Mustan magian lajit

© fra Nefastos 2008, 2011 ¹

Vaikka eri ihmisille teoriassa ovat käytettävissä yhtäläiset sisäiset voimavarat maagisten vaikutusten aikaansaamiseen, on tämä käytännössä yhtä kaukana totuudesta kuin sanoa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus kehittyä neroksi. Sillä ne ruumiilliset ja ennen kaikkea psykologiset ja moraaliset lukot ja salvat, jotka pidättävät korkeampaa henkistä kehitystä ja sen korkeampia voimia ulottuviltamme, ovat helposti murrettavissa vain sille, joka sielustaan on paneutunut kyseiseen työhön ja hankkinut siitä kokemusta monina menneinä ajanjaksoina. Ennen kaikkea meidän on ymmärrettävä oppi, jonka mukaan persoonallista olemusta sinällään ei ole, ja persoonallisuus eli ihmisen itseys tietynlaisena rakenteena on vain erilaisten hänen ulkopuolellaan – tosin subjektiivisessa enemmän kuin objektiivisessa maailmassa – vaikuttavien olentojen ja voimien kokoonpanoa. Siten ei ole olemassa mitään absoluuttista ”minää”, joka pitelisi käsissään okkulttista voimaa. ² Ajatus tämänkaltaisesta vaikuttamisesta on paitsi eettisesti, myös täsmällisen tieteellisesti harhainen. Oppilaan on kerta kaikkiaan pantava lopullisesti syrjään se olemus, joka hän on kuvitellut olevansa, mutta joka todellisuudessa on vain hänen puutteidensa herättämä kuori, ennen kuin hän kykenee vapauttamaan esiin pyhän luovan voiman ja kohdistamaan sen mielensä mukaan – mielen, joka puhdistettuna on tullut niin paljon suuremmaksi kuin mihin sen keinotekoiset rajat aikanaan asetettiin.

Huomautettakoon vielä, että hakiessaan yhteyttä näkymättömän maailman olemuksiin on oppilaan ymmärrettävä tuon maailman suunnaton monimutkaisuus ja sen ilmennysten monisäikeisyys. Hänen on oltava alati varuillaan ja luotettava sydämeensä ja älyynsä enemmän kuin mihinkään ulkoisiin ilmiöihin tai hämäriin tuntemuksiin. ³ Samoin tutkiessaan olentoja niissä maailmoissa, jotka erottavat meille objektiivisen tason hengen ehdottomasta todellisuudesta, on hänen oltava sekoittamatta niiden olemusta kumpaankaan edellä mainituista, sillä niiden kokoonpano on erilainen kuin näissä kahdessa ääripisteessä olevilla. Myöskään hän ei saa antaa mahdollisesti tutkimiensa okkulttisten grimoaarien turmellun sekavuuden pelottaa itseään, eikä erehtyä pitämään luonnostaan alhaisena sitä mikä ajan patinasta on muuttunut rujoksi ja hämäräksi. Monet demonologien ja vanhojen okkultistien kirjoituksista muuttuvat meille käsittämättömiksi liikkuessaan metafysiikan alueelta kohti aineellista muotoa, ja tämä selittyy paljolti oman aikamme ja lähimenneisyyden kehityksellä nimenomaan psykologisen ja sielullisen maailman selkeämpään jäsentämiseen. Omiin tehtäviimme tänä aikana kuuluu myös rituaalisen magian puhdistaminen sitä vielä nykyään leimaavasta taikauskoisesta ja karkeasta aineksesta.

Eräänä esimerkkinä tällaisesta vanhan maailman käsittelytavasta on magian yksioikoinen jakaminen kahteen osaan: ”valkeaan” ja ”mustaan”. Yleisin, helpoin, ja usein myös käytännössä epäonnistunein tapa on pitää valkeaa magiaa hyvänä ja mustaa pahana. Tällöin kaikki askension tiellä olevat adeptit ovat valkeita maagikkoja, ja mustat maagikot kulkevat alaspäistä tietä. Milloin asiaa käsittelevät yksinkertaiset ihmiset, joiden käytännöllinen suhde magiaan ei vaadi finessejä, tällainenkin jako on tietysti riittävän kertova ja todenmukainen. Filosofisesti se ei kuitenkaan ole vedenpitävä. Hyvä on hyvää, jos hyvä tehdään oikeista vaikuttimista; vääristä vaikuttimista tehty hyvä on puolinaista ja aikaansaa aina pahaa jossain määrin, enemmän tai vähemmän. Tämä on eräs syy sille, miksi ehkä on parempi jaotella seuraavasti:

MUSTAN MAGIAN LAJIT

I TUHOAVA
II SEPARATISTINEN
III RUUMIILLINEN

Ensimmäisessä lajissa mustaa magiaa se luokitellaan vaikutuksensa mukaisesti: jotakin tuhotaan. Kuitenkin, kuten on esitetty jo tämän teoksen aiemmissa osissa, tuhoamisen ja luomisen työt ovat aina sidoksissa toisiinsa, ja luominenkin edellyttää tuhoamista. Tuho ja kuolema eivät ole itseisarvollisesti pahoja asioita, vaan tulevat sellaisiksi vain väärin käytettyinä. Toinen laji mustaa magiaa perustuu separatismille, toisin sanoen itsekkyydelle, oman egon tai tuon egon ympärilleen valitseman fyysisen tai aatteellisen piirin erottamishaluun toiseudesta. Hiljaisuuden Äänen mukaan separatismi on ”suurta heresiaa”, harhautunutta opetusta. Näin todella onkin siinä kehitysvaiheessa, joka johtaa takaisin absoluuttiseen ykseyteen. Ihmiskunnan varhaisessa kehityshistoriassa separatismi, eristäytymisen halu oli päinvastoin aivan oikeaa ja hyödyllistä toimintaa, ja sitä se on edelleen tilanteessa, jossa ihmisen on erottauduttava väärästä toiseudesta saavuttaakseen oma egonsa ja sen riippumattomuus, ja siksi myöskään tämä mustan magian laji ei ole itsessään ja ehdottomasti pahaa. Kolmantena jakoperusteena voidaan pitää magian suuntautumista persoonallisuuteen ja ruumiillisuuteen. Tämä kolmas mustan magian haara on goetiaa, fyysisten ainesten manipuloimista. Siten adepti, joka kehittää itselleen fyysisiä kykyjä, olisi tämän perusteen mukaan musta maagikko. Jälleen näemme, että asiaan ei liity implisiittisesti pahuutta. Maagikko voi kehittää ruumiinsa ja persoonallisuutensa voimia muutenkin kuin henkisen kehityksensä kustannuksella, itse asiassa sen oleellisena osana.

Kaikkea maailmassa voidaan käyttää hyvään tai huonoon tarkoitukseen, kaikki toiminta voi olla taidokasta tai taitamatonta. Viisaus ja rakkaus kuuluvat aina taidokkaaseen toimintaan, ilman näitä on toiminta taitamatonta, kuinka voimakkaalta sen seuraukset voivatkin aikaan sidotusta havaitsijasta vaikuttaa. Korkeimmat adeptit eivät ole ”valkoisia” tai ”mustia” maagikkoja, vaan molempia. Mutta se entinen ihminen, nykyinen tai tuleva paholainen, joka ei ymmärrä rakkauden viisautta, ja siltä pohjalta käyttää mustaa magiaa missä tahansa edellä esitetyssä merkityksessä – tuhoavana, separatistisena tai ruumiillisena – on todella kurjin olento maailmassa, ja suurimmassa voimantunnossaan hän on syöksymässä pitkän ja tuskallisen tuhoutumisen kuiluun. Hän tuhoaa, ja hänet tuhotaan; hän erottaa, hän tulee erotetuksi tasapainottavan ja kohottavan lain piiristä; hän keskittyy ruumiiseen, ja hän jakaa aineen kohtalon sammumisessa tajuttomuuteen.

Samalla tavoin valkea magia jakaantuu luonnollisesti kolmeen edellisten luokittelujen vastakohtaan: luomiseen, yhdistymiseen, henkistymiseen. Valkean magian luova puoli on luonnon kanssatyöntekijänä olemista; yhdistyminen on vastine intialaiselle joogan käsitteelle, ja merkitsee paluuta eheään, ristiriidattomaan ykseyden tilaan; ja henkistyminen on askension tien – Jumaluuteen tai jumalaksi palaamisen tien – varsinainen päämäärä. Mutta samalla tavoin, jos valkean magian käsite ymmärretään vain antiteeseinä mustan magian jakotavoille (tai alkuteeseinä sen antiteeseille) ja puhtaana, hyvänä magiana pidetään kaikkea taikuutta joka on 1) luovaa, 2) yhdistävää ja/tai 3) henkistävää, ei tällainenkaan yksinkertaistaminen palvele tarkoitusta. Luominen voi olla väärin toimitettuna tai huonosti ajoitettuna mitä suurimmassa määrin sitovaa ja harhaista; samoin yhdistäminen aikana, jolloin tulisi erottaa; samoin henkistäminen, mikäli työ on kristalloimisen vaiheessa. Onhan selvää, että mikä tahansa yksioikoinen totuus on aina enemmän tai vähemmän valhetta maailmassa, jossa kaikki perustuu tasapainolle ja sille, että luonto hyödyntää työssään kaikenlaisia impulsseja. Niin kutsuttu hyvyys tai pahuus – oikeammin: viisaus eli ykseyden näkemisestä seuraava rakkaus ja harhaisuus (vaikka kuinka älykäskin) eli vääristynyt itsekkyys – eivät ole jaotettavissa niin yksinkertaisilla tavoin kuin mihin moralisti pyrkii pakenemaan.

Jotta ihmiset voisivat löytää okkulttisen tien eheyden, on valkean magian sisässä nähtävä siinä vaikuttava mustan magian välttämättömyys, ja samalla se mahdollisuus, että kaikki nuo mustat voimat voidaan tosiasiassa kanavoida loistavaan työhön. Me voimme tulla tuhon, separatismin ja ruumiillisuuden voimiksi, mahdeiksi, mustan magian kanaviksi ilman, että mitään noiden voimien usein niin kovin helposti toistetuista erehdyksistä tarvitsee kanavoitua työhömme. Luonnollisesti tämä on vaikeaa vielä nykyaikana, ja pienikin harha-askel aiheuttaa kärsimystä suurissa mittasuhteissa. Mutta tämä työ onkin harvoille, aina ja ehdottomasti – kukaan täysijärkinen ei voi kuvitella, että luoda, muovata ja tuhota todellisuuden kudosta tahdonvoimallaan olisi helppoa tai työ, jonka opiskeluun soveltuisi kuka tahansa keskinkertaisuudessaan pysyttelevä tai omaa itsekkyyttään hellivä olento.

Kaikkea maailmassa voidaan käyttää hyvään työhön, jos ihmisessä vain on ymmärrystä; ja tosi ymmärrys, tosi viisaus, edellyttää sekä tervettä järkeä että avointa sydäntä, joka aina näkee sekä sisäisen että toiseuden puolen asioista. Milloin tuhoamiseen, kuolettamisen työhön liittyy pakottamista, se on väärin; milloin separatismiin liittyy julmuutta ja kykyä satuttaa, se on väärin; milloin ruumiillisuuteen liittyy hengen totuuden unohtamista ja halveksuntaa, se on väärin. Mikään näistä väärinteoista ei liity sisäsyntyisesti mustan magian energioihin, sillä erehdyksen ydin on ymmärtämättömyydessä. Kaikki edellä kuvatut magian lajit – niin musta kuin valkea – ovat käytettävissä askension työhön itsemme ja kokonaisuuden hyödyksi, jos osaamme erottaa pois tarpeettoman ja huonon aineksen: harhaan kiintymisen ja sen synnyttämän vääristävän itsekkyyden.

FINIS