© Alice Bailey, käännös ja kommentaari fra Nagahel 2009 1
Voimme nyt nostaa esiin seuraavan kysymyksen, mikä on ilmaistu seuraavin sanoin: ”Miksi joitakin osia tiedosta kutsutaan esoteerisiksi ja joitakin eksoteerisiksi?” Vastaus tähän kysymykseen vaatii käytännössä sen ymmärtämisen, että jotkin osat tiedosta koskevat elämän subjektiivista puolta, ja osa tiedosta objektiivista; että yhdenlainen tieto käsittelee energiaa ja voimaa (minkä vuoksi liian nopeassa tajuamisessa piilee vaara) ja toisenlainen tieto sitä, mitä energisoidaan. Niinpä on itsestään selvää, että ennen kuin kyky subjektiivisen tiedon varmistamiseen on saavutettu, kokonaiset faktojen alueet tulevat olemaan täysin ihmiskunnan suurimman osan ulkopuolella.
Kuten meille on kerrottu, evoluution tarkoitus on tietoisuuden saavuttaminen kaikilla tasoilla; johtuen ihmisrodun vähäisestä evoluutiosta ainoastaan fyysinen taso on tuotu millään tavoin tietoisen kontrollin alle. Tätä kyseistä tasoa koskeva tieto, informaatio mikä on keskittynyt tiheimpään objektiivisuuteen, fyysisen tason viiden alatason faktojen summaa pidetään eksoteerisena (salatieteellisestä näkökulmasta katsoen). Seuraavan kahden ihmisrodun aikana kaksi muuta alatasoa tullaan hallitsemaan, ja kokonainen tiedon massa koskien fyysistä ja eteeristä materiaa, energiaa, muotoa ja kokemusta fyysisellä tasolla tulee olemaan helposti ihmisen saatavilla, ja koskee ainoastaan hänen viittä fyysistä aistiaan.
Informaatio ja tieto koskien sitä elämää, joka muotojen läpi kulkee, tullaan huomattavan pidemmän aikaa pitämään esoteerisena, kuten myöskin materia-aspektin, sekä astraalisen ja mentaalisen tason energian lakien ymmärtäminen. Tämä on sanottu koskien tavallista ihmistä, ihmiskunnan perustekijää. Objektiivinen tai eksoteerinen tieto on suurelta osin sitä, minkä ihmiset ovat saavuttaneet tai varmistaneet Oppimisen Salissa 2 viiden aistin ja kokeilemisen avulla. Kokeileminen muunnetaan ajan kanssa ja monen inkarnaatiosyklin jälkeen kokemukseksi, ja tämä tuottaa viimein sen, mitä kutsumme vaistoksi tai yhdenlaisen tietoisuuden totunnaiseksi reaktioksi tiettyihin olosuhteisiin ja ympäristöön. Nämä kaksi aistimisen ja kokeilemisen muotoa voidaan nähdä toimivan eläin- ja ihmiskunnassa; ero niiden välillä on ihmisen tietoisessa kyvyssä muistaa, tajuta, odottaa, ja laittaa käyttöön menneiden kokemusten hedelmät, ja näin ollen vaikuttaa nykyiseen ja valmistautua tulevaan. Ihminen käyttää fyysisiä aivojaan tähän tarkoitukseen. Myös eläimellä on vaistomainen muisti, tajuamiskyky, ja sikiöasteinen valmistautumiskyky, mutta (toimiessaan ilman mieltä) se on kyvytön sopeuttamaan ne olosuhteisiin ennakko-odotusten muodossa, ei omaa kykyä laittaa tietoisesti käyttöön ja käyttää hyväkseen menneiden tapahtumien hyötyä, ja eikä näin ollen osaa oppia kokemuksen kautta samalla tavoin kuin ihminen. Eläin käyttää solar pleksuksen 3 keskusta samalla tavoin kuin ihminen aivojaan; se on vaistoelin.
Kaikki se mitä voidaan hankkia vaiston ja fyysisten aivojen kautta toimivan konkreettisen mielen avulla koskee sitä tiedon aluetta, jota voidaan kutsua eksoteeriseksi. Näin ollen on selvää, että jonkin tosiasian laajuuden käsittäminen on riippuvaista:
a. sielun iästä.
b. saavutetun kokemuksen määrästä ja käytöstä.
c. aivojen ja fyysisen ruumiin tilasta.
d. olosuhteista ja ympäristöstä.
Ajan kuluessa ja ihmisen saavuttaessa korkeamman evoluutiotason mieli kehittyy nopeammin, ja uusi tekijä tulee asteittain mukaan. Hiljalleen intuitio tai transsendentti mieli alkaa toimia, ja lopulta se syrjäyttää alemman tai konkreettisen mielen. 4 Tällöin se ottaa fyysiset aivot käyttöönsä vastaanottavana alustana, mutta samalla kehittää pään tiettyjä keskuksia ja siten siirtää toiminta-alueensa fyysisistä aivoista korkeampiin pään keskuksiin, jotka sijaitsevat eteerisen aineen tasolla. Ihmiskunnan suurille massoille tämä tulee tapahtumaan eetteristen alatasojen avautumisena kahden seuraavan rodun aikana. Tämän rinnakkaisilmiönä tulee eläinkunnassa tapahtumaan toiminta-alueen siirtyminen solar pleksuksesta alkeellisiin aivoihin, ja niiden asteittainen kehittyminen manaksen avulla.
Näitä seikkoja pohtiessamme käy ilmi se, että tiedon esoteeriset aspektit ovat niitä tietoisuuden alueita, joita ei ole vielä valaistu ja tuotu sisässä asuvan Olennon 5 tietoisen kontrollin säteilyn alueelle. Korostettava seikka tässä kaikessa on se, että kun tämä ymmärretään, tulee myöskin esoteerisen tiedon ja salatieteiden arvostus kohoamaan, ja kaikkien tietäjien pyrkimys tulee olemaan vetää tietoisuutensa piiriin ne kehittyvät keskukset, jotka ovat valmiita samankaltaiseen tietoisuuden laajentumiseen. Tässä ajatuksessa on ilmaistu myöskin avain Veljeskunnan tekemään työhön. He vetävät ihmisatomeja 6 puoleensa tietyn havahtumisen ja toiminnan aluetta koskevalla voimallaan, ja tuon vetäymyksen ja ylöspäisellä kaarella valmiina olevien ryhmäsielujen vastauksen voimalla tulee tietty Taivaallisen Ihmisen 7 keskus järjestetyksi. Samalla tavalla eläin tulee jossain vaiheessa mielen vähäisempien poikien vaikutuksen alueelle – ihmisten jotka ovat eläinten vanhempia veljiä, aivan kuten Viisauden Mestarit ovat ihmiskunnan Vanhempia Veljiä. Tällä tavoin keskinäinen linkittyminen ja lukittuminen kuten myöskin vastuun jakautuminen etenee.
FINIS
- Alice Bailey, A Treatise on Cosmic Fire. © Lucis Trust 1951. Ss. 287-288. ↩
- Oppimisen Sali on yksi Teosofisen mystiikan käyttämä termi, johon verrannollisia käsitteitä ovat mm. astraalimaailma, unien maailma, Eliphas Levin käyttämässä terminologiassa ”Suuri Astraalinen Käärme”; Oppimisen Sali on merkittävän harhan alue, mutta kuten voimme termistä havaita, myöskin tärkeiden psyykkisten opetusten paikka. Astraalimaailmalla ei ole kuitenkaan omaa totuuttaan, vaan sen totuus on heijastusta ja laadultaan riippuvainen ihmisen henkisestä kehitysasteesta. On sanottu, että ainoastaan Adeptit ja Mestarit voivat kulkea Mayavi-Rupan l. mentaalisen ruumiinsa avulla tietoisesti astraalimaailmassa täysin vaaratta, sillä se on myöskin kasvupesäke kaikenlaisille alemmanlaatuisille olennoille sekä ei-abstraktin vihan kyllästämien noitien asuinsija. ↩
- Solar Pleksuksen keskus on yksi seitsemästä energiakeskuksesta, nk. chakrasta. Salatieteellisten opetusten mukaan tämä on eläimellisen tajunnan tyyssija. Muistamme myöskin, että fyysinen keskus ja hermopleksus on aineellisen tason kristallaatio. Vaikka myös fyysisillä keskuksilla on oma luonnollinen toimintamallinsa ja tärkeytensä, niin joka tapauksessa salatieteellisten opetusten käsittäminen länsimaisen fysiologian ja etenkin nykyään yleisen materialistisen mentaliteetin valossa voi helposti johtaa harhaan vakavankin oppilaan, sillä mikäli fyysisiä kykyjä ja hienojakoisessa materiassa piilevää latenttia voimaa pyritään herättämään ennen kuin siihen on eettisiä valmiuksia, voi tämä johtaa mm. alempaan psyykkisyyteen ja vaarallisimmillaan ihmistä suojaavan eteerisen verhon rikkoutumiseen hyvin vakavin seurauksin. Kts. myös Ihmisen Kokoonpano – osa 2. ↩
- Bailey esittää asian tässä ilman teosofeille tyypillistä sanksrit -terminologiaa, minkä vuoksi se onkin helpompi myös länsimaisen opiskelijan ymmärtää. Toisin sanoen ja teosofeille yleistä sanskrit -terminolgiaa käyttäen, tässä ilmaistaan kuinka kâma manas korvautuu manas-buddhilla, rationaalinen ja erotteleva logiikka abstraktilla metafyysisellä älyllä ja ykseysnäkemyksellä. Tämä ”selventävä vaikeutus” on tässä kommentissa ilmaistu sen vuoksi, että jokainen ymmärtäisi sen joskus unohtuvan seikan, että monelle hankalat sanskriitin kieliset termit ovat kuitenkin olennaiselta sisällöltään asioita, jotka ovat jokaiselle ihmiselle tuttuja ja yleismaailmallisia seikkoja. Tässä kuvattu evolutiivinen vaihe tulee olemaan hyvin merkittävä asia tapahtuessaan suuressa mittakaavassa, sillä se tulee mullistamaan ja musertamaan nykyisin vallalla olevan ”konkreettisen järjen ylivallan” lopullisesti. ↩
- ”Sisässä asuva Olento” = Monadi, Jumala ihmisessä. Salaisesta Opista luemme seuraavaa: ”Jokainen Ihminen on inkarnoitunut Jumala.” Tämä jos joku täysin ymmärrettynä murtaisi mm. kristillisen kirkon ulkoinen vapahtajauskon ja messias -idolatrian hetkessä; toki samalla muistamme, että ihmisyydellä voidaan tarkoittaa monia asioita, ja ulkoisesti samaan ihmiskuntaan kuuluvien yksilöiden sisäinen ihmisyyden kehitysaste voi erota toisistaan hyvin huomattavasti. ↩
- Ihmisatomi = Evolutiivisella kaarella oleva ihmisyksilö, joka on vertauskuvallisesti kuin atomi (tai solu) kosmoksen, maailmankaikkeuden, ”Taivaallisen Ihmisen” ruumiissa. Bailey, kaikille mystikoille uskollisesti, voi olla välillä melko kryptinen ja epäselvä kirjoitustensa käyttämässä terminologiassa, etenkin mikäli opiskelija on saanut länsimaisen nykytieteellisen kasvatuksen. Tämä ei ole itsessään huono asia, sillä se harjoittaa sekä yksilön intuitiota että erottelukykyä näkemään sanojen ulkoisen merkitysten taakse ja ytimeen, mutta voi olla monelle harjaantumattomalle lukijalle kuitenkin kompastuskivi. Kts. myöskin huomio 6. ↩
- Taivaallinen Ihminen = Yksi kosmisen Logoksen makrokosmisesta keskuksesta, tuon kyseisen aspektin ydinolemus. Bailey yrittänee tässä hyvin hankalassa lauseessa sanoa, että pitkälle yksilöityneet, kehitystä eteenpäin tietoisesti kuljettavat ihmiset toimivat oman luonteensa tai aspektinsa järjestävänä keskuksena, ja tämän keskuksen ympärille tällöin muodostuva energiavaikutus on sen kutsuimpulssiin vastaavien joukkojen välityksellä kyseisen aspektin toiminta-alue maailmassa. Lukijan on jälleen heräteltävä intuitiotaan ymmärtääkseen asiasta olennaisen. Yksi salatieteiden merkittävimmistä opetuksista on ykseyden opin rinnalla toimiva vastaavuuden oppi: ”Niin on ylhäällä kuin on alhaalla.” Okkultismin kieli kuulostaa usein varsin mahtipontiselta puhuessaan esimerkiksi ”kosmisesta ja universaalista tasapainosta”, minkä vuoksi se voi järkevästä ja kriittisestä ihmisestä kuulostaa tarpeettoman mystiseltä. Selventäkäämme asiaa esimerkillä: Tällä suurten etäisyyksien ja mm. aineellismielisen astronomian aikakaudella tällainen mahtipontisuus (tai pikemminkin runollisuus) voi helposti saada tieteellisesti ajattelevan yksilön ajattelemaan mm. astrologiasta, että okkultisti uskoisi aineellisen kosmoksen planeettojen sijainnin vaikuttavan fyysisiä reittejä pitkin mm. ihmisen luonteenpiirteisiin. Näin ei tietenkään ole, vaan hermeettisen opin mukaan tähdet, kosmos ja universumi ovat meissä itsessämme, ja on olemassa syvällä vaikuttava vastaavuus eli samaisuus nk. mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välillä. Oppilaiden suusta voi kuulla esim. lausahduksen ettei heitä kiinnosta miettiä suhdettaan kosmiseen tai universaaliin tasapainoon, että he eivät usko voivansa vaikuttaa asiaan. Se mikä tulisi ymmärtää on, että tuo ”kosminen ja universaali tasapaino” ovat he itse, ja Taivaallinen Ihminen keskuksineen on heissä, on he Itse pienessä mittakaavassa. Kun tämä opetus sisäistetään ja ihminen saattaa ainoastaan näennäisesti erillisen oman itsensä l. mikrokosmisen tajuntansa mahdollisimman suureen tasapainoon ja harmoniaan toiseuden l. makrokosmoksen kanssa, on Suuri Työ ainakin inhimillisellä tasolla jo lähes tehty. ↩