Trismegistos, Hermes: Corpus Hermeticum, kolmastoista kirja

Käännös & kommentaari © fra Nefastos 2007 ¹

TAT PUHUTTELEE HERMESTÄ

T. – Oi isä, yleisissä opetuksissasi olet puhunut jumalallisesta luonnosta arvoituksin ja sitä valaisematta. Et ole paljastanut mitään opetuksesta, jonka mukaan ei kukaan voi pelastua ennen uudestisyntymistään. Puhuttuasi minulle kun olimme ylittämässä aavikkoa, ² minä pyysin sinua opettamaan uudestisyntymisestä, joka oli minulle erityisen vaikeasti käsitettävissä, ja sinä sanoit: ’Kun olet valmis tulemaan muukalaiseksi maailmassa, minä opetan sinua.’ Nyt olen valmis, ja mieleni on vakaasti erotettu maailmallisesta eksytyksestä. Täytä lupauksesi, jonka mukaan annat minulle joko avoimesti tai salassa tiedon uudestisyntymisestä. Sillä minä en tiedä, oi Trismegistus, millaisesta kohdusta tai siemenestä ihminen syntyy.

H. – Poikani, hengellinen viisaus lepää hiljaisuuden kohdussa; siemen on totuus ja Korkein Hyvä. ³

T. – Kuinka tämä siemen kylvetään, oi isä? En ymmärrä lainkaan.

H. – Jumalan tahdon kautta, poikani.

T. – Entä millainen ihminen syntyy, oi isä? Sillä hänessä ei ole mitään yhteistä kanssani luonnon tai mielen tasolla.

H. – Jumalasta syntyvä on olemukseltaan erilainen; hän on Jumalan poika ja itsekin Jumala, kaikessa hän on Kaikki, kaikista voimista syntynyt.

T. – Puhut arvoituksin oi isäni, et kuten isä pojalleen.

H. – Tämän kaltaista tietoa ei opeteta, poikani, vaan se muistetaan Jumalan kautta, kun hän niin tahtoo. ⁴

T. – Oi isä, annat minulle vastauksia jotka ovat mahdottomia ja teennäisiä. Haluaisin saada tähän selkeän vastauksen, sillä olen tullut vieraaksi isäni huoneessa! ⁵ Älä kiellä tätä minulta, isä; minä olen todellinen poikasi. Kerro minulle kaikki uudestisyntymisestä.

H. – Mitä sanoisin, poikani? Voin kertoa vain tämän: näen itsessäni Jumalan armosta syntyneen muodottoman näyn. Olen tullut aiemmasta itsestäni kuolemattomaan ruumiiseen. En ole enää se, mikä olin aiemmin. Sillä minä olen syntynyt Sielussa. ⁶ Sellaista asiaa ei voida opettaa eikä liioin nähdä aineellisessa muodossa. Niinpä minulla ei ole kiinnostusta aiempaa aineellista muotoani kohtaan, sillä minä olen vailla väriä, minua ei voida koskettaa eikä mitata; minä olen tullut vieraaksi näille asioille. Näet minut nyt silmilläsi kuin jonakin minkä voit ymmärtää ruumiisi ja näköaistimuksesi kautta, mutta minä en ole se mitä silmäsi näkevät, poikani.

T. – Oi isä, sinä olet leikannut minulta elämäni ja tuhonnut minun kyvykkyyteni, sillä en näe itseäni enää. ⁷

H. – Toivon että olet nyt astunut pois itsestäsi, poikani, kuten ne jotka unessa uneksivat ja ovat kuitenkin valveilla. ⁸

T. – Kerro minulle, kuka aikaansaa uudestisyntymisen?

H. – Jumalan poika, täydellistetty ihminen, ja näin tapahtuu Jumalan tahdosta. ⁹

T. – Minä olen aivan hämmennyksissä ja poissa tolaltani, oi isä, sillä näen että sinun kokosi ja piirteesi pysyvät muuttumattomina.

H. – Tässä olet joutunut petoksen valtaan. Kuolevainen muoto muuttuu päivittäin, ajan kuluessa se kasvaa ja rappeutuu, sen totuus on harhautusta.

T. – Mikä siis on totta, Trismegistus?

H. – Ongelmista piittaamaton, rajoittamaton, väritön, muodoton, liikkumaton, alaston, loistava, itsensä tunteva, muuttumaton hyvä ilman ruumista.

T. – Oi isä, olen todellakin joutunut syrjään itsestäni. Luulin, että sinun avullasi voisin tulla viisaaksi, mutta mieleni voimat ovatkin sulkeutuneet.

H. – Niin on oltava, poikani. On olemassa olemus joka nousee kuin tuli ja putoaa kuin maa, on märkä kuin vesi ja hengittää kuin ilma; mutta kuinka havaitset aisteilla sen, joka ei ole kiinteä eikä nestemäinen, jota ei voida ottaa kiinni eikä vapauttaa, jota ylläpitää vain sen oma voima ja aktiivisuus? Tämä edellyttää kykyä ymmärtää Jumalan synty. ¹⁰

T. – Siihen olen kykenemätön, oi isä.

H. – Se ei ole totta, poikani; vetäydy itseesi, ja se tulee. Tahdo, ja niin tapahtuu. Jätä huomiotta ruumiilliset aistimukset, ja henki syntyy. Puhdista itsestäsi ainemaailman piinat, jotka syntyvät järjen puutteesta. ¹¹

T. – Onko minulla piinaajia sisälläni, oi isä?

H. – Enemmänkin kuin muutamia, poikani. Itse asiassa niitä on paljon, ja ne ovat pelottavia.

T. – En tunne niitä, oi isä.

H. – Tämä tietämättömyys on piinaajista ensimmäinen, poikani. Toinen on suru, kolmas on kärsimättömyys, neljäs on himo, viides epäoikeudenmukaisuus, kuudes ahneus, seitsemäs harha, kahdeksas kateus, yhdeksäs petollisuus, kymmenes viha, yhdestoista piittaamattomuus, kahdestoista pahantahtoisuus. Nämä ovat kaksitoista luvultaan, mutta niidenkin lisäksi on olemassa paljon muita, poikani. Ne panevat sisässä vankeudessa asuvan ihmisen kärsimään aistimusten kautta. Nämä piinaajat lähtevät yksi toisensa jälkeen ihmisestä, joka vastaanottaa Jumalan armon. Tämä muodostaa uudestisyntymisen opetuksen ja tavan. ¹²

Ole rauhassa poikani, ja pysyttele hiljaa; siten ei Jumalan armo häviä meistä. Iloitse nyt, oi poikani, sillä Jumalan voima on puhdistanut sinut läpikotaisin, ja siten olet tullut liitetyksi Sanaan. ¹³ Tieto Jumalasta on tullut ja tietämättömyys siten karkotettu. Ilon kokeminen on tullut osaksemme, ja siten, oi poikani, suru pakenee niitä jotka ottavat sen paikan.

Ilon jälkeen kutsun itsekuria, mitä tervetulleinta voimaa, jotta ilossamme saisimme haltuumme senkin, poikani; näe, kuinka se saapuessaan ajaa pois kärsimättömyyden. Sitten kutsun neljättä, lujuutta, voimaa joka vastustaa himoa. Tämä seuraava askel, oi poikani, on oikeuden istuin. Katso, kuinka se on ajanut pakoon epäoikeudenmukaisuuden vastaväitteitä kuulematta. Epäoikeudenmukaisuuden kadottua me tulemme oikeamielisiksi. Kutsun kuudetta voimaa, anteliaisuutta, ahneuden vastakohtaa. Kun ahneus on poissa, seuraavaksi kutsun totuutta – petos pakenee totuuden tullessa. Katso, kuinka totuuden saapuessa Korkein Hyvä nousee esiin; kateus on paennut meistä kauas. Korkein Hyvä, yhdessä elämän ja valon kanssa, on seurannut totuutta, eivätkä pimeyden piinat enää lankea yllemme, vaan valloitettuina ne kaikki lentävät pois siivet havisten.

Tiedät nyt, oi poikani, kuinka uudestisyntyminen tapahtuu. Ja näiden kymmenen saapuessa hengellinen syntymä on täydellistetty ja ajaa ulos kaksitoista, ja me tulemme jumalallisiksi. Siten ymmärrämme, että kuka tahansa Jumalan armon avulla saavuttaakaan jumalallisen syntymän, vapautuu ruumiillisista aistimuksista ja tulee näiden voimien kautta kokonaiseksi. Hän tuntee itsensä ja iloitsee.

T. – Oi isä, minä olen lujittunut Jumalan kautta; nyt en näe silmillä, vaan hengellisen energian kautta sen toimiessa eri voimissa. Minä olen taivaassa, maassa, vedessä, ilmassa; minä olen elävissä olennoissa ja kasveissa; minä olen kohdussa, ennen kohtua, kohdun jälkeen. ¹⁴ Olen läsnä kaikkialla. Mutta kerro minulle uudelleen kuinka nuo kaksitoista pimeyden piinaajaa tulevat kymmenen voiman karkottamiksi; kuinka tämä tapahtuu, oi Trismegistus?

H. – Tämä ruumiin teltta jonka kautta olemme kulkeneet, poikani, on kokoonpantu eläinradasta ja se pitää sisällään merkit joita on kaksitoista; ruumis on yhtä luontoa ja ilmenee kaikissa muodoissa; se pysyy olemassa ja johtaa ihmisen harhaan. Merkkien keskuudessa, oi poikani, on pareja jotka toiminnassa yhdistyvät, kuten piittaamattomuus on yhteydessä vihaan; ne ovat toisistaan erottamattomissa. Oikean järjen voimalla ne voitetaan, sillä kymmenen mahtia karkottavat ne. Nämä kymmenen, poikani, synnyttävät sielun; elämä ja valo yhtyvät, ja tämä ykseys syntyy hengestä. Järjessä Yksi pitää sisällään kymmenen, ja kymmenen tuon Yhden.

T. – Oi isä, näen Kaiken, ja näen itseni Sielussa. ¹⁵

H. – Tätä on uudestisyntyminen, poikani, lakata samaistamasta itseään kolmiulotteiseen kehoon. Tämä on se uudestisyntymisen opetuksen lahja jonka olen selittänyt, ettemme väärin antaisi Kaikkeutta monille, vaan antaisimme sen niille joille Jumala tahtoo. ¹⁶

T. – Kerro minulle, isä, tuleeko tämä voimista koostunut ruumis koskaan hajoamaan?

H. – Ole vaiti äläkä puhu mahdottomasta; silloin erehdyt, ja Sielun silmä sinussa turmeltuu. Luonnon synnyttämä näkyvä ruumis on erillään henkisen syntymän ruumiista. Ensimmäinen voidaan hajottaa, toista ei; toinen näistä on kuolevainen ja toinen kuolematon. Etkö tiedä, että sinä olet tullut jumalalliseksi ja olet Ainoan poika? Niin olen minäkin.

T. – Siinä tapauksessa, oi isä, tahdon kuulla ylistyshymnin, jonka sanoit meidän kuulevan voimista minun syntyessäni kahdeksanteen piiriin. ¹⁷

H. – Minä lausun sen, poikani; aivan kuten Poimandres paljasti kahdeksannen piirin minulle. Teet hyvin, jos kiirehdit nyt vapauttamaan itsesi ruumiisi teltasta, sillä sinut on puhdistettu. ¹⁸ Poimandres, Korkeimman Mieli, antoi minulle enemmän kuin on kirjoitettu, tietäen että minä olisin kykenevä tietämään asiat itsessäni ja kuulemaan kaiken mitä tahdon ja näkemään kaiken, ja hän antoi minulle tehtäväksi luoda kauneuden töitä. Sen tähden minussa olevat voimat laulavat kaikissa muissakin olioissa.

T. – Oi isä, haluan kuulla ja ymmärtää näitä asioita.

H. – Hiljenny, oi poikani, kuulemaan ylistyksen sopusointuista laulua, uudestisyntymisen hymniä, jota en olisi antanut helposti ellet olisi saavuttanut tiesi päätepistettä. Sillä tätä hymniä ei opeteta, vaan se kätketään hiljaisuuteen. ¹⁹ Ja niinpä, oi poikani, kirkkaan taivaan alla seisten, kasvot etelätuulta kohti, auringon laskiessa kumarra alas; näin tee myös auringon noustessa. Hiljenny, poikani.

SALAINEN HYMNI

Kallistakoon jokainen olento kosmoksessa korvansa tälle hymnille.

Avaudu, maa. ²⁰

Laskeutukoon sade minkään pidättämättä. ²¹

Puut, olkaa huojumatta. ²²

Aion ylistää luomisen Herraa, Ainoaa ja Kaikkiallista. ²³

Avautukaa, taivaat; tuulet, vaietkaa. ²⁴

Ottakoon Jumalan kuolematon piiri vastaan lauluni.

Sillä aion laulaa ylistystä kaiken Luojalle, joka asetti paikalleen maan, joka tuki aloilleen taivaan, ja joka asumattomissa erämaissa erotti kirkkaat vedet merestä koko ihmiskunnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi; jonka käskystä tuli ilmestyy jumalten ja ihmisten käyttöön. Antakaamme ylistyksemme Hänelle joka on taivaiden yläpuolella, kaiken luonnon alkuunpanijalle. Hän on Sielun silmä ²⁵ – ottakoon hän vastaan kaikkien voimieni ylistyksen.

Oi minussa asuvat voimat, laulakaa Ainoalle ja Kaikkialliselle; te kaikki voimat, laulakaa sopusointuisesti minun pyynnöstäni. Jumalallinen tieto, sinun valaisemanasi laulan sinun kauttasi hengelliselle valolle ja iloitsen Sielun riemussa. Laulakaa ylistystä kanssani, te kaikki voimat.

Sinä, Kohtuus, laula kanssani.

Oikeus, kauttani ylistä sitä mikä on oikein.

Anteliaisuus, kauttani ylistä Kaikkeutta.

Totuus, laula totuudesta.

Hyvyys, ylistä Hyvyyttä.

Elämä ja valo, teistä nousee ylistys ja teihin se palaa.

Kiitän sinua, Isä, kaikkien mahtieni voimaa.

Kiitän sinua, Jumala, kaikkien voimieni mahtia.

Sinun Sanasi laulaa lävitseni sinulle.

Ota kaikki takaisin Sanan, puhutun uhrin kautta.

Näin huutavat voimat minussa.

Ne ylistävät Kaikkeutta, ne loppuunsaattavat tahtosi joka sinusta tulee ja sinuun palaa, Kaikkeus.

Ota vastaan kaikkien olentojen puheen uhri.

Oi elämä, säilytä Kaikki meissä.

Oi valo, valaise Kaikki.

Oi Jumala, anna innoituksesi Kaikelle.

Sillä Sielu ohjaa Sanaasi, oi Elämänhengen Kantaja, Oi maailman Luoja. Sinä olet Jumala.

Kaiken tämän sinun ihmisesi lausuu julki kautta tulen, ilman, maan, veden; kautta henkäyksen, sinun olentojesi kautta. Sinusta olen löytänyt ikuisuuden ylistyslaulun ja sinun tahdossasi olen löytänyt etsimäni levon. Sinun tahtosi kautta olen todistanut tätä ylistyslaulua.

T. – Oi isä, olen asettanut tämän kosmoksen hymnin itseeni.

H. – Sano: Sielun maailmassa, oi poikani.

T. – Sielun maailmassa, oi isäni, minä olen voimalla täytetty. Laulusi ja ylistyksesi kautta Sielu minussa on tullut täysin valaistuksi. Minäkin tahdon väkevästi antaa sydämeni ylistyksen Jumalalle.

H. – Tee huolellisesti niin, poikani. ²⁶

T. – Isä, puhun sen mitä näen Sielussani. Sinulle, Jumala, luomisen ensimmäiselle herralle minä, Tat, lähetän sanojeni uhrin. Jumala, sinä olet Isä, sinä olet Herra, sinä olet Sielu; ota vastaan nämä sanani kuten tahdot. Sillä sinun tahtosi kautta kaikki täydellistyy.

H. – Poikani, anna hyväksyttävä uhri Jumalalle, kaiken Isälle. Mutta lisää myös, oi poikani, ”Sanan kautta”.

T. – Kiitän sinua, oi isä, kun sallit minun laulaa rukoukseni mukaan.

H. – Olen iloinen, poikani, että olet kantanut totuuden hedelmää, hyvää ja kuolematonta satoa. Ja nyt, opittuasi tämän minulta, pysyttele hiljaa tästä ihmeestä äläkä paljasta kenellekään uudestisyntymisen perimätietoa, ettei meitä kutsuttaisi pettureiksi. Me molemmat olemme olleet kyllin varovaisia, minä puhuessani, sinä kuunnellessasi. Sielussa olet tullut tuntemaan sekä itsesi että Isän.

FINIS