© Fra Nefastos 2011
Azazelin Tähden kirjoituksissa on ihmisen olemassaolon perusperiaatteet eli prinsiipit esitetty yleensä seitsenäisen mallin mukaan, jossa âtma-buddhi-manas (~tahto, rakkaus, ymmärrys) muodostavat kolme korkeampaa ja linga sharîra-kâma rûpa-kâma manas (~ruumis, tunteet, äly) kolme alempaa, ja joiden välittäjänä toimii universaali prâna (~elinvoima).
Alla olevassa esityksessä on pyritty kiinteässä muodossa esiintuomaan seitsenmalliin kuulumattomien, mutta silloin tällöin puheeksi tulevien ylimääräisten prinsiippien ja ei-prinsiippien linkittyminen seitsenjaon rakenteeseen.
9+1 PRINSIIPPIÄ:
– Monadi: Absoluuttinen Itse (symbolinen vastaavuus: Uranus)
– Aura: Absoluuttinen Itseilmaisu (symbolinen vastaavuus: Neptunus)
– Âtma: Merkitys (täydellinen pyrkimys) (symbolinen vastaavuus: Jupiter)
– Buddhi: Rakkaus (täydellinen tunne) (symbolinen vastaavuus: Merkurius)
– Manas: Totuus (täydellinen äly) (symbolinen vastaavuus: Venus)
– Prâna: Elinvoima, muuntuvien prinsiippien välttämätön tekijä (symbolinen vastaavuus: Aurinko)
– Kâma manas: Logiikka (vastakkainasetteleva äly) (symbolinen vastaavuus: Saturnus)
– Kâma rûpa: Emootiot (vastakkainasettelevat tunteet) (symbolinen vastaavuus: Mars)
– Linga sharîra: ”Eetteriruumis” (fyysinen olemassaolo) (symbolinen vastaavuus: Kuu)
– Sthûla sharîra: Karkea ruumis (fyysisen olemassaolon tulos) (symbolinen vastaavuus: Pluto) 1
* * *
2 ABSOLUUTTISTA PRINSIIPPIÄ: Monadi, Aura (Näihin sisältyy kaikki, myös toisensa)
2 SAKRAALIA PRINSIIPPIÄ: Âtma, Linga (Nämä edustavat potentiaalia)
5 INHIMILLISTÄ PRINSIIPPIÄ: Buddhi, Manas, Prâna, Kâma manas, Kâma rûpa
3 ”EI-PRINSIIPPIÄ”: Sthûla sharîra, astraaliruumis, ”kuollut sielu” 2
* * *
MAAILMAT:
– NIRVÂNINEN MAAILMA: Monadi, Aura
– NIRVÂNISEN & ARKKITYYPPISEN RAJA: Âtma
– ARKKITYYPPINEN MAAILMA: Buddhi, Manas
– ARKKITYYPPISEN & MUODOLLISEN RAJA: Prâna
– MUODOLLINEN MAAILMA: Kâma manas, Kâma rûpa
– (MUODOLLISEN JA FYYSISEN VÄLILLÄ EI OLE RAJAA. VÄLITTÄJÄ: Prâna)
– FYYSINEN MAAILMA: Linga sharîra
FINIS
HUOMAUTUS PRINSIIPPIEN GRAAFISISTA ESITYKSISTÄ
Tähän yhteyteen ei ole liitetty kuvallista mallia prinsiipeistä, alla mainittujen syiden luomista hankaluuksista johtuen. Jos kuvallinen malli halutaan luoda näistä ongelmista riippumatta, sellainen voidaan valmistaa helpoimmin Sefirothin puun tapaan tai muodostumaan sisäkkäisistä kehistä.
Graafisia prinsiippi- ja/eli tasomallinnoksia valmistettaessa on pidettävä mielessä seuraavat seikat:
– ”Korkeammat” prinsiipit ovat tosiasiassa sitä sisempiä mitä korkeampia ne ovat.
– Juuri korkeammat kuitenkin sisälläänpitävät ”alemmat”, joista jälkimmäiset ilmaisevat kehää.
– ”Ei-prinsiippien” tasot eivät kuulu rakenteeseen, mutta eivät myöskään ole sen ulkopuolisia todellisuuksia: niiden olemassaolo liittyy tietoisuuden energia-aistimusrakenteiden vääristymiseen. Siten ne on hyvin vaikea liittää kokonaiskuvioon millään validilla tavalla.
– Absoluuttinen prinsiippipari eli monadi sekä sen aurinen ilmaisu ovat itse asiassa yksi yhteinen universaalinen prinsiippi, vaikka maailman manifestoituessa se nähdään Isä-Äidin kahtalaisen muodon kautta (plus havaitsijana, ”Itsenä” eli âtmana, jotka muodostavat ylihenkisen mallin ensimmäiselle varsinaiselle ilmennyskolminaisuudelle, âtma-buddhi-manakselle).
– ”Välittävät” prinsiipit kuuluvat tietyssä mielessä kumpaankin maailmaan, joita ne toisilleen ilmaisevat, ja näin ollen myös niihin liittyvissä kummankin puolen maailmoissa olevat prinsiipit pitävät siten välittävän prinsiipin vastaavuuden kautta sisässään de facto -yhteyden toisaalle: ”prinsiipit ovat läsnä toisissaan” ei ole kielikuva vaan tosiasia, vaikka se vielä on vaikea hahmottaa niillä muodollisilla välineillä, joita mielikuvitus tasopinta-ajattelun pohjalta voi hyödyntää; tarvittaisiin lisää tasoja ja ymmärrys niiden keskinäisestä spiraalikiertymästä laya-pisteeseen ja jatkuvasta läsnäolosta siinä, mutta tämä on nykyisillä kyvyillämme vain manaksen ymmärrettävissä olevaa aluetta. Se tulee olemaankâma manaksen havaittavissa tulevaisuudessa.
FINIS
- Tämä esitys on tehty oman planeettamme näkökulmasta, josta nähden se itse ei edusta meille mitään erityistä prinsiippiä vaan niiden kaikkien yhteistä tilaisuutta ilmennykseen. Tältä pohjalta se karkea aines, joka on oman planeettamme polarisoitunutta magnetismia ja tämänhetkisten aistihavaintojemme ensisijainen kohde, on liitetty kääpiöplaneetta Pluton vastaavuuteen. ↩
-
On olemassa kolme ”ei-prinsiippiä”, jotka eivät kuulu olemassaolon kannatteleviin tekijöihin, mutta ovat siitä huolimatta nykymaailmassa ihmisen yleisinä käyttövälineinä. Ensimmäinen näistä on sthûla sharîra eli konkreettinen fyysinen ruumis, joka on kuin hyvin pitkällistä sakkautumaa eetteriruumiin pinnalla. Ihminen voisi olla fyysinen toimija maailmassa ilman linga sharîran ympärillä toimivaa fyysistä aineskokoumaa, mutta nykyisellään näiden kahden keskinäinen ero on vaikea (ja useimmissa tilanteissa tarpeeton) havaita.
Toinen ei-prinsiippi muodostuu tähtivaikutusten vaikutuksista omassa psyykkisessä energiassamme, ja se tunnetaan astraaliruumiina. Pitäen astraaliruumista objektiivisena aistinelimenä ja esittäen kâma rûpan syntyvän ihmiselle vasta kuoleman jälkeen perinteinen teosofinen jako käyttää näitä nimikkeitä eri tavoin – tietyllä tapaa päinvastaisesti – kuin tässä esitetty järjestelmä. Azazelin Tähden piirissä esitetty negatiivinen tulkinta astraaliruumiista johtuu termin jälkiteosofisissa ja New Age -piireissä korostuneesta painotuksesta ja tästä seuranneesta väärinkäytöstä.
Astraaliruumiin älysidonnainen osa, kun vastakkainasettelevat tunnevaikutelmat lopulta luhistuvat ylenpalttisuuteensa, on ”kahdeksanteen piiriin” sitoutuva kuollut sielu. Tämä kahdeksas piiri on avitchi, eksistenssin raskain rajatila ja tietoisuusmateriaalin hitaan hajoamisen paikka, jossa epäonnistuneet rakenteet neutralisoidaan hitaasti takaisin alkumateriaksi. Kaikkien näiden ”ei-prinsiippien” harhanomaisuus syntyy siitä, että ne eivät ole sen enempää kosmisia kuin inhimillisiäkään tosiasioita, vaan syntyisin karmisesta kertymästä. Huolimatta tästä perimmäisestä epätodellisuudestaan ne luonnollisesti voivat tulla, kuten ovat tulleetkin, pitkäaikaisiksi käyttövälineiksi kokonaisille roduille (ts. ihmiskunnan kollektiolle pitkinä ajanjaksoina). Tämä liittyy pahan ongelmaan. Muodollinen ilmennys tulee edelleen pysymään mahdollisena siinä kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa pahuuden ongelma on ratkaistu; kolmen ei-prinsiipin tuhoutuessa eli kosmisen naamion hajaantuessa pysyy edelleen ilmennyksen edellyttämä kaksipolaarisuus prinsiippien âtma-linga, buddhi-kâma ja manas-kâma manas välillä. Alkuperäiset prinsiipit ovat prinsiippejä eli välttämättömiä perusperiaatteita juuri sen vuoksi, että ilman niitä ei ilmentymisen tila olisi mahdollinen.