© Fra Nefastos 2020
Kun vuosituhannen vaihtumiseen oli kahdeksan vuotta, Hän sanoi:
Mitä tapahtuu, elleivät oppilaat käy sisään helvetin temppeliin ja voita sitä ymmärrykselle?
Ellei mustan tulen pyhyyttä oivalleta, se kärventää koko maailman.
Menkää ja kääntäkää kalkki.
Kun vuosituhannen vaihtumiseen oli yksi vuosi, Hän tuli meidän jälkeemme,
Seitsemännessä kuussa suuri kauhistuksen kuningas,
Ja tämän kautta toinen, jonka tie oli tasoitettava.
Erämaan joet virtasivat yhteen uomaan.
Kun vuosituhannen vaihtumisesta oli kulunut kuusi vuotta
Ensimmäinen tasoitus tehty: Kyyhky laskeutui Kashyapamirista,
Nokassaan rauhanoksa.
Kumârinen tanssi alkoi, Musta ja Valkea syleilivät.
Kun vuosituhannen vaihtumisesta oli kulunut kolmetoista vuotta
Temppelin pohjapiirustus laadittu, Hän katsoi, hymyili ja sanoi:
Näin ja näin asettakaa temppelin neljä kulmaa, salaiset elementit.
Viimeiseksi valmistetaan ensimmäinen, Ruusun alla.
Kun vuosituhannen vaihtumisesta on kulunut kaksikymmentä vuotta
Taivaan kaksi suurta kuningasta syleilevät
Vesihirviön vatsasta leikataan Aurinko
Ja Hän itse astuu syntymän neljänteen, Rakkauden vaiheeseen.
Ja lopuksi, asettuen temppeliin joka Hänelle on valmistettu
Kahden virran kuningas nielee sen Kalan joka Hänet oli niellyt; 1
Hän asettelee sen selkäruodon taidokkaasti uuden liiton merkiksi.
Palavan maailman takana nyt pyhäkön tuettu piste kaikille, jotka tahtovat sen löytää.
Missä on nyt Erämaa? Järven vedet ovat sen peittäneet.
Oppilaat katsovat tiimalasin vuorta uusien tähtien alla.
Hän sanoo: Ei kukaan paitsi ihminen voi ihmistä kohdata, vastustaa, ja nostaa:
Kahden virran kantajan merkissä on jokainen kehkeyttävä itsensä ja Minut.
”Asteet leviävät pohjoisesta kunnes kultakuona saavuttaa epäpyhyyden puolen.
Se tarttuu ylempään ja alempaan. Tässä miehinen ja naisellinen yhtyvät.
Käärme ja sen ratsastaja…
Tämä on Azazelin salaisuus.” 2