Cartazon

Nefastos 2020

”Atrocissimum est Monoceros, monstrum mugito horrendo (…) Vivus non venit in hominum potestatem, et interimi quidem potest, capi non potest.” 1

– Plinius: Polyhistoria

”Intian sisäosissa on vuoristoja, jotka ihmisille ovat luoksepääsemättömiä ja siten täynnä villieläimiä. Näistä eräs on yksisarvinen, jota paikalliset kutsuvat nimellä cartazon. (…) Otsassaan sillä on puolentoista kyynärän mittainen sarvi, joka on pohjastaan valkea, kärjestään punainen, ja näiden välistä musta.”

– Aelianus: Historia animalium

”Aspiciebam, et ecce cornu illud faciebat bellum adversus sanctos, et praevalebat eis.” 2

I

Azazelin Tähden järjestelmässä käsite pratyeka 3 (sanskr. ”yksisarvinen”) on käytetty merkityksessä henkisyyden vasenta tietä kulkeva, omaehtoista älyä painottava okkultisti tai adepti. Koska ”henkisyyden vasemmalla tiellä” on koko kosmisen akselin pituudelta asteita, pratyeka-polkua kulkeva olemus voi olla matalampi tai korkeampi. Vertailun vuoksi, H.P. Blavatsky ja Alice Bailey käsittelevät nimikkeellä eritasoisia olemuksia:

”Pratyêka buddhat ovat ne bôdhisattvat, jotka läpi jälleensyntymien ponnistelevat saavuttaakseen dharmakâyan kaavun, ja usein sen saavuttavatkin. Välittämättä mitään ihmiskunnan ahdingosta ja sitä auttamatta, etsien vain omaa autuuttaan, he käyvät sisään nirvânaan ja – katoavat ihmisten näkyvistä ja heidän sydämistään. Pohjoisessa buddhalaisuudessa ”pratyêka buddhaa” käytetään synonyyminä henkiselle itsekkyydelle.” 4

”Hänen kanssaan ja Hänen neuvonantajinaan työskentelevät kolme Persoonaa joita kutsutaan Pratyeka Buddhoiksi, tai Aktiviteetin Buddhoiksi. Nämä neljä [Sanat Kumâra ja kolme pratyeka buddhaa] ruumiillistavat aktiivisesti älykkään rakkaudellisen tahdon. He ovat älyn täydellinen kukinto.” 5

Teosofian pratyeka-käsite on siis kahtalainen. Kyse voi olla vaillinaisesti kukintoon puhjenneesta valaistuneesta, jonka on syytä varautua paluuseen nirvânasta 6 myöhempänä maailmanaikana, jolloin hänen osin tietopuolinen ”valaistumiskarmansa” on tyhjennetty. Tällaisessa tapauksessa kokonaisvaltainen Elämän ymmärtäminen vaatii uutta kosketusta todellisuuden siihen puoleen, jota voimme kutsua kosmiseksi piilotajunnaksi. 7 Toisaalta titteli voi olla painotuksellinen eikä absoluuttinen, eli se kuvaa manasista dharmaa, asemaa jossa painotuksena on älyllinen eli järjestävä, ei buddhinen eli ykseyttävä funktio. Vain fanaatikko liittäisi ensinmainitun väistämättä lankeemukseen; kynnyskysymyksenä on, onko buddhinen oivallus ylipäätään olemassa, vai onko se tukahdutettu.

Pratyekan, tuon pohjoisbuddhalaisen cartazonin, käsite merkitsee kuitenkin kirjaimellisesti vain yksisarvista eli yksifokuksista, yksivoimaista, ponnistuksensa asettamisessa ”yksinäistä” ihmistä. Symbolisena määritteenä termi sinänsä liittyy vain seuraaviin merkityksiin:

– Yksisarvisuus viittaa fokuksen yksikärkisyyteen (vrt. yksisilmäiset jumalhahmot)

– Sen merkitys on fallinen (läpäisevä ja muodon uuteen elämään hajauttava)

– Otsan sarvella on yhteys kolmanteen silmään, joka ylittää ajan ja paikan

– Kyse on elämänkokemuksen omaehtoisuudesta, korostetusta vapauden vaateesta

Yksisarvisen elementti ja harjoitusmetodi on erityisesti puhtaus, siinä pyhyyden perusmerkityksessä joka tarkoittaa erilleen asetettua. 8 Harjoitus on solipsistinen 9 ja sen hermeettisyys on yksinäistä ja rajaavaa. Riippuu aspektista 10 onko tämä harjoitus vai päämäärä, toisin sanoen ulkoinen vai sisäinen tila. Jos aspekti on Musta, kyseessä voi olla myös vetäytyminen konkreettiseen yksinäisyyteen; jos se on Valkea, vetäytyminen on lähtökohtaisesti sisäistä. Punainen pratyeka-polku on ”kilvoitteleva” 11 harjoitus näiden ääripäiden välissä. Ja koska ihmisessä palaa seitsemän kertaa seitsemän liekkiä erilaisia muotoja erilaisiin töihin, eri versiot näistä harjoituksista ovat moninaiset, ja ne on linkitettävä Työn varsinaiseen tarpeeseen, eli neofyytin yhteyteen muun maailman kanssa. 12

Sarvekkuus merkitsee symbolina yleisesti sublimointia, tämän sanan eri tulkintamahdollisuuksissa – jopa freudilaisessa pseudosublimoinnin eli naamioinnin merkityksessä. Toisin sanoen, se merkitsee sanan laajassa merkityksessä eroottista voimaa, joka kuitenkin ilmenee näennäisen ei-eroottisena. Yksisarvisuus on poikkeuksellisen intensiivinen kyseisen energiatyypin sovellutus. Kaksisarvisuudessa intensiivinen fallinen lataus on jakautunut ja saavuttanut erilaatuisen tasapainon, joka tekee siitä poolisen varsinaisen sukupuoliaktin tapaan. Yksisarvinen fallisuus sen sijaan on ylieroottista. Kaikkein tutuin monoceros on siten yksinkertaisesti ♂. Kaksinaisuus ilmenee vain yksisarvisen halkinaisissa kavioissa eli sen sorkissa, jotka vastaavat toisen intensiivisesti hedelmällisyyteen liitetyn ja saatanallisen eläimen, vuohen, sorkkia. Yksisarvisella on joskus kuvattu olevan myös vuohen parta, joten se yhdistää toisiinsa hevosen ja vuohen eläinsymboliikan toisaalta ratsastettavan voiman, toisaalta siitoskyvyn ja voiman erilleenoton 13 symbolina.

II

”Yksisarvinen” merkitsee siis tiettyä vihityn perityyppiä, tyyppiä joka toimii ennen kaikkea manaksen alaisuudessa. Tämä tekee siitä luciferisen, veneerisen, Valkean aspektin eläimen. Mutta paradoksaalisesti, sen äärimmäinen omavoimaisuus peittelee tuon Valkean Mustaan erillisyyteen ja Punaiseen energisyyteen. Pratyeka buddha on tämän vihkimystien läpi kulkenut adepti, pratyeka-oppilas on tällä tiellä kulkeva neofyytti. Ja erityisesti nykyaikana maailma on uudella tapaa kokonaisuutena kiinnostunut tämän tien eksoteerisesta harjoituspuolesta, jota leimaa vasenkätinen suhtautumismetodi: omaehtoinen, rakenteista erottautuva, itselähtöinen ja itseen palaava idealismi. Yksisarvismyytin yhteydessä kyse on erityisesti tämän tien pristiinistä latautuneisuudesta.

Samaan myyttiseen eläinperheeseen kuuluu muitakin ”itseensäpakenevia” eläinhahmoja, kuten kilpikonna – alkemiallisen hermeettisen prosessin kuva ja Hiljaisuuden äänen varoitus egokeskisyyden arkuudesta –; Venuksen herkkä kyyhkynen, joka liekehtivänä Pyhän Hengen parakleettina ilmaisee täsmällisen tarkasti feminiinisen vastineen maskuliinisesta monoceroksesta; ja – eräissä aspekteissaan – myös ikuisen tuttu okkulttinen symbolieläimemme käärme, mukaan lukien toisaalla 14 jo ekstensiivisesti tulkitussa kokonaishahmossaan lohikäärmeenä.

Kaikki mainitut eläimet – jotka riittäkööt esimerkeiksi pitemmältä, aspekteihin eri tavoin taipuvalta listalta – ovat voiman, mutta potentiaalisesti myös hulluuden eläimiä. Yksisarvinen on erinomainen esimerkki tällaisesta fantasmasta, helposti ainakin naurettavan ja mahdollisesti myös vaarallisen mielipuolisuuden ilmitulosta. Puhtaan valkea hevonen on ylipäänsä liian intensiivinen emootioilmaisu, liian väkevä ei-arkkityyppisten tai adeptisten käsien pideltäväksi. Yksisarvinen, joka voidaan kohdata vain hämärän rajatilassa, yksinäisyyden maagisessa kokemuksessa, antaa vain animan tyynnyttää itsensä. Tämä solipsismin maaginen energia, joka on ja ei ole reaalitodellinen, 15 on siten saavutettavissa, mutta kurkottamisen sijaan vain samalla lumouksen voimalla, jota se itse käyttää. Kuten aineellisin vastaavuutensa fyysinen miehuus, se voidaan vangita elävänä vain feminiinisen lumouksen avulla.

Miten pratyeka-polkua sitten voidaan kulkea, tai kuinka siihen tulisi asennoitua? Jos nämä kysymykset ovat vakavia, niihin on annettava painokkaat vastaukset. Ensinnäkin meidän tulee ymmärtää, että pratyekan omaehtoisuus on ytimellistä, toisin sanoen se liittyy korkeampaan kolmion monadismiin. 16 Alemman kolmion omaehtoisuus on aina näennäistä omaehtoisuutta, vain tietty näkökulma, joka on aina hyvin helppoa ja usein tarpeellista kääntää vastakkaiseksi. Tämä on äärimmäisen tärkeä lähtökohta, niin että ihmisen, joka kokee vetoa pratyeka-tien mysteereihin, tulisi ennen kaikkea vakavasti asettaa eteensä kysymys todellisesta hengen riippumattomuudesta. Omaehtoisuudeksi ja oman tiensä kulkemiseksi sanallistuva pohjavire nimittäin kätkee usein taakseen pikemminkin vakavan sosiaalisen haavan ja tarpeisuuden, joka voidaan parantaa vain terveellä sosiaalisella kanssakäymisellä iloineen ja suruineen.

Toiseksi, ylemmän kolmion keskimmäinen, yhteenliittävä prinsiippi (buddhi) ei tunne sellaista käsitettä kuin todellinen ero: ajan ylittävänä integraationa se tekee yksilöstä kaikkialle johtavan portin. Buddhin todellinen olemus, O, on aurinen eheys kaikessa. Vaikka se valitsee erilaisia integraatioita, kuten egon ja/tai persoonan eheyden, tuo eheys on eheyttä maailmassa, ei eheyttä maailmasta. Buddhin elävä vesi ei koskaan seiso suljetussa astiassa.

Kolmanneksi, kysymys on energian yksikärkisyydestä. Tässä monoceroksen idea on ikäänkuin päinvastainen (!) sille Azazelin Tähden perusidealle, joka on hahmoteltu veljeskunnan perustuskirjassa ja Polyharmonian alussa. Metafyysinen pohja ei ole eriävä, 17 vaan ero on työn pragmaattisessa asettamisessa. Nykyään huonossa huudossa olevaa, mutta okkulttiseen symboliikkaan erottamatta kuuluvaa sukupuoliessentialistista esitystä käyttääkseni, Azazelin Tähden praxis on lähtökohtaisesti feminiininen, kun taas pratyeka-polulla se on maskuliininen. Kuten teoriassa tai käytännössä edennyt okkultisti tietää, ydin on aina vastapooli pinnalle, ja näiden napaisuudet ovat vastakohtaiset. Tämän vuoksi puhutaan Azazelin Tähdestä, sillä tähden näkyvä pintarakenne on ♂ 18, sillä kokonaisuuteen pyritään ”surmaamalla” – so. hedelmöittämällä diskursiivisesti – status quo satanistisella tasapainotuksella, joka on sen näkökulmasta ”Vastustusta”. Tosiasiassa tällä Vastustuksella on (oltava) aina ykseyttämisen agenda kohti keskipistettä. ”Seuran johtoajatuksena on pyrkiä henkisesti yhdistämään tähän asti vastakohtaisina nähtyjä esoterismin muotoja […] aikaansaamaan yksilöiden ja yhteisöjen henkistä laajentumista ymmärryksen ja rakkauden alaisuudessa.” Pratyeka-polku on siten Azazelin filosofialle absoluuttisen komplementaarinen; voisi sanoa, että se on sama systeemi katsottuna sen toiselta puolelta. Tämän rakenteen keskipiste on monoceros eli ♂, ja sen pinta on vastaavasti feminiininen Ͻ ja ♀. 19

III

Kuten edellä yhdessä Aelianuksen kanssa esitin, monocerokseen liittyvät kaikki kolme aspektiamme. Sen vaarallisin ilmennysaspekti on Valkea, sen vetäytyvin aspekti on Musta, ja sen ehkäpä helpoimmin lähestyttävin aspekti on Punainen. Näistä Valkea on ytimellisin, ja kuten sanottua, tämän eläimen tai energian myyttinen kepeys on erinomainen suoja siihen absorboitumista vastaan. Toinen suojaava tekijä on naiseus harjoittajassa itsessään. Nämä ”varmistukset” on hyvä opetella ennakkoon, jos aikoo olla tekemisissä – tai huomaa olevansa tekemisissä – kyseisen vaarallisen polun kanssa.

Pratyeka-polku on esitetty ”suositeltavana” lähtökohtaisesti vain Punaisen aspektin vastaavuuksissa, 20 johtuen em. Punaiseen maadoittumisesta. Punainen on jatkuvasti tietoisesti tekemisissä ♂ energian kanssa, mikä mahdollistaa monoceroksen ”liudentamisen” muuhun työhön. Mutta juuri tämän vuoksi tämä aspekti ei yleensä mahdollista harjoituksen viemistä loppuun saakka; sen läpikäymiseen vaaditaan Valkea painotus. 21 Valkeassa liudentaminen ei tapahdu samoin, vaan joko Valkean luonne karkottaa monoceroksen fantasmaksi, kiehtovaksi mielteeksi, tai vaihtoehtoisesti tämänpuolisena oppilas joutuu vastakkain sen äärimmäisen energian kanssa ilman lieventäviä tekijöitä. Puhtaan Valkeaan monocerokseen on viitattu Polkujen kirjassa seuraavilla epiteettisillä yhteyksillä:

– ”Loitsu ilman vangitsevuutta”

– ”Neitsytnuorukainen”

– ”Keskimmäinen piikki”

– & lähes koko teksti otsikon Sukupuolielämä alla

Löytää Valkea yksisarvinen on löytää Valkea astraali, linga sharîra. Mutta yksisarvinen, pratyeka-harjoituksen vertaus, kohtaa välittömästi eskapismin ongelman. ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä”, 22 sillä normaalitilassa psyyke ehdottomasti tarvitsee balanssipisteen samaistutun itsen ulkopuolelta. Ellei tätä balanssia synny muuten, ihminen jakautuu, ja vasta hyvin korkeassa harjoitusvaiheessa tämä jakautuminen johtaa saavutukseen eikä psykoottiseen hajaantuneisuuteen. Psykoottinen jakautuminen näkyy doppelgänger-ilmiönä, jossa ihminen kohtaa kaksoisolentonsa. Vasta adeptisessa vaiheessa kaksinaisuus jää harjoitukselliseksi, koska yksifokuksisuus pysyy korkeamman tason tukemana terveenä ja harmoniassa. Tässä vaiheessa näkyvä ”sarvi” on linga ja sen balanssipiste ylhäällä on monadi (manaksen painotuksella 23). Adeptin, ja vasta adeptin, on opittava jakamaan erilleen sthûla sharîran ja linga sharîran, ”ruumiin” ja ”kehon” samankeskiset mutta kuitenkin erilliset energiat. Ennen tällaista vaihetta yritys uuttaa Valkeaa astraalia ulos fyysisestä ruumiista johtaa mediumismiin ja vielä ilmiselvemmin sairaalloisiin seurauksiin. 24

Kun oppilas käy läpi harjoituksia jotka kuuluvat teknisen magian alueelle, toisin sanoen sellaisia joita itsessään ei suojaa harjoituksen eettinen laatu tai sisäinen maadoitus, on pidettävä huolta siitä, että harjoitusta ympäröi kuin sielullisena linnoituksena ja huolella valmisteltuna vallihautana muun psyykkisen rakenteen vaalima tasapaino elämänjärjestelyineen. Niinpä edellä mainittuja Valkean harjoitusrakenteita käytettäessä on pidettävä mielessä myös kaikki muut Valkean aspektin oheisesitykset Polkujen kirjasta, erityisesti Mielikuvien muuntamisesta sekä Huomattavaa otsikkojen alla esitetyt. Sen sijaan mielen hajauttamista jo riittävästi omaksuttuihin muihin harjoituspohjiin on vältettävä: joko ”linnoitus” on tässä vaiheessa valmis harjoitukseen, tai harjoituksesta tulee ylipäänsä pidättäytyä kunnes linnoitus on laadittu.

Neljän tornin linnoitus on elementtien vakaa asettaminen: kukin saman kaavan mukaan yhtä lähelle ja kauas toinen toisistaan. Viides torni on ”kuninkaan palatsi” näiden keskellä, se, johon yksisarvinen johdatetaan – ei vangittuna, vaan lumottuna, kuten edellä on esitetty. Se ei yksin pysty parantamaan kuningasta, mutta kuitenkin voiman jalokivi yksisarvisen otsalla on välttämätön parantamisen työssä. Se mikä alhaalta tullen oli korkein, kuin tiimalasin kapea uuma, tulee vuorostaan käännetyn maailman kohdussa lähtöpisteeksi, ja värit seuraavat toisiaan käännetyssä järjestyksessä. Daimonin energia on korkein ja suurin, niin kauan kuin se toimii asettamalla kruununsa sateenkaarisillalle, Merkityksen syvän palvelemisen käyttöön.

”Otimme palan yksisarvisen sydäntä sekä granaattikiven, jollainen kasvaa yksisarvisen otsaluussa sarven juuressa. Sivelimme kivellä haavan ympärystä ja käytimme kiveä jopa haavan sisällä. Mutta myrkytys ei ottanut laantuakseen, ja tuskamme kasvoi kuninkaan tuskan myötä.” 25

”Pidä siis varasi, Oi ihminen, ja kavahda yksisarvista, joka on Demoni.” 26

”Qui dixit illis: Non omnes capiunt verbum istud, sed quibus datum est.” 27

FINIS

  1. ”Mitä kauhein on Monoceros [Yksisarvinen], jylisevä-ääninen mylvijä (…) Konsanaan et häntä elävänä saa; surmata voit, muttet vangita.” ↩
  2. ”Se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät”. (Daniel 7:21) ↩
  3. Olen käyttänyt translitteroinneissa vaihtelevasti muotoa pratyeka ja pratyêka. Sanskritissa e on aina pitkä (”pratjeeka”). ↩
  4. H.P. Blavatsky: The Two Paths. Tämä on fragmentin viimeinen alaviite, joka yhdessä lähdekohtansa kanssa puuttuu joistakin suomalaisista käännösversioista. Tässä yhteydessä on muistettava blavatskylaisen tiibetinbuddhalaisuuden vahva painotus nirmanakâya-paluuseen, ts. adeptisen elämän jatkamiseen ennen kaikkea inkarnoituneessa kehossa. Blavatskylaisessa nirmanakâya-opissa jopa dharmakâya esiintyy siten pejoratiivisessa valossa. Jälkimmäisessä kehollisuudesta on tehty periytettävä kavod, joka annetaan eteenpäin: askension eli apoteoosin saavuttanut mestari pitää fokuksensa ikuisesti elävässä päässä. On kuitenkin naiivia ja tarpeetonta asettaa nämä harjoitusmenetelmät paremmuusjärjestykseen, milloin intentio on puhdistettu. Blavatskyn oma temperamentti ei ollut buddhinen vaan âtminen, ja hänen työnsä täydentäminen buddhi-manasisella ”irrottamisella” ei siten ole separatistista, vaan eheyttävää laatua. Tässä käytän siis samantapaista korjaavaa termirakennetta kuin Blavatskyn ”vasemman tien” jakamista kolmeen erimerkityksiseen käsitteeseen: 1) Vasen tie, 2) Alaspäinen tie, 3) Musta aspekti. Pratyeka-oppi on ymmärrettävä samoin monimuotoisena, ei lankeemuksen tai edes epäoptimaalisen harjoituksen muotona per se. ↩
  5. Alice Bailey: Initiation, Human and Solar, luku 5. ↩
  6. Vrt. Ihmisen ikäkaudet, IX. ↩
  7. Vrt. Argarizim, alaviitteet 89 & 138. ↩
  8. On olemassa toinen, kokonaisvaltaisempi pyhyyden määritelmä, joka liittää pyhyyden Merkityksen henkeen. Diskurssi näiden kahden ”pyhyyden” välillä on läsnä niin moniaalla Azazelin Tähden filosofiassa, että on tarpeetonta liittää tähän viitteitä. ↩
  9. Yoninen, kuten suljetussa kohdussaan kehittyvällä homunculuksella. ↩
  10. Aspekteilla viittaan tässä tietenkin myös temperamentteihin, en yksinomaan veljeskunnan käytössä oleviin harjoituskoodeihin. Koodit on valittu, koska ne viittaavat universaaleihin perusmuotoihin. ↩
  11. Ortodoksiskristillisessä merkityksessään asketistisena tai kontrollikokemusta muokkaavana. ↩
  12. Dharmaan. Edes blavatskylaisessa merkityksessä ”itsekkäänä askeettina” pratyeka-oppilas ei pääse irti yhteydestään kokonaismaailmaan. Hän saattaa voida vetäytyä faktiseen yksinäisyyteen ulkoisessa maailmassa, mutta sisäisissä maailmoissa erillisyys on yksinkertaisesti illuusio. Juuri tämän asian oivaltamisesta myös pratyeka-buddhan todellinen valaistuminen lopulta syntyy, sillä kyseinen elävä oivallus on nirvânan ydin. Tässä näemme myös sillan yllä esitetyn blavatskylaisen ja baileylaisen pratyeka-buddhan kuvausten välillä: yksinäisyydessä tiensä yhteyteen valmistanut esoteerikko voi näin luoduilla välineillä myöhemmin palvella kokonaisuutta. Ellei näin tehdä, saadaan aikaiseksi vain väliaikainen ”uni” ja/tai se kaleidoskooppinen muutos, joka odottaa ”planeetan jättäjiä”. (Ks. Adepti, kahdeksan polun taulukko.) ↩
  13. Matt. 25:33. ↩
  14. Ks. Saatanan seitsemät kasvot: Lävistetty jumala. ↩
  15. Koska se edustaa lingaa, jonka reaalisuus on enemmän evolutiivinen kuin metafyysinen kysymys maagisesta presenssistä. ↩
  16. Âtma-buddhi-manakseen käsitettynä auringon merkin tapaan keskipisteistetyksi ykseydeksi. ↩
  17. Polyharmonian esitys kiistää muut metafyysiset pohjautukset, koska ne kaikki väistämättä palautuvat samaan Absoluuttiin. ↩
  18. Azazel-Satanael on Samael ja Mars, poislähetetty, kuten symbolin fallinen peitsiviiva. Tämä lähetys on vain symbolisesti pejoratiivista ja/tai pyhittävää, sillä nämä funktiot ovat aina sekä käännettävissä, että palautettavissa neutraaliin pohjaan Elämän luomisen funktiona. ↩
  19. Pratyeka-polun keskipisteen ja pinnan käänteinen yhteys näihin synnytyksen merkkeihin on läpikäyty kirjoituksessa Pratyeka-buddhat ja pimeyden enkelit (Saatanan seitsemät kasvot). ↩
  20. Luku 10, uuden laitoksen s.33. ↩
  21. Mustan yksisarvisen harjoitus voi toimia syväastraalin mahdollistamana ”myyttisemmällä” tasolla, jonka haastepainotuksena on vierautuminen realiteeteista ja jääminen leijuvaan tilaan. Tässä se kuitenkin kohtaa aspektillisen perushaasteensa, johon siten ei ole tarpeen paneutua käsillä olevassa kirjoituksessa sen enempää. Yksinkertaisimmillaan vastaus tähän ongelmaan on yksinkertaisesti Työn painotus, joka vapauttaa dissosiatiivisesta suunnattomuudesta – jolla todellakin voidaan tarkoittaa myös kokemuksen liiallisen laajuuden halvauttavaa vaikutusta. ↩
  22. Genesis 2:18. ↩
  23. Manaksen tulee olla saumattomasti liitetty buddhiin jo huomattavasti aikaisemmassa harjoitusvaiheessa. ↩
  24. Mediumismi on sairaalloinen ja psyykeen hajottava tila, mutta vaikuttaa tietämättömille kehitykseltä taantumisen sijaan, koska siihen voi liittyä yhtä näyttäviä maagisia ilmiöitä kuin adeptin saavuttamaan Valkean astraalin tasapainoiseen kontrolliin. ”Kehitykseltä näyttävät taantumiset” ovat alaspäisen tien merkki; koettimena toimii Kolminainen Avain. ↩
  25. Wolfram von Eschenbach: Parsifal, IX. Suom. Jukka Pajukangas. ↩
  26. P. Basileios, lainannut Jung: Psychology and Alchemy, s.447. ↩
  27. ”Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.” (Matt. 19:11) ↩