Cancer wrote: ↑Mon Jun 27, 2022 5:38 pmMe iloiset ja luottavaiset sadomasokistit
menemme jumalten luo muuten vain
Koska oma suhteesi runoon on niin etäinen ettet muista mitä sillä on yritetty sanoa niin uskallan tehdä vahvemmin subjektiivisen tulkinnan. Tulee mieleen huolettomuus ja jonkin asteinen naiivius, jota itse joskus omasin suhteessa kevyeen ja leikkisään sadomasokismiin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jo tällä selkeän kevyellä alueella jos luottamus on sellaisella lapsekkaalla tasolla missä vain täysin luotetaan toiseen sokeasti luullen, että he osaavat luottaa ja olla yhtä avoimia kuin itse on, niin sellainen valo ja varjo vierekkäin, joista jälkimmäistä sadomasokismi koskettaa, ovat varsin sairaalloinen yhdistelmä. Varjojen alueella kulkiessa luottamuksen täytyy olla kypsää ja maadoitettua.
Suhteessani okkultismiin koen jokseenkin samoin: lähestyessäni jumalia, koen tarpeen maadoittaa pyrkimykseni etten menisi niin väkevien presenssien luo muuten vain, ikään kuin heittämään hukkaan kykyni lähestyä moista intensiteettiä.
Cancer wrote: ↑Mon Jun 27, 2022 5:38 pm
emmekä pelkää, koska olemme niin hauraita
Vaikka yllä olevan tulkinnan kautta tässä näkyvän pelon puutteen ja haurauden voisikin tulkita juurikin merkityksen ja pyrinnön kuolemana, nihilismiin luhistumisena, niin tässä voisi toisenlaisella tulkinnalla nähdä myös tultavan äärimmäisen luottamuksen saavuttamiseen. Tässä valossa näen vision haurauden hyveellisestä puolesta (unohtamatta lukemattomia ansakuoppia mitä hyveen saavuttaminen todellisuudessa vaatii huomioimaan) ikään kuin viimeisinä karkean ruumiin repaleina palamassa pois rajoittamasta okkulttiseen kehoon uudelleensyntymistä.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Istun tässä keskeneräisin kasvoin
(datsan portailla, elokuu?)
Löysin hänen kirjoituksiaan vanhojen papereiden seasta, unien
Tyttö – ei, nainen, odottaa laivaa mereltä
(moottorin ääniä, hengityksen)
Jokin tuli lähemmäs ja katosi minuun
Tämän kirjoitin joskus alkukesästä, en ole varsinaisesti ollut mikään runoilija, aihe kyllä kiinostaa ja tahtoisin kehittyä.
Sytytän salaiset tulet jotta löytäisin kotiin.
Jatkan työtä jonka vuosisatoja sitten aloitin.
Naulittuna elementtien ristillä on olemukseni revitty riekaleiksi, joista parsin itselleni haarniskan, joka on kestävä tuhansien sateiden piiskan.
Nielen myrkyn syntyäkseni uudelleen ja tuhoan valtaistuimen rakentaakseni palatsin Hänelle, sydämeeni olen sytyttävä liekin Hänen merkikseen.
Hulluuden porteilta noustessa on jumaluuteen vain vähän matkaa ja jokaisen on syöstävä itsensä noihin vesiin, vain silloin voimme nähdä ikuisen majakan kutsun, joka sokaisevalla ja pelottavalla valollaan kutsuu kulkijaa.
Hukkuessani kaaoksen vesiin, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin sillä palaan virtaan josta olen tullut.
Kohtalon hukuttamana, riutuneena, kuolemani hetkellä näen ja laulan julistan Hänen Työnsä ihmeitä.
My heart is Your home! O Mother! Dance in the Charnel ground of my heart which You created and turn me into a warrior of Yours!
SanatKumara wrote: ↑Fri Sep 16, 2022 8:33 pm
Sytytän salaiset tulet jotta löytäisin kotiin.
Jatkan työtä jonka vuosisatoja sitten aloitin.
Naulittuna elementtien ristillä on olemukseni revitty riekaleiksi, joista parsin itselleni haarniskan, joka on kestävä tuhansien sateiden piiskan.
Nielen myrkyn syntyäkseni uudelleen ja tuhoan valtaistuimen rakentaakseni palatsin Hänelle, sydämeeni olen sytyttävä liekin Hänen merkikseen.
Hulluuden porteilta noustessa on jumaluuteen vain vähän matkaa ja jokaisen on syöstävä itsensä noihin vesiin, vain silloin voimme nähdä ikuisen majakan kutsun, joka sokaisevalla ja pelottavalla valollaan kutsuu kulkijaa.
Hukkuessani kaaoksen vesiin, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin sillä palaan virtaan josta olen tullut.
Kohtalon hukuttamana, riutuneena, kuolemani hetkellä näen ja laulan julistan Hänen Työnsä ihmeitä.
Harmi ettei foorumiformaatti näytä tukevan välilyöntejä rivin alussa. Huomasin ne vasta nyt lainatessa kirjoitusta. Mutta joka tapauksessa tästä runosta tuli mieleen kysymys, että missähän kohtaa kirjallisuuden historiassa tällainen kirjoitus, joka on lähellä jonkinlaista loitsua tai rukousta - kenties henkisen aineksensa selkeytystä ja ojennusta - on alkanut muuntumaan runoudeksi. Milloin nyt onkaan niin joka tapauksessa runous ja loitsut saattaisi nähdä uppoavan toisiinsa tietyillä yhteisesti jaetuilla alueillaan mihin tulkitsen tässä juuri tultavan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
SanatKumara wrote: ↑Fri Sep 16, 2022 8:33 pm
Sytytän salaiset tulet jotta löytäisin kotiin.
Jatkan työtä jonka vuosisatoja sitten aloitin.
Naulittuna elementtien ristillä on olemukseni revitty riekaleiksi, joista parsin itselleni haarniskan, joka on kestävä tuhansien sateiden piiskan.
Nielen myrkyn syntyäkseni uudelleen ja tuhoan valtaistuimen rakentaakseni palatsin Hänelle, sydämeeni olen sytyttävä liekin Hänen merkikseen.
Hulluuden porteilta noustessa on jumaluuteen vain vähän matkaa ja jokaisen on syöstävä itsensä noihin vesiin, vain silloin voimme nähdä ikuisen majakan kutsun, joka sokaisevalla ja pelottavalla valollaan kutsuu kulkijaa.
Hukkuessani kaaoksen vesiin, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin sillä palaan virtaan josta olen tullut.
Kohtalon hukuttamana, riutuneena, kuolemani hetkellä näen ja laulan julistan Hänen Työnsä ihmeitä.
Harmi ettei foorumiformaatti näytä tukevan välilyöntejä rivin alussa. Huomasin ne vasta nyt lainatessa kirjoitusta. Mutta joka tapauksessa tästä runosta tuli mieleen kysymys, että missähän kohtaa kirjallisuuden historiassa tällainen kirjoitus, joka on lähellä jonkinlaista loitsua tai rukousta - kenties henkisen aineksensa selkeytystä ja ojennusta - on alkanut muuntumaan runoudeksi. Milloin nyt onkaan niin joka tapauksessa runous ja loitsut saattaisi nähdä uppoavan toisiinsa tietyillä yhteisesti jaetuilla alueillaan mihin tulkitsen tässä juuri tultavan.
Todella mielenkiintoinen kysymys! Runouteni on siis ilmeisesti lähempänä loitsuja/rukouksia, sillä ne syntyvät aina jonkun oivalluksen myötä syntyneestä tunteesta, jonka sitten yritän kanavoida sanoiksi niiden visioiden avulla jotka se tunne synnyttää. Voin lähipäivinä kirjoittaa yhdet lyriikat, jotka olen maagiseen muistikirjaani kirjoittanut, uskoisin että täällä arvostettaisiin niitä. Vielä kun bändin saisi.
My heart is Your home! O Mother! Dance in the Charnel ground of my heart which You created and turn me into a warrior of Yours!
Hän on tie totuuteen
Hänen kätketyt sanansa
Saattavat läpi salaista polkua
Taivaankansi edessäni aukeaa
oivalluksen armosta
Olet antanut tiedon lahjan
Pimeydellä ei ole kieltä
Pimeydellä ei ole sanoja
Pimeys on yksin
Pimeys on ikuinen
Riivaava ja syntinen
Voinko kurkottaa tähtiin?
Voinko nähdä läpi tyhjän avaruuden
Saturnuksen kahleet
Marsin kärsimyksen
Ja Venuksen lempeän viisauden
Sanansaattajani sinetöi vihkimykseni marmoriporttien edessä
Me etsimme totuutta kirkkainta
Ja rukoilemme
Että matkan päässä saavutamme seitsemän tähden siunauksen
Näin yöllä unta seitsemästä tähdestä Lux Ferren runosta inspiroituneena ja kirjoitin unestani runon. Olen kirjoitellut unista runoja parin vuoden ajan.
Seitsemännen tähden syttyminen
Oletko nähnyt
mystisiä kuvia
seitsemännen tähden syttymisestä?
Seinään oli piirretty
tietystä kulmasta heijastuva
salainen viesti.
Kolmen vuoren yllä
loistavat rivissä
seitsemän tähteä.
Tulevaisuutta ne ennustavat
ja me odotamme
toiveikkaina muutosta.
