Ote Arthur Avalonin (Sir John Woodroffe) teoksesta ”The Serpent Power –
The Secrets of Tantric & Shaktic Yoga” (1919), luvusta II ”Bodiless Consciousness”
© Arthur Avalon 1919, käännös fra Beshiira 2020
SAATTEEKSI
Tämä toinen käännösartikkeli jatkaa tantra- ja shaktijoogan perusteiden esittelyä. Aiheet ovat osin samoja kuin edellisessä kirjoituksessa ”Shiva-Shakti & Suuri Äiti”, ja nämä tekstit täydentävätkin hyvin toisiaan. Moni termi on selitetty edellisessä artikkelissa, joten sen lukeminen ensin voi olla hyödyllistä.
Sanskritinkielisen termistön valtava laajuus, tarkkuus sekä monivivahteisuus kertovat intialaisen metafysiikan syvyydestä ja pitkästä historiasta. Joskus samaa sanaa voidaan käyttää myös hieman eri merkityksissä, mikä saattaa aiheuttaa sekaannuksia. Uskon kuitenkin, että nämä artikkelit voivat olla hyödyksi, vaikka osa termeistä jäisikin epäselviksi. Alkuperäistekstiä mukaillen olen myös sisällyttänyt alaviitteisiin laajahkot sanskrit-lainaukset muun muassa Śāradā-Tilakasta.
Lopussa on kolme tekemääni kaaviota, jotka toivottavasti selkeyttävät hieman tässä esitettyjä kuvauksia luomisen järjestyksestä ja kolmen Bindun vastaavuuksista.
***
Eri Śāstroissa on käsitelty luomisen vaiheita hyvin yksityiskohtaisesti sekä subjektiiviselta että objektiiviselta kannalta. Yhteistä on näkemys siitä, että luominen on muutoksia rajoittuneessa tietoisuudessa: liikettä (Spanda), muotoa ja ”ääntä” (Śabda). Sekä śaivat että śāktat pitävät yhtäläisesti totuudenmukaisina teorioita 36 Tattvasta eli kategoriasta, Kaloista 1, Śaktin Unmanī-aspektista 2 ja muusta Tattvoihin liittyvästä, kuten Ṣadadhvasta 3 sekä Mantra-käsitteistä Nāda, Bindu ja Kāmakalā ja niin edelleen. 4 Tattvoja ovat käsitelleet perusteellisesti pohjoisen Śaiva-koulukunnan kirjoittajat, jonka johtava Śāstra on Mālinīvijaya-Tantra. Tässä kirjoituksessa käsitellään vain yleisiä päätelmiä näistä teorioista.
36 Tattvaa jaetaan Tantra-perinteessä kolmeen ryhmään, jotka ovat Ātma Tattvat, Vidyā Tattvat ja Śiva Tattvat. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat Tattvat alimmasta Pṛthivistä (”maasta”) Prakṛtiin, ja tämä ryhmä tunnetaan epäpuhtaina kategorioina (Aśuddha-Tattvoina). Toiseen ryhmään, puhtaisiin–epäpuhtaisiin kategorioihin (Śuddha-aśuddha-Tattvoihin) kuuluvat Māyā, Kañcukat 5 ja Puruṣa. Kolmannen ryhmän muodostavat puhtaat kategoriat (Śuddha-Tattvat), joihin kuuluvat viisi korkeinta Tattvaa Śiva-Tattvasta Śuddha-vidyāan. Kuten jo aiemmin on todettu 6, korkein muuttumaton tila (Para-saṁvit) 7 on ykseyden kokemus, jossa ”Minä” (Ahaṁ) ja ”Tämä” (Idaṁ) ovat sulautuneina toisiinsa.
Śakti edustaa liikkeessä olevaa Jumaluuden aspektia, joka tunnistaa sekä ”Minän” että ”Tämän”. Puhtaissa kategorioissa jälkimmäistä ei koeta jonakin ”Minälle” vastakkaisena tai siitä erillisenä, vaan molemmat ovat saman, kaksipuolisen itseyden osia. Eri Tattvoissa painotetaan vaihtelevasti ”Minää” tai ”Tätä”, tai sitten molempia yhtäläisesti. Nämä painotuserot ovat valmistavia vaiheita ennen dualismin ilmenemistä tietoisuudessa.
Puhtaat–epäpuhtaat kategoriat sijoittuvat sananmukaisesti puhtaiden ja epäpuhtaiden luokkien välille.
Epäpuhtaisiin kategorioihin liittyy keskeisesti kokemus Māyān ja sen rajoitusten kautta toimivasta dualismista, jonka Kañcukat saavat aikaan. Näissä Tattvoissa ”Tätä” ei enää nähdä Itsen osana, vaan sille vastakkaisena ja siitä erillisenä, ulkoisena objektina. Siten jokaisesta tietoisuudesta tulee muille erillinen toinen.
Tässä kuvatut tilat ovat kolminaisia. Ensimmäinen on transsendentti yhteensulautumisen tila, jossa ”Minää” ja ”Tätä” ei vielä varsinaisesti ole. Toinen on puhdas kokemisen muoto ensimmäisen ja kolmannen välillä, jossa on sekä ”Minä” että ”Tämä”, mutta ne koetaan saman itsen eri osina. Kolmas on varsinainen ilmennys, jossa ero ”Minän” ja ”Tämän” välillä on täysi, ja subjektiivinen tietoisuus näkee ulkoisen objektin jonakin itsestään täysin erillisenä. Tämä viimeinen vaihe taas on kahtalainen. Ensin Puruṣa ottaa Prakṛtin muodon ja kokee homogeenisen maailmankaikkeuden, joka kuitenkin on Hänestä itsestään erillinen. Sitten Prakṛti jakautuu vaikutuksiin (Vikṛti), jotka ovat Mieli ja Aine, ja kaikki näistä edelleen muodostuvat lukemattomat olennot maailmankaikkeudessa. Prakṛtin muodossa Śakti ensin kehittää mielen (Buddhi, Ahaṁkāra, Manas) ja aistit (Indṛya) sekä niiden jälkeen aistein havaittavan aineen (Bhūta), joka ilmenee viidessä muodossa (”eetteri”, ”ilma”, ”tuli”, ”vesi”, ”maa”) 8. Nämä viisi muotoa taas juontuvat Tanmātroista, jotka ovat kutakin aistiainesta vastaavat yliaistilliset perustekijät.
Kun Śakti on saavuttanut viimeisen ja karkeimman Tattvan (”maan”) – siis kiinteän aineen – Hänellä ei ole enää mitään tehtävää. Hänen luova toimintansa lakkaa, ja Hän lepää. Hän lepää viimeisessä emanaatiossaan, ”maa”-prinsiipissä. Hän on jälleen kiertyneenä kerälle ja Hän nukkuu. Hän on nyt Kuṇḍalī-Śakti, joka asuu ihmisruumiissa maakeskuksessa eli Mūlādhāra-Cakrassa. Samoin kuin korkeimmassa tilassa Hän makasi kiertyneenä kerälle Mahākuṇḍalīn muodossa Korkeimman Śivan ympärillä, Hän on nyt kiertyneenä Svayaṁbhū-Liṅgan ympärille Mūlādhārassa. Tämä viimeinen Cakra ja neljä sen yläpuolella olevaa keskusta ovat yhdessä Aineen viiden muodon keskukset. Kuudes keskus on Mielen keskus. Seitsemännessä lootuksessa (Sahasrāra-padma), samoin kuin seitsemännen ja kuudennen Cakran välissä olevissa keskuksissa, voidaan ymmärtää tietoisuuden toimintaa Śaktin kautta sellaisena, kuin se on ennen Māyān ilmentymistä.
Śāradā-Tilakassa 9 kuvataan hyvin selkeästi ja tarkasti mantraevoluutiota, jota taas on tärkeää tuntea voidakseen ymmärtää tätä kirjoitusta 10. Tuossa teoksessa sanotaan, että Sakala-Śivasta (Śiva-Tattva) – joka on myös Sat-Cit-Ānanda – syntyy Śakti-Tattva. Śakti-Tattvasta syntyy Nāda (Sadākhya-Tattva), josta taas edelleen kehittyy Bindu (Īśvara-Tattva). 11 Kyseistä Bindua kutsutaan myös Korkeimmaksi Binduksi (Para-Bindu) erotuksena tätä vaihetta seuraavasta Bindusta. Kaiken muun tässä mainitun tavoin Nāda ja Bindu ovat Voiman eli Śaktin aspekteja. Ne ovat edellytyksiä Upayogā-vasthālle – ne ovat olemisen tiloja, joissa Śakti ”luo”. Näissä Tattvoissa ”toiminnan itu” (Krīya-Śakti) versoo kohti täyttä ilmennystään.
Mantra-Śāstraan liittyvä Tantra-kirjallisuus käsittelee paljon Śabdaa, ”ääntä”, jota selitetään tarkemmin myöhemmin. Mantra on ilmennyttä Śabdaa. Nāda, joka myös tarkoittaa kirjaimellisesti ”ääntä”, on ilmenneen Śabdan ensimmäinen luotu ”keho”, välittävä ja kausaalinen. Bindua, jota on jo selitetty aiemmin, kuvataan ”Ma”-kirjaimen tilana ennen ilmennystä. Siihen kuuluu Śiva-Śakti-Tattva, jota Māyā eli Parama-Kuṇḍalinī verhoaa. Se viittaa sekä itsensä piirissä olevaan tyhjyyteen (Śūnya, Brahman-tila, Brahmapada) että kolmeen Guṇaan 12, jotka ovat kaiken aineellisen lähde. Guṇat sisältyvät Śaktiin, joka taas on erottamattomassa yhteydessä Binduun, eli Guṇat ovat implisiittisesti myös osa Bindua. 13 Para-Bindun nimi on myös Ghanāvasthā, eli Śaktin massiivinen tila. Se on Cid-ghana, massiivinen tietoisuus, eli Cit, johon liittyy erilaistumaton (Cidrūpinī) Śakti. Tässä Cid-ghanassa ovat yhdessä massassa (Ghana) kaikki luomistaan odottavat potentiaaliset maailmat ja olennot, vielä toisistaan erottamattomina. Tämä on Parama-Śiva, jossa ovat kaikki Devatāt. Tämä Bindu on se Herra (Īśvara), jota jotkut paurāṇikat 14 kutsuvat Mahāviṣṇuksi ja toiset Brahmapuruṣaksi. 15 Kuten Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇan kommentaattori sanoo, ei ole väliä, miksi häntä kutsutaan. Hän on Herra, jota kaikki Devat palvovat salassa 16, ja Häneen viitataan Bhandrabindun 17 kaikissa eri vaiheissa, Nādassa, Bindussa, Śaktissa ja Śāntassa, Oṁissa ja muissa Bīja-Mantroissa 18. Hänen asuinsijansa on Satyaloka, joka ihmiskehossa on korkeimmassa aivokeskuksessa, tuhatterälehtisen lootuksen (Sahasrāra) sisäkehässä eli perikarpissa. 19
Śāradā-Tilakan mukaan Para-Bindu, jonka ydinolemus on Korkein Śakti, jakautuu ja ilmaisee itsensä kolmessa aspektissa. Nämä ovat kolme Bindua, joista ensimmäisen nimi on myös Bindu 20. Kaksi muuta ovat Nāda 21 ja Bīja. Bindu edustaa Śivan ja Bīja Śaktin luontoa. 22 Nāda on Śiva-Śakti, eli näiden kahden keskinäinen yhteys ja vuorovaikutus (Mithah samavāyah) 23 – siis Jooga (”yhteenliittyminen”), kuten Prayoga-sāra sitä kutsuu. 24 Kolminainen Bindu (Tri-bindu) on sekä korkein (Para), hienovarainen 25 (Sūkṣma) että karkea (Sthūla). 26 Nāda on siis ”korkean” ja ”karkean” liitto luomisen prosessissa. Kuten Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇan säkeistössä 40 sanotaan, Śivan ja Śaktin erkaantuminen saa aikaan luovan ideoinnin (Sṛṣṭi-kalpanā).
Korkeimmalla Bindulla on monta aspektia. Śakti-aspektiltaan se on erkaantumaton Śakti (Abhedarūpā-Śakti), jolla on kaikki voimat. Prakṛti-aspektiltaan se on Triguṇamayi Mūla-prakṛti, Devatā-aspektiltaan ilmentymätön (Avyakta) ja Devī-aspektiltaan Śāntā.
Kolme alempaa Bindua ilmaisevat kolmen voiman toimintaa: Tahdon (Icchā), Tiedon (Jñāna) ja Toiminnan (Kriyā). Ne vastaavat myös kolmea Guṇaa (Rajas, Sattva, Tamas) 27, kolmen Devīn ilmennystä (Vāmā, Jyeṣṭhā, Raudrī) sekä kolmea edelleen näistä syntyvää Devataa (Brahmā, Viṣṇu, Rudra). 28 Prayoga-sārassa ja Śāradāssa sanotaan, että Raudrī syntyi Bindusta, Jyeṣṭhā Nādasta ja Vāmā Bījasta. Näistä taas syntyivät Rudra, Viṣṇu ja Brahmā, jotka vastaavat Jñānan, Kriyān ja Icchān luontoa, samoin kuin Kuun (Candra, Soma), Auringon (Ravi) ja Tulen (Agni). 29 Nämä termit toistuvat useasti Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇa- ja Pādukā-Pañcaka-kirjoituksissa. 30
Auringossa ovat Tuli ja Kuu. 31 Tämä tunnetaan myös nimellä Miśra-Bindu, ja se on sama kuin Paramaśiva ja Kāmakalā. 32 Kāmakalā on Jumalaisen Halun Kolmio 33, joka muodostuu kolmen alemman Bindun kokonaisuudesta (Samaṣti-rūpā). 34 Tämä Kāmakalā on kaiken Mantran juuri (Mūla). Kuu on Śiva-Bindu ja sen väri on valkoinen (Sita-Bindu). Tuli on Śakti-Bindu ja sen väri on punainen (Śoṇa-Bindu). Aurinko on näiden kahden yhdistelmä. Tuli, Kuu ja Aurinko ovat Icchā-Śakti, Jñāna-Śakti ja Kriyā-Śakti. Aineellisella tasolla valkoinen Bindu ottaa siemennesteen (Śukrā) ja punainen Bindu kuukautisveren (Rajasphala, Śoṇita) muodon.
Mahā-Bindu on tila ennen Prakṛtin ilmentymistä. 35 Kaikki kolme Bindua – jotka siis yhdessä ovat Kāmakalā – ovat Śaktia. Yksi niistä voi painottaa Śiva- ja toinen taas Śakti-aspektia. Jos halutaan korostaa Śaktin ylivertaisuutta, Miśra-Bindua kutsutaan Śakti-Tattvaksi. Jos taas halutaan korostaa Voiman hallitsijan (Śaktimān) ylemmyyttä, sitä kutsutaan Śiva-Tattvaksi. Miśra-Bindu on muodoltaan pari (Yāmala-rūpa). Ei ole Śivaa ilman Śaktia, eikä Śaktia ilman Śivaa. 36
Niiden erottaminen 37 toisistaan olisi yhtä mahdotonta kuin erottaa liikkuva tuuli vakaasta ilmasta, jossa se puhaltaa. Śiva-Śaktissa tapahtuu yhtyminen (Maithuna) 38, josta aiheutuva värinä 39 on Nāda. Nādasta syntyy Mahā-Bindu. Mahā-Bindusta tulee kolminainen (Tri-bindu), ja kolminainen Mahā-Bindu on Kāmakalā. 40
Śāradā-Tilakassa sanotaan, että Korkeimman Bindun ”purkautumisessa” eli erilaistumisessa oli läsnä ilmentymätön ”ääni” (Śabda). 41 Tämä ilmentymätön Śabda on ilmenneiden Śabdan ja Arthan lähde, toiminnan (Kriyā-Śakti) kautta. 42 Näitä termejä kuvataan tarkemmin myöhemmin. Brahman on yhtäältä kielen (Śabda) ja ideoiden lähde, toisaalta objektien (Artha), joihin kieli ja ideat viittaavat. Siksi Brahman on myös Śabda-brahman, josta länsimaissa on käytetty termiä Logos. 43 Tämä erilaistuva Bindu ottaa Prakṛtin muodon, ja siitä kehkeytyvät Mielen ja Aineen Tattvat niiden lukuisissa eri muodoissa. Siitä syntyvät myös kaikkien Tattvojen Herrat (Tattveśa) eli eri Tattvoja ohjaavat älyt: Śaṁbhu 44 eli Ājñā-Cakrasta (mentaalisten toimintojen keskuksesta) vastaava Devatā sekä Sadāśiva, Īśa, Rudra, Viṣṇu ja Brahmā eli Aineen viiden olomuodon Devatāt aina alimpaan olomuotoon Pṛthiviin (”maahan”) asti.
Kuten atomi koostuu staattisesta keskuksesta, jonka ympärillä erilaiset voimat liikkuvat, samoin ihmiskehon ”Maa-Cakrassa” Kuṇḍalinī on liikkumaton keskus (Kendra), jonka ympärillä ruumiin voimat toimivat. Näissä voimissa eli Śakteissa Kuṇḍalinī ilmenee liikkuvana. Koko keho on tauottomassa liikkeessä oleva Śakti. Kuṇḍalinī-Śakti on kaikkien näiden toimintojen liikkumaton perusta. Kun Häntä herätellään ja nostatetaan 45 ja Hän alkaa kohota ylöspäin, Hän vetää mukaansa ja osaksi itseään liikkuvat Śaktit, ja sitten Hän yhtyy Śivaan Sahasrāra-lootuksessa. Tämä on involuutiota, eli evoluutiolle käänteistä toimintaa. 46 Kaikki maailmat hajoavat ja sulautuvat yhteen (Laya) aika ajoin kaikkien olentojen kokemuksessa. Täydellisyyden saavuttanut Joogi saa aikaan maailmankaikkeuden ikuisen dissoluution itselleen. Siten Jooga on Layaa.
Ennen Cakrojen kuvausta on ensinnäkin vielä tarpeen käydä läpi ihmiskehon rakennetta – siis Voimaa, joka ilmenee aiemmin mainituissa Tattvoissa, Prakṛtista Pṛthiviin. Cakrat ovat nimittäin juuri näitä Tattvoja vastaavia keskuksia. 47 Toiseksi tarvitaan myös selitys ”Äänen” (Śabda) opista. Śabda toimii ihmiskehossa kolmessa eri tilassa, jotka ovat Parā, Paśyantī ja Madhyamā, ja sen ilmaisua on lausuttu puhe eli Vaikharī. Tämä auttaa lukijaa ymmärtämään Mantran eli ilmenneen Śabdan merkitystä sekä ”Kirjainten seppelettä” 48, joka toimii kuuden kehon keskuksen kautta. 49
***
- Kalā-termillä on monia merkityksiä. Se liittyy mm. osiin ja jaottamiseen, yhtenä todellisuutta rajaavana ja supistavana tekijänä (eli Kañcukana, ks. alaviite 5). (suom. huom.) ↩
- Unmanī on Śaktin ilmennys Śiva-Tattvassa. Śiva-Tattvasta kerrotaan myöhemmin tässä artikkelissa. (suom. huom.) ↩
- Jälleen eräs luomisen järjestykseen ja Śabdaan eli ”ääneen” liittyvä käsite. (suom. huom.) ↩
- Näihin termeihin liittyen ks. Avalonin teos ”Garland of Letters”. ↩
- Śaktin muotoja, joilla Tietoisuuden luontaista täydellisyyttä rajataan. Kaikkitietävästä tulee ”vähän tietävä”, kaikkivoivasta tulee ”vähäntekijä” ja niin edelleen. Ks. ”Garland of Letters”.
Saṁkoca-termi (”väheneminen”, ”supistuminen”) ilmaisee samaa ideaa. Devī on Saṁkucadrūpā, joka toimii Maṭrin, Mānan ja Meyan kautta. Siten myös Śiva ilmenee Jīvana (tathā śivopi saṁkucadrūpah). – Yoginī-hṛdaya-Tantra. (Maṭr, Māna, Meya = ”Tietäjä”, ”Tietäminen”, ”Tiedetty”. – suom. huom.) ↩
- Ks. edellinen käännösartikkeli ”Shiva-Shakti & Suuri Äiti”. (suom. huom.) ↩
- Para-saṁvit ei ole yksi Tattvoista, vaan se on Tattvātītā. ↩
- Nämä termit eroavat tavanomaisesta englannin kielen (ja suomen – suom. huom.) merkityksestä, ja viittaavat aineen eri olomuotoihin: eteeriseen, kaasuun, tuleen, nesteeseen ja kiinteään. (Näiden sanskrit-termit ovat Ākāśa (Eetteri), Vāyu (Ilma), Tejas (Tuli), Āpas (Vesi) ja Pṛthivī (Maa) – suom. huom.) Palvonnallisesti (Pūja) näitä olomuotoja symboloivat seuraavat tarveaineet (Upacāra): Puṣpa (kukka) – eetteri, Dhūpa (suitsuke) – ilma, Dīpa (valo) – tuli, Naivedya (ruokauhri) – vesi, Candana (santelipuu) – maa. ↩
- Klassinen tantrateos, joka käsittelee erityisesti Mantraa. (suom. huom.) ↩
- Tällä viitataan luultavasti etenkin ”Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇa”-tekstiin, joka kommentaareineen sisältyy Avalonin ”The Serpent Power” -teokseen. (suom. huom.) ↩
- Saccidānanda-vibhavāt sakalāt parameśvarāt
Āsīcchaktis tato nādo nādād bindu-samudbhavah. (Śāradā-Tilaka, I) ↩ - Guṇista kerrotaan lisää myöhemmin. Ks. myös alaviite 27. (suom. huom.) ↩
- Ks. Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇa, 41-49; Todala-Tantra, IV ja Kāmakalāmālinī-Tantra, jota lainataan Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇanin 43. säkeistön kommentaarissa. ↩
- Purāṇa-kirjallisuuden tuntijat. (suom. huom.) ↩
- Ks. Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇa, 49. ↩
- Ks. Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇa, 41. ↩
- Tässä kohtaa alkuperäistekstissä saattaa olla kirjoitusvirhe. Chandrabindu on keskeinen termi, joka liittyy Mantran lausumiseen, filosofiaan ja metafysiikkaan. (suom. huom.) ↩
- Bīja-Mantra = ”siemenmantra”. Yksitavuisia ”alkumantroja”, joilla on omat vastaavuutensa Chakroissa ja niihin liittyvissä Tattvoissa. Nāda, Bindu, Śakti ja Śānta liittyvät tässä myös juuri Mantran eri merkityksiin ja ”vaiheisiin”. (suom. huom.) ↩
- Tämä viittaa Sahasrāra-keskuksen (”Sahasrāra-lootuksen”) yleiseen kuvaukseen, jossa keskellä olevaa kehää ympäröi tuhat terälehteä. (suom. huom.) ↩
- Tämä on Kārya Bindu, ”aikaansaatu Bindu”, erotuksena kausaalisesta Kāraṇa Bindusta (”Syy-Bindusta”) eli Para-Bindusta. ↩
- Tämä ei ole sama kuin aiemmin mainittu Nāda. (suom. huom.) ↩
- Mantrojen rakenteessa Bīja (Kulacūdāmaṇin mukaan [58]) on Kūtan eli ryhmän ensimmäinen kirjain. Tätä seuraa Śakti. Siten esimerkiksi Mantrassa ”Krīṁ” K on Bīja ja R sekä I ovat Śakti. Bījan kautta luodaan muoto (Bījena mūrti-kalpanā). (M lausuttuna oikeanlaisella nasaaliäänteellä on Candrabindu, joka päättää mantran. – suom. huom.) ↩
- Paraśaktimayah sākṣāt tridbāsau bhidyate punah
Bindur nādo bījam iti tasya bhedāh samīritāh
Binduh śivātmako bījaṁ śaktir nādas tayor mithah
Samavāyah samākhyātah sarvāgamaviśāradaih. (Sāradā, I)”Tämä (Bindu), joka on sekä Śiva että Śakti, jakaa itsensä jälleen kolmeen osaan. Bindu, Nāda ja Bīja ovat sen kolme osaa. Bindu on Śivātmaka (eli Śiva), Bīja on Śakti. Kaikki, joilla on syvää tietämystä Āgamoista, sanovat, että Nāda on Bindun ja Bījan välinen keskinäinen yhteys.”
Kolmannen rivin ”Binduh śivātmako” on johdonmukaisempi kuin joissakin käsikirjoituksissa oleva muoto ”Bindur nādātmako”. Jälkimmäistä ilmausta käytetään mm. eräässä tekstissä, jota siteerasin ”Introduction to the Mahānirvāṇa” -kirjoituksessani. Myös Ṣaṭ-Cakra-Nirūpaṇan säkeistön 40 kommentaari puhuu Bindusta Nādātmakana, mutta selittää kuitenkin, että se oikeastaan tarkoittaa Śivātmakaa. Ks. tähän liittyen myös Kriyā-sāra. ↩
- Ks. Rāghava-Bhattan kommentaari Śāradā-Tilakan ensimmäisen kappaleen kahdenksanteen säkeistöön:
Nirguṇah saguṇaś ceti śivo jñeyah sanātanah.
Nirguṇāccaiva samjātā bindavas traya eva ca
Brahṁabindur viṣṇubindū rudrabindur maheśvari.”Ikuinen Śiva tullaan tuntemaan sekä Nirguṇana (määreettömänä) että Saguṇana (määreellisenä). Määreettömästä, oi Maheśvari, saivat alkunsa kolme Bindua, jotka ovat Brahma-bindu, Viṣṇu-bindu ja Rudra-bindu.”
Tämän säkeistön kolmannella rivillä, kuten sitä siteerataan Prāṇa-toṣinīssa, lukee ”Nirguṇaśaiva”, mutta tässä on virhe ja oikea muoto on varmastikin ”Nirguṇāccaiva”, koska Bindut eivät itsessään ole Nirguṇa, vaan syntyvät siitä. ↩
- Engl. ”subtle”. (suom. huom.) ↩
- Asmācca kāraṇabindoh sakāśāt krameṇa kāryabindus tato nādas tato bījaṁ iti trayaṁ utpannaṁ tad idaṁ parasūkṣmasthūla-padaih kathyate. (Lalitā-Sahasranāma, kommentaari)
”Tästä kausaalisesta Kāraṇa Bindusta (”Syy-Bindusta”) syntyi edelleen Kārya Bindu (”Seuraus-Bindu”), ja sen jälkeen syntyi Nāda ja sitten Bīja. Nämä kolme. Niitä nimitetään myös Paraksi (transsendentiksi), Sūkṣmaksi (hienovaraiseksi) ja Sthūlaksi (karkeaksi).”
Nämä edustavat luonnon Cit-, Cidacit- ja Acit-aspekteja. ”Cidaṁśah cidacinmiśrah acidaṁśahśca teṣāṁ rūpāṇi.” (Bhāskararāya: Lalitān kommentaari)
Kālena bhidyamānastu sa bindur bhavati tridhā,
Sthūlakṣmaparatvena tasya traividhyamiṣyate,
Sa bindunādabījatva bhedena ca nigadyate.Ete ca kāraṇabhindvādayaścātvāra ādhidaivataṁ avyakteśvara-hiraṇyagarbha-virātsvarūpāh śāntā-vāmā-jyeṣṭhā-raudrīrūpa ambikecchā-jñāna-kriyārūpāśca (ib.) Ādhibhūtaṁ tu kāmarūpa-pūrṇagiri-jālandhara-udyānapīṭharūpāh. Pīṭharūpā iti tu nityāhṛdaye spaṣtaṁ (ib.) (Rahasyāgama) ↩
- Tässä klassisessa luonnon ominaisuuksien jaottelussa Rajas viittaa vietteihin ja aktiivisuuteen, Sattva valoon ja totuuteen ja Tamas tietämättömyyteen, pimeyteen ja passiivisuuteen. (suom. huom.) ↩
- Icchā, Rajas, Vāmā, Brahmā, Paśyantī-śabda.
Jñāna, Sattva, Jyeṣṭhā, Viṣṇu, Madhyamā-śabda,
Kriyā, Tamas, Raudrī, Rudra, Vaikharī-śabda.Ks. (komm.) 22 Śloka, ”Kāmakalāvilāsa”, Saṁketa, 1, Yoginīhṛdaya-Tantra ja Saubhāgya-subhodaya. Kuten Rudra-Yāmalassa sanotaan (II:2), kolme Devaa ovat Yhden aspekteja.
Ekā mūrtistrayo devā brahmāviṣṇumaheśvarāh,
Mama vigrahasaṁkḷptā srijaty avati hanti ca.Mutta ks. seuraava alaviite. ↩
- Kuten lainattu Prāṇa-toṣinīssa:
Raudrī bindos tato nādāj jyeṣṭhā bījād ajāyata,
Vāmā tābhyah samutpannāh rudra-brahmā-ramādhipāh,
Te jnānecchā-kriyātmāno vahnīndvarka-svarūpiṇah.
Icchā kriyā tathā jñānaṁ gaurī brāhmitī vaiṣṇavi
Tridhā śaktih sthitā yatra tatparaṁ jyotir oṁ iti.Kuten Prāṇa-toṣinīn kirjoittaja sanoo, näitä nimiä (alaviitteessä 28 – suom. huom.) ei pidä lukea kirjoitetussa järjestyksessä (Pratiśabdaṁ), vaan ”tosiasioihin perustuen” (Yath-saṁbhavaṁ). Jñāna ei nimittäin liity Vaiṣṇaviin (joka taas liittyy Viṣṇuun – suom. huom.). Tällä perusteella Jñānan ja Sattvan sekä Kriyān ja Tamaksen tulisi vaihtaa paikkoja kyseisessä sanskrit-lainauksessa. ↩
- Kyseisten tekstien englanninkieliset käännökset ovat merkittävä osa Avalonin ”The Serpent Power” -teosta. (suom. huom.) ↩
- Tämä on Agnīsomamayah. Ks. ”Kāmakalāvilāsa”: Tikā, 6-7. Ks. ”Garland of Letters”. ↩
- Se on = Kāmayuktā Kalā eli Kalā, jolla on luova tahto (tässä: Kalān ilmennys).
Mahā-bindu = Paramaśiva = Miśra-bindu = Ravi = Kāmakalā.
Ravī-paramaśivābhinnā miśra-bindurūpā Kāmakalā. ↩
- Engl. ”Triangle of the Divine Desire”. (suom. huom.) ↩
- Ravina tai Sūryana (Aurinkona) Bindu on Para-Śivan muodossa, ja tähän sisältyvät kaksi muuta Bindua. Tämä on niiden Samaṣti-rūpa, ja sen nimi on Kāmakalā. ↩
- Tämä on ”O”, josta tulee ”यंयं” – se on: Candra, Ravi ja Ra (Tuli). (Prakṛti on Śaktin ilmennys myöhemmässä luomisen vaiheessa. Ks. myös ”Shiva-Shakti & Suuri Äiti” ja sen alaviitteet 6 & 12. – suom. huom.) ↩
- Tayor yad yāmalaṁ rūpaṁ sa saṁghatta iti smṛtah –
Ānanda-śaktih saivoktā yato viśvaṁ visṛjyati,
Na Śivah Śaktirahito na Śaktih Śivavarjitā. (Tantrāloka-Āhnika, 3.)”Näiden kahden muotoa parina (Śiva-Śakti) kutsutaan risteämäksi. Siksi kutsutaan siunattua Śaktia, josta kumpuaa kaikki luominen. Ei ole Śivaa ilman Śaktia, eikä Śaktia ilman Śivaa.” ↩
- Ks. ib. 3 Ahn. ↩
- Aineellisella tasolla Maithuna viittaa sukupuoliyhteyteen. ↩
- Engl. ”thrill”. (suom. huom.) ↩
- Śrīcakra-kuviossa (Śrīcakra-Yantrassa – suom. huom.) Kāmakalā on Baindava-Cakran eli korkeimman Cakran alueella. Sen alla on kolmion muotoinen Cakra, jonka muodostavat Kāmeśvarī, Bhagamālinī ja Vajreśvarī. Kāmakalaa selitetään vielä lisää myöhemmin ”The Serpent Powerissa”. ↩
- Bhidyamānāt parād bindor avyaktāma-ravoś bhavat,
Śabdabrahmetī taṁ prāhuh sarvāgamaviśāradāh. (Śāradā-Tilaka, I.)On huomattavaa, että tässä säkeistössä Bindu on nimenomaan Para. Tätä korostaakseen Prāṇa-toṣiṇīn kirjoittaja lisää seuraavan huomion:
Parādbindor ityanena śaktyavasthārupo yah prathamo bindus tasmāt. (”Para-bindulla tarkoitetaan ensimmäistä Bindua, joka on Śaktin olotila.”) ↩
- Ks. Rāghava-Bhāttan kommentaari Sāradān ensimmäisen kappaleen 12. säkeistöön.
Kriyāśaktipradhānāyāh śabda śabdārthakāraṇaṁ,
Prakṛter bindurupinyāh śabdabrahmā, bhavat paraṁ.Kuten Kulārnava-Tantrassa (Khanda 5, Ullāsa I) sanotaan, Brahmanin kaksi aspektia ovat Paraṁbrahman (transsendentti) ja Śabdabrahman (immanentti). Śabdabrahmaparaṁbrahmabhedena brahmaṇor dvaividhyaṁ uktaṁ. (Ks. myös Śrīmad-Bhāgavata, Skanda 6, kappale 16.) Tena śabdārtharūpaviśiṣtasya śabdabrahmatvaṁ avadāritaṁ. (Prāṇa-toṣinī, 10.) ↩
- Prāṇa-toṣinīssa sanotaan, että Śaṁbhu on ”ajan työtoveri” (Kālabandhu), sillä Kāla Nādan muodossa auttaa Śaṁbhua ja muita Devatoja syntymään. (Shaṁbhu on eräs Śivan olomuoto. Kāla-termi taas viittaa aikaan, ja se on myös yksi Kañcukoista. Ks. myös tämän kappaleen loppu. – suom. huom.) ↩
- Atha bindvātmanah Śaṁbhoh kālabandhoh kalātmanah,
Ajāyata jagat-sākṣī sarva-vyāpī Sadāśivah.
Sadāśivāt bhaved Īśas tato Ruḍrasamudbhavah,
Tato Viṣṇu tato Brahmā teṣām evaṁ samudbhavah. (Śāradā, I: 15, 16.) ↩ - Engl. ”When She is aroused”. (suom. huom.) ↩
- Engl. ”The process upward (evolution) is the reverse of the involution above described.” Sanalla ”upward” luultavasti viitataan eri asiaan kuin aiemmin mainittuun Kuṇḍalinīn nousemiseen ylöspäin. Toisaalta tästä käy hyvin ilmi myös sanamuotojen puutteellisuus metafysiikassa, sillä täysin eksakteja ”joko tai” -päätelmiä on hankala muodostaa asioista, joiden perimmäinen luonne näyttäytyy ihmiselle pikemminkin paradoksin kautta. (suom. huom.) ↩
- Täsmennyksenä: Cakroilla on vastaavuuksia useisiin eri Tattvoihin ja Tattvojen luokkiin. (suom. huom.) ↩
- Engl. ”Garland of Letters”. (suom. huom.) ↩
- Kappaleessa mainittuja aiheita käsitellään tulevissa käännösartikkeleissa. (suom. huom.) ↩