Mikä on tärkeintä

© fra Gestas 2011

”Aion nyt kutsua kaikista jumalista kaukaisimmat ja käsittämättömimmät valaisemaan tätä aihetta – järjen valolla”. – Aleister Crowley

Kun tarkastelemme modernin ajan esoterismin historiaa, säännönmukaista tuntuu olevan, että vaikka opettajat ja Mestarit aina Buddhan päivistä asti ovat antaneet täysin selkeitä, mutkattomia ja yksinkertaisia periaatteita ja ohjeita joita noudattamalla voimme nousta lähemmäs Absoluuttia, heidän hämärään mystisyyteen, mielikuvituksellisiin teorioihin ja astraalisen maailman loputtomaan näkyjen kaleidoskooppiin mieltyneet seuraajansa hyvin pian vesittävät ne asiat, joita nämä opettajat pitivät työnsä todellisena merkityksenä ja kulmakivenä. Usein oppilaat tuovat tilalle omaa alempaa egoaan hyväilevän kuppikuntaisuuden ja loputtoman saivartelun asioista, jotka voivat olla sinänsä tosia ja omata sinänsä oikean perustan, mutta jotka yksin jätettyinä eivät todellakaan vie sielua yhtään lähemmäs tavoitettaan – tulla yhdeksi lihaksi ja vereksi kaikkeuden kanssa – vaan edustavat joko pysähtyneisyyttä tai suoranaista taantumusta ideaaleista.

Madame Blavatskyn poismenon jälkeen hänen seuraajansa kokevat merkityksellisemmäksi pohtia ja kauhistella kahvin- tai viininjuonnin vaikutuksia ihmisen eetteri- ja energiaruumiiseen sensijaan, että keskittyisivät antamaan ihmiskunnalle kohottavia ja kehittäviä impulsseja tänä maailman intensitiivisen palamisen aikana; monet Crowleyn oppilaista ovat tulkinneet hänen aksioomansa ”Do What Thou Wilt Shall Be the Whole of the Law” tarkoittavan suunnilleen samaa kuin ”tee mitä lystäät”, vaikka mies itse painotti monet kerran näiden kahden lauseen olevan toisilleen täysin vastakkaiset. Puhumattakaan siitä, miten lukemattomat teosofit ovat kokeneen oppinsa keskeisimmäksi sisällöksi takertumisen Blavatskyn viittauksiin meille käsittämättömän kaukaisista juuriroduista, maapalloa muinoin asuttaneista eteeristen jättiläisten ja ties-keiden roduista, jotka toki tyydyttävät materialismin raiskaamien sielujen mystiikankaipuuta, mutta eivät palvele juuri muuta tarkoitusta, muutamia esimerkkejä antaakseni.

Mikäli todella haluamme saavuttaa jotain aitoa kehitystä askension vaikealla ja kivisellä Polulla, on asiat asetettava tärkeysjärjestykseen, palapelin palaset saatava sopimaan kohdilleen, salatieteellisen perinteen lukemattomat teoriat, myyttien sirpaleet ja viittaukset huuhdottava alas lasillisella järjen jääkylmää vettä. Onko mitään merkitystä sillä, miten – jos mitenkään – kahvin tai viinin juominen vaikuttaa energiaruumiiseemme, kun maailma ympärillämme muistuttaa päivä päivältä enemmän hullujenhuonetta ja kidutuskammiota? Ulkoisen elämänsä puitteet on toki järjestettävä vastaamaan mahdollisimman tarkasti niitä henkisiä ideaaleja, joita kohti tahdomme pyrkiä, mutta muutoksen tulee lähteä sisältä, ei ulkoapäin, pakottamatta, eikä siihen saa sisältyä moraalista kauhistelua tai tuomiota, joihin monet hiljalleen kirkkoutuvat salatieteelliset seurat ovat olleet ja ovat niin taipuvaisia. Se, joka valitsee vaikkapa kasvissyönnin ja raittiuden siksi, että tahtoo alleviivata omaa kuviteltua ylemmyyttään ja moraalista loistoaan, on, kuten mestari Jeesus sanoi, ”palkkionsa saanut”. ¹ Tätä kuvaa joogisessa filosofiassa käytetty sanskritin sana Yama, ”hallinta”; mutta tuon hallinnan on lähdettävä Tahdosta toimia oikein, eihän siihen tule sisällyttää mitään sovinnaismoraalia ja vanhojen käskyjen kuollutta painoa. Käskyt ja elämänohjeet, jotka ovat voineet olla oikea ja hyviä ja oikeita 2000 vuotta sitten eläneelle intialaiselle tai Lähi-idän asukkaille Mooseksen päivinä eivät välttämättä ja vieläpä todennäköisesti omaa mitään käytännöllistä arvoa nykypäivän eurooppalaiselle. Okkultistin on väistämättä luotava omat lakinsa sisäisen Tahdon ohjauksessa ja pidettävä ne – tätä tarkoitti Crowley sanoessaan ”Tee mitä tahdot on oleva koko laki”. Tahto on tässä käsitettävä abstraktiksi ja arkkityyppiseksi asiaksi, jolla ei ole mitään tekemistä persoonallisten halujen ja mieltymysten kanssa. Ulkoapäin lähtevä ja väärin perustein alullepantu muutos on pakostakin pinnallista eikä voi kestää. Vain muuttamalla sisäisen voi muuttaa ulkoisen, tämä on tosiasia.

Onko siis hyödyllisempää suunnata energiaansa sen pohtimiseen, mikä kaukainen, outo ja käsittämätön rotu maailmaa on joskus muinoin saattanut asuttaa, vai pohtia nyt elävien ja kuolevien kansojen kohtaloita ja osuutta ilmennyksen kaleidoskooppisessa kudoksessa ja sitä, miten voisimme itseämme auttamalla auttaa niitä nousemaan lapsenkengistään kollektiivisen kehityksen pitkällä ja vaikealla tiellä? Voi olla, että maailmaa ovat joskus kansoittaneet eteeriset jättiläiset tai pallomainen ihmiskunta – tai sitten eivät. Sikäli, kun argeologisia tai fyysisiä jäänteitä näistä ei ole löydetty (vaikka kukaan ei voikaan tietää, mitä valtamerten luotaamattomat syvyydet ja maankuoren alimmat kerrostumat pitävät sisällään), ainoa tapa saavuttaa tietoa tällaisista asioista, on kohdistaa katseensa kohti Hengen tähtitaivasta, ikuisia arkkityyppejä, ja pyrkiä kohti todellista Tahtoa, Rakkautta ja Ymmärrystä. Kaikki muu tulee seuraamaan itsestään.

FINIS