The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Olen löytänyt mielestäni lähes täydellisen kuvauksen seuran korostamista mustasta vaiheesta (mortifikaatio) sekä jumalan vihaamisesta. Kohta löytyy Isaac B. Singerin teoksesta "Orja" (Gummerus, 1984), sivulta 95. (OTSIKOT ovat omiani).

MORTIFIKAATIO:

Ne hurskaat naiset, jotka pitivät huolta Jaakobista, yrittivät korvata hänelle maanpaon ankeat vuodet, mutta hoitajien ja hoidokkien välille kehkeytyi tuota pikaa jännityksentäyteinen tila. Vaimot sijasivat hänelle untuvavuoteen, mutta hän paneutuikin pitkäkseen kovalle lattialle, he valmistivat hänelle keittoja ja lihaliemiä, mutta hän halusikin vain kuivaa leipää ja lähdevettä. Kun vieraat tulivat puhelemaan taakse jääneistä vuosista, hän vastaisi heille lyhyesti ja melkeinpä töykeästi. Eikä hän tiennyt miten muutenkaan hän olisi voinut käyttäytyä… Poikasena hän oli tuntenut sääliä Zamoscin hautausmaan vartijaa kohtaan, jonka elämä oli kulunut spitaalisairaalan vaiheilla, mutta nyt oli koko Puola yksi ainoa suuri hautausmaa. Ihmiset hänen ympärillään olivat sopeutuneet tähän, mutta hän huomasi, ettei pystynyt tekemään heidän tavoin. Ainoa mitä hän saattoi tehdä oli lakata ajattelemasta ja haluamasta. Jaakob päätti vakavasti lopettaa kaiken kyselemisen. Eihän ihminen kuitenkaan pystyisi löytämään oikeudenmukaista selitystä muiden kärsimälle tuskalle ja piinalle.

JUMALAN VIHAAMINEN:

Eräänä päivänä istuessaan yksin koulutalossa Jaakob sanoi Jumalalle:
- Minä en epäile, ettetkö Sinä ole Kaikkivaltias ja ettetkö Sinä tekisi aina kaikkea ihmisen parhaaksi, mutta minun on mahdotonta noudattaa käskyä ”Rakasta Jumalaa yli kaiken”. Isä, minä en voi sitä tehdä, en tässä elämässä.

Hyvät lainaukset. Joitain huomioita:

obnoxion wrote:...Eihän ihminen kuitenkaan pystyisi löytämään oikeudenmukaista selitystä muiden kärsimälle tuskalle ja piinalle.

obnoxion wrote:...minun on mahdotonta noudattaa käskyä ”Rakasta Jumalaa yli kaiken”. Isä, minä en voi sitä tehdä, en tässä elämässä.

Tässä on huomattava, että on hyvin suuri ero sillä, tarkoitetaanko 'Isällä' ja 'Jumalan rakastamisella yli kaiken' a) ilmentynyttä aurinkoa (Logos), vai b) Aurinkoa auringon takana (Absoluutti). Mikäli ensinmainittua, niin ensimmäinen asenne ja jälkimmäinen huomio ovat oikeita tunteita eivätkä ristiriidassa keskenään: ensimmäinen osoituksena oikeasta nöyryydestä - ihminen ei voi tietää kaikkea eikä siis näin ollen voi leikkiä jumalaa - ja jälkimmäinen osoituksena oikeasta ylpeydestä - kieltäytyminen kärsimyksen ja tietämättömyyden hyväksymisestä, orjuuden ja valheen hylkääminen - jossa 'jumalan vihaaminen' johtaa kohti totuutta ja todellisuutta.

Mikäli taasen 'Isällä' ja 'Jumalan rakastamisella yli kaiken' (!) tarkoitetaan jälkimmäistä, absoluuttia, ilmentymätöntä, ikuista henkistä todellisuutta, niin toivoton taistelu tätä vastaan johtaa helposti joko a) aineellisuuteen uinahtamiseenja turhuuteen hukkumiseen, tai huonoimmillaan b) alimpiin kuiluihin ja varsinaiseen alaspäisen tien lankeemukseen; ihminen ei voi valita niitä sääntöjä ja lakeja, joiden perustalle maailmankaikkeus muodostuu, ja itsevaltainen, täysin omaehtoinen (epätoivoinen, väärään persoonalliseen ylpeyteen pohjaava) kapina näitä olemassaolon perustuksia kohtaan ei voi viedä muualle kuin 'uloimpaan pimeyteen', sielun kadotukseen sanan negatiivisessa merkityksessä.

Hyviä huomioita kaikki.

Kuitenkin mustassa vaiheessa näitä kysymyksiä ei voida käsitellä vain kylmän älylliset, vaan vastausten on oltavia eläviä, ja perustuttava oivalluksiin joita eivät sanat voi selittää tyhjentävästi.

Nefastos wrote:
Jobin tarina, Jumalan vihaamisen tarina, seuraa vasta näiden uskon ja epäilyksen vaiheiden jälkeen.

Englannin kielen sana job, tarkoittaessaan ennemminkin "pakollista duunia", kuin mielekästä työtä kiteyttää muuten tarinan aika hauskasti. Toimintaa ilman rakkautta. "Job had a job to do", ehe ehe.

Itse asiassa aika kauhistuttava huomio arkikielen puhetta ajatellen: näyttää turhankin usein pitävän paikkansa.