© fra Nefastos 2008
Tässä kirjoituksessa esitetään eräs keino rosarion (rukousnauhan) käyttöön rukousmietiskelyssä. Mutta mitä on rukousmietiskely?
Luciferin Katekismuksessa 1 on tulkittu, että kyseessä on yhdistetty mantra-, bhakti-, ja gnana-jooga. ”Jooga” on vanha sanskritinkielinen termi, jolla kuvataan okkulttista harjoitusta: sen ei tule luulla merkitsevän erityisesti fyysistä, erityisesti intialaista, tai edes erityisesti ulkoiseen kontrolliin tähtäävää toimintaa. Jopa jesuiitoilla on omat hengelliset- eli joogaharjoituksensa 2, joihin liittyy visualisaatioita ja omien tunteiden energioiden manipulointia mielikuvaharjoituksilla – ja samaa voidaan sanoa muodossa tai toisessa jokaisesta vähänkin salatieteellisestä tai salatieteitä hipaisevasta ryhmästä.
Tavallisen ihmisen rukous ei ole juuri muuta kuin itsekkyyttä 3, mutta okkultistin rukous on loitsu. Mikä on loitsu? Kaava, jota TAHTO käyttää koordinoidakseen energiaa. Ja mitä on tahto? Âtma, ihminen ”Itse”; hänen tosi henkensä, hänen ytimensä. Salatieteilijälle – ”joogille” – tahto ei merkitse samaa kuin profaanille. Toisin kuin persoonallisuuksiensa munankuorten sisäpuolella elävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä toiseuden syvää mysteeriä (buddhia), hän tietää ettei ole olemassa sellaista omaa tahtoa, jonka yksilö voisi repäistä erilleen kokonaisuudesta. Ei ole olemassa sellaista kuin ”minä” vastaan ”ei-minä” – okkultistin, Hermeksen (buddhi jälleen) oppilaan maailma on hermeneuttinen.
Siten koko hybriksen ongelma on kiertänyt täyden kehän ja saavuttanut vapahduksen. Sillä rukoileeko okkultisti Jumalaa erossa itsestään? Tiedämme vastauksen olevan kielteinen. Rukoileeko hän Jumalalta – joko Logokselta tai Absoluutilta – jonkin asian tapahtumista, johon vain tämä ”Jumala” eikä hän itse kykenee vaikuttamaan? Ei. Hänen rukouksensa on kumartamista, mutta myös suoristautumista, yhtä aikaa nöyränä ja ylpeänä seisomista. Joka on kokenut ykseyden, ymmärtää tämän. Rukous on tahdon käyttöä ja harjoitusta. Rukous on työtä, jumalallista työtä, teurgiaa. Se vaatii harjoitusta ja ponnistusta siinä missä mikä tahansa muu taito. Se vaatii myös antaumusta, eheyttä ja oikeaa tietoa – ei niinkään järjen kuin sydämen tietoa, joskin nykyihmiselle luonteva ja luotettava tie sydämen tietoon vie järjen kautta. Ja kuten kaikki todellinen, sielullinen työ, se on suurta iloa.
Mantrajooga merkitsee pyhien taikasanojen ja -värssyjen lausumista tai laulamista. Tähän äänen taikavoiman käyttöön en tässä paneudu, sillä se veisi hyvin pitkille sivupoluille 4. Riittää kun muistamme tässä yhteydessä, että kaikkien kulttuurien perimätieto on antanut suuren kunnianäänen ja sanan taikavoimalle, suomalainen eli kalevalainen perinne ehkäpä selkeimmin. Jo puhutulla ja kirjoitetulla tavallisellakin sanalla on itseisarvonsa, saati merkityksen läpäisemällä logosisella sanalla, jonka ihminen manaksen kautta voi saavuttaa. Bhaktijooga taas merkitsee antaumusta, rakkautta, aatteelle uhrautumista. Jokainen tosi uskovainen ymmärtää, mitä tällä tarkoitetaan; niin myös ateistinen tai agnostinen idealisti, jos hän todellakin on aito ja syvällinen vakaumuksessaan. Gnanajooga merkitsee tiedollista ja tiedon kautta tapahtuvaa ylevöitymistä, metafysiikan mahdollistamaa askensiota. Mikäli niin tahdomme, voimme tutkinnallisia (emme niinkään käytännöllisiä) syitä varten erottaa nämä kolme joogamallia kolminkertaisen avaimen kolmen prinsiipin alaisuuteen:
Prinsiippi Jooga Vaikuttava virtus Rukousmietistelyssä
Atma Mantra- Sanan taikavoima Sanat
Buddhi Bhakti- Antaumuksen -”- Tunteet
Manas Gnana- Ymmärryksen -”- Käsittäminen
Myös toisistaan erillään toteutettuina nämä kolme joogan muotoa voivat saada aikaan ihmeellisiä tuloksia, mutta yhdessä, sopusointuisesti toteutettuina niiden voima on sui generis – luonnollisesti vain siinä määrässä, kuin tuo voima voi inhimillisen kehikon läpi kulkea. Tämä puolestaan riippuu instrumentin puhtaudesta, so. eheyden ja kirkkauden asteesta. Parhaimmillaan rukousmietiskelyssä rukoilija / loitsija sanoo oikeat sanat, tuntee oikeat tunteet, ja käsittää prosessin oikein. Luonnollisesti ymmärrämme, että sanojen oikein sanominen edellyttää täysin onnistuakseen oikeita tunteita (intuitiota) ja oikeaa käsittämistä, &c. Kukin kolmen vaiheen osa hyötyy toisistaan.
Okkultistin elämän on oltava hyvin kokonaisvaltaista; sen kaikkien osa-alueiden on sulauduttava toisiinsa muodostamaan eheää kokonaisuutta. Perinteisesti on esitetty, että pyrkijän on aina nukkumaan käydessään palautettava mieleensä mitä hän on tehnyt oikein ja mitä väärin päivän aikana 5. Mikäli pyrkijä on terve, energinen ja hänen velvoitteensa sallivat, voi olla ihanteellista esittää rukous 1) piakkoin heräämisen jälkeen, 2) päivän keskivaiheilla, ja 3) hieman ennen nukkumaan käymistä, tai kahtena näistä ajoista. Mikäli hän on vähäenerginen, hermostunut, psykologisesti hajanaisessa vaiheessa tai monien velvoitteiden alainen, yksi rukous päivässä riittää sekin hyvin. Kun pyrkijä on valinnut itselleen sopivimman ajan tai –ajat, vetäytyköön hän tuona aikana tilaan, joka on varattu yksin hengelliseen työhön, ja suorittakoon Azazelin Ruusukon rituaalin seuraavasti:
I. Soittakoon hän kelloa 6 otsan korkeudella ja keskittyköön: kirkastukoon henkeni.
II. Soittakoon hän kelloa sydämen korkeudella ja keskittyköön: kirkastukoon sieluni.
III. Soittakoon hän kelloa navan korkeudella ja keskittyköön: kirkastukoon ruumiini.
IV. Kostuttakoon hän yhteen liitetyt sormensa, peukalon, etu- ja keskisormen vain tähän tarkoitukseen valitussa puhtaassa vedessä, ja tehköön ristinmerkin 7 koskettaen otsaansa, rintaansa, oikeaa ja vasenta olkapäätään sanoen: In nomine Patris (otsa) et Filii (rinta) et Spiritus (oikea olkapää) Sancti (vasen olkapää) 8, ja keskittyköön otsaa koskettaessaan tahtoon eli Itseen (âtmaan), rintaa koskettaessaan rakkauteen eli toiseuteen (buddhiin), ja olkapäitä koskettaessaan ymmärrykseen eli kahden edellisen perimmäiseen ykseyteen (manakseen, joka vaikuttaa ylhäällä ja alhaalla) 9. Tämä ristinmerkki tehdään rosarion krusifiksin 10 kohdalla, ja pyrkijän on ymmärrettävä sen merkitys: ristiinnaulittu vapahtaja on Azazel, ihmisristille naulattu Ego. Teurgiassaan oppilas pyrkii saavuttamaan yhä suuremman samaistumisen tähän TODELLISEEN ITSEENSÄ. Hänet on ristiinnaulittu.
V. Lausukoon hän Azazelin Rukouksen 11 rosarion ensimmäisen helmen kohdalla.
VI. Lausukoon hän pyhän mantran AUM – MANI PADME HUM kolme kertaa. Nämä ovat rosarion kolmen helmen sarja. Tämän mantran selitykseen palataan hetken kuluttua
VII. Lausukoon hän hymnin rukouspäivän tähtivallalle. Tämä tehdään rosarion ensimmäisen osan viimeisen helmen kohdalla.
VIII. Ymmärtäköön oppilas, että ruusukon ”ikuinen neitsyt”, jota kristityt nimittävät Mariaksi, on sekä Luonnon oma korkea olemus (Magna Mater) että hänen oma animansa, sisäinen itsensä, joka edustaa hänen älynsä ja voimiensa shaktista eheyttä.
IX. Kunkin seuraavan kymmenen helmen kohdalla lausukoon hän mielessään tai ääneen lyhyen vetoomuksen: Lucifer-Christos, Jumalan sielu, armahda meitä. Lucifer on hänen manas-Egonsa, Christos hänen buddhinsa, ja nämä kaksi ovat yhtä kurkottaessaan kohti Absoluuttia. Aina tämän lauseen toistaessaan keskittyköön pyrkijä rauhallisesti tiettyyn kohteeseen, jolle hän pyytää (toisin sanoen kohdistaa) siunausta. Nämä rukouksen kohteet voivat olla, ja niiden tulee olla, hyvin erilaisia. Tämä ehkei tunnu valtavan tärkeältä kohdalta, mutta on itse asiassa koko prosessin oleellisimpia osia. Vaikuttaessaan mielikuvaansa rukoilija vaikuttaa salassa maailmaan, ja tämän okkulttisen työnsä kautta hän vaikuttaa itseensä – yllättävän eksaktein vastaavuuksin, joskaan hänen ei sitä tarvitse eikä tulekaan ajatella 12. Mitä on ”rukoilla jonkun puolesta?” – Aktiivisesti keskittyä toivomaan hänelle hyvää; ei ”hyvää” jossain rajatussa merkityksessä (sillä rukoilija voi hyvinkin erehtyä), vaan yleisellä tasolla, ei kuitenkaan lainkaan vähemmän voimakkaasti tämän mielikuvan ympäripyöreyden tähden. Jos haluamme käyttää muodollista kieltä (jossa aina on vaaransa) niin syntyvä, energisoituva ajatuselementaali on rukoilijasta ulos säteiltyään kykenevä toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla; oleellista on, kuten usein todettua, intentio. Intentio on elementaalin sielu, sen vitaalinen, dynaaminen pyrkimys. Puhdas toive luo loitsuelementaalille sielun, joka antaa sen toimia saman toiveen sisäisen idean mukaisesti.
X. Seuraavan erillisen helmen kohdalla rukoilija toistakoon pyhän AUM – MANI PADME HUM –mantran kuten edellä on esitetty.
XI. Kymmenen Lucifer-Christosta lausutaan viidesti ja erillinen AUM neljästi, kuten rosariossa on helmiä.
XII. Rosarion loppuun rukoiltuaan pyrkijä tehköön ristinmerkin ja lausukoon sen päättääkseen: totisesti.
***
Lopuksi vielä sananen Aum Mani Padme Hum –mantrasta. Ohjeissaan suljetulle ryhmälle Blavatsky kertoo tästä sanasta mm. seuraavaa: ”Mikä on tämä ’Sana’, joka ei ole ’Sana’ vaan ääni, senhän te kaikki tiedätte. Sen voima on sen rytmissä eli korostuksessa… Mutta jollei [sitä käyttävä henkilö] ole täydellisesti yhdistynyt ylempään minäänsä, saattaa hän toistella sitä sanaa papukaijan tavoin kymmenentuhatta kertaa päivässä eikä ’Sana’ häntä auta. Päinvastoin, jollei hän ole aivan yhtä ylemmän kolmionsa kanssa, voi se saada aikaan aivan toisen kuin siunauksellisen vaikutuksen…” 13 Nämä asiat on syytä muistaa. Vaikka kyseessä on itsessään maaginen sana, sen oleellinen virtus on tietenkin pragmaattisessa käytössä kytköksissä sitä käyttävän virtukseen – sen yleisen voiman astinlautana on henkilökohtainen hyve. Ellei tätä ”hyvettä”, vakavaa antaumusta ja sitoutumista omalle ”ylemmälle kolmiolle” ole saatu aikaan, sanan värähdyttämä energia kulkee huonoa kanavaa myöten, likaantuu, ja vaikuttaa askension sijaan regressioon. Kaikkea maailmassa voidaan käyttää hyvään ja pahaan, niin myös kyseistä mantraa. Tällä lauseella on erinäisiä vastaavuuksia muissa kielissä, mutta mikäli oppilaalla ei ole jotakin erityistä syytä vierastaa sanskrit-termistön käyttöä, sitä on suositeltavaa hyödyntää sellaisenaan, koska tässä muodossa äänteet virtaavat juuri oikeassa muodossaan eivätkä sävyttyneinä.
AUM. Tämä ensimmäinen sana kuvastaa alkukolminaisuutta; kolmiyhteistä Jumalaa, sanovat teistit. A edustaa tässä âtmaa, U buddhia, M manasta. Maagisessa työssä tämä tulkitaan seuraavasti: A on maagikko, virtauksen kanavoija, Itse. Buddhi on Magna Mater, hänen voimansa ja shaktinsa. M on muoto, ilmennystapa, voima-auringon sädehdys ja jäsentymä. Yleinen lyhennelmä tai lausuntatapa on ”OM”, joka yhdistää âtma-buddhin yhdeksi toimijaksi. Sanan voi ääntää kummalla tahansa tavalla, kunhan siinä mentaalisesti ymmärretään kolme toisissaan toimivaa perusvoimaa. Hieroglyfisessa Avaimessa AUM vastaa tietenkin ylempää kolmiota.
MANI. Mikä on ”jalokivi” (mani) lootuksessa (padme)? Muistamme jalokiven symbolin pyhimmillään Graalin raaka-aineena, sinä Viisasten Kivenä joka oli Luciferin otsalla hänen langetessaan. Otsa on sen voiman ilmentymispaikka, jota nimitetään ”kolmanneksi silmäksi” ja jota me kutsumme Azazelin silmäksi. Se on ihmisen valvova itsetietoisuus, inhimilliseksi tulleen Egon ilmentyminen maailmassa. Lyhyesti, tämä jalokivi on ihminen itse vapahtaja-aspektissa. MANI-sanassa on neljä kirjainta, jotka vastaavat ristin neljää pienaa (samaan tapaan kuin länsimainen vastineensa INRI 14) ja muodostavat yhdessä hieroglyfisen avaimen kolmioita yhdistävän ristin. Se voidaan nähdä myös kirkkaana, nelikulmaisena jalokivenä.
PADME. Padme, itämaisittain ”lootus”, on länsimaissa ottanut muotonsa ruusuna. Tämä pyhä ruusu, salainen ruusu, ristin ruusu kukkii edellä esitetyn tietoisuuden esiin loihtiman elementaalisen ristin keskiössä. Se on vihityn äiti ja morsian, ikuinen aine; hänen taikavoimansa, joka ennen oivalletuksi tulemistaan synnyttää hänen vankeutensa ja kärsimyksensä, mutta sen jälkeen – vapautensa ja voimansa. Kuten mystisessä kukassa on viisi terälehteä, niin tässä sanassa on viisi kirjainta. Salatieteellisen ruusun ja viisikannan yhteyden näemme monissa ruusuristiläisissä symboleissa.
HUM. Tavu muistuttaa alun AUM:ia, mutta ensimmäinen kirjain vaihtunut. Kun muistamme AUM:in merkitsevän ylempää kolmiota, jossa kirjaimet U ja M vastaavat oikeaa ja vasenta kulmaa, nähdään luonnollisesti, että sama vastaavuus ilmenee alhaalla, ainoastaan käännetty kolmas kärki on tehnyt polaarisen vaihdoksen. Niinpä HUM kuvaa ilmennysmaailman kolminaisuutta, linga – kâma – kâma manas –triadia (ruumista, emootioita ja järkeä). Logosisen esiinvirtauksen A-kirjain, joka vuotaa alaspäin muotoihin, vaihtuu muodollisen tason esiinvirtauksen H-kirjaimeen, joka vuotaa ylös.
Siten koko mantra on mikrokosmos, ja kuljettaa intention (âtma) antaumuksen (buddhi) energian rukoilijan kaipauksessa läpi hänen organisminsa ja taidokkaasti käytettynä elävöittää sen kaikki olemuspuolet harmonisella tavalla. Tänä perusmuotona se sopii kaikkiin töihin ja jokaiseen kehitysvaiheeseen.
Oheisessa kuvassa on ”Hieroglyfinen Avain” esitetty goeettisessa muodossaan, missä sen kanavoima virtaus 15 kulkee alkuperäisen emanaation tavoin ylhäältä alaspäin, auttaen oppilasta tuomaan edellä kuvatun eettisen kehityksensä aikaansaamat henkiset vaikutukset fyysiseen ilmennykseen. Toisin päin tulkittuna Avain saa teurgisen muodon: tällöin keskellä ilmenevä viisikanta on ”ihmisen” asennossa, ja käänteiseltä väriltään sinisävyinen; AUM asettuu alempaan kolmioon ja HUM korkeampaan. Tässä asennossa työ on laadultaan, kuten sanottua, teurgista; transsendenssiin pyrkivää. Kannattaa huomata, että symbolissa yhtyvät molemmat ”sydämen kammion” merkit: Anâhatan kaksoiskolmio sekä eloon heränneen sydänkeskuksen ruusuristi. 16
FINIS
-
Ks. Magister Noster, ensimmäinen alakohta ↩
-
Ignatius Loyola: Hengellisiä harjoituksia (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 105) ↩
-
”Rukouksessa uskovaiset pyytävät jumaliltaan tiettyjä tekoja, joita he houkkamaisesti luulevat paremmiksi kuin muita tapahtumain kulun vaihtoehtoja. Jos jätetään huomiotta sen ajatuksen ilmeinen järjettömyys, jonka mukaan kaikkivoipa ja kaikkitietävä olento kaipaisi ihmisten pyyntöjä osatakseen toimia täydellisen oikeudenmukaisesti ja oikein jokaisessa tilanteessa, jää yhä tuo ilmeisen sokea ajatuskuvio siitä, että rukoilija kykenisi heikon ymmärryksensä turvin pyytämään tapahtuvaksi oikeinta mahdollista asiaa. Todellisuudessa rukous sijoittuu jompaankumpaan tai (useammin) molempiin seuraavista luokista: (1) Itsepetos – rukoilija ruokkii valheellista jumalakuvaansa itse luomillaan tai omaksutuilla ajatusmuodoilla, sillä muutoin se piankin uinahtaa ja lopulta kuolee kuten muutkin mielikuvituksen luomat illuusiot; tai (2) suoranainen konkreettinen itsekkyys – rukoilija pyytää tapahtuvaksi jotakin, mikä hänestä itsestään on mieleistä, ja olettaa mielettömästi, ettei hänen mielihalujensa toteuttamisella olisi vaikutusta muun luonnon tasapainoon.” Saman kohdan alaviitteestä: ”Tämä kritiikki kohdistuu luonnollisesti vain monoteististen uskontojen rukouksiin. Panteistille ja polyteistille rukoukset ovat loitsuja, joiden käyttötarkoitus voi olla älyllinen (mietiskely), rakkaudellinen (lähestyttyyn jumalalliseen voimaan yhdistyminen) tai tahtova (maaginen impulssi sanan suppeassa merkityksessä). Tällainen rukouskäytäntö on jälleen itsessään aivan neutraalia toimintaa, joka voidaan johtaa yhtälailla hyvään kuin pahaankin tarkoitukseen. Samaan tapaan monoteistitkin rukousta käyttävät, joskin tiedottomasti, ja ’rukoiltuaan’ itselleen asioita ja näiden täyttyessä he pitävät tätä merkkinä ’Ainoan Jumalan’ mielisuosiosta (mikä merkitsisi kyseisen korkeimman vallan muihin kohdistamaa epäsuosiota, mikä on järjetön ja pikkumainen ajatus). Vrt. Matt.6:8” (Discordamelior, osa 1, luku 1, teesi 5) ↩
-
Asiaa on käsitelty muutamissa aspekteissaan artikkelissa Mestarin Ääni (Hylätty Kivi #2). ↩
-
”Pythagoraan Kultaisista Säkeistä” luemme: ”Älä koskaan anna unen sulkea väsyneitä silmiäsi kysymättä itseltäsi: Mitä olen laiminlyönyt ja mitä tehnyt?” Saman ohjeen antavat muutkin. [Vrt. tällä sivustolla annetun Pythagoraan säkeiden suomennos, kohdat 40 – 42. – Myöh. huom.] ↩
-
Metallikellojen ääntä on varsin yleisesti käytetty elementaalisten olemusten puhdistukseen ja karkottamiseen, johtuen tällaisten pintojen kaiun aikaansaamasta värähdysvaikutuksesta hienojakoisessa aineessa, joka saa ristiriitaisista aineksista kokoonpannut elementtiruumiit helposti hajoamaan. Kellon käyttö ei kuitenkaan ole rituaalin oleellisia tekijöitä, ja voidaan jättää harkinnan mukaan poiskin. ↩
-
Satanistisen symboliikan ystävät voivat iloisina tehdä kyseisen ristinmerkin pannen merkille, että kyseessä on itse asiassa käännetyn ristin merkki. Ihmisen sydämen ollessa lähempänä olkapäitä kuin otsan, tehty merkki muodostuu siten pietarinristiksi, taivaaseen osoittavaksi miekaksi, ihmiseksi dynaamisena henkisenä toimijana, luciferisen virran kanavana. ↩
-
Tai yhtä hyvin suomeksi: ”Isän / ja Pojan / ja Pyhän Hengen nimeen.” Muistamme, mitä nämä kolme peruskolminaisuuden osaa merkitsevät gnostikolle eli ”hänelle, joka tietää” (salaiset merkitykset symbolisten kaavojen sisässä). Kyse on âtma-buddhi-manaksesta, ”kolminaisesta avaimesta”. ↩
-
Huomaamme, että âtma-buddhi –akselia leikkaa näin kaksois-manas –akseli (manaksen kahtalaisuuden tunnemme teosofiasta hyvin). Vertikaalisen ja horisontaalisen linjan vastaavuuksia ja muita ristiin liittyviä ominaisuuksia kannattaa tarkastella. Manaksen kahtalaisuus kahden käden yhteisvastaavuutena viittaa jälleen solve & coagula –toimintamalliin, kahden tien metodien viisaaseen yhdistämiseen. ↩
-
Rosarion krusifiksi voidaan korvata pentagrammilla tai kaksoispentagrammilla. Jälkimmäinen on parempi vaihtoehto, sillä se pitää sisällään sekä teurgisen että goeettisen sovellutuksen. ↩
-
Tässä ehdotettujen rukousten ja hymnien suhteen on oletettu, että oppilaalla on hallussaan Legifer & Clavis Magicaen esittämät rukoushymnit. Ellei näitä ole saatavilla, ruusukkoharjoitusta voidaan soveltaa käyttämällä Azazelin Rukouksen sijaan Magister Noster- tai jopa Pater Noster-rukousta, ja päiväkohtaisen tähtivallan hymnin sijaan jotakin muuta aiheeseen kuuluvaa tekstiä; eräs mahdollisuus, tosin hieman eri tavalla painottunut, on käyttää sivuston käännöksistä löytyviä Timanttipolun rukouksia. Loitsujen valinnassa ja varioimisessa tulee kuitenkin noudattaa varovaisuutta, ja luopua intuitiivisesti hankaliksi koettujen tekstien resitoimisesta. ↩
-
Mikäli tällainen avunpyyntö tuntuu pyrkijästä jollain tapaa pakotetulta tai tekopyhältä, ei sitä tule tehdä: pakotetusta pyrkimyksestä seuraa sielullista prosessia haittaavia vastareaktioita. Tässä esitetty rukousharjoitus onkin esitetty buddhisen vaiheen läpi käyneelle oppilaalle, sillä ennen tätä kyseisenlainen työ voi vaikuttaa teennäiseltä ja hyödyttömältä, ellei oppilaan oma temperamentti satu edustamaan toista tai kuudetta prinsiippiaspektia (buddhista tai astraalista temperamenttia). ↩
-
Blavatsky: ”Eräitä elämän okkulttista filosofiaa käsitteleviä kirjelmiä” (myöhempi laitos nimellä ”Esoteeriset ohjeet”). ↩
-
Ks. Vasemman Käden Tie, luku VIII. ↩
-
Voidaan myös puhua salamaniskusta, sillä juuri tämä on vajra, ”salamavaltikka”. ↩
-
Crux ansata, egyptiläinen silmukkaristi eli ankh on muunnelma tästä elävästä, henkeen avautuneesta rististä. ↩