Flow ja katarsis
Posted: Fri Mar 09, 2018 7:07 pm
Tiedän, että nämä käsitteet ovat tuttuja kaikille. Avaan niitä kuitenkin kuivakkaan lyhyesti.
Flow on optimaalinen tila joka voi ilmetä millaisen toiminnan yhteydessä hyvänsä jossa taidot ja haaste kohtaavat. Ihminen on keskittyneessä tilassa jossa tietoisuus on optimaalisessa järjestyksen tilassa ja tehtävä asia sujuu kuin itsestään. Samalla tietoisuus muuttuu kompleksiseksi eli kehitymme ja siinä samalla taitomme.
Flow on virtaa kohti täydellisyyttä ja kokemusta pystyvyydestä. Se on henkilökohtaista onnellisuutta. Joku varmaan kuvaisi tilaa sanalla luovuus. Myös rakkaus ja seksi sisältävät flow-kokemuksia ja nämäkin edellyttävät jatkuvuuden kannalta tietoisuuden kehittymistä eli sen kompleksisuuden lisääntymistä.
Psyykkinen entropia on flow:n vastakohta. Sen tunteet ovat onnellisuuden vastakohtia kuten pelkoa, raivoa, levottomuutta ja mustasukkaisuutta. Tietoisuutta hallitsee epäjärjestys joka pakottaa meidät suuntaamaan tarkkaavaisuuttamme vääriin kohteisiin. Haasteet ovat liian suuret taitoihin nähden ja tämä johtaa ahdistumiseen. Menetämme oman valinnan ja meitä ohjaa negatiiviset tunteet.
Mistä nämä vahingolliset tunteet muodostuvat on mielenkiintoinen asia. Ehkä turhautumisesta, huonouden kokemuksista tai muusta vastaavasta? Tämä tässä on pelkkää omaa pohdintaa.
Näsitä kokemuksia voi lukea enemmän aihetta tutkineen psykologi Mihály Csíkszentmihályin kirjasta Flow elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Kirjassa koostetaan vuosikymmenten tutkimusten tuloksia joten nimen tai kannen ei kannata antaa hämätä.
Katarsis eli kliimaksi tai hurmio johtaa kreikan sanasta "puhdistuminen". Aristoteles on käsitellyt katarsista mm. eräänlaisena tragediasta puhdistumisena. Katarsis johtaa harmoniaan, ahdistuksen ja melankolian väistymiseen. on tavallaan flow:sta seuraava tila. Termi on tuttu muistakin yhteyksistä, mutta viittaan nyt siihen yhdenlaisen näkökulman kautta.
Katarsis-sanaa on käytetty alun perin uskonnollisissa yhteyksissä. Sillä on ennen kaikkea rituaalinen merkitys. Uskonnollisuutta on tutkittu ihmisen terveyteen sekä pitkäikäisyyteen myönteisesti vaikuttavana ja ehkä tässä voi olla osansa. Jälleen omaa spekulaatiotani.
Rituaalisuutta esiintyy, tietysti, muissakin kuin uskonnollisissa yhteyksissä. Yksi mielenkiintoisimmasta aihetta sivuavista teoksista on mielestäni Tapio Tuomisen tutkimus: Maaginen kuva: rituaalinen käyttäytyminen kuvataiteessa. Voin lämpimästi suositella teosta, se on kirjoitettu älykkäästi ihastuttavan luettavaan muotoon.
Tutkimuksen keskiössä on taiteen tekemiseen liittyvä rituaalisuus ja siitä seuraava katarsis. Tuominen vertaa tutkimuksessa esimerkiksi seksuaalisen hurmion ja taiteen tekemistä samankaltaisena kokemuksena mikä on äärettömän mielenkiintoista. Myös musiikin yhteydessä puhutaan katartisista kokemuksista. Taiteeseen liittyy osaltaan taito joten kuulostaa luontevalta, että siihen liittyy haasteen ja päämäärän kohtaavia tilanteita, ehkä vieläpä emotiaanalisessa tilassa.
Katartis ei minulle kuitenkaan ole kovin tuttu terminä, olen lähinnä tutustunut vain Tuomaisen teokseen. Termi liittyy myös freudilaisuuteen ja olen varma, että täällä monilla on rutkasti tietoa aiheesta tältä pohjalta. Mielenkiinnolla opin lisää tästä.
Sitten itse asiaan. Olen kiinnostunut kokemuksistanne tai ajatuksista liittyen näihin kolmeen. Itse tunnistan kaikki näistä ja huomaan niiden painotuksen vaihtelevan eri elämäntilanteissa. Vaiheet joissa olen keskittynyt intohimoni kohteisiin ovat sisältäneet eniten flow-kokemuksia. Näitä vaiheita on ollut oikeanlaiseen työskentelyyn liittyvissä yhteyksissä, urheilussa ja rakastumisessa. Monet uudet asiat ovat alussa tuottaneet flow-kokemuksia ehkä niiden ollessa vielä erillään taidon kehittymisestä tiettyyn pisteeseen ja siten asioiden rutinoitumisesta. Samalla juuri nämä kokemukset ovat saattaneet traagisesti suistua jonkin ajan kuluttua psyykkiseen entropiaan (työ). Ja kuten flow-kokemukseen kuuluu, ihminen hakee sitä uudelleen samoista tilanteista ja siitä ehkä tämä pettymys sen katoamisesta.
Psyykkinen entropia tuntuu olevan tässä elämänvaiheessani läsnä enemmän kuin flow. Tunnen itseni levottomaksi, ehkä koska elämässäni ei ole juuri nyt riittävästi haasteita. En ole kyennyt pitkään aikaan keskittymään esim. lukemiseen tai minkäänlaiseen ajatteluun liittyviin haasteisiin joten näissä osasyynsä. Täytyy toisaalta todeta, että ehkä en osaa täysin erotella onko kyse juuri tästä vai muusta. Tunnen kuitenkin kahden muun tilan olevan tuloillaan takaisin elämääni.
Kun mietin katartista, niin minulle tulee mieleeni eräs kokemus lapsuudesta. Kuuntelin paljon klassista musiikkia kymmenen ikäisenä. Makasin sängylläni transsimaisessa olotilassa eikä mielessäni tapahtunut mitää. Musiikki täytti koko tietoisuuteni ja kuuloaistia lukuunottamatta kaikki muut aistini hälvenivät. Ehkä rituaalisuudessa ja (mielestäni) klassiseen musiikkiin liittyvissä kaavoina on jotakin yhteistä. Lepäsin eräänlaisessa nirvanassa ja ehkä tosiaan olinkin sillä nirvana on irrottautumista takertumisesta (aistit), vihasta (katarsis) ja tietämättömyydestä (musiikki).
Yhtäkkiä tunsin irtautuvani ruumiistani. Tunsin sen selvästi ja näin lähestyväni kattoa ja sen jälkeen katsoin itseäni alhaalla silmät kiinni. Kelluin täydellisessä tyhjyydessä. Palasin ruumiiseeni luultavasti aika pian (katosiko aika, en voi tietää). Kokemus oli kiinnostava ja nimenomaan puhdistava sekä siinä määrin henkilökohtainen, että en siitä kertonut kenellekään. Nyt aikuisena olen kertonut, onkohan se ollut järkevää. Luulen, että katartis kasvatti minua herkistymiseen toisenlaiseen todellisuuteen.
Flow on optimaalinen tila joka voi ilmetä millaisen toiminnan yhteydessä hyvänsä jossa taidot ja haaste kohtaavat. Ihminen on keskittyneessä tilassa jossa tietoisuus on optimaalisessa järjestyksen tilassa ja tehtävä asia sujuu kuin itsestään. Samalla tietoisuus muuttuu kompleksiseksi eli kehitymme ja siinä samalla taitomme.
Flow on virtaa kohti täydellisyyttä ja kokemusta pystyvyydestä. Se on henkilökohtaista onnellisuutta. Joku varmaan kuvaisi tilaa sanalla luovuus. Myös rakkaus ja seksi sisältävät flow-kokemuksia ja nämäkin edellyttävät jatkuvuuden kannalta tietoisuuden kehittymistä eli sen kompleksisuuden lisääntymistä.
Psyykkinen entropia on flow:n vastakohta. Sen tunteet ovat onnellisuuden vastakohtia kuten pelkoa, raivoa, levottomuutta ja mustasukkaisuutta. Tietoisuutta hallitsee epäjärjestys joka pakottaa meidät suuntaamaan tarkkaavaisuuttamme vääriin kohteisiin. Haasteet ovat liian suuret taitoihin nähden ja tämä johtaa ahdistumiseen. Menetämme oman valinnan ja meitä ohjaa negatiiviset tunteet.
Mistä nämä vahingolliset tunteet muodostuvat on mielenkiintoinen asia. Ehkä turhautumisesta, huonouden kokemuksista tai muusta vastaavasta? Tämä tässä on pelkkää omaa pohdintaa.
Näsitä kokemuksia voi lukea enemmän aihetta tutkineen psykologi Mihály Csíkszentmihályin kirjasta Flow elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Kirjassa koostetaan vuosikymmenten tutkimusten tuloksia joten nimen tai kannen ei kannata antaa hämätä.
Katarsis eli kliimaksi tai hurmio johtaa kreikan sanasta "puhdistuminen". Aristoteles on käsitellyt katarsista mm. eräänlaisena tragediasta puhdistumisena. Katarsis johtaa harmoniaan, ahdistuksen ja melankolian väistymiseen. on tavallaan flow:sta seuraava tila. Termi on tuttu muistakin yhteyksistä, mutta viittaan nyt siihen yhdenlaisen näkökulman kautta.
Katarsis-sanaa on käytetty alun perin uskonnollisissa yhteyksissä. Sillä on ennen kaikkea rituaalinen merkitys. Uskonnollisuutta on tutkittu ihmisen terveyteen sekä pitkäikäisyyteen myönteisesti vaikuttavana ja ehkä tässä voi olla osansa. Jälleen omaa spekulaatiotani.
Rituaalisuutta esiintyy, tietysti, muissakin kuin uskonnollisissa yhteyksissä. Yksi mielenkiintoisimmasta aihetta sivuavista teoksista on mielestäni Tapio Tuomisen tutkimus: Maaginen kuva: rituaalinen käyttäytyminen kuvataiteessa. Voin lämpimästi suositella teosta, se on kirjoitettu älykkäästi ihastuttavan luettavaan muotoon.
Tutkimuksen keskiössä on taiteen tekemiseen liittyvä rituaalisuus ja siitä seuraava katarsis. Tuominen vertaa tutkimuksessa esimerkiksi seksuaalisen hurmion ja taiteen tekemistä samankaltaisena kokemuksena mikä on äärettömän mielenkiintoista. Myös musiikin yhteydessä puhutaan katartisista kokemuksista. Taiteeseen liittyy osaltaan taito joten kuulostaa luontevalta, että siihen liittyy haasteen ja päämäärän kohtaavia tilanteita, ehkä vieläpä emotiaanalisessa tilassa.
Katartis ei minulle kuitenkaan ole kovin tuttu terminä, olen lähinnä tutustunut vain Tuomaisen teokseen. Termi liittyy myös freudilaisuuteen ja olen varma, että täällä monilla on rutkasti tietoa aiheesta tältä pohjalta. Mielenkiinnolla opin lisää tästä.
Sitten itse asiaan. Olen kiinnostunut kokemuksistanne tai ajatuksista liittyen näihin kolmeen. Itse tunnistan kaikki näistä ja huomaan niiden painotuksen vaihtelevan eri elämäntilanteissa. Vaiheet joissa olen keskittynyt intohimoni kohteisiin ovat sisältäneet eniten flow-kokemuksia. Näitä vaiheita on ollut oikeanlaiseen työskentelyyn liittyvissä yhteyksissä, urheilussa ja rakastumisessa. Monet uudet asiat ovat alussa tuottaneet flow-kokemuksia ehkä niiden ollessa vielä erillään taidon kehittymisestä tiettyyn pisteeseen ja siten asioiden rutinoitumisesta. Samalla juuri nämä kokemukset ovat saattaneet traagisesti suistua jonkin ajan kuluttua psyykkiseen entropiaan (työ). Ja kuten flow-kokemukseen kuuluu, ihminen hakee sitä uudelleen samoista tilanteista ja siitä ehkä tämä pettymys sen katoamisesta.
Psyykkinen entropia tuntuu olevan tässä elämänvaiheessani läsnä enemmän kuin flow. Tunnen itseni levottomaksi, ehkä koska elämässäni ei ole juuri nyt riittävästi haasteita. En ole kyennyt pitkään aikaan keskittymään esim. lukemiseen tai minkäänlaiseen ajatteluun liittyviin haasteisiin joten näissä osasyynsä. Täytyy toisaalta todeta, että ehkä en osaa täysin erotella onko kyse juuri tästä vai muusta. Tunnen kuitenkin kahden muun tilan olevan tuloillaan takaisin elämääni.
Kun mietin katartista, niin minulle tulee mieleeni eräs kokemus lapsuudesta. Kuuntelin paljon klassista musiikkia kymmenen ikäisenä. Makasin sängylläni transsimaisessa olotilassa eikä mielessäni tapahtunut mitää. Musiikki täytti koko tietoisuuteni ja kuuloaistia lukuunottamatta kaikki muut aistini hälvenivät. Ehkä rituaalisuudessa ja (mielestäni) klassiseen musiikkiin liittyvissä kaavoina on jotakin yhteistä. Lepäsin eräänlaisessa nirvanassa ja ehkä tosiaan olinkin sillä nirvana on irrottautumista takertumisesta (aistit), vihasta (katarsis) ja tietämättömyydestä (musiikki).
Yhtäkkiä tunsin irtautuvani ruumiistani. Tunsin sen selvästi ja näin lähestyväni kattoa ja sen jälkeen katsoin itseäni alhaalla silmät kiinni. Kelluin täydellisessä tyhjyydessä. Palasin ruumiiseeni luultavasti aika pian (katosiko aika, en voi tietää). Kokemus oli kiinnostava ja nimenomaan puhdistava sekä siinä määrin henkilökohtainen, että en siitä kertonut kenellekään. Nyt aikuisena olen kertonut, onkohan se ollut järkevää. Luulen, että katartis kasvatti minua herkistymiseen toisenlaiseen todellisuuteen.