Satanismi ja tunne-elämä
Posted: Mon May 29, 2017 9:00 pm
Olen miettinyt kovasti miten satanistit yleisesti ottaen suhtautuvat tunne-elämään. Olen saanut sellaisen kuvan, että monet satanistit ovat päätyneet satanismiin hyvin monen kirjavien tunnekokemuksien jälkeen joita ovat leimanneet enemmän negatiiviset kuin positiiviset tunteet kokonaisuudessaan.
Itsekin päädyin satanismiin erilaisten enemmänkin negatiivisten tunteiden ja kokemusten kautta. Ne kokemukset saivat minut miettimään pahan ongelmaa ja kärsimyksen ongelmaa. Sen sijaan, että olisin päätynyt pitämään Luciferia syntipukkina kaikkeen maailman pahuuteen, aloin ymmärtää, että hän ei ole todellinen maailman pahuuden syy tai aiheuttaja, vaan ihmisten vapaa tahto ja oma langenneisuus.
Olen miettinyt ovatko satanistit yleisesti ottaen tunteittensa vietävissä ja tunteittensa orjia vai pyrkivätkö he pikemminkin hallitsemaan tunteitaan?
Itse en ainakaan halua olla omien tunteitteni, en negatiivisten, enkä edes oikeastaan positiivistenkaan tunteiden orja. Toivon, että tunteeni ja järkeni tekisivät yhteistyötä ja hallitsisin tunteeni sopivalla tasolla, mutta en halua myöskään tukahduttaa tunteitani, koska ne ovat järkeni lisäksi se toinen asia joka tekee minusta ihmisen ja nimenomaan inhimillisen ihmisen, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Toivon mukaan kuitenkin enemmän ja ensisijaisesti positiivisessa mielessä ja että olisin inhimillinen ihminen enemmänkin hyvässä mielessä, en niinkään pahassa.
Jumala puhui Krishna-muodossa opetuslapselleen Pandava-prinssi Arjunalle Antaumuksellisesta palvelemisesta eli Bhakti-joogasta ja siihen liittyen omien tunteiden hallinnasta.
Bhagavad Gita 12.13 – 12.20
Se, joka ei ole kateellinen vaan on kaikkien elävien olentojen armelias ystävä, se joka ei pidä itseään omistajana ja on vapautunut väärästä minä-tunteesta ja säilyttää tasapainonsa niin onnessa kuin kärsimyksessäkin, se joka on pitkämielinen ja aina tyytyväinen ja hallitsee itsensä sekä on päättäväisesti omistautunut antaumukselliseen palveluun ja jonka mieli ja älykkyys ovat lujasti kiinnittyneet Minuun, on Minulle hyvin rakas.
Se joka ei aiheuta kenellekään vaikeuksia, se jota kukaan ei pysty häiritsemään ja joka suhtautuu samalla tavoin niin onneen kuin kärsimykseenkin, niin pelkoon kuin huoleenkin, on Minulle hyvin rakas.
Minun palvojani, joka ei ole riippuvainen asioiden tavallisesta kulusta, joka on puhdas, taitava, huoleton ja vapaa kaikesta tuskasta ja joka ei ponnistele tulosten puolesta, on Minulle hyvin rakas.
Se, joka ei iloitse eikä sure, ei valita eikä toivo ja luopuu niin hyvä- kuin huonoenteisistäkin asioista, on Minulle hyvin rakas.
Se, joka kohtelee samalla tavoin ystäviään kuin vihollisiaan, se joka suhtautuu samoin kunniaan ja kunniattomuuteen, kuumaan ja kylmään, onneen ja kärsimykseen, maineeseen ja häpeään ja joka aina välttää likaavaa seuraa, on aina hiljainen ja kaikkeen tyytyväinen eikä välitä mistään asuinpaikasta ja on tiedossa vakaa ja hartaasti omistautunut palvelemaan Minua – hän on Minulle hyvin rakas.
Ne, jotka kulkevat luottavaisesti ja kaikessa sydämessään tätä antaumuksellisen palvelemisen katoamatonta tietä ja pitävät Minua korkeimpana päämääränä, ovat Minulle hyvin rakkaita.
Mitä mieltä te muut olette näistä asioista ja millaisia ajatuksia ne herättävät teissä?
Itsekin päädyin satanismiin erilaisten enemmänkin negatiivisten tunteiden ja kokemusten kautta. Ne kokemukset saivat minut miettimään pahan ongelmaa ja kärsimyksen ongelmaa. Sen sijaan, että olisin päätynyt pitämään Luciferia syntipukkina kaikkeen maailman pahuuteen, aloin ymmärtää, että hän ei ole todellinen maailman pahuuden syy tai aiheuttaja, vaan ihmisten vapaa tahto ja oma langenneisuus.
Olen miettinyt ovatko satanistit yleisesti ottaen tunteittensa vietävissä ja tunteittensa orjia vai pyrkivätkö he pikemminkin hallitsemaan tunteitaan?
Itse en ainakaan halua olla omien tunteitteni, en negatiivisten, enkä edes oikeastaan positiivistenkaan tunteiden orja. Toivon, että tunteeni ja järkeni tekisivät yhteistyötä ja hallitsisin tunteeni sopivalla tasolla, mutta en halua myöskään tukahduttaa tunteitani, koska ne ovat järkeni lisäksi se toinen asia joka tekee minusta ihmisen ja nimenomaan inhimillisen ihmisen, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Toivon mukaan kuitenkin enemmän ja ensisijaisesti positiivisessa mielessä ja että olisin inhimillinen ihminen enemmänkin hyvässä mielessä, en niinkään pahassa.
Jumala puhui Krishna-muodossa opetuslapselleen Pandava-prinssi Arjunalle Antaumuksellisesta palvelemisesta eli Bhakti-joogasta ja siihen liittyen omien tunteiden hallinnasta.
Bhagavad Gita 12.13 – 12.20
Se, joka ei ole kateellinen vaan on kaikkien elävien olentojen armelias ystävä, se joka ei pidä itseään omistajana ja on vapautunut väärästä minä-tunteesta ja säilyttää tasapainonsa niin onnessa kuin kärsimyksessäkin, se joka on pitkämielinen ja aina tyytyväinen ja hallitsee itsensä sekä on päättäväisesti omistautunut antaumukselliseen palveluun ja jonka mieli ja älykkyys ovat lujasti kiinnittyneet Minuun, on Minulle hyvin rakas.
Se joka ei aiheuta kenellekään vaikeuksia, se jota kukaan ei pysty häiritsemään ja joka suhtautuu samalla tavoin niin onneen kuin kärsimykseenkin, niin pelkoon kuin huoleenkin, on Minulle hyvin rakas.
Minun palvojani, joka ei ole riippuvainen asioiden tavallisesta kulusta, joka on puhdas, taitava, huoleton ja vapaa kaikesta tuskasta ja joka ei ponnistele tulosten puolesta, on Minulle hyvin rakas.
Se, joka ei iloitse eikä sure, ei valita eikä toivo ja luopuu niin hyvä- kuin huonoenteisistäkin asioista, on Minulle hyvin rakas.
Se, joka kohtelee samalla tavoin ystäviään kuin vihollisiaan, se joka suhtautuu samoin kunniaan ja kunniattomuuteen, kuumaan ja kylmään, onneen ja kärsimykseen, maineeseen ja häpeään ja joka aina välttää likaavaa seuraa, on aina hiljainen ja kaikkeen tyytyväinen eikä välitä mistään asuinpaikasta ja on tiedossa vakaa ja hartaasti omistautunut palvelemaan Minua – hän on Minulle hyvin rakas.
Ne, jotka kulkevat luottavaisesti ja kaikessa sydämessään tätä antaumuksellisen palvelemisen katoamatonta tietä ja pitävät Minua korkeimpana päämääränä, ovat Minulle hyvin rakkaita.
Mitä mieltä te muut olette näistä asioista ja millaisia ajatuksia ne herättävät teissä?