Kingsford, Anna: Henkien erinäiset luokitukset

JA KUINKA OTTAA NE HUOMIOON

© Anna Kingsford, kääntänyt fra Krieger 2010 ¹

13. Paholaista ei tule sekoittaa ”Saatanaan”, vaikka niistä joskus puhutaankin kirjoituksissa kuin ne olisivat identtiset. Totuus ”Saatanasta” kuuluu niihin suurempiin mysteereihin jotka ovat aina olleet suljettuja yleiseltä huomiolta.

14. Siitä huolimatta että Paholainen on yllä kuvattu ei-entiteetti on hän voimakkain, ja todellakin, ainoa pahuuden voima. Ja kukaan ei ole hänen taholtaan suuremmassa vaarassa kuin se joka ei häneen usko. Kristuksen merkitys on vastustaa häntä ja pelastaa ihminen häneltä. Ja siksi on kirjoitettu, ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

15. Mutta muistettakoon, että vaikka ei ole omavaraista pahaa olentoa – kuten Paholainen yleensä esitetään – vaan vain Jumalan negaatio, joka on Jumalalle kuin pimeys on valolle, ja kaukaisin tyhjyys aurinkokunnalle – on olemassa pahoja henkiä, pahojen ihmisten sieluja alaspäisellä matkallaan viimeiseen kadotukseen. Näillä hengillä on tapana liittää itsensä eläviin ihmisiin joihin ne tuntevat yhtäläisyyttä. Ja ne tekevät näin osittain tyydyttääkseen omia pahoja taipumuksiaan yllyttämällä ilkeyksiin ja pahantekoon, ja osittain pitkittääkseen omaa olemassaoloaan niistä saamallaan elinvoimalla. Sillä kun niiden ura lähestyy loppuaan ne tulevat niin heikoiksi, että karkotuksen lause niiden asuttamalta ihmiseltä voi johtaa niiden välittömään kadotukseen, elleivät ne voi löytää toista paikkaa – selvästikin harkittu varasuunnitelma Gadarenen ² riivaamissa. Ihmisen vaivat, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ovat joskus tämän kaltaisten ulkopuolisten ilkeiden entiteettien aiheuttamia tai pahentamia. Ja okkultistien mukaan ne jopa jakavat elementaalien kanssa kyvyn saada aikaan olosuhteita joissa yllättäviä myrskyjä ja muita alkuaineiden häiriöitä tapahtuu. Pahoilla hengillä ei ole päälliköitä, ei järjestystä tai yhteenkuuluvuutta, ei mitään yhteyttä Jumalaan. Mitä pahempia, sitä alhaisempia ja lähempänä kadotusta ne ovat. Olosuhteet jotka niitä houkuttelevat johtuvat ihmisistä itsestään, ja voivat olla seurausta syntymää edeltävistä rikkomuksista.

16. Seuraava eli toinen planeetan piiri – jonka vastaavuus on Vesi – on niiden sielujen valtakunta joiden mystisesti kuvataan olevan ”Brahman povessa”. Nämä ovat puhdistettuja, jotka ovat rauhassa ennen kuin etsivät uudelleensyntymistä. Tämä piiri ei ole ihmissieluille rajoitettu. Siinä ovat kaikki olennot, pienet ja suuret, mutta ilman ”liekehtivää” kuorta. Näiden sielujen ja maan valtakuntaan sidottujen, astraalisissa ruumiissaan vankeina olevien sielujen välille on määrätty suuri kuilu; ja sielut eivät voi tätä kuilua ylittää puolelta toiselle elleivät saavuta puhdistustaan. ”Sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä lanttia myöten.” ³ Sielut toisessa piirissä, vaikkakin puhdistettuja, ovat silti ”elementtien alaisia”. Sillä puhdistus ei ole uudestisyntymistä, vaikkakin pakollinen askel siihen kuljettaessa. Ja koska ne eivät ole valmiita muuttumaan hengeksi, niiden ennemmin tai myöhemmin täytyy etsiä uudelleen ruumistumista. Ne ovat siis vieläkin planeetan piirissä. Sen sijaan uudistuneet tai muodonmuutoksen läpikäyneet sielut ovat siirtyneet kokonaisuudessaan astraalitason toiselle puolen ja niistä ei ole jälkeäkään. Tämä toinen kehä oli asetettu merijumala Poseidonin alaisuuteen, ensinnäkin koska vesi, ollessaan protoplasmista ja vailla mitään rajoittavaa periaatetta, vastaa Sielun substanssia. Toiseksi, se on kasteen symboli puhdistuksena aineellisuudesta. Ja kolmanneksi, se on elämän lähde ja tulen vastakohta. ”Lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni.” ⁴ huutaa sielu tulisen ruumiin vankilassaan sielulle joka on veden vyöhykkeellä.

17. Ensimmäiseen ja korkeimpaan piiriin kuuluvat elementtien henget, jotka läpäisevät kaiken, eivät vain makrokosmista planeettaa vaan myös mikrokosmisen ihmisen. Näistä elementaaleista ilmanhenget hallitsevat hengityksen toimintoa ja elimiä jotka sen toteuttavat. Vedenhenget hallitsevat kehon ruumiinnesteitä ja eritteitä, ja eritoten verta. Maanhengillä on hallinnassaan kehot erinäiset kudokset. Ja kehon lämpö, ravintoaineiden sulattaminen sekä ravinteet ovat riippuvaisia tulenhengistä.

18. Korkeimman tason vihitty, jolla on voimaa hiljentää myrsky ja tyynnyttää aallot, voi saman vaikuttavan voiman kautta parantaa kehon epäjärjestyksen ja elvyttää ruumiin toiminnot. Ja hän tekee tämän magneettisen ilmapiirin johtamasta tahdon impulssista, jonka jokaisessa hiukkasessa on ihmistahdon mukaisesti toimimaan kykenevä henki.

19. Yleinen termi ”kuolleitten henget” on väärä ilmaisu. On vain kuolleitten varjoja, kuolleitten sieluja. Mutta näistä viimeisimmät esiintyvät kahdessa muodossa, jotka ovat maallinen tai anima bruta ja taivaallinen tai anima divina. Varjo, paha henki tai aave – joka on kummituksen uloin elementti – on aina mykkä. Todellinen ”kummitus” koostuu ulommasta ja maallisesta osasta sielua, osasta jota painavat arkiset kiintymykset ja muistot, joka on erillään sielusta ja jää astraaliseen piiriin, enemmän tai vähemmän selkeään henkilökohtaiseen olemassaoloon, ja joka pystyy selvännäkijän välityksellä keskustelemaan elävien kanssa. Se on kuitenkin vai sielun hylätty kuori ja kykenemätön kestämään kummituksena. Todellinen sielu ja oikea persoona, anima divina, irrottautuu kuolemassa kaikista alemmista siteistä jotka olisivat pitäneet sen lähellä maallisia lempipaikkojaan, ja joko siirtyy heti korkeampiin olosuhteisiin saavuttaen täydellistymisensä kuolemanjälkeisessä kehityksessä, tai jatkaa taivaltaan uudessa ruumissa. Tämä, todellinen sielu, voi Jumalallisesta tahdosta, ja erikoistapauksissa, kommunikoida elävien kanssa palaten tätä tarkoitusta varten kiirastulesta, mutta kyseinen tapahtuma on hyvin harvinainen ja todellakin vakava. Uudelleensyntyminen koskee vain todellista sielua. Astraalisielu, nestemäinen kuori, ei synny uudelleen. Se mikä vaeltaa elämien läpi on yksilön oleellinen siemen, hänen jumalallisen potenssinsa tyyssija. Joillakin se on olemassa vain himmeänä kipinänä, ja toisissa sädehtivänä aurinkona.

20. Metempsykoosi tiukassa merkityksessään koostuu jo inkarnoituneen sielun varjoamisesta toisen taholta, joka on jo päättänyt vaelluksensa ja tullut vapaaksi aineesta ja kaikista planetaarisista siteistä. Tämä jumalallinen varjoaminen eroaa niin lajissaan kuin asteessaan niistä astraalisista vierailuista jotka ovat tuttuja niin monille ”oppaiden” ja ”valtojen” nimellä, ja jotka kuten tulemme huomaamaan, eivät ole edes ”kummituksia”, vaan ainoastaan näkijän tai loitsijan astraalisia harhakuvitelmia. Muussa tapauksessa kontrolli on joko hengillä jotka tunnetaan elementaaleina tai hiljattain kuolleitten aaveilla (larvae) tai pahoilla hengillä, eli hengillä joita latinalaiset kutsuivat nimillä Manes, Lares ja Penates. Lethe-joki, josta kuolleiden sanotaan juovan unohtaakseen menneisyytensä ennen palaamista uuteen maa-ruumiiseen, kuvastaa eroamisen prosessia anima divinan ja anima brutan välillä, minkä yhteydessä ensin mainittu riisuu muistin vaatteensa hetkeksi. Sielut voivat, riippuen olosuhteista, joko uudelleensyntyä välittömästi tai jatkaa puhdistumistaan kiirastulessa.

21. On katumusharjoitus tai sovitus että sielut laskeutuvat uudelleen ihmisestä eläinmuotoon. Tämä palaaminen tapahtuu jumalallis-inhimillisen hengen menettämisseuraamuksena, siten että henki itsessään ei saata itseään häpeään. Katumusharjoitukseen kyllä liittyy häpeää, mutta häpeä ei sisälly katumukseen, vaan syntiin josta tarve katumukseen johtuu. Ihminen joka häpäisee ihmisyytensä julmuudella tai epäpuhtaudella, on jo valmiiksi ihmisyyttä alemmalla asteella; ja muoto jonka tämän sielu ottaa on vain luonnollinen seuraus tuosta rappiosta. Muoto on ominaisuuksien ilmaus. Nämä ovat riippuvaisia substanssin tilasta, niin että sielu välttämättä ottaa muotonsa oman tilansa perusteella.

22. Se mikä johtaa sielun menetykseen ei ole yksittäinen rikos, kuinka tahansa paha, tai edes tämän toisto, vaan jatkuva sydämen tila, jossa yksilön tahto on sinnikkäästi Jumalallista Tahtoa vastaan; sillä tämä on tila jossa katumus on mahdotonta. Suotuisin tilanne pelastukselle ja nopealle emansipaatiolle seuraavista ruumiillistumisista on halukkaan tottelevaisuuden asenne – vapaus ja antautuminen. Suuri päämäärä jota tavoitellaan on emansipaatio ruumiista – toisin sanoen Sielun vapautus Aineesta.

* * *

23. Puhumme nyt erityisesti siitä henkien järjestyksestä jotka ”meedioita” normaalisti ”kontrolloivat”; tai paremminkin vaikuttavat herkkiin, sillä näillä hengillä joita kutsutaan astraaleiksi ei ole voimaa, eivätkä ne voi harjoittaa vähäisintäkään kontrollia. Ruumiin emanaatioista syntyneinä ne asuttavat astraaliruumista, tai fluidista astraalia ja magneettista sidettä joka yhdistää sielun ja ruumiin.

24. Tässä nesteessä, joka on maan magnetismi – Tulen alin kehä – ja jota voidaan selkeämmin ilmaista termillä latentti valo – analoginen latentin kuumuuden kanssa – toimivat ne muutokset, virrat, ja muunnelmat jotka johtavat ja ilmentyvät astraalien henkien tuottamissa ilmiöissä. Tämän fluidisen elementin läpi kulkee kaksi sädettä, yksi ylhäältä taittunut ja toinen alhaalta heijastunut – yksi taivaallinen, tullessaan suoraan hengestä, ja toinen maallinen, tullessaan maasta tai ruumiista; ja adeptin on tiedettävä kuinka erottaa säde heijastuksesta. Kun meedio, tai herkkä ihminen, siirtyy negatiiviseen ja sittemmin syvempään hypnoottiseen tilaan, hänen mielensä on magnetisoijan tahdon kontrollissa. Tämän toisen henkilön tahto ohjaa ja kontrolloi havainnoidun näyn saattoa ja ilmentymistä. Mutta magnetisoija, ellei hän ole adepti, ei pysty erottamaan näkyjen todellista alkuperää.

25. Tässä magneettisessa kehässä on kaksi olemisen järjestystä. Näistä järjestyksistä yksi – jo mainittu – on kuolleiden varjojen; toinen koostuu elävien heijastuksista; ja vaikeus näiden kahden erottamisessa toisistaan tulee vihkiytymättömälle virheiden lähteeksi. Pahempilaatuinen erhe nousee astraalialueen kompleksista rakenteesta itsestään ja henkien eri laatujen määrästä joka jokaista aluetta asuttaa. Epäinhimillisen luokituksen henget ovat sitä paitsi loitsijansa toiveen alaisessa kontrollissa, personoidakseen korkeamman luokan henkiä.

26. Siten on nähtävissä, että petoksen elementit ovat laveasti ottaen kaksitahoiset. Ensinnä, astraalille alueelle siirtyminen ei ole siirtyä ylimaalliseen; ja alhaalta heijastettu säde, joka kantaa ruumiin jälkeä, on helppo sekoittaa ylhäältä kaartuneeseen säteeseen, joka yksin on puhdas ja jumalallinen. Toisena, astraalialue itsessään sisältää erinäisiä henkien joukkoja, joista vain jotkut ovat suhteessa oikeisiin sieluihin ja muut koostuvat mentaalisista ja illusorisista heijastuksista. Nämä jälkimmäiset – varsinaiset astraalihenget – eivät ole missään mielessä olentoja tai älyllisiä persoonia, vaan heijastuksia, jälkiä, kaikuja, tai astraalisen väliaineen läpi kulkevien tai kulkeneiden sielujen jalanjälkiä; tai muuten ne ovat heijastuksia itse yksilöstä, ja voivat täten edustaa yhtäläistä osaa niin herkkätuntoisesta kuin magnetisoijastakin.

27. Ilmapiiri jolla ihminen itsensä ympäröi – hänen sielunsa hengitys – vaikuttaa astraaliseen väliaineeseen. Hänen omien ideoidensa jälkivaikutukset palaavat häneen. Hänen sielunsa hengitys antaa värin ja tuoksun sensitiivin hänelle välittämälle havainnolle. Mutta hän voi myös tavata ristiriitoja, systemaattisesti esitetyn oppijärjestelmän tai neuvojen ristiriidan omien henkilökohtaisen näkemystensä kanssa, hänen mielensä ollessa liian vähän positiivinen kontrolloidakseen kaikkia sähköisen voiman ilmentymiä. Lisäksi väliin tulee välittäjän oma vaikutus. Tai kuten usein on, magneettinen ajatusten sarja on ylikuormittanut nämä elementit ja ohjannut sen tiettyyn virtaukseen. Siten uudet oppijärjestelmät ovat ”ilmassa” ja leviävät kulovalkean tavoin. Yksi tai kaksi vahvasti positiivista mieltä antaa aloitteen, ja impulssi lentää läpi koko latentin valon massan, vastaavasti vaikuttaen kaikkiin jotka ovat siihen jossain suhteessa.

28. Henget jotka ovat ainoastaan magneettisia ovat kuin usvia, jotka nousevat matalien maiden mullasta, tai suurissa korkeuksissa olevia höyryjä, joissa ihminen näkee itsensä jättiläisenä, jos hänen varjonsa niihin osuu. Sillä nämä henget alati imartelevat ja suurentelevat ihmistä hänelle itselleen, kertoen että hän on, tai tulee olemaan, kuningas, Kristus, tai viisain ja kuuluisin kaikista kuolevaisista; ja että jos hän on täysin negatiivinen ja antaa itsensä täysin niille, alistaen oman älykkyytensä ja moraalisen tuntonsa, ne auttavat toteuttamaan hänen syvimmät haaveensa. Ruumiin nesteistä syntyneinä ne ovat hengettömiä ja elävät ruumiista. Ja paitsi että niillä ei ole mitään pyrkimyksiä ruumiin tuolla puolen, ne myös vähät välittävät, ja jopa kieltävät, minkään kehän olemassaolon itsensä yläpuolella. Ne puhuvat, tosiaankin, Jumalasta, erityisesti käyttäen nimeä Jehova, mutta täysin vailla ymmärrystä sen merkityksestä; ja ne vaativat aineellista tulkintaa ja sovellusta kaikista oppijärjestelmistä joista sattuvat oppimaan termit. Ne ovat yhtäläisen täynnä lupauksia ja uhkauksia, ja heittäytyvät vapaasti ennustuksiin. Mutta huomautettuna virheistään ne julistavat että edes Jumala ei voi varmasti nähdä tulevaa, vaan voi ainoastaan päätellä selvien todennäköisyyksien perusteella. Myös ristiriidoista omissa lausumissaan ne ovat yhtä tietämättömiä, olivat ne sitten miten huutavia ja selviä tahansa, ne pysyvät täysin häkeltymättöminä niiden julkitulosta. Erityisesti ne ovat katkeria ”Naista” kohtaan. Sillä hänen intuitiossaan Hengestä ne tunnistavat ensisijaisen vihollisensa. Ja milloin tahansa ne kiinnittävät itsensä joko mieheen tai naiseen, ne ottavat pyrkimyksekseen korottaa mielen tai ruumiin maskuliinista tai voiman elementtiä feminiinisen elementin kustannuksella. Ja nämä asiat ovat yleisesti niiden merkkinä. Onko mitään vahvaa? Ne tekevät siitä heikkoa. Onko mitään viisasta? Ne tekevät siitä tyhmää. Onko mitään ylevää? Ne vääristävät ja tekevät siitä irvikuvan. Ja missä kärsii jaaritella esteettömästi, ne alentuvat mitättömään rienaukseen ja säädyttömyyksiin; ja yllyttävät vuoroin aistillisiin, väkivaltaisiin, pahansuopiin ja julmiin toimintatapoihin, rohkaisten turpeaan ja ylelliseen elämään – eläinten lihan ja virvokkeiden ollessa erityisen suotuisia niiden tuotannolle ja kehitykselle. Niiden muodot ovat nähtävissä hurmiossa ja ne ovat toistuvasti alullepanijoina hysterian ilmiöissä. Ne ovat myös niiden hätäisten mielihalujen luojia joita ihmiset toteuttavat hetken mielijohteesta ja joita elinikä ei voi pyyhkiä tai korjata. Ja eläessään veren elonhengestä ne kuluttavat elinvoimaa, ja ovat kuin vampyyrit niille joihin ne kiinnittyvät. Ne kykenevät lisäksi kuljettamaan muualle tietoa jota saavat keneltä tahansa; ollen ”ilman voimia” joista Kirjoituksessa puhutaan, ”lintu joka kantaa äänen ja kertoo asian”. ⁵ Sillä termi ”lintu” merkitsee siivekästä olentoa, ja tarkoittaa astraalia. Tämän näin ollen yksi syistä noudattaa salailua liittyen Pyhiin Mysteereihin. Sillä näennäisesti halliten tietoa näistä asioista, astraalit pystyvät suostuttelemaan ja harhaanjohtamaan ihmisiä, sekoittaen pieniä totuuksia vaarallisiin erheisiin, ja saaden nämä virheet hyväksytyiksi totuuden voimalla, tai jonkin Pyhän nimen tai lauseen kautta johon ne sen yhdistävät, itse ollen tietämättömiä sen merkityksestä. Persoonattomina niillä ei ole ajattelun välinettä tiedon käsittelyyn, sillä se on Sielusta, ja astraaleilla ei ole positiivista olemassaoloa vaan ne pysyttelevät hengissä ihmisissä subjektiivisesti. Sieluttomina ne eivät ole yksilöitä, eikä niillä ole ymmärrystä oikeasta ja väärästä, totuudesta ja valheesta, vaan kuten peilit ne heijastavat mitä niiden eteen tulee ja niin tehdessään kääntävät sen vastakkaiseksi. Tavoittaen minkä tahansa huomattavan ominaisuuden ihmisen mielessä, ne ottavat siitä kaiken irti heijastaen ja suurentaen sitä. Siksi niitä ei tule huomioida. Meidän tulee ainoastaan huomioida sisäinen Jumala. Suurista portaista sisällämme, jonka huippu on Absoluutti, nämä magneettiset harhanäkyjen leikit ovat pohja.

29. Kykenemättöminä saavuttamaan tai käsittämään mitään oman kehänsä ilmapiirin ulkopuolella, astraalihaamut – elleivät erityisen vahvan positiivisen mielen vaikutuksessa – kieltävät kokonaan ylemmän dualismin olemassaolon, joka yhdessä alemman kanssa muodostaa ihmisestä nelinkertaisen olennon. Ne vakuuttavat, tosiaankin, että ihminen koostuu ruumiista ja sielusta; mutta tarkoittavat näillä materiaalista ruumista ja maallista mieltä, ja esittävät että nämä muodostavat ihmisen. Sielu ja henki, jotka ovat todellinen ihminen, eivät niiden mukaan ole olemassa; ja ne yleensä kieltäytyvät, tämän seurauksena, myöntämästä myös Transmigraation tai Reinkarnaation oppijärjestelmän. Sillä kuten ne tietävät, ruumis ja muotosielu kuolevat, eikä anima bruta transmigroidu tai reinkarnoidu. Niiden kyvyttömyys tunnistaa sielu ja henki johtaa siihen, että ne hylkäävät kaiken niitä itseään ylemmän tiedon lähteen olemassaolon, ja vakuuttavat itsensä siitä että ne ovat itse ihmisen todellisia ja ainoita inspiraation henkiä ja suojelusenkeleitä. Ja yksi niiden suosituimmista välineistä koostuu muodon rakentamisesta yksilön magneettisista emanaatioista, jota ne kutsuvat yksilön omaksi ”vastakappale-enkeliksi” ja pyhäksi hengeksi josta yksilö, sanovat ne raamatullisin termein, erotettiin aadamisessa vaiheessa elämäänsä, ja johon palaamalla tämä saavuttaa lopullisen täydellistymisensä. Siinä ne tekevät pilaa niin sielun ja hengen jumalallisen avioliiton oppijärjestelmästä, joka yksilössä toteutuessaan muodostaa tämän lopullisen täydellistymisen eli Nirvanan; ja samalla mestarin tai oikean suojelusenkelin suhteesta yksilöön. Sillä, ollessaan epä-älykkäitä, ne ovat kyvyttömiä havaitsemaan, että täydellistyminen tulee saavuttaa ei kasvulla tai lisäämällä ulkoisesti, vaan vain sisäisen kehityksen tai avautumisen kautta. Siten uudestisyntymisen prosessista itsestään tulee järjettömyys niiden käsissä. Ja siinä, kuten kaikissa muissakin asioissa, astraalien tavoite on saada kaikki luotto ja tuki niiden omalle järjestykselle, korvaamalla Henki hengellä, nimittäin niillä itsellään.

30. Astraalisesta aloitteesta, yleisesti ottaen, juontuvat erinäiset yhteisöt ja lahkot joilla on perustansa jossain eriskummallisessa suhteessa sukupuolten välillä. Tuo moderni muoto kultista jota sanotaan ”vapaaksi rakkaudeksi”, joka esittää meille ajatuksen ei ihmisen yleensä vaan naisen ruumista Jumalan temppelinä, liittäen siihen opin ”enkeli-vastakappaleesta”, on kokonaisuudessaan astraalista keksintöä. Ja niin on myös se kaukana epätavallisesta oleva näkemys, että hylätessään normaalin avioliittoyhteyden ja omistaessaan itsensä täysin astraaliselle kumppanilleen nainen voi täysin kirjaimellisessa mielessä tulla kristusten synnittömäksi äidiksi. Tämän opin ja muiden, jotka itsessään ovat hengellisiä, aineellistamisesta – ja, eritoten, kuten sijaissovitusoppi tulee näyttämään – johtuu kristinuskon degeneraatio hengellisestä materialistiseksi ja siten palvonnalliseksi uskonnoksi, ja sen siitä seuraava epäonnistuminen saavuttaa tähän asti aiottua päämääräänsä. Mutta tästä myöhemmin lisää. On riittävää lisätä tässä yhteydessä, että ei vain opissa vaan myös käytännössä – kuten elämän tapojen muodostumisessa – astraalinen vaikutus on aina voimissaan törkeitten, itsekkäitten ja julmien suunnalla. Se on aina vaikutus jonka alaisena ihmiset, olivat siitä sitten tietoisia tai eivät, madaltavat toimintastandardejaa ja etsivät omaa mielihyväänsä muiden kustannuksella. Noiden modernin elämän yllä näkyvien hirveiden tahrojen, jatkuvan väkivallan, ahneuden ja kohtuuttomuuden syntien aktiivisina edistäjinä ovat astraaliolennot. Ja niiden syytä on suurimmassa määrin sijaissovituksen opin laajennus – alun perinkin niiden oman keksinnön – papillisesta myös sosiaalisille ja tieteellisille alueille, mikä on tehnyt Kristinuskosta ei juuri muuta kuin suunnattoman teurastamon ja kidutuskammion. Ei yhtään vähäisemmässä määrin ole uhrillisen uskonnon pappi kuin teurastaja, metsästäjä ja vivisektion suorittajakaan palvelija astraalille ihmisessä. Joka tapauksessa nämä henget, niin tuomittavia kuin ne ovatkin, eivät ole itsessään pahoja. Ne vain heijastavat ja voimistavat pahaa mitä ihmiset hautovat sisällään ja rohkaisevat itsessään.

31. Astraaliolennoille on tyypillistä aina sinnikkäästi vaatia mahdollisimman täydellistä passiivisuutta niiden osalta joita ne vaikuttavat tai puhuttelevat. Tämä ei-älyllinen passiivisuuden tila pitää varoen erottaa järkevästä reflektiivisestä tilasta joka on suosiollinen jumalalliselle kommunikaatiolle, ja jota kutsutaan ”sielun yöajaksi”. Sellainen on astraaliolentojen perusteettomuus, että pieninkin vastakkaisen tahdon käyttö ajaa ne sekasortoon ja riistää ne ilmaisun voimasta. Ne karttavat henkilöä jossa hengen liekki palaa suorassa ja hehkuvana; mutta missä se leviää ja on hajanainen, ne piirittävät hänet kuin yöperhoset. Mitä negatiivisempi on ihmisen mieli ja mitä heikompi hänen tahtonsa, sitä alttiimpi ja valmiimpi hän on ottamaan ne vastaan. Ja mitä positiivisempi hänen mielensä on ja korostuneempi tahto – oikeaan suuntaan – sitä avoimempi hän on Jumalalliselle kommunikaatiolle. Sisimmän valtakunta paljastaa itsensä, ei välinpitämättömyydelle ja toimettomuudelle, vaan innokkuudelle ja keskittymiselle. Jonka vuoksi on sanottu, ”Tehdä työtä on rukoilla; kysyä on saada; koputtaa on saada ovi auki.” Kun me ajattelemme sydämessämme, rukoilemme kiihkeästi, ja kuvittelemme keskitetysti, silloin me keskustelemme Jumalan kanssa. Kun annamme itsemme olla toimettomia ja mietiskelemme kaavamaisesti, silloin olemme astraaliolentojen armoilla, ja valmiina hyväksymään minkä tahansa järjettömyyden jumalallisena totuutena.

32. Monelle on hyödyksi ymmärtää, että paitsi etteivät astraaliolennot ole kykenemättömiä opastamaan jumalalliseen elämään, ne itsekään eivät voi nousta siitä osallisiksi. Niitä kuvailtaessa kielen välttämättömyydet pakottavat käyttämään termejä jotka viittaavat persoonallisuuteen. Mutta on selvästi ymmärrettävä että nämä ”henget” ovat vain välikappaleita, eivätkä ole sen enempää itsenäisen vapaan tahdon tai motiivin vallassa kuin on sähkövirta joka kuljettaa lennättimen viestejä ja joka, kuten ne, on ajatusten välittäjä; tai kuin ilma joka, riippuen olosuhteista, kuljettaa terveyden tai sairauden siemeniä. Siten vaikka ne eivät ole älyllisiä persoonia, ne ovat usein välittäjinä älyllisille ideoille, ja toimivat kommunikaation välineinä älyllisten persoonien välillä. Ideat, sanat, lauseet, kokonaiset filosofiset systeemit voivat kantautua tietoisuuteen magneettisten voimien virtauksien mukana, kuten virta kuljettaa kiinteitä kappaleita, vaikka vesi ei olekaan mikään älyllinen tekijä. Pienen pienikin solu on entiteetti, sillä sillä on itsensä monistamisen voima, mitä astraaleilla ei ole.

33. Harvoja ovat ne, jopa korkeimpien mielten joukosta, jotka eivät ole ajoittain joutuneet astraalien vaikutusten alaiseksi, ja kohtalokkain seurauksin. Ja tässä meillä on avain, ei vain erinäisten systeemien erikoisuuksiin, muuten ihailtavien, filosofian ja uskonnon, mutta myös noiden hyvin hurskaitten mystikoitten ristiriitaisiin lausahduksiin, jotka ovat niin kiperästi hämmentäneet ja ahdistaneet heidän seuraajiaan. Kun olemme nimenneet Platonin, Philon, Paavalin, Miltonin ja Bœhmen huomiota herättävinä esimerkkeinä olemme sanoneet tarpeeksi osoittaaksemme sen kentän laajuuden mihin tuo viittaus pätee. Harvoja tosiaankin ovat ne, jotka pystyvät aina löytämään voiman tunkeutua astraalin lävitse ja elää ainoastaan ylimaallisessa. Niinpä ihmiset sekoittavat oikeaan ylhäältä taittuvaan säteeseen, väärän säteen joka heijastuu alhaalta, pilaantuneena maan saastasta, ja nauttien alemman luonnon rajoitteista, kääntävät totuuden tarkalleen peilikuvaksi kuten lasissa heijastuvan kuvajaisen. Mistä ikinä löydämmekään systemaattista naisten arvonalennusta, verenvuodatuksen suosimista ja henkisten asioitten materialisointia niin siellä, voimme olla varmoja, astraalinen vaikutus vallitsee. Syvämietteinen Bœhme myöntää avoimesti oman vastuunsa tässä suhteessa.

34. Astraalista aluetta asuttavat henget joita kutsutaan elementaaleiksi tai luonto-hengiksi, ja johtavat henget eli genii loci ⁶, ovat hyvin erilaista järjestystä kuin edellä kuvatut. Tästä viimeisestä luokasta ovat kaikkien vanhojen kansojen tuntemat kummitukset metsissä, vuorilla, vesiputouksissa, joissa ja kaikissa asumattomissa paikoissa. Ne ovat dryadeja, naiadeja, kelpejä, haltijoita, keijuja ja niin edelleen. Elementaalit ovat yleensä salaperäisiä, pelottavia ja vaarallisia. Ne ovat henkiä joita ruusuristiläiset ja keskiaikaiset maagikot, ja jotkut nykyaikanakin, loitsivat. Ne reagoivat pentagrammeihin ja muihin symboleihin, ja on vaarallista edes nimetä niitä tietyissä paikoissa ja tiettyyn aikaan. Kaikkein voimakkaimpia niistä ovat salamanterit eli tulenhenget. Elementaalien kyky tuottaa fysikaalisia ilmiöitä ja niiden kyvyttömyys ymmärtää moraalia tekee niistä vaarallisia. Tässä mielessä ne eroavat taivaallisista hengistä, joille ei fyysinen demonstraatio ole mahdollista, sillä ne eivät tule kosketuksiin aineen kanssa.

35. Adeptien ihmeet suoritetaan pääsääntöisesti elementaalivoimien välityksellä. Ja se oli evankeliumien sadanpäämiehen tieto niistä sekä usko niihin joka sai Jeesuksessa aikaan tuon yllättyneen lausahduksen, ”en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.” ⁷ Sillä sadanpäämiehen vastaus oli viitannut siihen kuinka hän tunnusti faktan että kuten hänellä itsellään oli sotilaita tekemässä käskyjään, niin oli Jeesuksella henkiä omassa vallassaan. Muutkin kuin adepti voivat olla ja ovatkin yhteydessä elementaaleihin, mutta vain hänelle joka adeptin tavoin on ensin puhdistanut ja täydellistänyt itsensä mielessä ja hengessä on tällainen yhteys vaaraton, suhteessa häneen itseensä ja muihin. Jos niitä ei hallita, niistä tulee hallitsijoita, ja ne vaativat täydellistä alamaisuutta, näyttäen säälimättömyytensä kostossa jos niiden käskyjä ei totella.

36. Tähän järjestykseen ja kehään kuuluu luokka jotka heprealaiset kutsuvat kerubeiksi. Ne asuttavat ”ylempää astraalia” heti taivaallisen ulkopuolella ja alla; ja ovat ”varjelevat enkelit”, jotka ympäröivät ja vartioivat ihmisen sisimmän pyhättöä, oman sielun ja hengen ”pyhistä pyhintä”. Kulkiessamme tästä, niiden luvalla, pyhillä alueilla, me astumme taivaallisten läsnäoloon, joista nyt tulemme puhumaan…

FINIS