnollisesti tarkastelemaan millaista symbolista merkitystä näillä ilmaisuilla voisi todellisuudessa olla.
Kaukaisina muinaisaikoina kiinalaiset nimittivät itseään ”mustaksi kansaksi” (Li-Min), tämän ilmaisun esiintyessä erityisesti Chou-chingissä 4 (keisari Chou-enin 5) valtakautena 2317-2208 eaa). Paljon myöhemmin, Hsin-dynastian 6 alussa (noin 200 eaa), keisari antoi kansalleen vastaavan nimen 7, eli ”mustat päät” (chien-shou). Ja mikä vielä erityisempää, täsmälleen sama ilmaisu löytyy Kaldeasta (nishi salmat kakkadi) vähintään tuhat vuotta aiemmin. Lisäksi on syytä huomioida että kirjoitusmerkit ”chien” ja ”hei”, jotka tarkoittavat ”musta”, kuvaavat tulta, tuoden täten ”mustat päät” ilmaisun merkityksen vielä entistä lähemmäksi etiopialaisten nimeä. Orientalistit, joista suurin osa jättää symbolismin tarkoituksellisesti vaille huomiota, tahtoisivat selittää tällaiset termit kuten ”musta kansa” sekä ”mustat päät” tarkoittamaan ”mustatukkaista kansaa”. Valitettavasti, vaikka tämä luonnehdinta kuvaa kiinalaisia osuvasti, ei se kuitenkaan voisi millään tapaa erottaa heitä naapurikansoistaan, joten tämäkin selitys paljastuu pohjimmiltaan merkityksettömäksi.
Toisaalta on ehdotettu että ”musta kansa” oli tarkalleen ottaen se kansanosa, johon musta väri olisi ollut yhdistetty samaan tapaan kuin se Intiassa on yhdistetty shudra-kastiin, merkiten yksilöttömyyttä ja nimettömyyttä. Mutta todellisuudessa vaikuttaa siltä että tämä nimitys käsitti koko Kiinan kansan, ilman että massojen ja eliitin välille olisi tehty eroa; ja mikäli näin oli, ei tämä kyseinen symbolismi voisi enää olla pätevä. Tämän lisäksi, kun otamme huomioon paitsi sen faktan, että mainitun kaltaiset ilmaisut ovat olleet käytössä niin laajalti eri aikoina ja eri paikoissa kuin mitä olemme osoittaneet (ja on jopa erittäin mahdollista että vastaavia esimerkkejä on olemassa enemmänkin), myös sen, että muinaiset egyptiläiset puolestaan antoivat maalleen nimen Kemi 8 eli ”musta maa”, alkaa varmasti näyttää mitä epätodennäköisimmältä että niin monet eri kansat olisivat alkaneet käyttää itsestään tai kotimaastaan sellaista nimeä, jolla on alentava merkitys. Niinpä meidän ei tulisi tässä tapauksessa viitata tuohon mustan värin alempaan merkitykseen, sillä, kuten olemme toisaalla selittäneet, musta väri esiintuo kahtalaisen symbolismin, aivan kuten sillä nimettömyydellä johon juuri viittasimme ihmismassojen yhteydessä on kaksi vastakkaista merkitystä.
Mustan värin tiedetään symboloivan korkeammassa merkityksessään pohjimmiltaan luomattomuuden periaatteellista tilaa 9, ja tämä on se merkitys jossa nimi Krishna on ymmärrettävä, vastakohtanaan Arjuna, joka merkitsee ”valkoista”, näiden kahden edustaessa luomatonta ja luotua, kuolematonta ja kuoleman alaista, ”Itseä” ja itseä, Paramatmaa ja Jivatmaa. Saattaa kuitenkin herätä kysymys, miten luomattomuuden symbolia voidaan käyttää kansasta tai maasta? Myönnettäköön ettei yhteys ole ensi silmäyksellä ilmeinen, mutta kuitenkin tuo yhteys on tässä tapauksessa olemassa. Sitä paitsi ei voi olla sattumaa, että musta väri on yhdistetty aivan erityisesti kasvoihin tai päähän; termeihin, joiden symbolisen merkityksen olemme jo osoittaneet toisaalla, ”huipun” ja ”periaatteen” ideoiden käsittelyn yhteydessä. 10
Jotta voisimme ymmärtää mistä tässä on kyse, on meidän palautettava mieleen kuinka yllä mainitut kansat kokivat asuttavansa ”keskuksen” aluetta. Me esimerkiksi tiedämme että Kiinaa nimitettiin ”Keskivaltakunnaksi” (Chung-Kuo), ja että Egyptin asukkaat vertasivat maataan ”maailman sydämeen”. Lisäksi tämä ”keskuksellinen” sijainti on symbolisesta näkökulmasta täysin oikeutettu, sillä jokainen niistä maista joihin se oli yhdistetty oli tosiasiallinen sijaintipaikka tradition henkiselle keskukselle, sekä sen edustaja kaikille kyseisen tradition piiriin kuuluville, niin että heille se todellakin oli ”maailman keskus”. Keskusta voisi kutsua sen periaatteellisesta luonteesta johtuen luomattomuuden ”paikaksi” 11; sellaisena musta väri, ymmärrettynä korkeammassa merkityksessään, on sille todellakin sopiva. Toisaalta meidän on syytä vielä huomauttaa että toisella tapaa myös valkoinen väri on keskukselle sopiva, millä tarkoitamme keskusta sen ollessa valoon verrattavan ”säteilyn” 12 alkupiste. Niinpä voitaisiin sanoa, että keskus on ulkoisesti ”valkoinen” suhteessaan siitä lähtöisin olevaan ilmennykseen, kun se taas on sisäisesti ja itsessään ”musta”; ja tämä jälkimmäinen on luonnollisesti niiden olentojen näkökulma, jotka edellä mainitsemistamme syistä ovat sijoittuneet symbolisesti itse keskukseen.
FINIS
- Lähde: Rene Guenon: Symbols of Sacred Science, Chapter 16: The ’Black Heads’ (s.110-112) (Sophia Perennis, 2004) ↩
- Termi johtuu samasta aith-juuresta kuin sana aither (eli ”eetteri”), ja eetteri voidaan nähdä eräänlaisena tulen korkeampana muotona, eli ”Empyrean Taivaan” tulena. [Tässä esitettyjen seikkoja on mielenkiintoista verrata erityisesti kahteen kohtaan Salomon Korkeassa Veisussa: ”Minä olen musta, mutta ihana” (1:5); ”Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama” (1:6). On muuten sanottu, että Korkeaan Veisuun on kätketty kaikki mitä tarvitaa Viisasten Kiven valmistamiseen. – Suom. huom.] ↩
- Nykyisen Etiopian valtion asukkaat eivät kuulu mustaan rotuun, vaikka ovatkin ihonväriltään tummia. ↩
- [”Shu-Ching” – Suom. huom.] ↩
- [”Shun” – Suom. huom.] ↩
- [”Qin-dynastia” – Suom. huom] ↩
- Kiinassa hallitsijan tehtäviin kuului liittää sekä yksilöihin että asoihin niiden ”oikeat määritelmät”. ↩
- [Toisaalla Rene Guenon osoittaa että tämä mustaa tarkoittava termi liittyy olennaisesti sekä sydämeen että silmän pupillin, jotka molemmat ovat tietenkin symbolismiltaan ”keskuksellisia”. – Suom. huom.] ↩
- [Tekstissä lukee ”It is known that in its higher sense the color black symbolizes essentially the principal state of non-manifestation”, eli olen kääntänyt termit ”principal” sekä ”non-manifestation” systemaattisesti muotoihin ”periaatteellinen” ja ”luomattomuus”. – Suom. huom.] ↩
- [Tässä kohtaa Rene Guenon mainitsee alaviitteessään vain nimeltä toisen tekstinsä ”Cornerstone”. Kyseisessä tekstissä hän mm. käsittelee kulmakiven, pään ja periaatteen (eli ”prinsiipin”) yhteyttä. Psalmissa (118:22) sanotaan ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi”. Tällä ”kulmakivellä” tarkoitetaan itse asiassa holvin tai kaaren ”lakikiveä” tai ”huippukiveä”, joka nimensä mukaisesti sijoittuu kaaren huippulle, pitäen sieltä käsin koko rakennelmaa kasassa. Latinaksi tätä lakikiveä kutsutaan nimellä caput anguli ja hepreaksi resh pinnah, jotka molemmat tarkoittavat suomeksi ”kulman pää” (vastaava kivi rakennuksen perustuksissa on taas eben sethiyah, englantilaisittain foundation stone). Samassa ”Cornerstone” tekstissään Rene Guenon huomauttaa, että heprean kielen ”kulmaa” tarkoittava sana pinnah juontuu samasta juuresta kuin panim eli ”kasvot”. – Suom. huom.] ↩
- [Varsin arkiselta kuullostavalla sanalla ”paikka” on todellisuudessa suuri symbolinen merkitys. Esimerkiksi Genesiksessä (28:11) sanotaan ”Ja hän osui erääseen paikkaan”. Tässä mainittu ”Paikka” on kuitenkin heprenkielen Makom (MQVM), jota kabbalistit käyttävät Ketherin nimenä, ja joka vastaa hyvin Guenonin käsittelemää keskuksellista ”luomattomuuden paikka”, kuten tuosta Genesiksen 28. luvusta käy hyvin ilmi. Tätä voisi verrata myös esimerkiksi Pyhän Pietarin sanoihin (Cleminine Homiles) ”The Place of God is That-Which-Is-Not”. Vertaa myös Zohariin (The Book of Concealed Mystery) ”The Balance hangs in the Makom (place) which is Ain (not)”. Voitaisiin myös mainita näiltä samoilta sivuilta löytyvä Manly Palmer Hallin teksti ”Adamin ja Mestarin vuoropuhelu”, jossa Cerubim estää Adamilta pääsyn ”tähän sisäiseen paikkaan”. – Suom. huom.] ↩
- [Vertaa ”Seitsemän säteiseen Jumalaan” (Heptaktis), johon Guenon vittaa tässä kohtaa, mainitessaan alaviitteenä kyseistä aihetta käsittelevän tekstinsä ”The Seven Rays and the Rainbow”. Sateenkaaren kuusi väriä (indigo ei kuulu joukkoon, sillä se ei varsinaisesti ole väri samaalla tapaa kuin nuo kuusi muuta) voidaan kuvata heksagrammina, jossa ylöspäiseen kolmioon sijoittuvat päävärit keltainen, punainen sekä sininen, ja alaspäiseen kolmioon näiden sekoitukset oranssi, purppura sekä vihreä. Seitsemäs säde on itse keskipiste, joka on ”ulkoisesti valkoinen”, mutta ”sisäisesti ja itsessään musta”. Sama asia voidaan toki esittää myös muilla tavoilla – esimerkiksi kuution sekä siihen liityvien ulottuvuuksien ja neliöjuurien kautta – mutta periaate on sama. – Suom. huom.] ↩