Schwaller de Lubicz, R. A: Esoterismi ja symboli

© R. A. Schwaller de Lubicz, käännös fra Obnoxion 2009 ¹

Olevaksituleminen eli substanssin muotoutuminen materiaksi on heijastumisen mysteeri, siis ilmiö joka on re-aktio. Ei toiminta (aktio) tai sen heijastaja (eli luontonsa passiivinen elementti) ole ilmiö. Juuri reaktio on kakseuden seuraus, ja täten relatiivinen ulkomuoto.

Ja tällä tavoin pyhä Kolminaisuus on muodostanut Luonnon, Maailman, Universumin.

Meidän on tarkasteltava tätä olevaksitulemista kuin olisimme olleet itse paikalla ajan alkaessa Fiat Luxin hetkellä, silminnäkijän todistuksen varmuudella. Mikään ei estä meitä näin tekemästä, sillä aika on olemassa ainoastaan fyysisille aisteillemme, ja ajan alku on aina nykyhetkessä: jos näin ei olisi, mikään ei pysyisi. Melchizedek-Osiriksen uhritoimitus on katkeamaton.

Havaitsemme aktiivisuuden sen seurausten kautta. Itse aktiviista periaatetta absoluuttisessa muodossaan me emme tavoita. Interplanetaarinen eli tähtienvälinen on ulkomuodoltaan musta ja kokonaan pimeä. Mikäli sen halki sattuu kulkemaan kappale, on tuo kappale loistava, sillä sen valaisee… aurinko? Voi olla, mutta kappale on loistava koska avaruuden pimeys on todellisuudessa silkkaa valoa. Absoluuttinen aktiivisuus on ainutlaatuinen: se on kausaalinen Syy eikä kosminen Syy; se on Ykseys eikä vielä Kolme Yhdessä.

Jotta aktiivisuutta voidaan mitata, tarvitaan este rajoittamaan sitä, antamaan sille arvo, Numero, jotta se tulisi luonnolliseksi. Tämä tarkoittaa jo Kahta, se on, aktiivisuutta sekä estettä.

”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”

Luonto, universumi, ei ole muuta kuin tuntemattoman Yhden – ikuisen Jumalan, Kaikkivaltiaan – mitta, sillä kaikki on hänessä, Itsessä, virtuaalisesti. Tämä Mitta käsittää kaikkien mittojen funktiot, lukemattomat murto-osat joista jokainen on olento tässä universumissa. Egyptiläiset kyynärät opettavat meille kauniilla tavalla niiden viisauden mestarien tiedon, joille skematismi oli kuoleman synonyymi.

Vastus tai este ei todellisuudessa ole yhtään sen helpommin käsitettävissä kuin aktiivisuuskaan. Kappale joka kulkee halki pimeän avaruuden on meille tuntematon. Mutta se vastustaa sitä valoa joka meidän silmissämme on pimeyttä. Miten se voisi niin tehdä, ellei se olisi luonnoltaan yhtä kuin tuo valo? Tyhjyys ei ole este, aivan kuten läpinäkyvä lasi ei ole este valolle.

Vastustavan tahon on oltava luonteeltaan sama kuin aktiivisuuden, ja sen on oltava ainakin vähäisesti aktiivinen. Tämä vähennyslasku on juurikin osa vaihtelun kenttää. Mutta homogeenisessa väliaineessa vähennyksestä tulee jakolasku. Kuvitelkaamme esimerkin vuoksi että maito olisi täydellisen homogeeninen väliaine. Kun rasvapitoinen substanssi nousee kermana pintaan, on homogeenisyys tuohoutunut. Lopulta jäljelle jää vetinen hera ja toisaalla voi. Jako on tapahtunut, aktiivinen osa on ilmentynyt vastuksensa kautta. Tässä tapauksessa aktiivinen osa on energian tila jota kutsumme hapoksi.

Tämän hapon voidaan ymmärtää provosoivan homogeenisen väliaineen separaatio vedeksi ja rasvaksi; mutta heti ensimmäisestä intiimistä separaation hetkestä alkaen on olemassa sekä aktiivinen osa että estävä osa, sillä happo-energia on toiminut, löytäen väliaineesta toiminnan mahdollisuuden, se on, kaksi erilllistä asiaa. Täten nestemäisen maidon osatekijät paljastuvat, ja vaikka ne ovat peräisin samasta lähteestä, ne eivät enää sovi yhteen. Tämä karkea esimerkki auttanee selventämään sitä mitä tahdomme sanoa.

Emme tiedä mitä energia on, mutta se ilmentää itsensä aktiivisuuden moninaisissa aspekteissa. Edellisessä esimerkissä se on happo, ja kaikki muu tätä happoa täydentävä osa on emästä. Separaation jäljiltä löydämme hapanta vettä ja emäksistä rasvaa, mikäli separaatio on ollut täydellinen ja puhdas. Kuitenkin tässä epätäydellisessä maailmassa on hapolla ja emäksellä taipumus vaihtaa osia keskenään. Täällä valo on happo, ja näkyvä osa on rasvaa sillä se on erotettu vedestä eli pimeydessä loistavan kappaleen valosta.

Valo jonka näemme on pelkkä reaktio; aktivoiva valo on itse Syy; este, eli vähempi reagoiva valo, on passiivinen osapuoli.

Adam tuntee itsensä Eevassa; hän tunnistaa lihan ja veren jota hän itse oli tietämättään. Ennen sitä, ollen Syynsä yhteydessä, hänellä oli tieto hallussaan; nyt hän on oppinut tietämään. Nämä ovat ne kaksi tietoisuutta, joista aivojen tietoisuus on lankeemus sitä edeltävästä – Luojan kuvaksi, mutta mitatuksi, rajatuksi.

Tämä selitys saatta vaikuttaa Genesiksen sanojen esoterismilta. Se ei kuitenkaan ole muuta kuin yksinkertainen selitys, cabala, eksegeesi.

Esoterismi on jotain aivan muuta.

Koko universumi, tai ilmiöiden maailma, on kahdentunut Ykseys, ulkomuoto – kuin heijastunut materia – tai aktiivisuus asetettuna omaa vähentymistään eli vastustaan vastaan.

Aktiivisuuden kadotetusta osasta tulee asioiden kvantitatiivinen osa, vaikka absoluuttinen aktiivisuus ei tästä vähene. Esimerkiksi, jos yritämme työntää vauhtia objektille joka liikkuu kanssamme samalla nopeudella, ei mitään työntöä tule olemaan. Ero vauhdissa muodostaa pyrintömme määrän eli kvantitatiivisen osan. Me emme voi kiistää sitä mikä on mentaaliselle älyllemme absurdum, sillä tämä Fiat Luxin mysteeri tapahtuu taukoamatta edessämme.

Voimme kuvailla mitä tapahtuu, mutta emme osaa kertoa miksi se tapahtuu, ja niinpä meidän on turvauduttava muuhun aistiin joka paljastaa meille esoterismin, se on, mysteerin.

Jos me silloinkaan emme ole kykeneviä kuvailemaan tätä esoterismiä jonka olemme tulleet tietämään, voimme sentään tietoisesti toimia uuden oivalluksemme mukaisesti, jo soveltaa sitä käytännössä.

Mutta tähän pisteeseen voidaan saapua vasta tiettyjen tasojen kautta.

Reaktion (heijastumisen) periaate on Vitaalisten Ilmiöiden Laki. Kaikki ilmenevä on reaktion seurausta. Jokaisen organismin elinehto on sen kyky reagoida. Ei ruoka eikä lääke kykene stimuloimaan tai parantamaan ilman tätä reaktiota. Muutokset sosiaalisessa järjestyksessä, olivat ne sitten luonnollisia tai keinotekoisia, ovat reaktioita. Reaktio on aktiivisuuden muunnos – merkiten tässä kahdentumista. Reaktion piiriin kuuluu lapsi joka saa alkunsa isästä ja äidistä, elämän impulssista ja substanssista joka vastaanottaa impulssin ja tuottaa elävän kappaleen. Myös päivä alkaa yön kuutamolla, heijastuneella valolla, substanssilla jossa aktiivisen auringon päiväinen toiminta saa jatkua. Voisiko luonnollinen tuli olla olemassa ilman polttoainetta? Tuli ilman polttoainetta on kausaalinen Syy.

Puhuttaessa luonnosta puhutaan kakseudesta, tasapainon saavuttamasta vakaudesta. Vaan he jotka käyvät korkeammalle ovat niitä jotka murtautuvat läpi tämän vakauden, jotka tietävät miten erkaantua etsiäkseen osista sitä mikä on ikuista. Ikuinen on yhtä kuin ikuinen: silloin ei separaatiota enää ole.

Absoluutin tavoittelu on yhtä hölmöä kuin turvallisuudentunteen hakeminen keskinkertaisuuden vakaudesta, mutta jälkimmäisen pirstaloiminen ilman tietoa siitä miten käsitellä sen osia on järjetöntä tuhoamista. Ottaa pois se mikä on, tehdä tehty tekemättömäksi, ja koota yhdistelmän palaset uudelleen yhteen on kaikki mitä vapaa tahto kykenee saamaan aikaan: tekemään valintoja määrän valtakunnassa. Se on siis negatiivinen. Kappaleiden synnyttäminen on polarisoituneen hengen voima. Purifikaatio on tietoisuuden voima; se polttaa osista kaiken tuhonalaisen, yhdistääkseen lopulta sen mikä oli tullut kahdeksi.

FINIS