Martin Enckell
Uhman ja tuhon kauniit harhakuvat
KALI
Kali,
sinä joka parannat meidät demoneista
ja vaaleasta pahuudesta,
Kali,
sinä joka armollisesti säestät kuolemaa
voittaaksesi
neitsyytesi yhä uudelleen ja uudelleen,
Kali,
sinä joka heittäydyt mukaan sotaan
havahtuaksesi
savuavalla sotatantereella, kahareisin
rakastettusi päällä,
uskoen surmanneesi, tanssineesi kuoliaaksi
Shivan, herrasi,
uskoen että olet surmannut hänet,
hänet joka hymyillen uneksi esiin kaiken,
uskoen että olet surmannut
Shivan, Mritunjayan, Mahakãlan
xxx
ja tuhannet ja taas tuhannet kärsivät,
kärsivät unessa,
ja herrasi pysäyttää sinut, hän pysäyttää sinut,
sillä hän rakastaa sinua
Parvatina, tähtisisarenasi, Himalajan kultaisena tyttärenä,
mutta myös sellaisena kuin olet:
mustana, riivattuna ja sokaisevana,
Gangan tyttärenä, vedenpaisumusten jumalattarena,
kulkutaudit kohdussasi,
ja tulena, tulena joka alkaa hehkua kuolevan silmissä
xxx
äiti, sinä, luoksepääsemätön,
ja yhtä kaikki kynsinesi
minussa, yössä,
yössä, jonka auringonnousut
ja höyryävät sarastukset, aamut
ja aamupäivät ja valkoinen
värisevä helle polttavat
silmäni kärventyneiksi tunneleiksi,
tunneleiksi, joissa sinun yösi
kuudes vuosituhat ja julmuus
laulavat itsensä esiin,
ja minä tiedän että sinun yösi
kestää neljäsataakolmekymmentäkaksi tuhatta vuotta
ja tiedän kaiken muuttuvan pahemmaksi,
ja tiedän että sinun on pakko,
ja tiedän, että tulen kieltäytymään,
ja vielä ennemmin heidän tähtensä joita rakastan,
mutta savu hulmuaa, ja tuhka,
oivallusteni tuhka, ja Kalighatin
ruumisrovioiden,
ja roviot ovat, ja on yö
xxx
ja vastaukset leijailevat kuin tuhka, kuin savu huoneeseeni
ja kirjeisiin, kirjeisiini kotiin,
enkä vielä, en vielä
uhraa kieltäytymistäni,
sinun kynsiesi
kirjoittaessa minuun
äiti,
sinä joka saatat Kaliyugan
koomaan,
äiti,
sinä joka olet hurmio ja viisaus, rytmi
ja yoni, sinä joka verta höyryävänä
tanssit, kiertäen atmalingaa
xxx
ja olen täällä rakkautesi tähden,
ja myös julmuuden, sanoinkuvaamattoman tähden,
ja uhraan sinulle ganjaa ja hehkuvaa hibiscusta,
uhraan sinulle kalleimman aakkosista
xxx
äiti,
sinä joka oikeudenmukaisesti rankaiset
niitä jotka kunnioittavat sinua-koska palvovat sinua
äärettömänä äitinä, joka sinä olet,
et piittaa kunnianosoituksista, et mistään,
sinä krematoriolehtojen kiima: elämä itse vie sinut tanssiin
joka tuhoaa Kaliyugan,
ja tanssit kaikkeuden tähden, tanssit
syntymien tähden ja myös minun
jonka on pakko lähestyä sinua, Kali, Mahakali,
ja sinä olet Äiti, Äiti Atmanissa ja tuolla puolen Atmanin,
olet nyt ja myöhemmin oleva, ainoa ja ikuinen,
ja kuin Marian sisar
tai en tiedä kenen tai minkä, mutta ehkä
muistutat Inannaa ja myös Aram-naharimin Astartea,
rankaise minua-minä rakastan sinua
valtavana,
avaruuksia verhoten,
hiukset villiintyneenä pimeytenä myrskyten
sinä tanssit
tanssit indigonsinisen tulen ympärillä,
sisimpäsi äärillä,
tanssit lantiot keinuen,
katkaistut käsivarret vyötäisilläsi heilahdellen,
rinnat ihmeistä raskaasti kohoillen, väristen,
tuhon odottaessa
kolmannessa silmässäsi, joka kuin jalokivikohtuna
hehkuu kulmakarvojesi välissä, kuunsirpin yllä,
ja sinä tanssit ja tanssit,
tanssit illuusioille jotka ehtimiseen viettelevät lapsesi,
tanssit sydämesi jyrkänteillä
ja kosmokset järähtelemään,
ja sinä rakastat ja tanssit, pitkä verinen kieli
roikkuen rintojesi välissä,
rintojesi jotka ovat niin ihmeistä täydet
että sinun on pakko saalistaa
valo, kaikki valo, kosmoksen viimeinenkin valonsäde
hiuksiisi, myrskyyn joka riehuu
kolmannen silmäsi ympärillä,
silmän joka sinä olet
ja jossa tyven on,
ja pyörteisenä sylinä, kieppuvana pimeänä
sinä lähestyt Shivaa, ja hän odottaa sinua, hän
odottaa sinua
tuhannet sinisäihkyiset mehiläiset suristen ja parveillen
pakottavan elimensä ympärillä,
elimen joka höyryää monsuuneja ja tuoksuu, tuoksuu
pyhältä öljyltä ja jasmiinilta,
ja jonka hän on virittänyt hehkuvaksi, hehkuvaksi
sinua varten,
ja kokilli laulaa pimeässäsi,
kokilli laulaa reisiesi välisessä viidakossa,
ja himo kiertelee nälkäisinä tiikereinä, vaanii
rotkoissasi jotka uhoavat tuoksuja,
tuoksuvia lupauksia
unohduksesta ja yhä uusista paluista,
ja sinä tanssit lähemmäksi, tanssit,
kunnes ratsastat hehkulla, kannustaen
Shivaa liekeissä ja kuohuissa, ratsastat rakastetullasi
tyrskyjen halki ja yli, kunnes ratsastat aallolla
joka käärmemäisenä liekkinä kohoamistaan kohoaa,
voimistuen
tyhjyyksiin, äärimmäiseen ei-mihinkään
jossa kohtaat itsesi, ja sinun kohtusi
räjähtää jalokivessä, kolmannessa silmässäsi
xxx
ja seitsemän aurinkoa, seitsemän aurinkoa ilmestyy
ajan kolmannen horisontin tuolta puolen,
polttaen, kuluttaen
tulellaan hopeiseksi tuhkaksi kaiken, kunnes Vishnu
ilmestyy
valkealla oriillaan päättäen ja kääntäen
Kaliyugan jälleensyntymiin
xxx
ja olet äärettömän kaunis, olet äärettömän kaunis,
korvariipuksesi ovat kuolleita kullattuja lapsia,
korvariipuksesi ovat syntymäkirkaisuja
ja kaulanauhasi palmikoituja kobria
joissa poikiesi pääkallot roikkuvat, roikkuvat aakkosina
joilla maailma luotiin
ja jotka ennen aikojaan kaunistivat samaisen maailman
kuoleman,
ja heilutat veristä kirvestä,
voittoisana heilutat demonin mestattua päätä,
ja siunaat ja osoitat:
älä pelkää,
se joka kadottaa elämänsä
tähteni, on sen saava
käsittämätön, julma ja kaunis,
raivoisa ja väkivaltainen, lempeä ja armollinen,
ääretön
äiti, sinimusta
ja alaston, ikuisesti
neitsyt, alati rakastava,
tanssiva ja rakastava, kahareisin kuoleman yllä,
rakastetullasi
ratsastava-rakastaen
ja tuhoa tanssien syntymien tähden,
hauta ja kohtu, selittämätön amokin tanssi,
ja lempeä yhtä kaikki,
om-kang-kalika-namah,
tuhoa tanssien syntymättömien syntymien tähden
xxx
ja tiedän, että olen lähellä,
kun vihdoin, kun
lopultakin voin kutsua
Kristusta äidiksi
*******
Tähän perään tahtoisin jakaa teoksen jälkisanat, jotka Nefastos jakoi Aforismit, sitaatit ja mietelauseet ketjussa joitain vuosia sitten:
Nefastos wrote: ↑Thu Nov 21, 2013 2:43 pm
"Kolmen vuorokauden kuluttua siitä kun olin kirjoittanut seuraavaan säkeeseen päättyvän runon:
rankaise minua - minä rakastan sinua
löysin itseni Assembly of God Hospitalin teho-osastolta Kalkutan viettäessä Durga Pujaa (...) Aina kun tulin tajuihini, lupasin. Lupasin Kalille, Durgalle, Shivalle, Jumalalle, Atmanille, Äidille Atmanin tuolla puolen, elämälle, elämälle ja kuolemalle, kaikelle ja kaikelle, lupasin ja vannoin, vannoin muun muassa että jos jäisin henkiin, en koskaan, koskaan enää antaisi sanojen vietellä sokeasti itseäni.
Jäin henkiin. Kun palasin sairaalasta, menin St. Paul'in katedraaliin, jossa esitin artikuloimattoman kiitokseni Kalille, Kristuksessa. Ja merkillisessä, ikkunoiden värimosaiikkien läpi värehtivässä valossa harjoitin hiljaisuutta, pitkään. Kunnes joku rukoili minussa, rukoili niiden puolesta, joiden kärsimys on tuhatkertainen."
- Martin Enckell: Kali - runoja (jälkisanat)