Satanismin ja usein monien muidenkin henkisten teiden korostaessa negatiivisina pidettyjä seikkoja, ja katharttista omakohtaisen kärsimyksen kautta tapahtuvaa puhdistumista, voivat näennäisesti vähäisemmän arvon saada ilon ja onnen hetket. Puhdistuksellisen kärsimisen ollessa hyvin yleinen keino käsitellä negatiivisia asioita henkisesti, voi helposti ajautua ansaan, jossa kärsimyksen kautta tapahtuva tuskan purkautuminen muodostuu tyydytystä ja nautintoa aiheuttavaksi riippuvuudeksi. On mahdollista, että tällöin kärsimyksen ja sen purkamisen kehä alkaa ruokkia itseään, pikemmin että menetelmä auttaisi päästämään irti kärsimyksestä. Periaatteessa käymme tässä tilassa kuolemaa vastustavaan asemaan sen kunniottamisen sijaan. Samoin kuin kehittyvän sikiön kädet saavat muotonsa solujen kuollessa sormien välistä, voimme me saada uusia henkisen ymmärryksen välineitä käyttöömme antamalla jonkin kuolla. Se voi olla jokin positiivisena tai neutraalina koettu asia, mutta yhtä lailla jotain mikä on muodostunut meille kärsimykseksi. Joksikin, jonka on tullut aika muuttua ja kehittyä eteenpäin. Kuolemaa arvostava Työ ei pidä kiinni kärsimyksestä, tai välttämättä edes vaadi sitä, vaan antaa senkin kuolla kun aika on tullut.

Toisinaan kärsimyksen syynä voi olla kyvyttömyys ohjata saatu energia oikeaan toimintaan, jolloin energia jää ”jumiin” aiheuttaen mm. masennuksen kaltaisia oireita tai ahdistuneisuutta. Henkinen ilo on usein näennäisesti ilman alkusyytä ilmenevää euforiaa, jonka syy kuitenkin löytyy paremmin virtaavasta Merkityksen ohjaamasta voimasta, joka löytää oikean uomansa nykyhetkestä.

Helmikuun blogikirjoitus sivusi Tarotin Paholaista, korttia numero 15. Numerot yhdistämällä päädymme lukuun 6, joka on Rakastavaisten kortti. Näiden välinen yhteys voi olla sitova tai vapauttava ja sen mukaan vaihtua toisikseen Venuksen ja Saatanan kaksinaisen luonteen huomioiden (vrt. aamutähti/iltatähti). Tämä sykli ei kuitenkaan ole paikoillaan pysyvä ja itseään toistava, vaan elävä ja eteenpäin johdattava, kun sen annetaan elää omassa rytmissään, toisaalla pimeyden ja kuoleman tuojana, toisaalla elinvoiman ja intohimon alkulähteenä ja sytyttäjänä. Sellaisenaan nähtynä, takertumatta vain toiseen ulkoiseen ilmennykseen, voi se muodostua aina uuden ilon ja ymmärryksen tuojaksi, kuten myös myötätunnon silloin  kun omat kahleensa hyväksyttyään näkee kaiken elävän yhtä lailla omaan ilmennyksen piiriinsä sidottuna ja vapautta kaipaavana.

Kuten muutamat aiemmat kirjoitukseni blogissamme, jatkaa tämäkin hieman samojen aiheiden viitoittamaa sarjaa ja avautuukin parhaiten niiden jatkona. Myöhemmin alkaa myös uusi artikkelisarja, joka perehtyy paikallisempiin tapahtumiin, taiteeseen ym.

Tarot-korttien Paholainen (XV, alla esimerkki Rider Waite -pakasta) voi toimia yhtenä avaimena pohtiessamme ihmissuhteita yksilöityneen tietoisuuden näkökulmasta. Kortissa feminiininen Venus (Lucifer) ja maskuliinen Mars (Azazel) ovat sidottuina materian kuutioon, jonka päällä puoliksi eläinhahmoinen Saatana (Saturnus) aineellisen maailman hallitsijana istuu. Kortti ilmaisee mm. erillisyyden, seksuaalisuuden sekä muunlaisen karkean maallisen vetovoiman haasteita, jotka pitkälti ovat yhden ja saman ongelman puolia. Yksilölle tämä on haaste ylittää raja itseyden ja toiseuden välillä, Saatanan toimiessa haasteen antajana sekä avaajana.

Rider Waite -pakan Paholainen ei kuitenkaan yhtä vahvasti ilmennä Saatanan androgyyniä puolta, joka esikuvassaan Baphometissä on esillä. Baphomet itsessään pitää jo sisällään maskuliinisen ja feminiinisen ykseyden. Baphomet edustaakin tässä enemmän ideaalia, kun Tarotin Saatana esittää ongelman, jossa ihmisen sisäiset olemuspuolet ovat erillään toisistaan, vaikka silti toisiinsa sidottuina. Ongelman syytä – ja ratkaisua – on helppo etsiä vain itsensä ulkopuolelta, kun sisäinen problematiikka projisoidaan ulospäin joko negatiivisen tai positiivisen ilmaisun kautta. Tässä näemme vastaavuuden, jonka lopputulos on, että sisäisen kokoonpanon hajaannus on usein sama, mikä elämässämme näkyy ulkoisena ja tämä on saman magnetismin ilmentymää, jota käsiteltiin viime marraskuun seksuaalisuus-artikkelissa.

Kun elämä kokonaisuudessaan hyväksytään harjoitukseksi, jonka eräänä tavoitteena on yhä laajeneva ymmärrys, voidaan maallisia asioita ja siteitämme niihin katsoa syvällisesti ilman tuomintaa. Erilaisia harjoitteita on paljon, mutta jos valitsisimme vain yhden, jolla elää elämää mahdollisimman sydämellisesti ja ymmärtäväisesti, voisi se olla ihmissuhteidemme näkeminen heijastuksina itsestämme ja muiden ihmisten näkeminen osana itseämme ja toisinpäin.

Looshi on ollut aktiivisena jo lähes vuoden, mutta monelle saattaa vielä olla hieman epäselvää, mitä looshi edes loppujen lopuksi edustaa ja mikä on sen tarkoitus.

Looshimme työ keskittyy inhimillisen kulttuurin parissa tapahtuvan askension etsintään. Kuinka voisimme löytää puhtaan sädehdyksen kaikesta näkemästämme ja kokemastamme asuttamassamme ympäristössä? Kuinka voisimme, kuten Salaisessa tulessa kirjoitettiin, välittää käsillämme tuota ikuista jumalallista tietoa?

Moni salatieteitä aktiivisesti tutkiva ja harjoittava on asettunut modernia elämää, kulttuuria ja ihmispersoonaa vastaan, kurkottaen menneisiin aikoihin ja paikkoihin tai yhteiskunnasta etäälle, etsien vuosisatoja sitten murenneista luostareista tai metsien keskeltä itselleen paikkaa asettua. Vaikka joillekin tällaiset maisemat saattaisivatkin olla hyvästä, me Lucifer-looshissa edustamme toisenlaista lähestymistapaa. Meidän temppelimme sijaitsee ihmisasumusten keskellä, toreilla, teatterilavoilla, akatemiassa, kirkoissa ja ravintoloissa. Tehtävänämme on etsiä nykyihmisten kulttuurista se, mikä on pyhää ja henkevää, lähettää tähän se ikuisen tiedon sädehdys kättemme kautta, ylläpitää ja korostaa tätä kehittävää ydintä, pyrkien kohottamaan itseämme ja ympärillämme olevaa kohti ylöspäisempää impulssia. Tämä työ on luonteva seuraus valkean aspektin sädehdyksen asettumisesta Helsingin ilmapiiriin.

Työmme korostaa vasemman käden tietä: tarkoituksena on kohottaa persoona, kulttuuri, seksuaalisuus ja elämäntavat jopa hyvin persoonalähtöisesti ja mitään lähtökohtaisesti tuomitsematta. Jujuna onkin löytää kaikista asioista niiden kehittävä ja kohottava ydin, ja alkaa puhdistaa sitä ylimääräisestä kuonasta. Tämä kaikki on Lucifer-Christoksen herättämistä itsessämme ja tämän Mestarin tuomista ehtymättömään yhteyteen elämän jokaiseen hetkeen sekä itsessämme että ympärillämme, ihmisen kulttuurin ja yhteiskunnan lähtökohdista katsoen.

Tässä yhteydessä lienee luontevaa mainita myös syksyllä aloitettavasta konkreettisemmasta toiminnasta: keskustelupiiristä, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen okkultismista kiinnostuneita pääkaupunkiseutulaisia. Tässä keskustelupiirissä ei ole tarkoitus käsitellä Azazelin Tähteä, Lucifer-looshia, eikä edes satanismia, ellei näitä haluta käsitellä, vaan keskustelujen tahdin ja suunnan määräävät ihmisten kiinnostuksen aiheet. Keskustelupiirin on määrä tuoda okkultismista kiinnostuneille henkilöille jonkinlainen foorumi, jonka kautta päästä purkamaan ja vaihtamaan ajatuksiaan näistä aiheista ihmisten kanssa, sillä sellaisen foorumin löytäminen Internetin ulkopuolelta voi monesti olla melko mahdoton tehtävä. Julkistamme lisätietoa keskustelupiiristä elokuun kuluessa.

Seuraan kuulumista on itsenäisyyden näkökulmasta jossain määrin sivuttu frater Aquilan toimesta aiemminkin, mutta ajattelin tällä kirjoituksella pureutua hieman seurajäsenyyden perusteluihin, mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin, painottaen erityisesti Azazelin Tähteä ja omakohtaisia kokemuksiani. Kuten Aquilankin artikkelissa todettiin, on joitain ihmisiä tai elämänvaiheita, joille itsenäisempi polku soveltuu kaikkein parhaiten. Jos tilanne sallisikin seuraan liittymisen, voi se kuitenkin herättää paljon kysymyksiä ja jopa vastenmielisyyttä. Toivon, että teksti on tällaisille lukijoille hedelmällinen riippumatta siitä, mihin johtopäätöksiin lopulta kukin päätyy.

Satanistille seuraan kuuluminen voi näyttäytyä negatiivisena asiana. Satanismin katsotaan painottavan siinä määrin itsenäisyyttä, riippumattomuutta muista ja oman näkemyksen noudattamista, että seuraan kuuluminen nähdään enemmän tai vähemmän osoituksena jonkinasteisesta heikkoudesta näillä saroilla. On kuitenkin mielestäni tarpeellista kysyä, missä lopulta on todellinen itsenäisyys ja riippumattomuus muista, ja milloin voi todella osoittaa seuraavansa omaa näkemystään. Onko todellinen itsenäisyys sitä, että vetäytyy kaikista muista ja kaikesta muusta mahdollisimman etäälle, toteuttaen vain oman egonsa tarpeita? Missä tällöin menee raja? Kuinka pitkälle tässä voidaan mennä? Totaalinen vetäytyminen on sekin asioihin takertumista. Vapaus valita oikein toimiminen, vaikka muiden kanssa, tilanteen vaatimalla tavalla asioiden edistämiseksi on todellista itsenäisyyttä. Okkultisti, ja erityisesti satanisti, pitää energiapiirinsä itsenäisenä olosuhteista riippumatta.

Mitä mahdollisuuksia seurayhteys sitten on tarjonnut? Konkreettisimpana tulee ensimmäiseksi mieleen vaikkapa kollektiivisesti suoritettu okkultismin tutkimus. Vaikka Työn joutuu tekemään lopulta itse, eikä yksikään totuus paljastu ihmiselle, kuin vasta oman puhdistetun sydämen portin ja kirkastetun sielun silmän kautta, on selvää, että yhteisvoimin puhdistettu tiede, salatiede, filosofia ja teologia auttavat ihmistä kohti korkeampaa. Mitä useampi ihminen tällaiseen puhdistustyöhön ottaa aidosta Työn tekemisen halusta osaa, sitä pidemmälle on mahdollista mennä.

Lisäksi voisi sanoa, että seuraan kuulumisen yhteydessä on helpompi välttää yleisimpiä kuoppia, joita okkulttinen työ on epäilemättä täynnä. Tämä onnistuu, jos on olemassa verkosto asiaa eläviä ja hengittäviä. Vaikka tällainen “turvaverkko” saattaisikin jollekin tuntua heikkoudelta, niin voidaan huomauttaa, että juuri omien heikkouksien tunnustaminen ja niiden eheäksi tekeminen, itsenäisesti tai muiden avustuksella, on vahvaksi tulemista. Vaikka lopulta ponnistuksen tekee ihminen itse, muiden avustuksella saattaa joskus olla ratkaiseva merkitys.

Edellä mainitut mahdollisuudet realisoituvat juurikin Saatanaa painottavassa yhteisössä mielestäni varsin hyvin. Yleisiä oikean käden tien seuroihin liittyviä ongelmia voidaan välttää juuri itsenäisyyden ja älyllisyyden korostamisen kautta. Liian älyllisyyden ja itsenäisyyden tuomat vaarat taas tasapainottuvat oikean käden metodiikan kautta. Onnistuessaan seura tarjoaa kunkin omalle sädehdykselle (vasemmalle tai oikealle enemmän painottuneelle) kuin kiintopisteen, jonka kautta tätä sädehdystä voi toimittaa eteenpäin, jos ja kun omat tavoitteet vastaavat seuran tavoitteita. Jos osaa ottaa näitä seuran tarjoamia mahdollisuuksia vastuulleen, ja alkaa työstää sekä itsestä että maailmasta eheämpää kokonaisuutta niiden kautta, on Työn tekeminen mahdollista aivan toisella tasolla. Ideaalitilanteessa kukaan ei tee Työtä toisen puolesta, kaikki kantavat oman vastuunsa, ja yhdessä tehty työ kantaa hedelmää paljon pidemmälle, kuin voisimme yksin osata edes toivoa.

Onko lukijoilla mielipiteitä asiasta? Onko teillä jotain kokemuksia johonkin seuraan kuulumisen puolesta tai sitä vastaan? Ovatko vaikutusmahdollisuudet asiassaan onnistuvan seuran yhteydessä paremmat, ja kuinka usein okkulttiset seurat ylipäätään asiassaan onnistuvat? Pitäisikö tällaisia vaikutusmahdollisuuksia edes olla? Jos ette kuulu mihinkään seuraan/järjestöön, mikä eniten estää kuulumasta?