Tiibetiläinen Kuolleiden kirja: Kolme rukousta Timanttipolulta

Käännös & kommentaari © fra Nefastos 2008

Seuraavat kolme rukousta ovat peräisin Tiibetiläisestä kuolleiden kirjasta. 1 Olen esittänyt ne tässä muunneltuina (tiedot muutoksista löytyvät kommenteista), jotta ei-buddhalainen okkultismin opiskelija voisi hyötyä näiden vanhojen rukousmietiskelyn kaavojen tarjoamista mahdollisuuksista ilman vieraan käsitteistön tuomaa merkityksen hämärtymistä & mielenkiinnon siirtymistä asian ytimestä merkityksettömiin muotoseikkoihin.

* * *

Intentiorukous

Vaikka kaikki ilmiöt ovat tyhjiä ja itsettömiä, tietoiset olennot eivät tätä osaa käsittää.
Voi! Kuinka myötätuntoa vailla he ovatkaan! 2
Jotta kaikki myötätuntomme kohteet voisivat saavuttaa valaistumisen, 3
minun on nostettava ruumiini, puheeni ja mieleni hyveeseen! 4

Hyödyttääkseni olentoja olemassaolon kuudessa luokassa, 5
tästä hetkestä siihen saakka kun valaistuminen on saavutettu,
ei vain itseni tähden vaan kaikkien hyväksi, 6
on minun kehitettävä korkeimpaan valaistumiseen pyrkivä mieli!

Kuinka myötätuntoa vailla ovatkaan ne, jotka eivät ole opetusta tavoittaneet,
jotka ovat pauloneet itsensä kärsimyksen luotaamattomaan valtamereen.
Siten, kaikkien myötätuntomme kohteiden vakauttamiseksi onnellisuuteen,
on minun kehitettävä korkeimpaan valaistumiseen pyrkivä mieli!

Minä itse ja kaikki loputtomat tietoiset olennot
olemme alkujaan samaa kirkkautta. 7
Tullaksemme tämän tietäen korkeimmanlaatuisiksi ruumiillistumiksi,
on minun kehitettävä korkeimpaan valaistumiseen pyrkivä mieli!

Profaanin, syklisen olemassaolon valtameri on kuin illuusio,
pysyvyys puuttuu kaikista kokoonpannuista muodoista.
Niiden olemus on tyhjä ja itsetön,
mutta nämä naiivit olennot, jotka eivät sitä käsitä,
harhailevat läpi syklisen olemassaolon,
riippuvaisen alkuperän kahdentoista lenkin ajamina. 8
Jotta kaikki tämän hetteikön pitelemät, nimeen ja muotoon sitoutuneet olennot
voisivat saavuttaa apoteoosin, 9
minun on nostettava ruumiini, puheeni ja mieleni hyveeseen!

Valaistumiseeni saakka minä turvaan Mestariin, 10
opetuksiin ja veljeskuntaan, 11
jalomielisyyttä ja muita täydellisyyksiä harjoittamalla minä kamppailen
saavuttaakseni kirkastuksen tilan kaikkien olentojen tähden! 12
Tullakseni hengelliseksi opettajaksi, johdattamaan loputtomia tietoisia olentoja,
kaikkia, ilman poikkeusta.

Tehköön autuus kaikki olennot onnellisiksi.
Kaikotkoon kaikista kärsimys kaikkine syineen.
Tehköön autuus kaikki iloisiksi, vapaiksi kärsimyksestä.
Levätkööt kaikki tyyneydessä, vapaina kiinnittymisestä ja inhosta.

* * *

Rukous Puhdistautumiseen

Päälakeni lootuskuupieluksella loistaa
mestarini timanttisalaman hahmoisena. 13
Hänen ruumiinsa on läpikuultava kuin kristalli,
ja hänen kuunkiekolla lepäävä sydämensä on tavu HUM,
jota ympäröi satatavuinen loitsu. 14
Pääaukileeni läpi virtaa nektari,
puhdistaen erheeni, kielteiset asiat ja sekavuudet.

Valelkoon timanttisalaman mestari, 15
loistava ja transsendentti,
minut tänä hetkenä neitseellisen tiedostamisen nektarivirralla,
että kielteiset asiat ja sekavuudet tulisivat puhdistetuiksi
minusta ja kaikista olennoista, ilman poikkeusta.

Om Vajrasattva
Samayamanupâlaya Vajrasattva
Tvenopatistha Drdho Me Bhava
Suposyo Me Bhava
Sutosyo Me Bhava
Anurakto Me Bhava
Sarvasiddhim Me Prayaccha
Sarvakarmasu Ca Me
Cittam Shreyah Kuru
Hûm
Hahahaha Ho
Bhagavân Sarva Tathâgata
Vajra Mâ Me Munca
Vajrabhava Mahâsamayasattva Âh

Ymmärtämättömyyteni, harhojeni ja sekavuuteni tähden
olen rikkonut velvollisuuksieni rajat 16
joita minun olisi tullut varjella.
Oi suojelijani ja mestarini, ole turvanani!

Sinä, korkein ja loistava timanttisalaman pitelijä,
joka ruumiillistat suuren myötätunnon ja rakkauden,
oi sinä ensimmäinen kaikista olennoista, ole turvanamme.
Auta meitä puhdistamaan kaikki säröt, vailla poikkeusta
kielteisyytemme, sekavuutemme, rikkeet ja lankeemukset.

Tämän hyvän toiminnan kautta
toivon nyt saavuttavani timanttisalaman olemuksen
ja saavuttakoon kaikki tietoiset olennot, ilman poikkeusta
nopeasti saman tilan.
Kunpa voisimme tulla aivan sinun kaltaisiksesi, timanttisalaman mestari,
täsmälleen sinua muistuttaviksi ruumiissamme, seuraltamme, eliniältä, kutsumukselta,
ja korkeissa, harvinaislaatuisissa, suuremmissa merkeissä.

* * *

Sisäisen Uhrauksen Rukous

Om Vajra Bhûmi Âh Hûm
perusta muuntuu voimalliseksi kultatantereeksi
Om Vajra Rekhe Âh Hûm
uloin raja tulee rautavuorien jalokivin koristetuksi aidaksi.

Ja keskellä on Maailmanvuori, vuorten kuningas, 17
majesteettisena, viidestä kallisarvoisesta aineksesta kokoonpantuna, 18
ihmeellisen kauniina muodoltaan, ilahduttavana katsella, 19
ympäröitynä seitsemällä kultaisella vuorijonolla 20
ja seitsemällä emanaation merellä. 21 22

Minä uhraan tämän maailman, auringon ja kuun,
lohikäärmeen pään ja pyrstön, 23
ihmisten ja jumalten ylenpalttiset luonnonvarat ja rikkaudet,
teille, kalliit mestarini, ja teidän seurueillenne. 24
Myötätuntonne kautta, olkaa hyvät ja hyväksykää ne
kaikkien olentojen hyödyksi!

Om Âm Hûm
Kalliille mestareilleni ja Emanaation kirkastetun ruumiin alueille 25
minä uhraan kaikki jumalten ja ihmisten laskemattomat rikkaudet,
miljardin tietoisen ja tiedottoman maailman mittaamattomassa palatsissa,
tiiviinä pilvenä uhrauksia, moninaisina kuin atomit,
Maailmanvuoren ja sen mannerten kanssa. 26
Hyväksykää nämä, pyydän, myötätunnolla ja rakkaudella!
Syntykööt kaikki olennot kirkastetun ruumiin Emanaation alueille!

Om Âh Hûm
Kalliille mestareilleni ja täydellisen voiman kirkastetun ruumiin alueille 27
uhraan tämän aistinten kirjon
ja aistimellisen toiminnan kentän täydellisen puhtauden,
koristettuna viidellä aistimustavalla, sädehtivällä ja kirkkaalla,
ruumiini puhtaan energian kanavien mittaamattomassa palatsissa.
Hyväksykää nämä, pyydän, myötätunnolla ja rakkaudella!
Syntykööt kaikki olennot täydellisen voiman ruumiin alueille!

Om Âh Hûm
Kalliille mestareilleni ja Todellisuuden kirkastetun ruumiin alueille 28
uhraan tämän alkuperäisen puhtaan ja neitseellisen tiedostamisen tilan
joka asuen puhtaan Todellisuuden kirkastetun ruumiin palatsissa
on mielen tosiasiallinen luonto.
Vapaana ulkoisesta tarkoituksesta,
tyhjänä, säteilevänä, sisäisestä levottomuudesta vapaana.
Hyväksykää nämä, pyydän, myötätunnolla ja rakkaudella!
Syntykööt kaikki olennot Todellisuuden kirkastetun ruumiin alueille.

Om Âh Hûm
Tarjotessani tämän erinomaisen ja miellyttävän kokonaisuuden, 29
älköön nousko esteitä valaistumisen tiellä,
tulkoon tajutuksi Autuuteen Kulkeneiden mennyt, nykyinen ja tuleva intentio,
älköönkä mieleni hämmentykö olemassaolon kiertokulun edessä,
älköönkä tulko yksinäisen kaikkiallaolon paulomaksi, 30
vapahtaakseni kaikki olennot avaruuden syvyydessä.

Om Âh Hûm
Mahâ Guru Deva
Dâkini Ratna Mandala
Pûjâ Mega  Hûm

* * *

Edellä esitetyt loitsurukoukset ovat kaikkien käytettävissä. ”Minä itse ja kaikki olennot olemme alkujaan samaa kirkkautta”, eikä mikään muotosidonnainen seikka – fyysinen, temperamenttiin kuuluva tai opinkappaleisiin lukeutuva – erota ihmisiä toisistaan. Se, että kyseiset rukoukset ovat versoneet idässä ja ne käyttävät magian tarkoituksiin voimallisia sanskritinkielen sanoja siinä missä länsimainen magia pyrkii esittämään samat vetoomukset useimmiten heprean- tai latinankielellä, ei merkitse eroa merkityksessä vaan ainoastaan sävytyksessä.

Nämä intention, puhdistumisen ja uhrauksen rukoukset voivat kukin auttaa meitä saamaan aikaan erinäisiä oleellisia, henkistäviä muutoksia itsessämme. Ensimmäinen näistä rukouksista pyrkii sitomaan alemman korkeampaan, toinen tuomaan korkeamman vaikuttavaksi alemmassa, ja kolmas kuuluu dynaamisen – eikä vähemmän dynaamisen, vaikka se on sisäistä – toiminnan piiriin. Niitä voidaan käyttää niin ritualistisesti kuin meditatiivisestikin, resitoiden tai älyllisesti tarkastellen. Mitä laajemmalla alueella – henkisellä, älyllisellä, tunteellisella, energeettisellä, konkreettisella – alueella ne tulevat käytetyiksi ja tajutuiksi, sitä voimakkaampi luonnollisesti on kehittävä impulssi. Kuten helposti voidaan todeta, niiden esittämä ihanne on korkein mahdollinen, ja tähtää henkisen olemassaolon abstraktiin ilmennykseen koko olemassaoloa kehittävällä tavalla.

FINIS

  1. Penguin Booksin erinomaisesta, täydennetystä englanninkielisestä versiosta (2005, 2006) allekirjoittaneen käännöksinä. Rukousten nimet englanninkielisessä käännöksessä ovat The Generation of an Altruistic Intention, Purification of Negativity and Obscuration through the Repeated Recitation of the Hundred-syllable Mantra [of Vajrasattva], ja The Mandala Offering. Rukouksissa olen kääntänyt sanskritinkielisen sanan “vajra” systemaattisesti ”timanttisalamaksi”, sillä sanalla on nämä molemmat merkitykset (muiden merkitystensä ohella), ja näiden kahden varsin erilaatuiset assosiaatiot – toisen hetkellisyys ja toisen äärimmäinen kestävyys tai pysyvyys, jotka yhtyvät molempien kirkkaudessa ja vastaanpanemattomassa voimassa – luovat toivon mukaan suhteellisen tarkan mielleyhtymän ilman buddhalaisen käsitteistön tuntemusta. Toistettujen rukousten luokittelu Timanttipolun alaisuuteen ei perustu niinkään paljon buddhalaisuuden sisäisiin luokituksiin kuin henkilökohtaiseen näkemykseen. ↩
  2. Tämä ei ole moite, vaan säälin ilmaus. Olennot, joissa buddhinen prinsiippi ei vielä ole noussut toimintaan, eivät osaa kokea aitoa rakkautta – myötätuntoa, joka on itseyden ja toiseuden rajapinnan murtumista aitoon, eheään näkemykseen. Mikään hurskastelu ei voi täyttää empatian paikkaa ihmisessä, ja siten kaikenlainen moralisointi on turhaa. Totuutta etsivän ihmisen on löydettävä buddhi löytääkseen todellisuuden maailman, ja sen löytäessään hän ymmärtää, että ykseys (jonka rakkaus / myötätunto spontaanisti ilmaisee) on olemassaolon luonnollisin muoto. ↩
  3. ”Valaistuminen” on juuri itseyden ja toiseuden yhdistymistä; mielen tietoisen puolen yhtymistä sen piilotajuiseen puoleen, jolle on annettu monia nimiä riippuen siitä, millaisessa suhteessa se kulloinkin nähdään tietoiseen minuuteen: sielu, varjo, anima, kynnyksenvartija, &c. Se on tietoisen minän antimateriaa, joka sen kanssa harmonisesti yhtyessään synnyttää auringonkaltaisen loisteen. ↩
  4. Ihmisen on löydettävä totuus ja voima voidakseen opetuksella ja esimerkillä auttaa muita niitä löytämään. On mielenkiintoinen tosiasia, että vaikka pyrkijä seuraisi ”pratyêka buddhan” tietä ja etsisi tietoa & voimaa yksinomaan omaksi hyödykseen, niin sikäli kuin hän todella osaa kulkea tuota vasenta tietä kokonaisvaltaisella tavalla ja löytää totuuden, tällöin aktualisoituva buddhinen prinsiippi johtaa hänet tekemään työtä myös muiden hyväksi. Koska buddhinen valaistuminen on sinällään ykseyden saavuttamista eli eristetyn minän näkemistä virhekäsitykseksi, lopussa OKT ja VKT eivät eroa toisistaan etiikaltaan ja tavoitteiltaan. Näitä tavoitteita profaanit kutsuvat ”altruistisiksi”, mutta todellisuudessa ajatus egoismista ja altruismista on dualistinen käsitys ja siten harhaa. Ajatus jonkin teon altruistisuudesta edellyttää jo erillisen egon olemista ja hylkäämistä, mikä puolestaan on harhaa. ↩
  5. Olentojen kuusi luokkaa ovat: eläimet, helvetin asukkaat, nälkäiset haamut, ihmiset, asurat (titaanit, langenneet enkelit) ja devat (enkelit, ”jumalat”). Nämä olentojen luokat merkitsevät tietoisuuden ilmentymistä erilaisilla olemassaolon tasoilla, kuten on esitetty Argarizimin toisessa osassa. ↩
  6. VKT:n seuraajat tuskin kykenevät esittämään rukouksensa tässä muodossa tuntematta vastareaktiota ja mielen hylkimistä. He sanokoot siis: ”itseni tähden kaikkien hyväksi” – ymmärtäen, että he itse tulevat saamaan suurimman mahdollisen hyödyn pitkäkestoiseen kehitykseensä nimenomaan muiden hyväksi ponnistelemalla. Tehkööt he sen kylmästi kuin Mejnour (Bulwer-Lyttonin romaanin synkkähahmoinen adepti) mikäli niin preferoivat, mutta yhtä kaikki he toimivat houkkamaisesti, jos pelkästä ymmärtämättömyydestä heittävät pois täydellisen tiedon avaimen, buddhisen prinsiipin loiston. Tuo prinsiippi kuuluu universumin perusrakenteeseen, se ei ole tekopyhien kuvainpalvojien keksintöä. ↩
  7. Alkutekstissä ”buddhatilaa” (buddhahood), so. buddhista perusprinsiippiä. Ruusuristiläinen terminologia esittäisi saman sanomalla, että kaikki olennot ilmentävät samaa Christus Mysticusta, ”salaperäistä Kristusta”. Kuten Blavatsky esittää, âtma (itseys, tahto) itsessään ei voi toimia, vaan se vaatii aina buddhin (rakkauden) ilmentyäkseen ja toimiakseen. Buddhi on âtman dynamisoiva funktio, ja siten kaikkien olentojen olemassaolon ja toiminnan alkulähde. Tämä on olemassaolon ensimmäinen pari: ensimmäinen henki-aine-duadi, tietoisuuden Isä-Äiti. Ilman muita prinsiippejä voisi olemassaoloa ilmentyä, joskaan ei kehittyä eikä tietoistua; mutta ilman âtma-buddhia ei olemassaoloa voi olla. Âtma-buddhi on Jumala ”maskuliinisessa” ja ”feminiinisessä” olemuksessaan, aivan kuten alkuperäisen kolmikon täydellistävä manas on ”miesnaisellinen” Lucifer (lainausmerkit ovat tarpeellisia osoittamaan näiden sukupuolierojen symbolisuutta; muodottomassa maailmassa sanojen ”mies” ja ”nainen” merkitykset ovat ymmärrettävästi varsin erilaisia kuin konkreettisessa, ja merkitsevät niin sanotusti toiminnanaspektien dharmallisia eroavaisuuksia). ↩
  8. Buddhalaisessa syysuhteiden ketjussa on 12 lenkkiä (”nidânaa”), joista jokainen antaa synnyn seuraavalle, jatkaen näin loputtomiin tuota ”syklistä olemassaoloa”, ihmisen tai minkä tahansa kappaleen syntymä-kuolema-syntymä-kausaliteettia. Nämä lenkit vastaavat eläinradan kahtatoista kuviota, muodollisen elämän aikasidonnaisia määrittelijöitä. Niin kauan kuin olento toimii kausaalisesti, hän yksinkertaisesti toimii näiden kahdentoista arkkityyppisen olemuksen ohjailun mukaisesti. Vapaata tahtoa ei ole niin kauan kuin itseys ja toiseus käsitetään erillisinä ja minkään tason väkivalta (toiseuden pakottamispyrkimys) on edes teoreettisesti mahdollista. ↩
  9. Alkutekstissä ”buddhatilan” (buddhahood). ↩
  10. Alkutekstissä Buddhaan. Meidän on muistettava, että buddha on tietoisuuden aste; yleis- eikä erisnimi. Siten buddha ei merkitse niinkään kaksi ja puoli vuosituhatta sitten elänyttä tietäjää, kuinka loistelias hänen saavutuksensa olikaan, vaan itse kullekin hänen sisäistä yhteyttään jumaluuteen ensisijaisesti, ja mahdollista (näennäisesti) ulkopuolista viisauden opettajaa toissijaisesti, jos hän on tällaisen opettajan itselleen auktoriteetikseen omasta aloitteestaan valinnut. ↩
  11. Kukin okkultisti turvaa sen veljeskunnan henkiseen opetukseen ja energiayhteyteen, jonka piirissä hän toimii. Kaikki nämä mestarit, opetukset ja veljeskunnat (buddha, dharma, sangha) muodostavat yhdessä mestarien, opetusten ja veljeskuntain ykseyden, näiden antaumussanojen korkeimman merkityksen. ↩
  12. ”Kirkastuksen tilan” on jälleen alkutekstissä ”buddhatilan” (buddhahood). ↩
  13. Mestari = ”hengellinen opettaja” (spiritual teacher), timanttisalaman hahmoinen = ”Vajrasattva”. Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta paneutua tarkemmin erinomaisen kiinnostavaan vajra-symboliikkaan, joka vaatisi hyvinkin oman tutkielmansa. Asiasta kiinnostunut lukija verratkoon vajrayanan ”välittömän kirkkauden” oppia fysikaaliseen salamailmiöön ja kahden käden teiden yhdistämiseen. ↩
  14. Mantra. Tämän loitsun tarkoituksena on selvästi saattaa ihmisruumiin seitsemäs portti (sahasrara-chakra, ks. fra Nagahelin artikkeli Ihmisen kokoonpano, osa II) värähtelemään sellaisella puhtaudella ja intensiteetillä, että se hengen kanavaksi tulleena puhdistaa ja vakauttaa alempien keskusten toiminnan. ↩
  15. Vajrasattva. ↩
  16. Jos rukoilija on siinä suurenmoisessa tilassa ettei hän koe, että hänellä olisi tunnollaan suoranaisia korvaamatta jääneitä rikkomuksia tai vääriä tekoja, tätä rukousta voidaan yhtä kaikki käyttää askension tiellä. Tällöin sekavuudella ja rikkomuksilla voidaan viitata siihen alkuperäiseen, symboliseen lankeemukseen, johon kaikki muodolliseen elämään syntyneet olennot ovat osallisia. Ennen täydellisesti nirvânista tilaa vaikuttaa involuutioimpulssi jokaisessa tietoisuudessa, vaikka kuinka vähänkin. ↩
  17. ”Mount Sumeru”. ↩
  18. ”Viisi arvokasta ainesta” ovat kulta, hopea, turkoosi, koralli ja helmi. Nämä ovat luonnollisesti samaan tapaan rukouksessa aktiiviseen luovaan mielikuvitukseen vetoava tapa kuvata puhtaan energian, akashan, elementtejä. Kulta ja hopea ovat tuttuja länsimaisenkin alkemian kuvastosta transmutaatioprosessin päämäärinä, ja helmen merkityksen muistamme ruusuristiläisestä symboliikasta. Turkoosin merkitystä voinee lähestyä kiven sinisävyn ja korallia kyseisen ”kiven” syntyhistorian symbolismia harkitsemalla. ↩
  19. Vuoren ”ilahduttava muoto” on sama pyhän kolmion hahmo, jonka symbolismiin on paneuduttu esim. Vuorisaarna-kommentaarissa. Se edustaa alkukolminaisuutta, ts. omaa ”pyhää avaintamme”. Kun maailmanvuori tai –puu kuvataan ylösalaisin käännetyksi, on kyse juuri Argarizimin ”maljan” ja sitä vastaavan ”hieroglyfisen avaimen” kaksoiskolmiosymboliikasta, jossa muodoton peruskuva heijastaa muodollisen perikuvan mayan merenpintaan ylösalaisin. ↩
  20. Makro- ja mikrokosmoksen seitsemän perusprinsiippiä, joiden kaikkien perusolemus on puhdasta kultaa ja häviämätön kuin vuori. ↩
  21. Seitsemän prinsiipin seitsemällä shaktisella vuodatuksella eli niiden muuttuvaisilla voimaprinsiipeillä. (Esimerkkinä, ihmisen silmin nähtävä fyysinen olemuksensa (”sthûla sharîra”) ei ole hänen todellinen ruumiinsa, vaan ainoastaan tuon ruumiin väliaikainen projisaatio tai kiteytymä. ↩
  22. Olen jättänyt pois seuraavan säkeistön, johtuen sen nimikkeistön vieraudesta buddhalaista symboliikkaa tuntemattomalle, ja länsimaisten vastineiden puutteesta. Alkuperäinen säkeistö voitaisiin suomentaa vaikkapa seuraavasti: ”Viratdehan mantere idässä, Jambudvîpa etelässä, / länttä koristaa Aparagodanîya, pohjoisessa on Uttarakuru. / Näiden mannerten vierille jäävät kahdeksan välimannerta: / Deha ja Videha, Câmara ja Aparacâmara, / Shâtha ja Uttaramantrina, Kurava ja Kaurava.” Tässä kohtaa rukousmietiskelyä tulee kuitenkin muistaa näiden olemassaolon luokkien, ”mannerten” olemassaolo, lainmukaisuus ja se tosiasia, että ihmisyyden tila on vain yksi lukemattomista universaalin kognition mahdollisuuksista muodolliseen ilmennykseen. ↩
  23. ”Lohikäärmeen pää ja pyrstö” (caput & cauda draconis) alkutekstissä Rahu ja Ketu, kuun nousevan ja laskevan noodin jumaluudet. ↩
  24. ”Mestarit” tässä ja myöhemmin alkutekstissä ”henkiset opettajat”. ”Saattueet” ovat näiden olemusten aurinen ja shaktinen osa, johon voidaan lukea myös opetuslapset. ↩
  25. Olen joutunut käyttämään hyvin riittämättömiä suomennoksia. Englanninkielisessä tekstissä (joka jo sekin on saanut väistämättömän osansa käännöstyön prokrusteenpöydällä) ”fields of the Buddha-body of Emanation”. Täsmälliset merkitykset jäävät lukijan omien jatkotutkimusten ja intuition varaan. Kyse on tietenkin alkuperäisen emanaation korkeammanlaatuisista ilmentymisistä muodottomissa, kirkastetuissa ”maailmoissa” (tietoisuudentiloissa). ↩
  26. Lukija saattaa kysyä, kuinka voimme uhrata jotain, mitä emme edes omista? Mitä merkitystä on tällä fantasialla, jossa koostamme kuvan koko universumista vain oman päämme sisällä, ja sitten annamme sen uhrina henkiselle pyrinnöllemme, joka niinikään on vain oman tietoisuutemme rukouksessa projisoitu muoto? – Mutta joka tätä kysyy, hän ei vielä lainkaan ymmärrä, mitä loitsu, rukous, mietiskely, itse asiassa myös filosofia ja aatteellinen ponnistus todella merkitsevät tietoisuudelle, & mikä on niiden kaikkien aktuaalinen vaikutus. Okkultismissa me olemme tekemisissä todellisen syiden maailman, emme aineellisen seurausten maailman kanssa. Jos näitä loitsuja eivät käytä ymmärtämättömät uskovaiset, jotka vetoavat vain sanojen ulkoiseen voimaan, vaan viisaat, jotka osaavat vedota niiden ytimeen, voidaan saada aikaan tosiasiallisia mikrokosmisia vaikutuksia – ja sitä kautta, sikäli kuin sellaiseen on halua, yhtälailla ulkoisia mullistuksia. Mutta koko aihe on niin hengellisesti syvä ja (siksi) länsimaalaiselle, materialistiselle psykologialle niin äärettömän vieras, ettei tässä yhteydessä ole mitään toivoa esittää asiasta tämän enempää. ↩
  27. ”Fields of the Buddha-body of Perfect Resource”, ks. viite 25. ↩
  28. “Field of the Buddha-body of Reality”, ks. viite 25. ↩
  29. Alunp. ”mandalan”. Mandala edustaa kokonaisuutta, tietyn ajatusrakenteen mikrokosmosta. Tämä rukous on ”mandala-uhraus”, sillä rukoilija / loitsija muodostaa kuvan kokonaisuudesta, jonka hän voi ehdoitta uhrata oman korkeimman aspiraationsa voimille ja niitä edustaville mestareille ulkoisissa ja sisäisissä maailmoissa. Oppilas ei näin ollen uhraa vain jotain oman itsensä osaa vaan koko olemuksensa niin aktiivisena olentona (paneutumalla rukoukseen persoonana) kuin potentiaalisena täydellisyytenä (hahmottelemalla mielessään koko kosmisen mallin, jonka projisaatio hän on, ja joka siten edustaa hänen olemassaolonsa koko potentiaalia). ↩
  30. Rukoilija sitoutuu tässä olemaan seuraamatta kahdesta autuuteen johtavasta (ylöspäisestä) tiestä sitä, joka johdattaisi hänet ”itsekkääseen” nirvânaan. Tätä on joskus nimitetty pratyêka-buddhan tieksi tai henkeen nousevaksi vasemman käden tieksi. Se on kaikkein korkeimmanlaatuinen ”lankeemus”, käyttääksemme pakosta riittämätöntä sanaa, joka ihmiselle voi tapahtua. Mutta kuten on todettua, ”isän talossa on monta huonetta”, ja siten tätä VKT:n huippua täydellisen ”yksinäisessä kaikkiallaolossa” (sic) ei pidä liikaa moittia; sillä harjaantumaton mieli ei kuitenkaan kykenisi käsittämään valintaa näin korkeissa henkisissä piireissä. ↩