Satanismi ja saatananpalvonta

Vakaumukset, moraalisäännöt, muut seurat ja uskonnot.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3414
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Satanismi ja saatananpalvonta

Postby Nefastos » Sat May 29, 2010 10:24 am

Tämä nousee esiin aina välillä, joten aiheesta voisi olla hyödyllistä vaihtaa jokunen sana. Mitä olette mieltä, kuinka pitkälti satanismi vielä nykyään määrittyy ateistiseksi maailmankuvaksi?

Itse olen aina ollut valmis lähtemään barrikadeille ateistista satanismia vastaan. Toisaalta monet itsensä satanisteiksi kokevat ovat varmasti kanssani mitä voimakkaimmin eri mieltä, ja pitävät päin vastoin satanismin eräänä perusperiaatteena sen sanoutumista irti "typerästä taikauskosta".

Onko tässä asiassa viime vuosina tapahtunut muutosta? Kymmenen vuotta sitten satanismin tutkiminen netin kautta päätyi yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta kuvaamaan ateistista satanismia, ellei kyse ollut kirkon propagandasta. Jos siis "Saatana on ollut kirkon paras ystävä" (LaVey), niin onko todellakin myös kirkko ollut Saatanan paras ystävä, pitäen yllä traditiota olennollisesta voimasta? Ja onko 2000-luku aiheuttanut jonkinlaista mielipiteiden siirtymää tai monimuotoistumista tässä asiassa?
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Lux

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby Lux » Tue Jun 01, 2010 11:55 pm

Nefastos wrote:Tämä nousee esiin aina välillä, joten aiheesta voisi olla hyödyllistä vaihtaa jokunen sana. Mitä olette mieltä, kuinka pitkälti satanismi vielä nykyään määrittyy ateistiseksi maailmankuvaksi?
Ilmeisen usein satanistit taitavat kutsua itseään ateisteiksi ilmaistakseen vastustuksensa ja uskomattomuutensa (sic!) kristinuskon tai vastaavien uskontojen teologioiden eksoteeriseen, persoonalliseen ja eritoten ulkoiseen jumalaan, jolle tulisi jotenkin alistua tai jota tulisi palvella jotenkin alentuvasti kuin koira tai orja isäntäänsä. Ainakin ne ateistiset satanistit, joiden kanssa olen itse keskustellut, hyväksyvät varsin usein kuitenkin esim. sen näkemyksen, että maailmankaikkeus / kosmos / olemassaolo voi olla tai on itsessään "jumalallinen".
Nefastos wrote:Itse olen aina ollut valmis lähtemään barrikadeille ateistista satanismia vastaan. Toisaalta monet itsensä satanisteiksi kokevat ovat varmasti kanssani mitä voimakkaimmin eri mieltä, ja pitävät päin vastoin satanismin eräänä perusperiaatteena sen sanoutumista irti "typerästä taikauskosta".
"Vahva satanisti, joka uskoo vain itseensä" lienee se yleisin tekijä, mikä tämänkaltaisen vakaumuksen synnyttää. Psykologisesti kyse lienee hyvin usein persoonalliseen egoon samaistumisesta. Useimmat ei-hengellisinä tai ateistisina satanisteina itseään pitävät vaikuttavat olevan usein myös melko käytännöllisiä ihmisiä, joille metafyysiset asiat ovat joko yhdentekeviä & tärkeämpää heidän mielestään on elämään keskittyminen "tässä ja nyt". Tämän vuoksi lapsi lentää ihan väistämättä usein helposti pesuveden mukana viemäriin, mitä tulee korkeampaan henkiseen kehitykseen, koska joko sen hyötyjä ei pidetä todellisina "tämän ainoan elämän" kannalta, tai sitten näitä asioita pidetään tosiaan ainoastaan hourupäisten hihhuleiden keijukaissatuina. Usein tällaiset satanistit ovat aika kiinnostuneita mm. tieteestä, mikä onkin varsin huvittavaa, koska etenkin nykytiede on täysin metafysiikan läpäisemää.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1736
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby obnoxion » Wed Jun 02, 2010 10:52 am

Nefastos wrote:Jos siis "Saatana on ollut kirkon paras ystävä" (LaVey), niin onko todellakin myös kirkko ollut Saatanan paras ystävä, pitäen yllä traditiota olennollisesta voimasta?
Uskon että näinkin voitaisiin sanoa. Ehkä itse ilmaisisin asian niin että Kirkko on Saatana.

Tässä tarkoitan nyt Saatanaa sinä arkkityyppisenä, feminiinisenä Kirkkona tai Temppelinä, joka pitää sisällään kaikki salaisuudet, mutta jonka ovet ovat lukittuja, ja jonka porteilla on vartijat. (Saatanan feminiinisyydellä viittaan mm. Shaddain sekä Shekinan merkityksiin).

Ja jos Kirkolla viitataan erityisesti eksoteeriseen perinteeseen, on sen merkitys nykyisen kaltisella ajalla houkuttelevaa nähdä kuin Nooan arkkina; kun aika on kypsä, voidaan luukut avata, ja nähdä että kaikki on tallella - että Maa on jälleen Pyhää.

Tämän teorian valossa on mielenkiintoista tarkkailla miten Krikko on alkanut pikään jatkuneen jääräpäisyyden jälkeen luopumaan tiukoista asenteistaan ja opetuksistaan, joiden sisäisistä merkityksistä sillä ei selvästi ole ollut pienintäkään käsitystä enää satoihin vuosiin. Voisiko olla että eksoterisen perinteen tehtävä kantaa mahdollisimman puhtaat muodot yli vedenpaisumuksen alkaisi nyt olemaan täytetty, ja alullaan olisi sisäisten merkitysten renessanssi?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3414
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby Nefastos » Wed Jun 02, 2010 12:39 pm

Nagahel wrote:Ilmeisen usein satanistit taitavat kutsua itseään ateisteiksi ilmaistakseen vastustuksensa ja uskomattomuutensa (sic!) kristinuskon tai vastaavien uskontojen teologioiden eksoteeriseen, persoonalliseen ja eritoten ulkoiseen jumalaan, jolle tulisi jotenkin alistua tai jota tulisi palvella jotenkin alentuvasti kuin koira tai orja isäntäänsä.


Tässä he tekevätkin kunnioitettavasti. Toisaalta, jos kyse ei ole siitä että haluaisi olla itsenäinen vaikka uskookin korkeampiin voimiin vaan siitä, että oikeasti ei pidä jumalia olemassaolevina - silloin koko kapina ja sankaruus vuotaa aika lailla tyhjiin... Opportunismi ja itsekäs utilitarismi ei ole koskaan sankarillista, ja on väärin yhdistää se kosmisen (anti-)sankarin nimeen. Toki nimen "Saatana" voi antaa myös kosmiselle mekaniikalle sinänsä ja nähdä se hengettömänä, elottomana egokoneistona, mutta jokainen jossa on pisara henkeä näkee tuollaisen rakenteen läpi a priori. Väitän myös, että filosofinen argumentointi voi todistaa sen kestämättömäksi kartoittamalla esiin tarpeellisen ylifyysisen ja universaalien kaavojen mukaan toimivan liikuttajan.

Nagahel wrote:Ainakin ne ateistiset satanistit, joiden kanssa olen itse keskustellut, hyväksyvät varsin usein kuitenkin esim. sen näkemyksen, että maailmankaikkeus / kosmos / olemassaolo voi olla tai on itsessään "jumalallinen".


Ts. kyseessä voi olla yksinkertaisesti tiedon puute, tai kyvyttömyys rikkoa kulttuurillista kontekstia. Koska nykymaailma opettaa ihmisille vielä selkeää "kristinusko tai ateismi"-mallia, sellaiset asiat kuin panteismi on liian helppo unohtaa. Ihminen voi olla itse asiassa teisti, esim. panteisti, mutta koska hän ei ole monoteisti, on hänet opetettu pitämään itseään ateistina: halu repäistä itsensä kokonaan pois typeräksi ja valheelliseksi näkemästään uskosta saa aikaan sen, että koko uskontoa kattoterminä alkaa pitämään mätänä sinänsä. Kuten sanoit, lapsi menee pesuveden mukana.

obnoxion wrote:Ehkä itse ilmaisisin asian niin että Kirkko on Saatana.

Tässä tarkoitan nyt Saatanaa sinä arkkityyppisenä, feminiinisenä Kirkkona tai Temppelinä, joka pitää sisällään kaikki salaisuudet, mutta jonka ovet ovat lukittuja, ja jonka porteilla on vartijat. (Saatanan feminiinisyydellä viittaan mm. Shaddain sekä Shekinan merkityksiin).


Salaisuus, jota esoteeriskristilliset tahot ovat julistaneet aivan kirkon alusta asti. Voisi sanoa: jo etukäteen ennen kirkon alkua, muistaen Jeesuksen opetukset kirkoista & hänen sanansa Pietarille.

Ateistiselle satanistille tällaiset ovat tietenkin yhdentekeviä nyansseja - aivan kuten ne ovat yhdentekeviä tavalliselle kirkkouskovaiselle. Jako mustaan ja valkeaan, meihin ja muihin (= oikeassa oleviin ja väärässä oleviin) on aina niin mukava ja helppo tehdä.

obnoxion wrote:Voisiko olla että eksoterisen perinteen tehtävä kantaa mahdollisimman puhtaat muodot yli vedenpaisumuksen alkaisi nyt olemaan täytetty, ja alullaan olisi sisäisten merkitysten renessanssi?


Se olisi hyvin kaunista. Mutta kuka tietää? Toisaalta vaikuttaisi mahdolliselta sekin, että kirkon henkisen elpymisen sijaan Nooan arkki mätänee kokonaan hajalle ja paljastaa vasta silloin poveensa kätketyt aarteet - uudenlaisen muodon sisällään pidettäviksi ja ilmaistaviksi, vaikka totuus itse onkin ikuisesti sama.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
obnoxion
Sodalis
Posts: 1736
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby obnoxion » Wed Jun 02, 2010 2:18 pm

Nefastos wrote:Toisaalta vaikuttaisi mahdolliselta sekin, että kirkon henkisen elpymisen sijaan Nooan arkki mätänee kokonaan hajalle ja paljastaa vasta silloin poveensa kätketyt aarteet - uudenlaisen muodon sisällään pidettäviksi ja ilmaistaviksi, vaikka totuus itse onkin ikuisesti sama.
Jos tähän vertauskuvastoon yhdistetään ajatus mätänemisestä, voitaisiin symbolinen arkki vaihtaa osuvampaan vastaavuuteen, eli kranaattiomenaan. Näin voimme ehkä helpommin nähdä mätänemisen luonnollisena prosessina, jossaa hedelmän siemenet vapautuvat maan syliin, jota maata hedelmän liha ravitsee.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Lux

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby Lux » Wed Jun 02, 2010 11:29 pm

Nefastos wrote:Tässä he tekevätkin kunnioitettavasti. Toisaalta, jos kyse ei ole siitä että haluaisi olla itsenäinen vaikka uskookin korkeampiin voimiin vaan siitä, että oikeasti ei pidä jumalia olemassaolevina - silloin koko kapina ja sankaruus vuotaa aika lailla tyhjiin...
Sanoisinpa melkein, että hyvin merkittävä osa satanisteiksi itsensä nimenneistä vuotaisivat itsekin tyhjiin, ellei tuota ulkoisesti vastustettavaa tahoa olisi olemassa. Toisin sanoen, lukuun ottamatta ateismin ja vastaavien uskontovastaisten tahojen oikeaa ja asiaan kuuluvaa kritiikkiä virallisia, rappeutuneita & tosi asiassa monesti itsessään hengettömiä instituutteja ja niiden lieveilmiöitä kohtaan, mikä on erittäin hienoa työtä, tällainen itseisarvollinen vastustus ja kapina ruokkii aina vain vastapuoltaan, ja usein varsin hedelmättömällä tavalla. Mikäli ateistit (uskonnonvihaajat, vapaa-ajattelijat) onnistuisivatkin pyrkimyksessään hävittää kirkot ja uskonnot kokonaan maan päältä vaikkapa Tieteen ja Järjen nimissä, niin viimeistään viimeisen temppelin roihutessa, todennäköisesti jo paljon enemminkin, he lysähtäisivät itsekin tyhjiin kuin ilmapallo, josta napsaistaan venttiili irti. Mikäli epäonnistutaan löytämään palvottava ideaali persoonallista minää ylempänä, ihmishenki etsii sen väistämättä jostakin, ja tällainen muodollinen jumaluuden (pyhyyden, Merkityksen) kieltäminen ei voi johtaa ennen pitkää mihinkään muuhun lopputulokseen kuin ihmisen itsensä rappioon ja tuhoutumiseen.
Nefastos wrote:Opportunismi ja itsekäs utilitarismi ei ole koskaan sankarillista, ja on väärin yhdistää se kosmisen (anti-)sankarin nimeen. Toki nimen "Saatana" voi antaa myös kosmiselle mekaniikalle sinänsä ja nähdä se hengettömänä, elottomana egokoneistona, mutta jokainen jossa on pisara henkeä näkee tuollaisen rakenteen läpi a priori.
Näinpä. Silti, jos henkisen kehityksen merkityksestä elämässä (tai oikeastaan mistä tahansa muustakin asiasta) kysyy keneltä hyvänsä arkiselta ihmiseltä, oli kyse sitten ei-hengellisestä / ateistisesta satanistista tai tapakristitystä, niin ensimmäisenä ajatuksena on usein "what's in it for me?" Elämme merkittävällä tapaa ideaalittomassa maailmassa, jossa keppi ja porkkana ovat usein parasta mitä voi havaita käytettävän.
Nefastos wrote:Väitän myös, että filosofinen argumentointi voi todistaa sen kestämättömäksi kartoittamalla esiin tarpeellisen ylifyysisen ja universaalien kaavojen mukaan toimivan liikuttajan.
Tämä on myös paras mahdollinen argumentti väärinkäsitettyä deismiä sekä panteismia kohtaan. Tokihan Jumalan ja Maailman / Luonnon suhde on hieman hienovaraisempi kuin se, että nämä olisivat toisensa poissulkevia käsitteitä, kuten edellä mainitut filosofiat usein asian ymmärtävät. Deismihän kiistää Jumalan / Jumaluuden immanenssin ja kaikkialla olon, siinä missä panteismi kiistää usein Luonnon transsendenssin ja yliajallisuuden naturalismin nimessä. Eri asia on toki käsittää panteismi siten, että kaikki on jumaluuden itseilmennystä.

:arrow:
Nefastos wrote:Ts. kyseessä voi olla yksinkertaisesti tiedon puute, tai kyvyttömyys rikkoa kulttuurillista kontekstia. Koska nykymaailma opettaa ihmisille vielä selkeää "kristinusko tai ateismi"-mallia, sellaiset asiat kuin panteismi on liian helppo unohtaa. Ihminen voi olla itse asiassa teisti, esim. panteisti, mutta koska hän ei ole monoteisti, on hänet opetettu pitämään itseään ateistina.
Nefastos wrote:...halu repäistä itsensä kokonaan pois typeräksi ja valheelliseksi näkemästään uskosta saa aikaan sen, että koko uskontoa kattoterminä alkaa pitämään mätänä sinänsä. Kuten sanoit, lapsi menee pesuveden mukana.
Ilman parempaa ja eksaktia tietoa asiasta muuta kuin kokemuksen ja kontaktien kautta, sanoisin tämän olevan kaikista yleisin tekijä "ateistisen vakaumuksen" syntyprosessissa. Myös nykymaailmassa yleisesti vielä vaikuttava kartesiolainen ja rationalistinen erehdys vaikuttaa varmasti asiassa usein.
Nefastos wrote:Jako mustaan ja valkeaan, meihin ja muihin (= oikeassa oleviin ja väärässä oleviin) on aina niin mukava ja helppo tehdä.
ME olemme tietenkin absoluuttisen oikeassa ja MUUT ovat täysin väärässä! :mrgreen:
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3414
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby Nefastos » Thu Jun 10, 2010 3:53 pm

Nagahel wrote:ME olemme tietenkin absoluuttisen oikeassa ja MUUT ovat täysin väärässä! :mrgreen:


Heh, niinpä. Tietenkin voidakseen ylipäänsä toimia ja tehdä yhtään mitään on ihmisen voitava uskoa olevansa itse ainakin jonkinasteisesti oikeassa. Ehkä tämä oikeassa olemisen "asteellisuus" on se asia, joka on hyvä pitää mielessään; aina on varaa parantaa, ja omat näkemyksensä on hyväksi periodisesti kyseenalaistaa & koetella yhä uudelleen. Yllättävän usein suurimmat oivallukset löytyvät myöhemmin suunnalta, jota aiemmin on eniten vastustanut.

Jopa ne asiat jotka meidän näkökulmastamme ovat absoluuttisia, voivat olla absoluuttisia tälle ajalle eivätkä universaalisti. Esimerkkinä, väkivallan periaate oli positiivinen prinsiippi ensimmäisessä juurirodussa.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
obnoxion
Sodalis
Posts: 1736
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby obnoxion » Sun Jun 20, 2010 10:05 pm

Nefastos wrote:Esimerkkinä, väkivallan periaate oli positiivinen prinsiippi ensimmäisessä juurirodussa.
Tässäpä erinomainen huomio! Voisitko perustella tätä hieman laajemmin, jos jossain välissä ehdit?
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Nefastos
Frater
Posts: 3414
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby Nefastos » Mon Jun 21, 2010 10:43 am

obnoxion wrote:Voisitko perustella tätä hieman laajemmin, jos jossain välissä ehdit?


Ok. Se mikä tekee väkivallan ei-toivottavaksi nykyisen kaltaisessa maailmassa on inhimillisen koneiston moniulotteisuus. Kun tietoisuus on kehittynyt ja herkistynyt tavoittamaan vivahteita käy väistämättä ilmi, että jokaisella asialla maailmassa on paikkansa samaan tapaan kuin suurenkaan tietokoneen sisällä ei ole turhia osia. Ennen tällaista moniulotteisuuden kehittymistä meillä kuitenkin on taipumus nähdä itseys-vastaan-toiseus -kamppailu sitä selkeämmin, mitä vähemmän itseys on kehittynyt erilleen toiseudesta: sen on kamppailtava erilleen universaalista ei-minästä. Tähän syntyvä yksilöllisyys tarvitsee sitä erottautumistaistelua, joka älylle ilmenee separatismina, tunteille aggressiona ja ruumiille väkivaltana.

Mitä varhaisempi on ihmiskunnan kehitysvaihe, sitä voimakkaampaa aggressiota se tarvitsee kehittääkseen todellisen yksilöllisyytensä (Ego-yhteyden eli luciferisen liekin) tosi tietoisuuden. Tämä prosessi ilmenee väkivaltana, kamppailuna.

Jos menemme edes lähelle varsinaisia yksityiskohtia ihmiskunnan varhaisemmissa roduissa, seuraa aina jotakin joka on kuin hurjinta tieteisfantasiaa jokaiselle, joka ei ole kehittänyt käytännöllisen okkultismin valmiuksia. Koska tällaisista valmiuksista kiinnostuneita kuitenkin on, lainaan tähän Ervastin huomioita 1. rodusta:

"Kun me ajattelemme ihmistä tuossa ensimmäisessä juurirodussa, niin teosofisista opetuksista tiedämme, ettei ihmisellä silloin vielä ollut varsinaista ajatuskykyä eli minuutta, vaan hänen inhimillinen minuutensa oli vasta kehittymässä, ja siis inhimillinen sielunelämä oli varsin alkuperäinen... Ihminen oli tuossa näkymättömässä maailmassa auran tapainen olio, jonka sisäinen elämä oli aivan epämääräistä, niin ettei hänellä ollut muuta kuin yksi ainoa tavoite. Mikä oli tuo tavoite? Tuossa alkuaineisessa tilassa hänen ainoa pyrkimyksensä oli pysyä olemassa... Maailma oli silloin kuin aaltoileva meri, ja jos ihminen siinä eläessään olisi ollut varomaton tai kykenemätön pysymään pystyssä, ei se olisi ainoastaan ihmistä niellyt ja upottanut, vaan se olisi voinut tunkea hänen lävitseen ja hajottaa hänet." - Pekka Ervast (Henkiseen tietoon)


Luomisen "ensimmäisessä päivässä" hallitsee kaaos, ja alkaakseen kehkeyttää tietoista minuutta on ihmissielun elettävä jatkuvassa eloonjäämistaistelussa koko ympäröivää toiseutta vastaan, vähän samaan tapaan kuin meren rannalla elävä organismi joutuu yhä uudelleen ja uudelleen taistelemaan sitä työntävää ja vetävää aallokkoa vastaan: jos se epäonnistuu tässä, se vedetään takaisin mereen ja sen omat erilaistumisen ja siten kehittymisen mahdollisuudet loppuvat.

Tämä on se pohja, jolle koko olemuskoneistomme on alun perin muotoutunut. Onko siis ihme, että ihmisiä yhä edelleen ajaa äärettömän voimakas atavistinen vietti väkivaltaan eli pakottamiseen toimintamallina? Joka ainoassa rodussa tuo malli on ollut läsnä, yhä vähenevässä määrin, kunnes se kaukaisen tulevaisuuden viimeisessä rodussa on täydellisesti sulava pois.

Se positiivinen, uljas, sankarillinen tunne jota koemme yhteydestä väkivaltaan on oman energeettisen rakenteemme muistuma saavutettuihin tuloksiin kaukaisemmassa menneisyydessä ja yksilöllisyyden luomisen oikeaan periaatteeseen sen avulla. Ja samalla se kertoo siitä, että oma yksilöllisyytemme riippumattomana Egona ei ole rakentunut valmiiksi, sillä kun Ego on valmis, sillä ei ole minkäänlaista pelkoa sulamisesta takaisin toiseuden mereen eikä minkäänlaista vaivaa luoda tuosta toiseudesta itselleen todellisuutta ilman pakottamista. Päin vastoin, Ego ei voi välttää sädehtimästä ympärilleen itse luotua todellisuutta, jossa se on suvereeni hallitsija.

* * *

Tässä meillä on jälleen Saatanan ja Luciferin kaksoisaspekti yhtenä ja kuitenkin erillisenä: Saatanan musta kehä (toiseus, joka tiettyyn vaiheeseen saakka voidaan lopulta nähdä vain vastustuksena) ja Luciferin valkea ydin (itseys, joka ilmaisee itsensä kehän reflektioiden kautta, ymmärsimme sen tai emme). Ja Satanismin ympärikääntymisperiaatteen mukaisesti aspekteina juuri musta ilmenee itseyden hakemisena ja valkea toiseuteen tukeutumisena, koska nämä voidaan työstää esiin ja hallita vain toistensa kautta. Kuten Shakti ja Shiva, ne ovat yhtä. Niinpä myös satanisti aloittaa tiensä väkivallan periaatteesta (älyllisellä, tunteellisella tai ruumiillisella tasolla), kunnes tuon vastustuksen periaatteen ydin on johtanut todellisen Egon löytämiseen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
blackflame
Posts: 28
Joined: Wed Jun 02, 2010 11:21 pm

Re: Satanismi ja saatananpalvonta

Postby blackflame » Wed Dec 29, 2010 1:23 am

joo näinhän se on esim. anton szandor lavey oli satanisti ja hänen maailman katsomuksensa oli elää kuin eläin (HUOM! ei tietenkää että syödään toisiaan tms. :D) vaan kunnioittaa luontoa kuin itseäsi (toki ei siinä mitään paskaa ole) mutta se ajattelu maailma ei näin meidän kesken kuitenkaan ole sitä mitä me etsimme me etsimme totuutta ja sitä oikee ''verhon toiselle puolelle katsastamista. ja Laveystä vielä joka laitto nimen Saatana melkoiseen ristiriitaan uskossaan tai miksi sitä nyt haluaa sanoa. toisinsanoen Saatana, Leviathan, belial ja lucifer ei meinannut mitään ''demonia, paholaista tms. miksi kukakin halusi sitä kutsua vaan hän määritteli sen niin että nämä kaikki on meissä jo valmiina sisällä (nn.eläimillisenä vaistona jos näin nyt osaisi tämän sanoa) Mutta palatkaamme toiseen osioon Saatananpalvonta, niin siitä itse olen ainakin saanut paljon enemmän itselleni ja varmaan aika paljolle muualle suomeakin kun taitojani olen käytäänyt, niinkuin viime tekstissä kerroinkin niin olen saanut aivan mahtavia kertomuksia/näkyjä kun olen näitä rituaaleja että muita okkultisia käytäntöjä harjoittanut

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest