Prāna & Vāyu

Ote Arthur Avalonin (Sir John Woodroffe) teoksesta ”The Serpent Power –
The Secrets of Tantric & Shaktic Yoga” (1919), luvusta III ”Embodied Consciousness (Jīvātmā)”

© Arthur Avalon 1919, käännös fra Beshiira 2021

SAATTEEKSI

Tässä artikkelissa Prāṇalla viitataan sekä universaaliin elämänvoimaan että sen rajatumpiin ja karkeampiin ilmennyksiin. Vāyu ei ole suoranaisesti sama Vāyu kuin edellisessä käännösartikkelissa ”Jīvātmā & Shivan hiukset” käsitelty Ilma-elementti, mutta niillä on toki yhteys. Prāṇa ja Vāyu ovat toisinaan lähes synonyymisiä, ja toisinaan niillä kuvataan saman prinsiipin erilaisia puolia, painotuksia, toimintoja ja toimintojen vaiheita. Voi olla alkuun hieman sekavaa, mitä Prāṇan aspektia kirjoittaja kulloinkin tarkoittaa. Toisaalta tämä kertoo jälleen intialaiselle metafysiikalle ominaisesta mikro- ja makrokosmoksen lomittumisesta.

***

Prāṇa on elämänvoiman, vitaliteetin, prinsiippi. Se elävöittää ja pitää koossa karkeat ja hienovaraiset kehot, joita on aiemmin kuvattu, ¹ ja se on kehittynyt Liṅga Śarīran aktiivisesta energiasta (Kriyā-Śakti). Prāṇa on Ātmān erityistä yhteyttä johonkin tiettyyn aineen muotoon. Tämän yhteyden ja suhteen avulla Ātmā ohjailee ja edelleen kehittää tuota muotoa, voidakseen kokea. ² Tämä suhde myös synnyttää yksilöllisen Prāṇan yksilöllisessä kehossa. Kosminen, kaiken läpäisevä Prāṇa on Brahmanin nimi yksilöllisen, karkeamman Prāṇan luojana. Yksilöllinen Prāṇa on rajoittunut siihen nimenomaiseen kehoon, jonka se elävöittää. Se on Brahmanin luovan ja ylläpitävän toiminnan ilmennys kaikissa hengittävissä olennoissa (Prāṇī). Yksilöllisissä kehoissa tätä ilmennystä edustaa Devī Kuṇḍalinī.

Prāṇa ja sen viisi toimintoa tunnetaan myös nimellä Vāyu. Kaikki olennot – Devatat, ihmiset ja eläimet – olevat olemassa vain niin kauan kuin Prāṇa on niiden kehoissa. Siten määräytyy kaikkien olentojen elämän pituus. ³

Niin Intiassa kuin muuallakin on pitkään kiistelty siitä, mitä elämä oikeastaan on. ⁴ Lokāyata-koulukunnan materialistit ajattelevat elämän olevan seurausta elementtien kemiallisista yhdistelmistä, samaan tapaan kuin esimerkiksi alkoholijuomien päihdyttävä vaikutus johtuu sinänsä ei-päihdyttävien riisin ja melassin käymisestä. Vastaavanlainen periaate sisältyi myös nyttemmin vanhentuneeseen teoriaan niin kutsutusta ”spontaanista sikiämisestä” lämmön vaikutuksesta. Sāṁkhya-koulukunta kiistää tällaisen näkemyksen ja esittää, ettei Elämä ole ainoastaan biomekaanista voimaa eikä toisaalta myöskään pelkkää Vāyun vaikutuksesta syntyvää mekaanista liikettä.

Sāṁkhyan näkemyksen mukaan Prāṇa on mielen ja kaikkien aistien yhteistoimintaa, joka saa aikaan kehollisen liikkeen. Aisteilla tarkoitetaan tässä sekä sensorisia (Jñānendriya) että motorisia (Karmendriya) toimintoja. Kuten häkkiin suljetut linnut saavat omalla liikkumisellaan häkin liikkumaan, samoin mieli ja aistit liikuttavat kehoa omilla toiminnoillaan. Elämän voi siis sanoa olevan seurausta eri prinsiippien useista samanaikaisista toiminnoista samassa organismissa.

Vedāntistit ovat samaa mieltä siitä, että Prāṇa ei ole sama asia kuin Vāyu tai sen toiminta. He kiistävät kuitenkin sen, että Prāṇa olisi pelkkää seurausta organismin monista yhtäaikaisista toiminnoista. He painottavat, että Prāṇa on erillinen, yksilöllinen prinsiippi. Heidän mukaansa se on ”aineellinen” muoto, jonka universaali Tietoisuus omaksuu itselleen. Tämän näkemyksen mukaan Elämä on siis hienovarainen prinsiippi, joka läpäisee koko organismin. Se ei ole karkea Vāyu, mutta se on silti näennäisesti tiedoton voima, sillä kaikki, mikä ei ole Ātmā tai Puruṣa, on tiedotonta. Tämä on Māyāvāda-Vedāntan ja Sāmkhyan näkemys tiedottomuudesta, ja länsimaista ilmaisua käyttäen voitaisiin puhua ”aineellisuudesta” (Jada). ⁵

Karkea ulkoinen keho on heterogeeninen (Parichinna), eli se koostuu erillisistä ja rajatuista osista. Tämän Annamaya-itsen ⁶ sisässä oleva Prāṅamaya-itse on kuitenkin homogeeninen, jakautumaton kokonaisuus (Sādhāraṇa), joka läpäisee koko fyysisen kehon (Sarva-piṇda-vyāpin). Prāṅamayaa ei ole jaettu erillisiin alueisiin (Asādhāraṇa), toisin kuin mikrokosminen fyysinen keho (Piṇda). Prāṅamayalla ei ole erikoistuneita elimiä, joista jokainen toteuttaisi sille määrättyä toimintaa. Se on homogeeninen ykseys, joka on läsnä kehon jokaisessa osassa. Se antaa keholle sielun ja se on kehon sisäinen itse. Vāyu ⁷ on kehon läpi virtaavaa jumalallista energiaa. Se on ikuisen elämän itsesyntyinen, hienovarainen, näkymätön ja kaikkiallinen ilmennys. Sitä kutsutaan Vāyuksi, koska se kulkee läpi maailmankaikkeuden. Se määrittää kaikkien elävien organismien syntymisen, kasvun ja rappeutumisen, ja siksi se on myös kaikkien luotujen olentojen kunnioituksen arvoinen.

Vāyun toiminta on luonteeltaan välitöntä ja äkillistä, ja se levittäytyy olentojen kehoihin tasaisina hermostollisina virtoina. Perustilassaan se pitää yllä tasapainoa kehon juuriprinsiippien eli Doṣien ja Dhātujen välillä. Samoin kuin myös prinsiipit nimeltä Pitta ja Kapha, kehollinen Vāyu jaetaan viiteen pääkategoriaan niiden sijainnin ja toimintojen mukaan. ⁸ Yksilöissä vaikuttaessaan Vāyu voidaan jakaa kymmeneen toimintoon (Vṛtti), joista viisi ovat määräviä. ⁹

Näistä ensimmäinen on hengitys, ja sillä on sama nimi kuin elämänvoimalla kokonaisuudessaan – Prāṇa. Uloshengityksessä kehosta poistuu se fyysinen, elävöittävä ja ”levittäytyvä” ilma, joka on ensin hengitetty sisään. ¹⁰

Sisäänhengitys (Sa) on Śakti, uloshengitys (Ha) on Śiva. Hengitys itsessään on ”Mantra jota ei lausuta” (Ajapā-mantra), sillä sitä toistetaan tahdosta riippumatta. ¹¹

Han ja San liike on jumalallinen virtaus, joka vaikuttaa kaikilla elämän tasoilla. Maapallon tasolla (Bhūrloka) tuon liikkeen luo ja sitä pitää yllä Aurinko eli ”solaarinen hengitys”. Auringon hengityksestä syntyy myös ihmisen hengitys ja sen keskipakoiset ja keskihakuiset liikkeet, jotka vastaavat Haṁsah’n eli Śiva-Śakti-Tattvojen kosmista liikettä. Śiva-Śakti-Tattvat ovat ”Maailmankaikkeuden sielu”.

Aurinko ei ole vain aurinkokunnan keskus ja ylläpitäjä, ¹² vaan myös kaiken olemassaolevan energian ja kaiken maanpäällisen fyysisen elämän lähde. Tuosta taivaankappaleesta lähtee valonsäteiden ohella laajaa, näkymätöntä säteilyä, joka on kaikkien kasvien ja eläinten elämän edellytys. Tieteen mukaan juuri näihin näkymättömiin säteisiin sisältyy fyysisen elämän suuri mysteeri. Aurinko, suuri valonlähde, on Aurinkojumalan keho, Sisäisen Henkisen Auringon suuri ilmennys. ¹³

Toinen Vāyun toiminto on Apāna, alaspäinen ”hengitys”, joka toimii Prāṇaa vasten. Se hallitsee kehon eritteisiin ja ulostamiseen liittyviä toimintoja.

Samāna sytyttää kehollisen tulen sekä ohjaa ruoansulatuksen ja muun ”yhteensulauttamisen” prosesseja.

Vyāna eli ”levittäytynyt ’hengitys’” on läsnä koko kehossa. Se vaikuttaa jakamisen ja ”levittämisen” toimintoihin ja pitää kehoa koossa sen kaikissa osissa.

Udāna eli nouseva Vāyu tunnetaan myös nimellä ylöspäinen hengitys.

Prāṇa sijaitsee sydämessä, Apāna peräaukossa, Samāna navassa, Udāna kurkussa ja Vyāna kaikkialla kehossa. ¹⁴ Tällä ei tarkoiteta, että vāyu kirjaimellisesti olisi juuri navassa tai muussa ruuminosassa itsessään, vaan näillä sanoilla viitataan laajemmin niiden läheisyydessä oleviin kehon alueisiin. ”Navalla” siis tarkoitetaan vatsan seutua ja Maṇipūra-Cakraa.

Viisi pienempää Vāyua ovat Nāga, Kūrma, Kṛkara, Devadatta ja Dhanaṁjaya, jotka ilmenevät hikkana, silmien avaamisena ja sulkemisena, ruoansulatuksena ¹⁵, haukotteluna sekä sinä Vāyuna, ”joka ei jätä edes kuollutta ruumista”.

Prāṇan toimintoja voidaan tieteellisesti määritellä seuraavasti: Omaksuminen (Prāṇa), Hylkääminen (Apāna), Sulauttaminen (Samāna), Levittäminen (Vyāna) sekä Ilmaiseminen (Udāna). Prāṇa edustaa olennon tahdosta riippumatonta refleksitoimintaa, Indriyat puolestaan yhtä aspektia olennon tahdonalaisesta toiminnasta. ¹⁶

Yksilöitynyt Prāṇa siis elävöittää tietyn olennon sen maanpäällisen elämän ajaksi. Kun tätä Prāṇaa tarkastellaan itsenäisenä prinsiippinä, voidaan sanoa, että se on hienovaraisempi voima kuin se, joka ilmenee fyysisenä aineena ja jonka Prāṇa vitalisoi. Toisin sanoen, tämän teorian mukaan Ātmā antaa maanpäällisille organismeille elämän maallisen Prāṇan kautta. Maallinen Prāṇa taas on jälleen yksi Śaktin ilmennys, siis Energian, joka syntyy kaikkiallisesta Ātmāsta ja on pohjimmiltaan Ātmā itse.