The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Tnahara wrote:Synkronismin mukanaan tuomat "sattumukset" ovat kyllä mielenkiintoinen ilmiö, joka käsittääkseni varsin nopeasti tulee jokaiselle vastaan kun syventyy tietoisuutta tutkimaan. Ehkä ne ovat niitä pieniä palasia suuremmasta kokonaisuudesta, joka alkaa ihmiselle avautumaan. Paikoitellen ne ovat kuitenkin vaikeastikin tulkittavia, mutta ehkä kuitenkin antavat jonkinlaista viitettä siitä, mihin suuntaan on menossa. Kuitenkaan synkronismi ei ole mikään ehdottomaan oikeaan ratkaisuun johdattava ilmiö. Juuri tällä hetkellä mielessäni on Dostojevskin teos Rikos & Rangaistus, jonka tarinassa synkronismia myös aika olennaisilla tavoilla esiintyy, johdattaen päähenkilöä rikollisille teille. Siltä pohjalta ajatellen voisi kyseessä siis olla pikemmin tietoisuuden oman keskittymisen synnyttämä ilmiö, kuin suoranainen korkeampi ohjaus.

Itse olen tullut tarkastelun jälkeen siihen tulokseen, että synkroniteetteihin ei yleensä kannattaisi kiinnittää mitään huomiota, ainakaan niitä ei pitäisi pitää todistuksena mistään korkeammista ilmiöistä. Olen nimittäin huomannut, että mikäli keskittymiseni sattumanvaraisesti kiinnittyy mihin tahansa ilmiöön tai olentoon, jonka satunnaisesti havaitsen, on hyvin todennäköistä että törmään samaan asiaan myöhemmin lähitulevaisuudessa, yleensä vielä saman päivän aikana. Yleensä tämä ilmenee siten, että jossain arkipäivän tilanteessa kiinnitän huomioni johonkin toiseen ihmiseen jostain satunnaisesta syystä, esim. epätavallisen vaatetuksen vuoksi. Sitten menen esimerkiksi kolmen tunnin päästä käymään jossain täysin satunnaisessa paikassa, esimerkiksi toisella puolen kaupunkia olevassa ruokakaupassa. "Sattumalta" aiemmin päivällä huomaamani henkilö kävelee vastaan jossain vaiheessa. En pysty näkemään tässä mitään korkeampaa voimaa kuin sokean kosmisen mekanismin, joka yleisesti ottaen mahdollistaa erilaisten linkkien muodostumisen. Uskoisin, että tässä on kyse "pelkästään" siitä, että kun tietoisuus keskittyy johonkin kappaleeseen, muodostuu magneettinen sidos havaitsijan ja havaitun välille, joka automaattisesti vetää näitä kahta puoleensa. Samaan ilmiöön perustuu mielestäni sellainen yleisesti tunnettu maaginen temppu, jonka avulla on käytännössä mahdollista löytää mitä tahansa tai kuka tahansa pelkästään keskittymällä haluttuun kappaleeseen. Tässä tapauksessa havainto vain keskitetään mentaalisen tai astraalisen tason kautta eikä fyysisillä aisteilla. Samasta syystä on hyvin yleistä, että kun intensiivisesti keskittyy esimerkiksi tutkimaan jotain asiaa, alkaa törmäämään sen erilaisiin muotoihin jokapäiväisessä elämässä. Koska "like attracts like", intentio vetää magneettisesti puoleensa asioita jotka ovat sen kanssa harmoniassa.

Tietenkään tässä ei ole kyse "pelkästään" yllä kuvaillusta. Niin kauan kuin maagikko on ns. alemman kolminaisuuden, tai ihmis-minuuden omaava rajallinen olento, on hyvin suuri riski joutua ns. energioiden sekoittumisperiaatteen vaikutuksen alaiseksi negatiivisella tavalla. Olen omakohtaisesti havainnut esimerkiksi sellaisen ilmiön, että mikäli kaksi ihmistä on keskenään telepaattisessa tai muunlaisessa henkisessä linkissä, voivat näiden ihmisten persoonalliset ja äärimmäisissä tapauksissa myös fyysiset piirteet alkaa muistuttaa toisiaan. Joskus, esimerkiksi rakastavaisten tai ehdottoman lojaalien ystävien kohdalla tämä ilmiö ei ole negatiivinen, mutta mikäli toisessa olennossa on esim. mitään demonista tai osapuolten motiivit ovat liiaksi disharmoniassa keskenään, ovat seuraukset todella tuhoisia molempien osapuolten mielenterveydelle.

Pahoitteluni mikäli jauhan itsestäänselvyyksiä, tuli vain mieleen tällaisia ajatuksia tuosta Tnaharan viestistä.

Aleksis wrote:

Tnahara wrote:Synkronismin mukanaan tuomat "sattumukset" ovat kyllä mielenkiintoinen ilmiö, joka käsittääkseni varsin nopeasti tulee jokaiselle vastaan kun syventyy tietoisuutta tutkimaan. Ehkä ne ovat niitä pieniä palasia suuremmasta kokonaisuudesta, joka alkaa ihmiselle avautumaan. Paikoitellen ne ovat kuitenkin vaikeastikin tulkittavia, mutta ehkä kuitenkin antavat jonkinlaista viitettä siitä, mihin suuntaan on menossa. Kuitenkaan synkronismi ei ole mikään ehdottomaan oikeaan ratkaisuun johdattava ilmiö. Juuri tällä hetkellä mielessäni on Dostojevskin teos Rikos & Rangaistus, jonka tarinassa synkronismia myös aika olennaisilla tavoilla esiintyy, johdattaen päähenkilöä rikollisille teille. Siltä pohjalta ajatellen voisi kyseessä siis olla pikemmin tietoisuuden oman keskittymisen synnyttämä ilmiö, kuin suoranainen korkeampi ohjaus.

Itse olen tullut tarkastelun jälkeen siihen tulokseen, että synkroniteetteihin ei yleensä kannattaisi kiinnittää mitään huomiota, ainakaan niitä ei pitäisi pitää todistuksena mistään korkeammista.

Kun itse mietin tiettyjä synkroja kohtaamiini ihmisiin liittyen niin lopulta ne ovat aina olleet merkityksellisiä, vaikken ole yhteyttä välttämättä heti ymmärtänyt. Monet näistä ihmisistä ovat selkeästi edustaneet jollain tasolla asioita tai valintoja, jotka ovat olleet tuolloin tärkeitä tai joihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota. En lähde kertomaan aivan kaikkia mieleen tulevia esimerkkejä, mutta yksi selkeämpi tapaus oli, kun yhdessä vaiheessa kohtasin täysin erilaisissa tilanteissa, eri puolilla kaupunkia ja vielä eri vuorokaudenaikoina hyvin usein erään vihamielisen, skitsofreenisen naisen. Toisinaan hän pyrki kanssani kommunikoimaan, mutta mitenkään sen erityisemmin en hänen kanssaan ollut tekemisissä. Syystä tai toisesta tuo henkilö vain osui merkittävän usein samoihin paikkoihin kanssani ja esimerkkejä löytyy aina silloisen työpaikan ja baarin väliltä. Jonkinlainen magnetismi on siis kaiketi ollut välillämme. Tuolloin oma satanismini oli vielä sellaisessa vaiheessa, että olin nykyistä suuremmassa vaarassa myös alaspäisen tien houkutuksille, vaikken sitä niin selkeästi tuona aikana hoksannut. Kyseessä oli eräänlainen uuden ajan alku elämässäni, jolloin oli mahdollisuus tehdä valintoja hyvinkin erilaisten tulevaisuuksien väliltä ja ehkä yksi vaihtoehto olisi ollut kulkea jonnekin vihamielisyyden ja hulluuden seuduille. Sittemmin en kyseistä ihmistä enää olekaan nähnyt. Olenkin siinä mielessä eri mieltä kanssasi, eli näihin tapauksiin kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota, mutta ei tietenkään ottaa niitä miksikään elämänsä keskipisteeksi.

Aleksis wrote:Itse olen tullut tarkastelun jälkeen siihen tulokseen, että synkroniteetteihin ei yleensä kannattaisi kiinnittää mitään huomiota, ainakaan niitä ei pitäisi pitää todistuksena mistään korkeammista ilmiöistä.

Näkisin että synkronismiin ilmiönä omassa elämässä ei pitäisi liikaa takertua, muistaen että korostetun välttelevä tai negatiivinen suhtautuminen on yhtä lailla takertumista kuin ilmiön merkityksen liioittelu tai muu aiheeton intoilu. Niin kutsuttu arkitodellisuus on jatkuvaa symbolistista ketjua, parhaimmillaan hyvää vertauksuvaa, jota voidaa tulkita kaikilta osin kuten unia tulkitaan.

Tnahara wrote: Olenkin siinä mielessä eri mieltä kanssasi, eli näihin tapauksiin kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota, mutta ei tietenkään ottaa niitä miksikään elämänsä keskipisteeksi.

Hyvä ohje.

Tnahara wrote:kohtasin täysin erilaisissa tilanteissa, eri puolilla kaupunkia ja vielä eri vuorokaudenaikoina hyvin usein erään vihamielisen, skitsofreenisen naisen. Toisinaan hän pyrki kanssani kommunikoimaan, mutta mitenkään sen erityisemmin en hänen kanssaan ollut tekemisissä. Syystä tai toisesta tuo henkilö vain osui merkittävän usein samoihin paikkoihin kanssani ja esimerkkejä löytyy aina silloisen työpaikan ja baarin väliltä. Jonkinlainen magnetismi on siis kaiketi ollut välillämme. Tuolloin oma satanismini oli vielä sellaisessa vaiheessa, että olin nykyistä suuremmassa vaarassa myös alaspäisen tien houkutuksille, vaikken sitä niin selkeästi tuona aikana hoksannut. Kyseessä oli eräänlainen uuden ajan alku elämässäni, jolloin oli mahdollisuus tehdä valintoja hyvinkin erilaisten tulevaisuuksien väliltä ja ehkä yksi vaihtoehto olisi ollut kulkea jonnekin vihamielisyyden ja hulluuden seuduille. Sittemmin en kyseistä ihmistä enää olekaan nähnyt.

Tulkintasi on selvästi pätevä. Aiheen tiimoilta tahtoisin vain korostaa kyseisen kaltaisten tyyppien, kuten on hullu nainen, postiviista, jopa jumalaista aspektia. Sellaiset hahmot kuten hullu, rampa, kerjäläinen, spitaalinen, noita, juoppo, sokea, sikopaimen, prostituoitu, et cetera, ovat varsin yleisiä jumalten naamioita. Nämä liittyvät sellaisiin rajatilan tai ylimenon vaiheisiin, jollaisesta viestissäsi puhuit. Pitäisin näitä myös erityisesti mustaan aspektiin liittyvinä jumaluuden ilmentymisen tapoina.

Tällaisten naamioiden haaste voisi VKT:n tapauksessa olla jumaluuden löytäminen inhottavista tai alhaisista muodoista, ja OKT:n tapauksessa Vuorisaarnan ohjeen, "mitä teet vähäisimmälle näistä, teet minulle", elämisestä todeksi. Tällainen tilanne, kuten rajatilat yleensä, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden yhdistää vasen & oikea käsi elävällä tavalla.

obnoxion wrote:Aiheen tiimoilta tahtoisin vain korostaa kyseisen kaltaisten tyyppien, kuten on hullu nainen, postiviista, jopa jumalaista aspektia. Sellaiset hahmot kuten hullu, rampa, kerjäläinen, spitaalinen, noita, juoppo, sokea, sikopaimen, prostituoitu, et cetera, ovat varsin yleisiä jumalten naamioita. Nämä liittyvät sellaisiin rajatilan tai ylimenon vaiheisiin, jollaisesta viestissäsi puhuit. Pitäisin näitä myös erityisesti mustaan aspektiin liittyvinä jumaluuden ilmentymisen tapoina.

Tällaisten naamioiden haaste voisi VKT:n tapauksessa olla jumaluuden löytäminen inhottavista tai alhaisista muodoista, ja OKT:n tapauksessa Vuorisaarnan ohjeen, "mitä teet vähäisimmälle näistä, teet minulle", elämisestä todeksi. Tällainen tilanne, kuten rajatilat yleensä, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden yhdistää vasen & oikea käsi elävällä tavalla.

Tästä tuli itselleni pari elävää esimerkkiä mieleen, joista ensimmäisessä "epäonnistuin" kohtaamisen aikana, ja toisessa "onnistuin" pienen ennakkoluuloisuuden jälkeen. Ensimmäisessä tapauksessa mikä sattui n. 3 vuotta sitten, olin odottamassa henkilöä työhaastattelun puitteissa kaupungin automarketin pihalla. Olin luonnollisesti lähes ykkösiin pukeutuneena ja jotenkin erityisen positiivisen hybrismäisissä tunnelmissa, kun halusin antaa itsestäni parhaan mahdollisen vaikutelman. Juuri ennen sovittua tapaamisaikaa nurkan takaa luokseni käveli haiseva ja naureskeleva juoppo polkupyörää taluttaen, ja hän alkoi valittaa minulle ettei ilmeisesti saanut jotain tukiaisia ja polkupyöräkin meni hajoamaan. Tämän jälkeen hän aloitti rankumaan minulta, että kävisin hänelle pullollisen viiniä marketin Alkosta. Kaiken kaikkiaan sellainen sympaattisen ärsyttävä tyyppi, joista on hankala päästä eroon. Noh, minä tietysti ärsyynnyin siitä, että tällainen tyyppi tulee juttelemaan minulle juuri silloin, kun pitäisi antaa itsestään paras mahdollinen kuva jne., ja käytännössä kieltäydyin kommunikoimasta hänen kanssaan muutaman sananvaihdon jälkeen. Pian sen jälkeen hän jatkoi matkaansa paikalle saapuneen kaverinsa kanssa, ja kehoitti lähtiessään naureskellen minua pitämään kyseisen marketin pilareita pystyssä (inhoan supermarket-maailmaa, muuten). Kun tajusin hänen merkityksensä myöhemmin, teki mieleni etsiä hänet käsiini tai juosta hänen peräänsä huutaen: "Mestari!"

EDIT: kyseisen työpaikan muuten sain itselleni, ja se oli ihan käsittämättömän kammottava homma, mistä lähdin 2 vuorokauden jälkeen pois. Mitähän juoppo-Mestari yrittikään sanoa...älä tee mitään mitä et todella Tahdo, älä mitään mikä ei todella ole Itseä varten?

Toinen tapaus on vain parin viikon takaa, ja sattui eräässä uimahallissa. Jutellessani saunassa erään henkilön kanssa, pesutiloihin käveli vanha ja todella inhottavan näköinen mies, joka oli ihostaan täynnä jonkinlaisia paiseita tai rypälemäisiä luomia. Ensimmäinen "fyysis-psyykkinen" reaktio tällaisen klassisen esteetikon mielessä oli "hyi helvetti!" (miehessä itsessään ei siis ollut mitään muuta inhottavaa kuin fyysiset piirteet), mutta sitten mieleeni tuli jostain välähdyksenomaisesti Kalevalan kertaama tarina Lemminkäisestä ja lehmipaimenesta, ja muistin sen tosiasian, että jokainen kohtaamamme asia ja ihminen kertovat jotain myös meistä itsestämme. Kaikki inhontunne ym. hävisi automaattisesti, ja taustalla ollut empatia nousi esiin.

obnoxion wrote:Tulkintasi on selvästi pätevä. Aiheen tiimoilta tahtoisin vain korostaa kyseisen kaltaisten tyyppien, kuten on hullu nainen, postiviista, jopa jumalaista aspektia. Sellaiset hahmot kuten hullu, rampa, kerjäläinen, spitaalinen, noita, juoppo, sokea, sikopaimen, prostituoitu, et cetera, ovat varsin yleisiä jumalten naamioita. Nämä liittyvät sellaisiin rajatilan tai ylimenon vaiheisiin, jollaisesta viestissäsi puhuit. Pitäisin näitä myös erityisesti mustaan aspektiin liittyvinä jumaluuden ilmentymisen tapoina.

Tällaisten naamioiden haaste voisi VKT:n tapauksessa olla jumaluuden löytäminen inhottavista tai alhaisista muodoista, ja OKT:n tapauksessa Vuorisaarnan ohjeen, "mitä teet vähäisimmälle näistä, teet minulle", elämisestä todeksi. Tällainen tilanne, kuten rajatilat yleensä, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden yhdistää vasen & oikea käsi elävällä tavalla.

Mielestäni haaste on nimenomaisesti siinä, että ymmärtää jumaluuden olevan kaikessa olevaisessa, mutta että kaikki olevaiset eivät ole tasavertaisesti jumalassa -sillä hyvin harvat näistä nk. jumaluuden naamioista ovat mitään muuta kuin demonisia kuoria, joiden ihmisyys ja koherenssi on kauan sitten kadonnut.

Mainitun kaltaiset kohtaamiset saattavat myös toimia haasteena sillä tavalla, että ainakin oman kokemukseni mukaan nämä "henkilöt" useinkin ilmaisevat itseään näennäisen mystisesti, yrittävät opettaa jotain mitä ei todellakaan kannata oppia tai kertovat maagisen tuntuisia anekdootteja elävästä elämästä. Lähes kaikki se on kuitenkin kokemukseni mukaan demonista eksytystä, jonka ottaminen elämäänsä johtaa suoraan siihen helvettiin, josta nämä olennot tulevat. "All "strengths" are not worth having, for their price is far too high." Kokemukseni mukaan tällaisia henkilöitä ja entiteettejä kohtaa ainakin silloin, kun ei ole täysin tehnyt ratkaisua sen suhteen kumpi on tärkeämpää, totuus vai voima?

Tämä on tietysti vain henkilökohtainen kokemukseni asiasta.

Aleksis wrote:

obnoxion wrote:Tulkintasi on selvästi pätevä. Aiheen tiimoilta tahtoisin vain korostaa kyseisen kaltaisten tyyppien, kuten on hullu nainen, postiviista, jopa jumalaista aspektia. Sellaiset hahmot kuten hullu, rampa, kerjäläinen, spitaalinen, noita, juoppo, sokea, sikopaimen, prostituoitu, et cetera, ovat varsin yleisiä jumalten naamioita. Nämä liittyvät sellaisiin rajatilan tai ylimenon vaiheisiin, jollaisesta viestissäsi puhuit. Pitäisin näitä myös erityisesti mustaan aspektiin liittyvinä jumaluuden ilmentymisen tapoina.

Tällaisten naamioiden haaste voisi VKT:n tapauksessa olla jumaluuden löytäminen inhottavista tai alhaisista muodoista, ja OKT:n tapauksessa Vuorisaarnan ohjeen, "mitä teet vähäisimmälle näistä, teet minulle", elämisestä todeksi. Tällainen tilanne, kuten rajatilat yleensä, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden yhdistää vasen & oikea käsi elävällä tavalla.

Mielestäni haaste on nimenomaisesti siinä, että ymmärtää jumaluuden olevan kaikessa olevaisessa, mutta että kaikki olevaiset eivät ole tasavertaisesti jumalassa -sillä hyvin harvat näistä nk. jumaluuden naamioista ovat mitään muuta kuin demonisia kuoria, joiden ihmisyys ja koherenssi on kauan sitten kadonnut.

Mainitun kaltaiset kohtaamiset saattavat myös toimia haasteena sillä tavalla, että ainakin oman kokemukseni mukaan nämä "henkilöt" useinkin ilmaisevat itseään näennäisen mystisesti, yrittävät opettaa jotain mitä ei todellakaan kannata oppia tai kertovat maagisen tuntuisia anekdootteja elävästä elämästä. Lähes kaikki se on kuitenkin kokemukseni mukaan demonista eksytystä, jonka ottaminen elämäänsä johtaa suoraan siihen helvettiin, josta nämä olennot tulevat. "All "strengths" are not worth having, for their price is far too high." Kokemukseni mukaan tällaisia henkilöitä ja entiteettejä kohtaa ainakin silloin, kun ei ole täysin tehnyt ratkaisua sen suhteen kumpi on tärkeämpää, totuus vai voima?

Tämä on tietysti vain henkilökohtainen kokemukseni asiasta.

Kyse ei toki ole siitä, että ottaisi näiltä ihmisiltä varsinaisesti jotain oppia vastaan, vaan mikä on oma reaktio ja suhtautuminen heihin. Karkeasti ottaen sanoisin, että suoraan negatiivinen tai vihamielinen suhtautuminen on yhtä kuin ottaa vastaan vääristävä impulssi. Ei tietenkään pidä ajatella, että jokainen kadulla vastaan tuleva juoppo olisi jumalaisen inspiraation vallassa tullut antamaan koetusta. Onhan kuitenkin niin, että jotkut koetukset tulevat hyvinkin yllättävissä tilanteissa, joita ei edes ehdi tajuta koetuksiksi ennen kuin tilanne on ohi ja voi ainoastaan enää arvioida omaa toimintaansa siinä.

Otan vielä yhden juoppo-esimerkin kun ne nyt jotenkin ovat niin puhuttelevia. Äskettäin kävelin kapeata kävelytietä ja havainnoin edelläni kulkevan hitaammanlaisesti hoippuvan vanhemman miehen. Ainoa asia, jonka ehdin ajatella oli suunnilleen, että yritänpä nopeasti kulkea ohi, jolloin heti tuon ajatuksen jälkeen mies kääntyi ympäri kohti minua ja alkoi uhota humalaisessa raivossaan. Eihän ukossa itsessään ollut mitään kovin pelottavaa, mutta tilanteesta yllättyneenä jatkoin etenemistä varsin ripeällä tahdilla. Tässä esimerkissä ulkomaailma peilasi aika hyvin sen hetkistä sisäistä suhtautumistani siihen. Tarvittiin vain yksi ajatus, sen myötä kiihtyneet askeleet ja kyseinen testi oli ohi. "Saatana!", huusi mies vielä perään. Ymmärsin kyllä ilman sitäkin, mutta tulipahan pistettä i:n päälle Ei siinä paljon ollut magiaa tai yliluonnollista, mutta arkirealismia sitäkin enemmän. Eli tämä nyt yhtenä esimerkkinä pienistä tapahtumista, joita toisinaan tulee suurempien asioiden lomassa vastaan.

Tnahara wrote: Kyse ei toki ole siitä, että ottaisi näiltä ihmisiltä varsinaisesti jotain oppia vastaan, vaan mikä on oma reaktio ja suhtautuminen heihin. Karkeasti ottaen sanoisin, että suoraan negatiivinen tai vihamielinen suhtautuminen on yhtä kuin ottaa vastaan vääristävä impulssi. Ei tietenkään pidä ajatella, että jokainen kadulla vastaan tuleva juoppo olisi jumalaisen inspiraation vallassa tullut antamaan koetusta. Onhan kuitenkin niin, että jotkut koetukset tulevat hyvinkin yllättävissä tilanteissa, joita ei edes ehdi tajuta koetuksiksi ennen kuin tilanne on ohi ja voi ainoastaan enää arvioida omaa toimintaansa siinä.

Älkää ymmärtäkö väärin, sillä en minä suhtaudu ensisijaisen negatiivisesti tällaisiin kokemuksiin. Kokemukseni mukaan vain on niin, että useinkaan todellinen henkinen koettelemus ei ilmennä itseään tämänkaltaisten "random encountereiden" kautta. Varsinkin on mielestäni harhaista asettaa mainitunkaltaiset entiteetit, jotka lähtökohtaisesti symboloivat hulluutta ja rappiota, korkeampaan metafyysiseen asemaan kuin mihin ne todella kuuluvat. Tervein suhtautuminen on mielestäni suhtautua aivan kuten missä tahansa muussakin ihmisten maailmassa tapahtuvassa kohtaamisessa, eli tehdä sen mikä on todellisin vaihtoehto.

Aleksis wrote:Mainitun kaltaiset kohtaamiset saattavat myös toimia haasteena sillä tavalla, että ainakin oman kokemukseni mukaan nämä "henkilöt" useinkin ilmaisevat itseään näennäisen mystisesti, yrittävät opettaa jotain mitä ei todellakaan kannata oppia tai kertovat maagisen tuntuisia anekdootteja elävästä elämästä. Lähes kaikki se on kuitenkin kokemukseni mukaan demonista eksytystä, jonka ottaminen elämäänsä johtaa suoraan siihen helvettiin, josta nämä olennot tulevat.

Nyt ei tietenkään ole niin että meidän olisi tehtävä psyykkisesti häiriintyneestä juoposta oppimestarimme. Mutta yhtä vähän meidän olisi istuttava kenenkään jalkojen juurelle vain sen takia, että hän loistaa valoa ja on siivekäs. Henki kulkee missä tahtoo, eikä usein ota ilmiselviä mutoja. Jumaluus puhuttelee meitä yllättävillä tavoilla, ja tulee kuin varas yöllä. Kuningas voi pukeutua ryysyihin ja kerjätä kadulla, mutta hän on silti kuningas. Eksyttäjä ei välttämättä pukeudu epilyttävästi, eikä viisautta aina jaeta puhtaissa vaatteissa päivän valossa.

En tiedä tarkoititko tätä, mutta meidän olisi varottava luulemasta että Jumaluus aina hivelee silmäämme, tai että demoni näyttää aina rumalta.

Aleksis wrote:Mielestäni haaste on nimenomaisesti siinä, että ymmärtää jumaluuden olevan kaikessa olevaisessa, mutta että kaikki olevaiset eivät ole tasavertaisesti jumalassa

Hyvin sanottu.

Itse panisin asian niin, että lopulta kaikki on yhtä absoluuttisesti Jumalaa, ja milloin tässä läsnäolon määrässä tuntuu olevan vaihtelua, on tuo vaihtelu havainnoijassa itsessään.

obnoxion wrote:hullu, rampa, kerjäläinen, spitaalinen, noita, juoppo, sokea, sikopaimen, prostituoitu, et cetera

Kuten listasta huomaa, eivät luetelluista tyypeistä kaikki kuvaa moraalista rappiota.
Maailmassa on särö; Messias on haavoittunut.

Aleksis wrote:"All "strengths" are not worth having, for their price is far too high."

Totta.

Aleksis wrote:Kokemukseni mukaan tällaisia henkilöitä ja entiteettejä kohtaa ainakin silloin, kun ei ole täysin tehnyt ratkaisua sen suhteen kumpi on tärkeämpää, totuus vai voima?

On merkitystä lähestytäänkö ensin Totuutta vaiko Voimaa, mutta näiden välillä ei lopulta voida tehdä poissulkevaa valintaa. Buddha on sekä Nirvanassa että Samsarassa. Ja joskin Voiman ja Totuuden välillä voidaan nähdä hyvin keskeinen, jopa määrittävä rajatila, tämä ei ole ainoa rajatila. Tai olisiko parempi sanoa että valinta ei ole aivan kertaluonteinen tapahtuma, vaan se nousee eteemme eri muodoissa ja eri intensiteetillä jatkuvasti. Jokaisena päivänä me kohtaamme aamuruskon ja iltahämärän rajatilat.

Täytyy korostaa itsekin sitä seikkaa, että en todellakaan edellisissä esimerkeissäni tarkoittanut sitä, että olisin pitänyt kyseistä juoppoa "Mestarina"; ja jos olisinkin juossut hänen peräänsä näin huutaen, tämä ei olisi ymmärtänyt sitäkään vähää mitä aiemmin, ja olisi mennyt vielä enemmän sekaisin kuin jo oli. Kokemukseni mukaan nuo molemmat mainitsemani esimerkit olivat niin selkeitä "synkronisiteetteja" ja ilmeisiä varjon kohtaamisia kuin olla ja voi, ja ensimmäisen esimerkin tapauksessa en tätä heti tunnistanut. Sen vuoksi: "Mestari!"

Jos varjoa ei onnistu sulauttamaan itseensä kehittävällä tavalla, tulee tähän helposti samaistuneeksi, ja se johtaa joko tukahtumiseen tai suoraan alaspäin.

Aleksis wrote:

Tnahara wrote: Kyse ei toki ole siitä, että ottaisi näiltä ihmisiltä varsinaisesti jotain oppia vastaan, vaan mikä on oma reaktio ja suhtautuminen heihin. Karkeasti ottaen sanoisin, että suoraan negatiivinen tai vihamielinen suhtautuminen on yhtä kuin ottaa vastaan vääristävä impulssi. Ei tietenkään pidä ajatella, että jokainen kadulla vastaan tuleva juoppo olisi jumalaisen inspiraation vallassa tullut antamaan koetusta. Onhan kuitenkin niin, että jotkut koetukset tulevat hyvinkin yllättävissä tilanteissa, joita ei edes ehdi tajuta koetuksiksi ennen kuin tilanne on ohi ja voi ainoastaan enää arvioida omaa toimintaansa siinä.

Älkää ymmärtäkö väärin, sillä en minä suhtaudu ensisijaisen negatiivisesti tällaisiin kokemuksiin. Kokemukseni mukaan vain on niin, että useinkaan todellinen henkinen koettelemus ei ilmennä itseään tämänkaltaisten "random encountereiden" kautta. Varsinkin on mielestäni harhaista asettaa mainitunkaltaiset entiteetit, jotka lähtökohtaisesti symboloivat hulluutta ja rappiota, korkeampaan metafyysiseen asemaan kuin mihin ne todella kuuluvat. Tervein suhtautuminen on mielestäni suhtautua aivan kuten missä tahansa muussakin ihmisten maailmassa tapahtuvassa kohtaamisessa, eli tehdä sen mikä on todellisin vaihtoehto.

Tarkoituksena ei tosiaan ollut sanoa, että juuri mainitut tilanteet olisivat jotain erityistilanteita, vaan että jokainen hetki, kuinka turhan tai vähäpätöisen oloinen onkin, pitää sisällään merkitystä yhtälailla kuin muutkin asiat. Elämä ympärillämme ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat muotoutuvat aina sen mukaan, mikä meille on tarpeen. Ei ole tilannetta, joka ei voisi lopulta meitä muistuttaa tästä faktasta ja peilata omaa sisäistä maailmaamme.