Vastaan taas tällä tavoin helposti lähestyttävästi ”vastaus kysymykseen”-tyylillä.
Aranea wrote:Miten kärsimys vaikuttaa henkiseen kehitykseen?
Mielestäni kärsimys voi joko nostaa tai painaa alas. Se voi toimia kohottavana tekijänä tai viedä kohti syvyyksiä.
Ratkaisevaksi muodostuu se asennoituminen, jonka otamme kohtaamaamme kärsimystä kohtaan.
Usein suurien kärsimyksien voittamisen jälkeen ihmisellä on mahdollisuus olla jotain suurempaa kuin ennen sitä.
Toisaalta sellainen kärsimys, joka on vältettävissä ei palvele mitään hyödyllistä päämäärää.
Sellaista voimme kai kutsua sadismiksi tai masokismiksi, jotka näen psykologisiksi ongelmiksi aina jossain määrin.
Aranea wrote:Onko kärsimys välttämätön osa elämää?
On mielestäni. Ja oikeastaan harhaluulo siitä, että kärsimystä voisi täydellisesti välttää luo jossain vaiheessa kärsimystä.
Emotionaalinen tuska ja fyysinen kipu taas on huomattavasti helpompi ottaa vastaan kärsimättä,
jos ymmärtää niiden olevan merkkejä/suunnannäyttäjiä, sekä välttämättömiä osia elämää.
Aranea wrote:Minkälaista erilaista kärsimystä on olemassa?
Itse jaottelen karkeasti tällä hetkellä kärsimyksen kolmen alimman käyttövälineen mukaisesti
eli fyysinen, emotionaalinen, mentaalinen (voi toki muillakin lähekkäistermeillä ilmaista).
Fyysinen kärsimys on kipua, emotionaalinen tuskaa ja mentaalinen kärsimystä.
Tämä on vain oma haparoiva yritys hieman luokitella kärsimystä. Siksi myös eri termit.
Aranea wrote:Miten henkilökohtainen kärsimys pitäisi kohdata eri tilanteissa (torjua se, oppia siitä tms.)?
Nimenomaan henkilökohtainen kärsimys tulee kohdata.
Silloin kuin sellainen tulee, sitä ei voi välttää, tai kyseessä ei ole merkityksellinen kärsimys vaan jonkinlainen masokistinen tapahtuma.
Itse näen erilaiset vastoinkäymiset aina tilanteina oppia. En ehkä aina silloin, kun ne on päällä,
mutta viimeistään jälkikäteen pohdin niiden merkitystä ja opetusta.
Yritän kohdata kaikki tällaiset mahdollisimman rauhallisella mielentilalla, harkinnalla ja rationaalisuudella.
Tietenkään tämä ei aina onnistu, mutta harjoitus tekee mestarin.
Aranea wrote:Voiko kuoleman jälkeen olla kärsimystä?
Jos uskoo kuoleman (elämän?) jälkeiseen elämään, niin mielestäni mikään ei sulje tätä vaihtoehtoa pois.
Onhan paljon teorioita helvettitiloista, välitiloista, erilaisista tasoista joiden läpi kuljetaan jne.
Aranea wrote:Miksi kärsimyksen vähentäminen on itseisarvoista?
Se supistaa tietoisuutta ja ykseyden kokemista. Vähentää kokonaisvaltaisen ymmärryksen mukaista elämää.
Omakohtainen kärsimys useimmiten pakottaa meidät kohdistamaan ”katseemme” siihen,
jolloin laajempi toiminta (muiden hyväksi) kärsii väistämättä.
Aranea, miten itse olet lähestynyt näitä kysymyksiä?