Guénon, René: Älyllinen ylpeys

kirjoittanut René Guénon, käännös ja kommentaari Fra Nagahel 2008 1

Kuten olemme sanoneet, joissakin uskonnollisissa piireissä esiintyy ajoittain tietynlaisia, sanoisimmeko vahingossa ilmeneviä pahantahtoisia vihjauksia, jotka vaikkakaan eivät ole johtuvia selvästä intentiosta, ovat joka tapauksessa huonosti yhteneviä esoterismin ajatuksen kanssa, vaikka edellisen myöntäminen olisikin tehty ”vain periaatteessa”. Näiden vihjausten joukossa on eräs, jota haluamme tutkia tarkemmin. Tämä koskee ”älyllisen ylpeyden” soimaamista tai moittimista, mikä ei tietenkään ole mitään uutta – kaukana siitä – mutta mikä ilmenee aina uudestaan ja uudestaan, ja mikä kummallisinta, on aina kohdistunut heitä kohtaan, jotka seuraavat opeista alkuperäisimpiä. Olisiko tästä pääteltävä, että heitä pidetään huolestuttavimpana kuin kaikenlaisia huijareita? Tämä on todellakin hyvin mahdollista, ja tällaisissa tapauksissa huijareita tulee epäilemättä kohdella lempeästi, koska he luovat kaikista pulmallisimpia epämääräisyyksiä ja ovat tämän myötä avustajia uudenlaiselle ”taktiikalle” jota pidetään hyödyllisenä nykyisten olosuhteiden kohtaamisessa 2.

”Älyllisen ylpeyden” ilmaisu on mitä selvimmin sisäisesti ristiriitainen, sillä mikäli sanoilla on enää minkäänlaista merkitystä – mitä olemme pakotetut välillä epäilemään monien aikalaistemme kohdalla – ylpeys sinänsä voi merkitä ainoastaan puhtaasti emotionaalista reaktiota. Jossain yhteydessä on ehkä mahdollista puhua ylpeydestä suhteessa järkeen ja logiikkaan, koska nämä kuuluvat edelleen pitkälti yksilölliseen järjestykseen aivan kuten tunteetkin, joten näiden kahden välillä voi tietysti aina olla keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Mutta kuinka näin voisi olla puhtaan älyllisyyden kohdalla, joka kuuluu oleellisesti yliyksilölliseen maailmaan? Ja koska olemme tässä tapauksessa lähtökohtaisesti tekemisissä esoterismin kanssa, on selvää ettei kyse voi olla järjestä vaan ainoastaan transsendentista älystä 3, joko suoranaisesti kuten todellisen metafyysisen havahtumisen ja vihkimyksen kohdalla, tai vähintäänkin epäsuorasti mutta kuitenkin hyvin todellisesti kun kyseessä on ”vain” teoreettinen tieto – sillä kummassakin edellä mainitussa tapauksessa kyse on asioista joihin looginen järki ei heijastavan luonteensa vuoksi kykene yltämään. Tämä ylipäätään on syy, miksi rationalistit ovat aina valmiita kieltämään transsendentin olemassaolon; esoterismi tekee heidän olonsa yhtä epämiellyttäväksi kuin se tekee uskonnon kuolleen kirjaimen palvojatkin, vaikka tietenkin hyvin eri syistä; joka tapauksessa edellä mainitussa on kyse hyvin mielenkiintoisesta ”konjuktiosta”.

Pohjimmiltaan kyse näyttäisi olevan nykyaikaisesta ”tasa-arvoisuuden maniasta” mikä ei siedä mitään mikä ylittää keskinkertaisuuden; mutta kaikista hämmästyttävintä on nähdä samankaltaisia ennakkoluuloja ihmisten joukossa jotka väittävät edelleenkin seuraavansa traditiota, vaikka edes ulkoisesta näkökulmasta, sillä kyse on mitä selvimmin anti-traditionaalisesta näkökulmasta 4. Tämä todellakin todistaa heidän olevan vakavasti modernin ajan hengen vaikutuksen alaisuudessa, vaikka he eivät olisikaan siitä itse tietoisia; ja tämä on myöskin yksi aikamme selkeimpiä ristiriitoja, joka on hyvä laittaa merkille vaikka se hämmästyttävän usein jääkin huomioimatta. Tämä ristiriitaisuus kohtaa lakipisteensä kun se löytyy ei niiden kohdalta, jotka vetoavat pelkästään eksoteerisen näkökulman todellisuuteen, vaan niiltä jotka edelleen kuitenkin myöntävät esoterismin olemassaolon, oli sen arvo ja autenttisuus mikä hyvänsä, sillä heidän jos kenen tulisi ymmärtää että sama soimaaminen heitä kohtaan voisi tapahtua yhtä hyvin tinkimättömien eksoteristien taholta. Onko tästä vedettävä johtopäätös että kyseisten henkilöiden esoteerisuus on ainoastaan naamio, ja sen tarkoitus on ennen kaikkea ”palauttaa ruotuun” ne jotka saattaisivat tuntea viehtymystä sen jättämiseen mikäli ei löydy keinoa kääntää heidän huomiotaan pois todellisesta esoterismista? Mikäli kyse on tästä, selittäisi se kaiken erittäin hienosti, sillä tällöin ”älyllisen ylpeyden kortti” olisi helppoa nostaa heidän eteensä eräänlaisena peikkona tai pelotteena, ja samalla jonkinlaisen pseudo-esoterismin tai vastaavan ilmentäminen takaisi heidän pyrkimystensä illusorisen ja täysin harmittoman tyydyttämisen. Jälleen kerran, tämän hypoteesin hyväksyttävyyden kieltäminen on todistuksena hyvin vajavaisesta tiedosta eräiden piirien mentaalisesta tasosta.

Joten, koskien tätä kuviteltua ”älyllistä ylpeyttä” voimme nyt mennä syvemmälle asian ytimeen. Olisi toden totta hyvin kummallista ylpeyttä siinä minkä päätepiste on individualismin arvon täydellisessä kieltämisessä suhteessa yli-yksilölliseen Periaatteeseen, alkusyyhyn ja lähteeseen 5. Lyhyesti sanoen tämä syytös on lähtöisin täsmälleen samasta ymmärryksen puutteesta kuin mitä tulee koskien egoismia, mikä on aika ajoin kohdistettu niihin jotka etsivät ja pyrkivät kohti Vapahtumista 6. Kuinka puhua egoismista sellaisen asian yhteydessä, missä tarkalleen ottaen egoa tai minää ei ole enää edes olemassa? Olisi huomattavasti loogisempaa, ellei oikeutetumpaa, nähdä egoismia siinä mikä koskee ”pelastumisen” 7 pyrintöä – mikä ei tietenkään merkitse että viimeksi mainittu olisi jollain tapaa laitonta – tai mikä selvempää nähdä eräänlaista ylpeyttä halussa saavuttaa ”yksilöllinen kuolemattomuus”, sen sijaan että pyrittäisiin menemään yksilöllistä tietoisuutta pidemmälle. Ulkoista kirjainta seuraavien on hyvä laittaa tämä merkille ja pohtia asiaa, sillä se tekisi heidät hieman varovaisemmiksi syytöksissään joita he heittävät ilmaan niin kovin ajattelematta. Suhteessa olentoon joka mahdollisesti saavuttaa Vapahtumisen, haluamme myöskin huomauttaa ja lisätä, että tämänkaltaisella universaaliin todellisuuteen havahtumisella on väistämättä seuraukset, jotka äärimmäisen paljon suuremmin ylittävät tavallisen inhimillisen altruismin mahdollistamat seuraukset, mitkä ylipäätään koskevat ainoastaan kollektiota eivätkä tämän vuoksi millään tavalla ylitä yksilöllistä maailmaa 8; yliyksilöllisessä todellisuudessa missä egolla ei ole enää mitään sijaa tai olemassaoloa, ei ole myöskään tämän seurauksena enää olemassa minkäänlaista ”toiseutta”, koska tällä tasolla kaikki olennot ovat yhtä; ”yhteensulautuneina vaan eivät sekoittuneina” Meister Echartin ilmaisutapaa käyttäen, ja tämän myötä laittaa todella täytäntöön Kristuksen sanat ”jotta he ovat yhtä kuten Isä ja Poika ovat yksi”.

Mikä koskee ylpeyttä koskee yhtä lailla nöyryyttä, mikä ollen ylpeyden vastapolariteetti, on sijoittuneena täsmälleen samalle tasolle kuin sekin, ja millä on tämän vuoksi täysin sentimentaalinen ja yksilöllinen piirre. Mutta syvemmälle mentäessä ja eri todellisuuden tasolla henkisesti huomattavasti hyödyllisempää ja arvokkaampaa kuin nk. nöyryys on ”henkinen köyhyys” todellisessa merkityksessään ymmärrettynä, mikä merkitsee ennen kaikkea oman olemuksen totaalisen riippuvaisuuden ymmärtämistä suhteessa yli-yksilölliseen Periaatteeseen ja alkulähteeseen; ja kuinka kenelläkään muulla kuin todellisella esoteristilla voisi olla selkeämpää tiedostamista tästä kyseisestä seikasta? Menemme vieläkin pidemmälle: nykypäivänä, ketkä muut kuin esoteristit ovat tietoisia tästä millään tavalla; ja jopa traditionaalisen eksoterismin noudattajien joukossa, lukuun ottamatta hyvin harvoja poikkeuksia, onko nähtävissä muuta kuin tämän seikan pelkästään muodollinen ja sanallinen todentaminen? Epäilemme kyseistä asiaa tästä kyseisestä vakavasta syystä johtuen: käyttääksemme käytännön syistä kauko-idän terminologiaa, sillä se helpoiten mahdollistaa sen mitä haluamme tässä ilmaista, todella normaalin ihmisen täytyy olla yin suhteessa alkulähteeseen ja periaatteeseen, mutta ainoastaan suhteessa siihen, ja tämän ”keskuksen omaavan” suhteen vuoksi hänen tulee olla yang suhteessa ilmentyneeseen todellisuuteen 9;. Päinvastaisessa tapauksessa, ”langennut” 10 ihminen omaksuu asenteen, mikä pyrkii enemmän ja enemmän olemaan yang suhteessa Periaatteeseen – tai pikemminkin suggeroi itselleen illuusion tällaisesta suhteesta, sillä se ei voi olla millään tapaa mahdollista kuten on hyvin helppoa todentaa – sekä yin suhteessa ilmennykseen; ja juuri tästä sekä ylpeys että nöyryys syntyy. Kun ”lankeemus” saavuttaa lakipisteensä, tämänkaltainen ylpeys johtaa Periaatteen täydelliseen kieltämiseen, ja vastaavanlainen nöyryys kaiken henkisen hierarkian kieltämiseen. Uskonnolliset eksoteristit ja ulkoisen lain seuraajat selvästikin hylkäävät ensin mainitun; todellakin, he hylkäävät sen suoranaisella kauhulla kun se saa ateismin nimen. Mutta päinvastoin, olemme saaneet sen käsityksen etteivät he monestikaan ole kovinkaan kaukana jälkimmäisestä! 11

FINIS

  1. Lähde: René Guénon. Initiation and Spiritual Realization. © Sophia Perennis 2001, toinen painos 2004. Henry D.Fohrin vuoden 2001 käännös ranskankielisestä alkuteoksesta ’Initiation et réalisation spirituelle’, © Les Éditions Traditionelles 1952. ↩
  2. Virkkeestä läpikuultava (Guenonille harvinainen) ironia lienee hyvin ilmeinen ilman sen kummempaa mainintaa. ↩
  3. Teosofisen terminologian puitteissa tässä on kyse kâma manaksen l. loogisen järjen suhteesta manakseen l. transsendentin älyn periaatteeseen. Kuten aiemminkin sanottua, kâma manas on manaksen ”alempi” sovellutus ja on suvereeni käsitellessään loogisia, universumin muotopuoleen sitoutuvia ja ilmennystä koskevia kylmän rationaalisia seikkoja, mutta ainoastaan buddhiin yhtynyt puhdas manas kykenee käsittelemään todellisuuden syvempiä, niin sanoaksemme abstrakteja ja metafyysisiä seikkoja. Kâma manaksen ja manaksen mysteerin perinpohjainen ja näiden välisen eron selvittäminen antaa ylipäätään ratkaisun avaimet moniin nykyisen ajan harhaluuloihin koskien todellisuuden syvempää luonnetta. Geometrisessa symboliikassa Kâma manas mittaa todellisuuden horisontaalista ulottuvuutta (termin rationalismi pohjatessa sanaan ratio, mitta/mitata), kun manaksen alue kuuluu jo vertikaaliseen syvyysulottuvuuteen. Muutkin näistä vedettävät symboliset vertauskuvat lienevät hyvin selkeitä. ↩
  4. …jota voisi myös kutsua profaaniksi, maallistuneeksi näkökulmaksi, mikä on luonnollisesti täysin yhteensopimaton okkulttisen ja traditionaalisen näkökulman kanssa. ↩
  5. Englanninkielinen käännösteksti käyttää tässä nimitystä ”Principle”. Teistiseen terminologiaan suhteuttaen voisimme käsittää tämän merkitsevän yhtä kuin ”Jumala”, mutta syvemmälle mentäessä kyse lienee yhtä kuin Absoluutti, jolle teistinen jumalan käsitekin on alisteinen. Kabbalan terminologiaan sovellettuna kyse on samankaltaisesta erosta mikä on Ain Sufin ja korkeimman sefirothin Ketherin välillä. ↩
  6. Käännöksessä käytetty teologinen termi on ’Deliverance’, mikä merkitsee yksilöllisen egon sulautumista yli-yksilölliseen Itseen, persoonan maskin häviämistä yli-yksilöllisen persoonallisuuden tieltä. Inhimillinen minä on inkarnaation aikana hieman kuten korkeamman Itsen vanginvartija, ja vapahtumisen saavuttanut henkilö on saavuttanut myöskin lopullisen vapautumisen samaistumisesta minäänsä, niin että sen voi todellakin sanoa sulautuneen ja hävinneen suhteessa itseensä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tietoisuuden täydelliseen sumentumiseen johtavaa ”mystistä haaksirikkoa” miksi se on hyvin erehdyttävästi ja vaarallisesti joidenkin ymmärtämättömien New Age -piirien joukossa käsitetty, vaan merkitsee päinvastoin tietoisuuden potentiaalin lähes käsittämätöntä maksimoitumista. Vain ymmärtämätön profaani mieli voi väärinkäsittää sulautumisen merkitsevän yhtä kuin tietoisuuden totaalinen häviäminen. ↩
  7. Käännöksessä käytetty teologinen termi on ’Salvation’, mikä on kaiken eksoteerisen uskonnonpalveluksen päämäärä ja sen luomien mahdollisuuksien ehdoton rajapiste. Eräällä tapaa voisi sanoa, että uskonnollisen Pelastuksen ja Vapahduksen suhde on hieman samanlainen kuin mikä on suhde neofyytin ja adeptin välillä. Kuten voimme hyvin huomata, kaikki esoterismi ja todellinen okkultismi alkaa siitä mihin eksoteerinen ja ulkoinen uskonnonpalvelus päättyy. ↩
  8. Yksilön ja kollektion suhde muodostuu vain näennäisesti vastakohtien kautta: siinä missä maanpäällinen yksilö on vain osa kollektiota, on kollektio myöskin ikään kuin yksilön jatke mutta ei millään tapaa sen yläpuolella oleva entiteetti. Juuri tämän seikan perinpohjaisesta ymmärtämisestä seuraa myöskin kehittävän ja taannuttavan individualismin – ns. egoismin ja Egoismin – välinen mittava ero sekä mm. se, millainen vastuu yksilöllä on aina suhteessa yhteisöönsä. ↩
  9. Yang merkitsee aktiivista ja (metafyysisessä merkityksessään) miehistä polariteettia, ja Yin feminiiniä, passiivista polariteettia. Yin-Yang polariteetteja käytetään mm. merkitsemään asioiden keskinäistä (valta-)suhdetta ja hierarkiaa. Käyttääksemme anatomista vertauskuvaa esimerkkinä asian edelleen selventämiseksi, on esim. käsivarsi yang suhteessa reiteen, mutta yin suhteessa päähän. ↩
  10. Väärinkäsitystä välttääksemme, kyse ei tässäkään yhteydessä merkitse a priori moraalista vaan metafyysistä lankeemusta, minkä voisi muiden merkitystensä ohella myös kääntää tietämättömyydeksi hengen laeista ja harhaan samaistumiseksi. ↩
  11. Mikä kertoo jälleen siitä, että ulkokultaisesti nöyrä asenne on monestikin vain sentimentaalisen ylpeyden perversio, näiden ruokkiessa toisiaan samalla harhanomaisella tavalla kuin mitä tekee toisessa yhteydessä kärsimyksen ja nautinnon sykliseen kiertokulkuun takertuminen. Totisesti ei ole oikeaa ”ylpeyttä” ja oikeanlaista ”nöyryyttä” (joiden olemuksen edellinen teksti lienee riittävän selkeästi ilmaisee) juuri koskaan käsitetty tai pidetty arvossa niiden joukossa, jotka kumpaa hyvänsä näistä väittävät hyveenään pitävän – sanalla sanoen modernien omaa pientä egoaan palvelevien satanistien tai ulkoisesti kristittyjen uskovaisten joukoissa, vain ensimmäiset mieleen tulevat ja selkeimmät esimerkit mainitakseni. ”Oikean ylpeyden” tematiikkaa Azazelin Tähden filosofian puitteissa on käsitelty myöskin hyvin syvällisesti fra Nefastoksen teoksessa ’Luciferin Lankeemus’. ↩