© fra Nefastos 2006, fras Nefastos & Wyrmfang 2013
Seuraavassa on lista kirjallisuudesta, johon paneutumista suositellaan jäsenille ja jäsenyyttä harkitseville.
1) Eri uskontojen alkuperäiset pyhät tekstit.
Erityisesti mainittakoon seuraavat:
- Raamattu. Aidon kristillisyyden tulkkina erityisesti Vuorisaarna (Matteuksen evankeliumin luvut 5-7). Myös Genesiksen, Jobin kirjan ja Johanneksen Ilmestyksen tunteminen on hyväksi veljeskunnan filosofian tutkimuksessa.
- Bhagavad Gîtâ.
- Dhammapada.
- Tiibetiläinen Kuolleiden Kirja, jonka lukeminen auttaa ymmärtämään niin kuolemaa kuin mystiikan moniulotteista maailmankuvaa paremmin kuin analyysilla kuivatettuihin tutkielmiin perehtyminen.
- Gnostilaiset evankeliumit, kuten Nag Hammadin löydökset ja Juudaksen evankeliumi. Kristinuskon ”kerettiläiset” suuntaukset pitivät sisällään huomattavasti enemmän tiedostettua esoteerista ainesta kuin sittemmin valtaan noussut kristinuskon muoto. Nykyajan ihmiselle tulisi olla a priori selvää, että tietoa (gnosis) painottava uskonnollinen suuntaus on filosofiselta tasoltaan huomattavasti korkeammalla tasolla kuin paljasta uskoa vaativat suunnat.
2) Helena Blavatskyn ja Pekka Ervastin teosofiset tekstit.
Paljon parjattu ja vähän ajatuksella luettu Blavatsky esitti teksteissään täydellisen pohjan nykyajan okkultismin renessanssille. On väitetty, että Blavatsky ei kirjoittanut juurikaan omaa tekstiä, vaan ainoastaan paketoi aiemmat opit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi; toisaalta kaikki nykyaikainen okkultismi näyttää pohjaavan joko avoimesti tai salavihkaa Blavatskyyn. Pääteos Salainen Oppi. Arvokkaana teosofisen okkultismin peruslähtökohtien esittäjänä Teosofian Avain. Blavatskylaisen teosofian Suomeen tuoneen Pekka Ervastin omat kirjoitukset ovat aivan yhtä suositeltavia, satanismin tutkimuksessa erityisesti teos Pahan voittaminen.
3) Okkultismin ja vanhojen mystikkojen klassiset tekstit.
Kuten Corpus Hermeticum ja laaja symbolistis-filosofisen alkemian traditio, jne.
4) Filosofien teokset.
Filosofinen ajattelu sanan varsinaisessa merkityksessä on kaikkein puhtainta älyllistä mietiskelyä, ja innoituksen ja käytännön elämän kanssa yhdistyessään se muodostaa pohjan aidolle henkiselle kehitykselle. Useimpia filosofian klassikoiksi tunnustettuja ajattelijoita (esimerkiksi Platon, Leibniz, Spinoza ja Schopenhauer) voidaan lukea myös okkultistista ajattelua sen joltakin olemuspuolelta lähestyväksi. Erityisesti tämä pätee niin kutsuttuun saksalaiseen idealismiin, josta ennen kaikkea F.W.J. Schellingin ajattelu on jo käytännössä monin paikoin puhdasta okkultismia.
5) Okkultismin vastustajien teokset.
Mikäli aikoo tutkia vakavissaan okkultismia, on se perusteltava itselleen kokonaisvaltaisesti. Emme saa syyllistyä samaan virheeseen kuin katsomme joidenkin uskontokriitikoiden syyllistyneen – ottaa itsellemme helppoa kohdetta jota kritisoida, ja katsoa samalla kritisoineemme perustavasti koko aatetta. Vakavalle okkultismin tutkijalle on huomattavaa hyötyä tuntea pääpiirteiltään klassista uskontokritiikkiä, joka osittain kohtaa myös okkultistista ajattelua. Esimerkiksi Durkheimin, Freudin, Humen, Marxin, Feuerbachin ja Nietzschen uskontoa koskevat ajatukset ovat useimmiten huomionarvoisia.
6) Laadukas ei-tietokirjallisuus.
Keskittyminen yksinomaan tietokirjallisuuteen urauttaa ajattelua helposti. Kaunokirjallisuuden, runouden, mytologian jne. avulla mieli säilyttää helpommin kykynsä inspiroitua ja pysyä avoimena uusille ajatuksille.
7) Johannes Nefastoksen teokset.
Oleellinen osa Azazelin Seuran ideologiaa.
Nykyaikana hyvinkin runsasta uushenkisen kirjallisuuden tarjontaa suositellaan sen sijaan lukemaan korostetun harkitusti. Huomattavan usein maagisia ilmiöitä nimiinsä listaavat kirjailijat johtavat muuhun suuntaan kuin kokonaisvaltaiseen, eheyttävään okkulttisen kasvun suuntaan. Ei yksinomaan kultivoitu tunne-elämä, ei yksinomaan älyllinen analyysi eikä yksinomaan ponnistus kasvuun, vaan kaikki nämä yhdistettyinä johtavat tutkijaa eteenpäin. Ja yhtä kuin kyetä lukemaan monenlaista sisäisesti harkiten on kyky lukea olennaisimmat tekstit syventyen. Monilla nerokkaimmillakin okkultistikirjailijoilla on ajatustensa seassa vääristyneitä ihanteita, jotka tulee oppia hylkäämään.