Daniélou, Alain: Alkuperäisestä uskonnosta

© Alain Daniélou, käännös fra Nefastos 2009 ¹

Tämä kirja ² ei ole tutkielma uskonnonhistoriasta. Se heijastelee henkilökohtaisia kokemuksiani kaikkein perustavimmanlaatuisen uskonnon löytämisessä Intiasta, tuosta maailmanhistorian museosta. Ennen vedalaista hindulaisuutta, Kreikan uskontoa, zarathustralaisuutta tai edes Abrahamia tämä varhainen uskonto on ollut tulos ihmisen perimmäisistä pyrkimyksistä ymmärtää luomisen luontoa sen tasapainoisessa kauneudessa ja julmuudessa, ja samalla tapaa jolla hän voi samaistaa itsensä Luojan työhön ja tehdä yhteistyötä Hänen kanssaan. Tämä uskonto on naturalistinen, ei moralistinen, ekstaattinen eikä ritualistinen. Se pyrkii löytämään yhteyspisteitä erilaisen olemassaolon tapojen välillä ja etsii niiden sopusointuista kanssakäyntiä, joka mahdollistaa jokaiselle ihmiselle itsetietoisuuden saavuttamisen fyysisellä, älyllisellä ja henkisellä tasolla, auttaen häntä esittämään osansa universaalissa sinfoniassa.

Asteittain minulle paljastui, että kaikki asiat mitkä vaikuttivat arvokkailta myöhemmissä uskonnoissa olivat vain osittaisia ja epämuotoisia jäänteitä, usein vääristyneitä tai taitavasti naamioituja osia muinaisesta viisaudesta, joka on löydettävissä Shivan ja Dionysoksen kulteista. Tämä uskonto, niin usein vainottu mutta aina uudelleensyntyvä, näytti minusta yhä nykyäänkin vastaavan ihmisen syvimpiin tarpeisiin. Mitä yleensä kutsutaan ”alkuperäiseksi traditioksi” voidaan loppujen lopuksi yhdistää ainoastaan tähän tiedon virtaan, jonka alkuperä löytyy aivan ensimmäisistä maailmanajoista.

Kautta pitkän historiansa on ihmiskunta väistämättä synnyttänyt harvinaislaatuisen älykkäitä henkilöitä, ja heidän kokemuksistaan ja yhteen kerrytetystä intuitiostaan juontuvat kaikki kulttuurit ja sivilisaatiot. Ihmiskunta aloittaa käyttämällä instrumenttinaan kielimuotoja, jonka symbolit ja myytit ilmaisevat kanssakäymistä ihmisten ja näkymättömän maailman henkien ja jumalten välillä. Shivalaiset konseptit koskien aineellisen ja subliimin maailman luontoa, samoin kuin sen menetelmät kuten jooga, sânkhya (kosmologia) ja tantrismi, koostuvat vertaansa vailla olevasta ihmisolentojen ja maailmankaikkeuden luontoa koskevasta tiedosta. Shivalais-dionysoslaisen maailmankatsomuksen uudelleenlöytäminen mahdollistaisi tenhoisan paluun ja uudelleenvahvistuksen sille monituhatvuotisen tiedon lähes rikkoutuneelle ketjulle, jonka haluttomia ja kiittämättömiä perillisiä me olemme.

Tämä ei edellytä läntiseltä maailmalta mitään eksoottisia innovaatioita. Euroopan uskonnolliset alkulähteet ovat samat kuin Intian, ja merkit niiden jäänteistä on menetetty vasta suhteellisen läheisessä menneisyydessä. Legenda jonka mukaan Dionysos matkasi Intiaan on viittaus hänen kulttinsa yhdistämisestä intialaiseen uskontoon. 1900-luvun alussa tapahtunutta iloisen ja rauhanomaisen kreetalaisen sivistyksen ja uskonnon, joka niin paljon muistuttaa shivalaisuutta ja näyttää olevan läntisen sivistyksen syvin juuri, uudelleenlöytämistä voidaan pitää enteenä paluusta siihen, mitäs Arnold Toynbee kutsuu ”oikeaksi uskonnoksi”.

Vietin enemmän kuin kaksikymmentä vuotta perinteikkäässä hindumaailmassa, niin kaukana modernista maailmasta kuin olisin tullut ihmeellisesti palanneeksi faaraoiden Egyptiin. Palatessani Eurooppaan olin ällistynyt teologisten konseptien lapsekkuudesta ja uskonnoksi kutsutun ilmiön hedelmättömästä karuudesta. Kohtasin peräsimettömänä ajelehtivan ihmisyyden tarrautumassa kristillisyyden kuolevaan puuhun, vailla ymmärrystä edes siitä, miksi se oli kuolemassa. Tämän tyhjiön tuntevat ihmiset yrittivät etsiä tasapainoaan silminnähden uhatusta maailmasta, mutteivät voineet löytää apua. Heidän on tyydyttävä siihen mitä he pitävät ”omana” uskontonaan, tai muutoin he tulevat helpoiksi uhreiksi lukemattomille väärille profeetoille, markettiguruille tai väärille vihkimyksille, salonkijoogalle tai ”transsendenttiselle meditaatiolle”. Joskus he etsivät pakopaikkaa ryhtymällä hipeiksi tai ekoaktivisteiksi, mikä ainoastaan eristää heidät eikä johda mihinkään, sillä heidän lähestymistapansa on liian rajoittunut, kielteinen ja improvisoitu. Äärimmäisestä materialismista kärsivissä maissa kuten Puolassa, Iranissa ja muualla tapahtuva paluu kristin- ja islaminuskoon on saman tarpeen ilmaisua. Valitettavasti nämä dogmaattiset ja tyrannimaiset uskonnot eivät voi antaa ihmiselle sitä mitä hän on etsimässä.

Ne synkät voimat, jotka modernia maailmaa näyttävät johtavan, ovat osoittaneet suurta kykyä harhauttaa, vääristää ja hävittää kaikki ihmisen vaistomaiset tarpeet kohti perustavanlaatuisia realiteetteja ja maailman jumalallista järjestystä. Niin pian kun valon kipinä jossain välähtää, sen ottavat haltuunsa ne joiden tehtävä on kierouttaa ja riistää sitä, muuttaen sen hyvänsuovasta joksikin pahantahtoiseksi. Ihmiselle on vaikea saavuttaa todellista tietoa ja viisautta. Ihmiset, sanovat upanishadit, ovat osa jumalten karjaa, eivätkä jumalat halua nähdä karjansa pääluvun vähenevän. Tämän vuoksi jumalat asettavat esteitä sen tiedon tielle, jonka kautta ihminen muutoin voisi vapauttaa itsensä, paeta orjuutta ja luonnollisen maailman sidoksia (pâsha). Harjoituksensa kestäessä joogit saavuttavat maagisia voimia, jotka käyvät yhä hämmästyttävämmiksi. Nämä ovat kiusauksia, jotka seurattuina kääntävät ihmisen sivuun päämäärästään. Samaan tapaan ihmiskunnan kokonaisuudessaan tullessa turmioksi muille lajeille ja luonnon tasapainolle inspiroivat jumalat ihmisiä hulluudella, joka johtaa heidät tuhoon. Ihmiselle on kuitenkin aina avoinna tie palata takaisin oikeaan osaansa yhteistyössä jumalallisen suunnitelman kanssa. Tällä tiellä, opettaa shivalaisuus, ei ole mitään tekemistä väärien hyveiden kanssa, tai keinotekoisen moraalin tai sosiaalisten ongelmien, joista nykyaikainen uskonto ja yhteiskunta niin suuresti iloitsevat, ja joiden tarkka päämäärä on sielun harhauttaminen, pidättää ihminen etsimästä oikeita arvoja, ja siten johtaa hänet itsemurhaan. Shiva-Dionysoksen tie on ainoa tie jonka avulla ihmiskunta vielä voidaan pelastaa.

Olen kirjoittanut tämän kirjan, niin riittämätön kuin se voi ollakin, väärien arvojen maailmassa elämään joutuville hyvän tahdon ihmisille, jotta se voisi muistuttaa joitakin siitä, että ”viisauden tie” on ollut ja on yhä olemassa. Tämä ”tie” pitää sisällään yksinkertaisesti pyrkimyksen ymmärtää maailman luontoa ja pyrkimyksen yhteyteen jumalallisen työn kanssa. Kuka rehellisesti etsii tätä tietä tulee löytämään sen, mutta on välttämätöntä kyseenalaistaa lähes kaikki vakiintuneet arvot ja jättää huomiotta kaikki järjettömät sanat, kaikki nuo iskulauseet jotka nykyään käyvät aatteista ja opeista. ”Nykyiset juutalais-monoteististen uskontojen ja näiden post-kristillisten sijaisten seuraajat ovat kaikki aiempia panteisteja. Tämä historiallinen fakta antaa ymmärtää, että voisi olla jonkinlaista toivoa käännyttää heitä panteistiseen asennoitumiseen, nyt kun he ovat tulleet huomaamaan monoteistisen luontoa kohtaan tunnetun arvostuksen puutteen huonouden.” (Arnold Toynbee, Choose Life, s.298.)

En väitä esittäväni ratkaisua. Henkilökohtaisten kokemusteni perusteella olen tehnyt pienen yrityksen avata maaperää joka näyttäisi olevan tietämättömyyden ja erehdyksen raskauttama, ja muistuttaa niitä jotka uskovat että ”uskonto” ja ”kristillisyys” ovat synonyymejä siitä, että jumalallisen väylä on löydettävissä dogmaattisuuden vankilan ulkopuolelta.

On selvää, että muinaisen shivalaisuuden tai dionysoslaisuuden tietyt riitit ja käytännöt, kuten ihmisuhrit, ovat nykyaikana poissuljettuja. Ehkäpä minun olisi pitänyt välttää mainitsemasta sellaisista, sillä niitä voidaan helposti käyttää tekosyinä koko shivalaisuuden järjestelmän hylkäämiseen, mutta omasta mielestäni ne oli kuitenkin syytä esittää sen vuoksi, että ne heijastelevat ihmisolemuksen tendenssejä ja aspekteja, jotka olisi ollut epäviisasta sivuuttaa. Ne muodostavat osan kollektiivisesta piilotajunnasta ja ovat vaarassa ilmentyä kieroutuneilla tavoilla, jos pelkäämme niiden kohtaamista. Suhtaudumme kauhulla tiettyjen fanaattisten lahkojen ”rikoksiin”, osaamatta suhteuttaa niitä sotiin, kansanmurhiin ja eläinlajien tuhoamisiin, jotka liian helposti hyväksymme. Elämme maailmassa jossa meidän on kohdattava jumalat elättelemättä illuusioita. Meidän olisi aina oltava tietoisia vastuustamme ja jakaa se jumalten kanssa, jotka synnyttivät maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisina kuin me haluaisimme uskoa sen pitävän olla. Tämä on shivalaisuuden perustavanlaatuinen viesti, ainoa viesti joka voi auttaa meitä kohtaamaan maailman jumalallisen todellisuuden ja tekemään yhteistyötä jumalten kanssa. Ei ole olemassa muuta uskontoa.

FINIS