RITUALISTINEN VIHKIMYSDRAAMA
Käännös © fra Obnoxion 2008 1
Tässä ritualistisessa draamassa – joka on mahdollisesti lähtöisin egyptiläisiltä – Eedenin puutarhasta karkotettu Adam edustaa ihmistä, joka on ajettu filosofiseen maanpakoon Totuuden piiristä. Tietämättömyyden kautta ihminen lankeaa; Viisauden kautta hän lunastaa itsensä vapaaksi. Eedenin puutarha edustaa Mysteerien Taloa, 2 jonka keskellä kasvoivat sekä Elämän Puu että Hyvän ja Pahan Tiedon Puu.
Ihminen, karkotettu Adam, pyrkii pyhäkön ulkopihalta (ulkoinen maailmankaikkeus) sisään Sanctum Sanctorumiin, mutta hänen eteensä nousee valtava olento aseistautuneena leimuavalla miekalla, joka hitaalla mutta jatkuvalla liikkeellä rajaa laajan ja selkeän ympyrän. Ja tämän ympyrä on se ”Ylittämätön Piiri”, 3 jonka rajoja ei adaminen ihminen kykene rikkomaan.
Cherubim puhuttelee etsijää seuraavasti:
”Ihminen, tomusta sinä olet tehty, ja tomuksi sinä olet palaava. Sinut valmisti Muotojen Rakentaja; kuulut muotojen piiriin, ja se henki joka sinun sieluusi on puhallettu, oli muodon henki, joka liekin lailla lepattaen on sammuva pois. Enemmäksi kuin olet et voi tulla. Sinä olet ulkoisen maailman asukas, eikä sinulle ole sallittua, että astuisit tähän sisäiseen paikkaan.”
Ja Adam vastaa:
”Monesti olen seissyt tällä pihamaalla ja anonut sisäänpääsyä Isäni taloon, ja sinä olet sen minulta kieltänyt, lähettäen minut takaisin pimeyteen vaeltamaan. On totta että minut valmistettiin savesta, ja ettei tekijäni voinut suoda minulle kuolemattomuuden lahjaa. Mutta enää sinä et tule lähettämään minua matkoihini; sillä pimeydessä vaeltaessani on minulle paljastunut, että Kaikkivaltias on säätänyt pelastukseni, koska Hän on lähettänyt luotaan kaikkein kätketyimmän Mysteerin, Hänen Ainokaisensa, joka otti ylleen sen maailman jonka Demiurgus valmisti. Sen maailman elementeille hänet ristiinnaulittiin, ja hänestä on vuotanut minun pelastukseni veri. Ja Jumala, käyden sisään siihen minkä Hän oli luonut, on herättänyt sen eloon, ja perustanut siihen tien joka johtaa Hänen tykönsä. Vaikka Tekijäni ei kyennyt antamaan minulle kuolemattomuutta, oli kuolemattomuus osa sitä samaa tomua josta minut on kokoonpantu. Sillä ennen kuin maailma oli valmistettu, ja ennen kuin Demiurguksesta tuli Luonnon Sijaishallitsija, oli Ikuinen Elämä painanut olemuksensa leiman Kosmoksen kasvoihin. Tämä on sen merkki – Risti. Yhäkö sinä eväät minulta sisäänpääsyn, minulta, joka olen viimeinkin oppinut oman itseni mysteerin.
Silloin ääni vastaa:
”Hän joka on tietoinen, ON! Katso!”
Katsoessaan ympärilleen Adam huomaa olevansa sädehtivässä paikassa, jonka keskellä seisoo puu, ja että tuo puu kantaa kuin hedelminään leimuavina loistavia jalokiviä. Ja puun rungon ympärille on kietoutunut liekehtivä, siivekäs käärme, joka on kruunattu, tähdet diadeeminaan. Tuo ääni, joka oli juuri puhunut, oli käärmeen ääni.
”Kuka olet?” vaatii Adam saada tietää.
”Minä”, vastaa käärme, ”olen Saatana, jota kivitettiin; minä olen Vastustaja – Herra joka on sinua vastaan, olen hän joka Ikuisen Tuomioistuimen edessä vetoaa sinun tuhoutumisesi puolesta. Minä olin vihollisesi siitä päivästä lähtien kun sinut muovattiin; minä olen saattanut sinut kiusaukseen; minä olen luovuttanut sinut pahan käsiin; minä olen parjannut sinua; olen väsymättä valmistellut sinun perikatoasi. Minä olen Tiedon Puun vartija, ja olen vannonut ettei yksikään jonka minä pystyn johtamaan harhaan, pääse osalliseksi sen hedelmistä.”
Adam vastaa:
”Kautta lukemattomien aikakausien olen ollut sinun palvelijasi. Tietämättömyydessäni olen kuunnellut sinun sanojasi, ja ne johtivat minut surun poluille. Olet asettanut mieleeni unelmia vallasta, ja kun taistelin tehdäkseni unelmistani totta, ne eivät tuoneet minulle muuta kuin tuskaa. Sinä olet kylvänyt minuun halun siemenet, ja kun himoitsin lihallisten asioiden perään, oli kärsimys ainoa hyvitykseni. Olet lähettänyt luokseni vääriä profeettoja sekä vääriä järkeilyjä, ja kun näin vaivaa käsittääkseni Totuuden ylevyyden, huomasin sinun lakisi vääriksi, ja pelkkä kauhistus jäi vaivojeni palkaksi. Olen saanut sinusta lopullisesti tarpeekseni, oi viekas Henki! Olen väsynyt harhojesi maailmaan. Enää en tule raatamaan vääryyden viinitarhoillesi. Väisty taakseni, kiusaaja, ja vie mukanasi kiusaustesi joukot. Niihin itsekkyyden, vihan ja intohimon oppeihin joita sinä saarnaat, ei liity lainkaan onnellisuutta, ei rauhaa, ei mitään hyvää, eikä mitään tulevaisuutta. Kaiken tämän minä viskaan pois luotani. Täten on sinun valtasi ikuisesti kielletty.”
Ja silloin käärme vastaa:
”Katso, oi Adam, Vastustajasi luonnetta!”
Käärme katoaa sokaisevan auringonpurkauksen sädehdintään, ja sen paikalla seisoo loistokas enkeli kullanhohtoisissa vaatteissa. Sillä on selässään helakanpunaiset siivet, jotka ulottuvat taivaan toisesta laidasta toiseen. Kauhistuksen ja kunnioituksen vallassa Adam lankeaa maahan tuon jumalallisen olennon edessä.
”Minä olen herra joka olen sinua vastaan, ja siten saavutan sinulle pelastuksesi,” ääni jatkaa, ”Sinä olet pitänyt minulle vihaa, mutta tulevien aikakausien myötä sinä käyt minua jopa siunaamaan, sillä minä olen johtanut sinut pois Demiurguksen piiristä; olen kääntänyt sinut maailmallisuuden harhaa vastaan; olen totuttanut sinut irti haluistasi; minä olen herättänyt sielussasi sen kuolemattomuuden, josta itse olen osallinen. Seuraa minua, oi Adam, sillä minä olen Tie, Elämä ja Totuus.”
FINIS