© fra Nefastos 2007
Useampien aihetta koskevien yhteydenottojen jälkeen on selvästi tarpeellista esittää vielä joitakin selventäviä huomioita Azazelin Tähden käytännön toiminnasta.
Seuran perustamisen aikaan valmistetussa lentolehtisessä esitimme käytännön työskentelystä seuraavaa: ”Kukin jäsen pyrkii kehittämään itsensä aktiiviseksi keskukseksi, joka toimii kokonaisvaltaisessa elämässään seuran periaatteiden mukaisesti. Tämä äärimmäisen yksinkertainen metodi on myös kaikkein hedelmällisin minkä tahansa pitkän linjan tavoitteen saavuttamisessa. Seuran mahdollisesti omaksumat lyhyen aikavälin tavoitteet ovat toissijaisia, ja yhteisöllinen näkyvyys ja ulkoisten asioiden muutokset ovat merkityksessään suhteellisen vähäisiä. Niinpä me emme pyri vaikuttamaan niinkään aatteemme ulkoiseen kuin sisäiseen toteutumiseen, sillä maailmankuvamme mukaan ulkoinen vaikutus tulee seuraamaan tosiasiallista muutosta sisäisessä aatemaailmassa hyvin helposti ja nopeasti. Kaikki työ mikä on tehty ideaaliin pyrkien, on ehdottomasti hyväksi niin yksilölle kuin yhteisöllekin…”
Tämä lähestymistapa painottaa, jälleen kerran, kunkin jäsenen omakohtaista vastuuta. Keneltäkään jäseneltä ei vaadita mitään erityistä toimintaa, mutta tämä ei tarkoita etteikö häneltä TOIVOTTAISI toimintaa ja omakohtaista ponnistusta sekä harkintaa, minkä muodon tuo ponnistus juuri hänen elämäntilanteessaan ottaa. Jäsenyys ei muuta ihmisen ulkoista elämää millään tavalla, eikä hänelle anneta mahdollisuutta projisoida omia persoonallisia tarpeitaan laajemman piirin tarpeiksi: seuralla ei ole mitään yksipuolisia tavoitteita sen tähden, että sen olemus on yhdistävä eikä erottava; kuten perustuskirjan sanamuoto esittää, avainsana on laajentaminen, ja tuon laajentamisen on tapahduttava rakkauden alaisuudessa. Tämä poistaa tavoitteistamme kaiken fanatismin, nurkkakuntaisuuden ja lahkolaisuuden, ja se tekee myös seuran toimintaperiaatteen vaikeaksi hahmottaa sellaisille ihmisille, jotka uskovat muotoon ja ulkoiseen kärkevyyteen.
On korostettava sitä tosiasiaa, että seuralla ei ole mitään valmista toimintamallia, vaan että jokainen jäsen valmistaa oman jäsenohjelmansa omilla ehdoillaan. Hänen elämänsä ei tule muuttamaan suuntaa jäsenyyden myötä eikä se näköjään saa mitään uutta ulkoista vaikutusta. Mitä enemmän hän itse osaa ”olla auki” seuraan tai veljeskuntaan päin, sitä enemmän hän sekä hyödyttää sitä että samassa suhteessa itse hyötyy siitä. Ainakin tässä suhteessa, ellei vaativammilla tavoilla, yhteisömme on aidosti okkulttinen seura: ryhmävaikutus Azazelin Tähdessä perustuu henkisen ryhmän muodostumiseen eikä toimivan iskuryhmän valmistamiseen. Jokainen jäsen joka toteuttaa seuran ideologiaa aktiivisella toiminnalla, millä tahansa tavalla, saa siihen seuran täyden kannustuksen – mutta ei muuta.
Seuralla ei ole mitään ulkoista eikä rituaalista järjestystä, siitä yksinkertaisesta syystä että me emme koe pienen ryhmän kaipaavan mitään ulkoisia tukipuita niin kauan, kuin asiat ovat esitettävissä suoraan jäseneltä toiselle. Mitä pienempi ryhmä, sitä vähemmän tarvitaan dogmatiikkaa, pintaa, valmiita kaavoja. Ehkä tulevaisuudessa, jos jäsenmäärä kasvaa edelleen, voi olla tarvetta ulkoiselle puolelle – nyt sitä ei ole. Jokainen joka tulee seuran yhteyteen, tulee avoimena: häneltä ei vaadita mitään konkreettista, eikä hän saa mitään KONKREETTISTA.
Näin ollen seuralla ei ole virallisia kokoontumisia. Mahdollisiin projekteihin liittyvät tapaamiset tai jäsenten muut kohtaamiset ovat täysin epävirallisia ja vailla kaikkea ritualismia. Seuralla ei ole mitään tarvetta ylläpitää verhoja, julkisivuja ja muodollisuuksia, jotka niin helposti kuorettavat ja tuhoavat hengen; jokainen jäsen kohdataan omana itsenään ja ilman mitään salaisia kädenpuristuksia.
Seuran jäsenillä ei ole myöskään yhteisiä maagisia rituaaleja. Me suhtaudumme magiaan aivan liian vakavasti ryhtyäksemme sentyyppiseen harrasteluun (sillä maaginen rituaali on harrastelua ellei se pohjaa eksaktiin tietoon – jota jäsenillämme ei vielä voi mitenkään olla riittävästi, etenkään kollektiona), ja itseemme aivan liian humoristisesti, että kykenisimme nostattamaan ryhmähenkeä kaavuilla ja kynttilöillä.
Seuran toiminnan oleellisin tekijä on EGO – sanan okkulttisessa, ei arkisessa merkityksessä. Jokainen on vastuussa itselleen, ja jos seuran jäsenillä on yhteinen ideologia ja sama totuuden etsimisen intohimo, muodostuu voimakas pyörre itsestään. Tämä yhteinen pyörre on siten kuin tietyn sävelen alainen energiareservi, jota jokainen jäsen sekä kerryttää että hyödyntää. Jos ihminen on vakava pyrinnössään, jo pelkkä seuran yhteyteen tuleminen sähköistää hänen olemuksensa, nimittäin sen työn piirissä jonka sävelen hän jakaa muiden veljien kanssa. Mutta tämä ei toimi, jos hän tulee kysyen: ”Minkälaista ohjelmaa minulle tarjotaan? Kuinka minä voin hyötyä veljeskunnan yhteydestä?” – sillä hänelle ei tarjota minkäänlaista ohjelmaa, eikä hän näin asennoituen voi hyötyä yhteydestä millään tavalla. Sen sijaan hän voi auttaa itseään ja kokonaisuutta huomattavalla tavalla, jos hän itse luo oman ohjelmansa ja kysyy samalla itseltään: Kuinka minä voisin hyödyttää veljeskuntaa?
Mutta ehkä tämä on jonkun lukijamme mielestä vielä liian korkealentoista puhetta. Hänelle voimme esittää asian hieman toisin. Esittäkäämme se näin: seuran toiminta ei edellytä konkreettista yhteydenpitoa, mutta hyötyäkseen jäsenyydestä ja toteuttaakseen niitä arvoja, jotka saivat hänet hakemaan yhteyttä seuraan, jäsentä rohkaistaan toimimaan oma-aloitteisesti yhteisen työn hyväksi. Tämä toiminta voi ottaa esimerkiksi seuraavia muotoja:
– Omakohtaisen filosofisen, eettisen ja mahdollisen maagisen tutkimuksen – sanalla sanoen: jokapäiväisen elämäntaidon – läpikäyminen muiden jäsenten kanssa ja tällaisesta yhteydenpidosta oppiminen.
– Seuran ideologian eteenpäin esittäminen, väärinkäsitysten korjaaminen ja vastaava pr-työ (ei kuitenkaan käännytysmielessä).
– Mahdollinen kirjallinen työ seuran asioiden esittämisessä, jos jäsenellä on valmiuksia. Hyvin paljon työtä on jo monien oleellisten tekstien kääntämisessä suomesta englanniksi ja englannista suomeksi.
– Mahdollisen oman taiteellisen työn kohdentaminen yhdensuuntaiseksi seuran periaatteiden kanssa ja ilmaisemaan samoja ideoita.
– Seuran ulkoisen muodon toteuttaminen järjestelmälliseen suuntaan erilaisten projektien, kuten lehden, internet-sivujen ja vastaavan toiminnan kautta.
Ja niin edelleen; mahdollisuudet ovat melkein rajattomat. Todellisuudessa kaikki työ voidaan tehdä osana idealistista harjoitusta, yksinkertaisella mielenkiinnon kohdistamisen menetelmällä. Kaikki toiminta voi olla kehittävää temperamentista ja omakohtaisista taidoista riippumatta, sillä jokaisella on jotakin millä hän voi auttaa yhteisen aatteen toteuttamista.
Lopuksi mainittakoon vielä eräs visio, jonka voivat ottaa erääksi silmämääräiseksi tavoitteeksi siitä kiinnostuneet, nimittäin seuratoiminnan laajentaminen nk. uskonnolliseksi toiminnaksi. Yhteiskunnallisesti uskonnolliseksi ryhmäksi järjestäytymisessä voisi olla hyödyllisiä puolia, ja on syytä harkita sellaista mahdollisuutta. Tarpeetonta lienee tässä yhteydessä erikseen mainita sitä, että tällainen uskonnollinen asenne olisi kaukana kaikesta oikeaoppisuudesta, uskottelusta ja dogmaattisuudesta. Seuran muovaaminen (myös) uskonnolliseksi yhteisöksi voisi osaltaan auttaa konkretisoimaan sen pyrkimyksiä, mikäli tällaiseen koetaan ajan kuluessa tarvetta. Näitä, ja muita näkyjä me kutsumme uudet jäsenet sekä uneksimaan että omalla panoksellaan toteuttamaan.
FINIS