Abortti, itsemurha ja eutanasia

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Numinous »

Minkähänlaisia mielipiteitä palstalta löytyy abortista ja eutanasiasta? Nämähän ovat kristillisen moraalin kannalta klassisia kysymyksiä, jossa "älä tapa" käsky ulotetaan ehdottomana sääntönä myös näihin. Miten kysymykset näyttäytyvät vasemman käden tien kulkijalle? Jälkimmäinen kysymys on itselleni ainakin helpompi, koska itse pidän kykyä ja rohkeutta tappaa silloin kun se on asianmukaista hyveenä ja koska ajattelen, että ihmisellä on täysi oikeus surmata itsensä ja pidän sitä jopa täysin perusteltuna tietyissä tilanteista, on minusta vain jaloa, jos jollain on rohkeutta paitsi kunnioittaa myös auttaa tuossa aikeessa. Ajatukseni eronnee AT:n filosofiasta tässä kohtaa.

Minulla on melko vahva usko reinkarnaatioon, mikä vaikuttaa voimakkaasti kantaani kummassakin kysymyksessä. Jos joutuisin aidosti täysin paskamaiseen ja kaiken logiikan mukaan järjettömään tilanteeseen elämässäni, en uskoisi kerääväni huonoa karmaa itselleni, jos vapauttaisin itseni takaisin sielujen kiertoon. Toki olen sitä mieltä, että jos tuohon ratkaisuun päätyy siksi, että ei kestä tavanomaisia, hengelliselle kehitykselle tarpeellisia kasvukipuja, löytää nuo samat tilanteet uudestaan edestään jossain toisessa vaiheessa.

Aborttikysymys on toisenlainen kuin eutanasia sen tähden, että siinä asianomaisella itsellään ei ole sanavaltaa elämänsä jatkumiseen. Vaikken innostu kristittyjen vouhotuksesta asiassa, on minusta myös sekularistinen tapa trivialisoida asia jotenkin tosi epäkypsä. Argumentti jonka mukaan "nainen saa päättää omasta kehostaan" on minusta yksinkertaisesti virheellinen, koska sikiö ei ole osa naisen kehoa. Tai diplomaattisemmin: minun on hyvin vaikea pitää sikiötä osana äitinsä ruumista. Ajattelen, että asiaa on väkisin arvioitava siitä näkökulmasta, milloin ihmisellä on oikeus puuttua toisen ihmisen henkeen ja terveyteen. Tosin, se kysymys milloin sikiöstä tulee sielullinen ihminen ei ole selviö. Biologisesti ajatellen on vaikea nähdä muuta hetkeä elämän alulle kuin hedelmöittyminen, mutta toisaalta esimerkiksi Tuomas Akvinolainen Aristotelestä seuraten oli sitä mieltä, että sikiön sieluunnuttaminen (engl. ensoulment) tapahtuu 40 (pojilla) tai 90 (tytöillä) päivää hedelmöittymisen jälkeen. Tämä on minusta järkeenkäypä ajatus sikäli, että niin suuri osa hedelmöittyneistä munasoluista abortoituu luonnollisesti, etten usko niiden vetävän sieluja puoleensa vasta kuin ne ovat elinkelpoisia. Toki tämä kysymyksenasettelu ei ole enää oleellinen siinä kohtaa kun sikiö on jo hyvin kehittynyt - ellei katsota, että sielu annetaan vasta syntymässä tai että se on jotenkin niin alkeellinen ennen syntymää, ettei sillä ole merkitystä.

Jos ajattelen itseäni ja omaa käsillä olevaa ja mitä luultavimmin myös tulevaa syntymistäni tähän maailmaan, ajattelen, että haluaisin syntyä haluttuna lapsena hyvinvoiviin olosuhteisiin. Toisenkinlaiset olosuhteet voivat olla hengelliesti hyödyllisiä ja kasvattavia, mutta ne voivat olla myös traumatisoivia ja taannuttavia. Siksi en itse panisi pahakseni, jos minut abortoitaisiin olosuhteissa, jotka tulisivat olemaan elämääni ajatellen kurjat, vaan voisin jatkaa suotuisamman syntysijan etsimistä. Ehkä siinä kohtaa, jossa olosuhteet oikeasti olisivat hyvät, mutta äitini / vanhempani päätyisivät silti tällaiseen ratkaisuun se voisi vituttaa. Kirjallisuudessa kerrotaan abortoiduista lapsista, jotka ovat olleet niin tyrmistyneitä siitä, että heitä ei ole haluttu, että he ovat jääneet jumiin äitinsä auraan. Sikälikään en osaa pitää ratkaisua ihan triviaalina. Jos minulle välittyisi se tunne, että äitini tekee ratkaisun rakkaudesta minuun, voisin sen varmaan paremmin hyväksyä ja jatkaa matkaani eteenpäin.

Ajattelen, että edellä mainittuja ajatuksia on mahdollista soveltaa myös sellaiseen ajatteluun, jossa ei näin vahvasti uskota reinkarnaatioon, mutta jossa maallista vaellusta ei nähdä samallatavalla ainutkertaisena, kaikki muut arvot ylittävänä tapahtumana. Länsimaiseen moraalin on ennen kuulunut se ajatus, että valtiolla on oikeus määrätä miespuolisia kansalaisiaan uhraamaan henkensä sotakentillä ja tämä valtava korostus yksilön oikeudesta elämään on kristillisessä etiikassa aika anakronistista. Kuolemantuomiot olivat valtavirtakristillisyyttä (raamatullisin perustein) aina 1800-luvulle asti, eikä nähty suurena ongelmana sitä, että aina välillä myös viattomia teloitetaan, kun tutkintamenetelmien puuttellisuus tiedettiin hyvin. Yhteiskunnan koossapysyminen oli tärkeämpää. Sinänsä olen ihan tyytyväinen siihen kehitykseen, että yhteiskunnalla ei ole enää tuollaista valtaa yksilön yli, koska en näe yhteiskuntaa missään määrin hengellisenä entiteettinä. Jokatapauksessa me kuitenkin olemme osa jotain suurempaa kokonaisuutta ja oman henkensä uhraaminen korkeammilla päämäärille voi osoitaa suurempaa hengellistä kypsyyttä ja vahvuutta kuin sen säilyttäminen ehdoin tahdoin esimerkiksi sotatilanteessa. Vaikka periaatteessa olen kova individualisti, näen silti ettei elämän korkein tavoite ole aina elää mahdollisimman pitkään ja omaa henkeään suojellen, vaan yksilönkin on syytä yhyttää tahtonsa kosmiseen tahtoon ja siten löytää paikkansa tässä kokonaisuudessa.
mrd
Posts: 37
Joined: Thu Jul 04, 2013 6:06 pm
Contact:

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by mrd »

Itämaisessa kontekstissa kuolemaan asti paastoamien mainitaan usein. Osa joogeista poltti itsensä mystisen joogan tulessa. Siis kirjaimellisesti, sytyttäen kehon sisältä käsin mystisillä voimillaan. Kumpikaan ei ole ihan helppoa nykypäivänä, tai kovin monella ei ole kapasiteettia. Ainakaan jälkimmäiseen ;)
User avatar
Shivaprasaada
Posts: 127
Joined: Fri Feb 24, 2017 8:40 pm

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Shivaprasaada »

Eutanasia on hyväksyttävää, jos potilas on parantumattomasti sairas tai vammautunut kuolettavasti ja joutuu väistämättä kärsimään kohtuuttomia kipuja joihin edes lääkkeet eivät kunnolla auta. Esimerkiksi vakava radioaktiivinen säteilymyrkytys on tällainen. Turha sitä pitää hengissä kuolemaantuomittua sairasta ja pidentää hänen tuskaansa.

Itsemurha taas on useimmissa tapauksissa moraalisesti tuomittava, koska se satuttaa pahasti itsemurhan tehneen läheisiä ja useimmissa tapauksissa joku toinen ratkaisu olisi löytynyt kuin elämänsä ennenaikainen päättäminen.
Jos on itse paha, koko maailma on paha. Intialainen sananlasku, Urdu
Joka ei toisille pahaa toivo kuten ei itselleenkään, häntä ei paha kohtaa syyn puuttumisen vuoksi. Viṣṇupurāna, Intia
Vanadís

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Vanadís »

Olisivatkohan nämä kolme kaikki sellaisia, jotka tapahtuvat niin ääritilan valintoina, että on vaikea nähdä ennalta ns. normaalissa mielentilassa, mikä olisi oma valinta silloin, kun joku syvällinen kriisi olisi vaikuttanut kenties pitkän aikaa itseen. Kipu tai kauhu voisi muuttaa sitä, mitä olen nyt selkeässä ja levollisessa tilanteessa mieltä. Siksi pohjimmainen vastaus on mysteeri.

Jos tällaista mielipidettä kysytään minulta ensisijaisesti Azazelin Tähden jäsenenä, voisi olettaa kysyjän olevan kiinnostunut siitä, onko satanistilla/saatananpalvojalla tällaisissa kysymyksissä kantaa, jota hän ehdottaisi myös muille tai jonka etua/laillistamista hän ehkä ajaisi. Minulla kuitenkaan ei ole tähän laajempaa yhteiskunnallista suositusta tai näkökulmaa. Jokainen tehköön kuten sisimmässään ja sydämessään oikeaksi teoksi tuntee. Tai noh,jos kivunlievitys ei kertakaikkisesti tehoa sairauden loppuvaiheessa, olisi oltava keino avustaa kivuttomaan kuolemaan, kuten esimerkiksi lemmikkieläinkin autetaan elämän ehtoolla piikille.

Jos mietin ihan omalle kohdalleni näitä, niin aborttia en tekisi, koska kokisin sen tappamiskäskyn vastaisena. Ja ajattelen myös, että sielut valitsevat syntyä meidän kauttamme tähän elämään. Tästä samasta voi juontaa päätelmän, että en tappaisi itseänikään, koska olen aina jotenkin saanut pahimmistakin kriiseistä voimaa - jos ei muuta niin kärsimyksen mietiskelyn kärsimyksen sisältä käsin. Mutta jos vaihtoehtona olisi elämän ehtoopuolella hidas hengiltä riutuminen tai sairauskivuista kärsiminen, niin mielummin kyllä ottaisin hyvän kuoleman niin, että sairauden alkaessa painaa päälle palkkaisin jonkun nuoren ketterän ninjan vetämään minut pulkassa korpimetsään. Olisi ihanaa kuolla kuusten alla, lumisateessa, vain katsellen ja nukkuen ja haipuen pois. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä, sillä se kohdistuu vaan minuun. Ajattelen sillä olevan enemmän väliä, joka vaikuttaa konkreettisesti toiseen ihmiseen, kuten vaikkapa syntymän salliminen.
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Numinous »

Mitä tulee etiikan luonteeseen yleisesti, olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus valita omat moraaliset käsityksensä ja tuomita kaikki, jotka toimivat niitä vastoin. Toki hengellisellä polulla pidemmälle edennyt näkee kaikki lähimmäisensä teot yksilöllisinä, idiosynkraattisina tapauksina, joihin vaikuttavat yksilöllinen elämänhistoria ja yksilölliset olosuhteet. Tästä syystä kurjinkin rikollinen on Saatanan silmissä kallis.
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by obnoxion »

Nämä ova minusta kaikki sellaisia asioita jotka tulevat kysymykseen vasta kun helppoja ratkaisuja ei enää löydy. Ajattelen että näissä asioissa ei toimi kieltäminen, vaan tarvitaan harkittua rajaamista. Ja minusta harkintaa tulisi käyttää armollisesti.

Niin kauan kun meillä on näin paljon sotia, kolme yllä mainittua tuntuvat minusta suhteellisen pieniltä ongelmilta.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Nefastos »

obnoxion wrote:Ajattelen että näissä asioissa ei toimi kieltäminen, vaan tarvitaan harkittua rajaamista. Ja minusta harkintaa tulisi käyttää armollisesti.

Olen samaa mieltä. Jos haluaisin asettaa täyskiellon mihinkään näistä, olisin käytännössä asettamassa toista ihmistä asemaan, jossa vaadin häntä kestämään mahdollisesti sietämätöntä kärsimystä; sellaista, jota itse tuskin olisin kykenevä kantamaan toisen asemassa. Vaikka lähdettäisiinkin (ja minäkin lähden) siitä, että mainitut toimintamallit ovat hyvin harvoin se paras mahdollinen toimintatapa, se ei ole syy täydelliseen kieltoon.

Jos kiinnostaa lukea aiempia keskusteluja, niin näistäkin aiheista niitä on käyty.

Abortti
Itsemurha
Eutanasia

Tässä keskustelussa, jossa aiheet on niputettu yhteen, kysymys lienee siis pitkälti yleisestä asenteesta kuoleman aiheuttamiseen rauhanomaisessa tilanteessa. Sellaiseen keskusteluun jo seuramme kuudes periaate ottaa kantaa:

VI: Elämä ja kuolema ovat luonnossa yhtä merkityksekkäitä ja tärkeitä tapahtumia, osia suuresta muutoksen prosessista, jossa kulkeva tietoisuus on ikuinen. Koska nykyaika pelossaan korottaa liiaksi fyysistä elämää ja pelkää kuolemaa, tasapaino saavutetaan ymmärtämällä kuoleman ja pimeyden kauneus.


Toisin sanoen, kuolema sinänsä ei ole vältettävä asia. Sellainen perustavanlaatuinen elämänmyönteisyys joka ajaa esimerkiksi joitakin uskovaisia ryhmiä fanaattisuuteen näissä kysymyksissä ei päde AT:n ideologiassa, joka pitää kuolemaa ja elämää pohjimmiltaan yhtenäisenä laajemman elämän rakenteena. Mutta tästä ei missään tapauksessa seuraa, että mitään kuoleman aiheuttamisen muotoja tulisi koskaan toteuttaa muutoin kuin äärimmäisellä varovaisuudella, sellaisella herkkyydellä ja monien erilaisten tekijöiden huomioon ottamisella, joka kuuluu tämän kaikista mysteereistä ehkä syvimmän läheisyyteen.

Tältä pohjalta toivoisin itse, että mahdollisimman pian edettäisiin siis keskustelusta "onko eutanasia/abortti" (tai itsemurha) koskaan suotavaa siihen toisen tason keskusteluun, milloin ja kuinka täsmälleen nuo asiat olisivat mahdollisia. Sillä yhtä kauhea kuin on ajatus näiden asioiden tyystin tuomitsemisesta on myös ajatus siitä, että niitä toteutettaisiin tavalla, joka mahdollistaa väärinkäytökset, vähäisen tai väärän tiedon puitteissa tehdyt hätiköidyt ratkaisut, &c. Jos "kuolemankulttuuria" tahdotaan kehittää, se olisi tehtävä äärimmäisen herkällä, huomioonottavalla ja humaanilla tavalla; asioiden pyhyyteen & vivahteiden tutkimukseen perustuvalla kunnioituksella.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Numinous »

Kiitos linkeistä! Hyvää pohdintaa löytyikin jo paljon. Täytyy tutkia. Paljon samanlaisia pointteja näkyy esitetyn mitä itsekin tuossa pyörittelin.
Numinous
Posts: 38
Joined: Sun Dec 18, 2016 8:01 pm

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Numinous »

Jatketaan vielä tähän ketjuun. Miten suhtauduttu kehitysvammaisuuteen tai dementiaan silloin kun se vie ihmisen henkiset kyvyt?

Tuntuu tosi kovalta sanoa se ääneen, mutta koska itse näen elämän tarkoituksena nimenomaan ihmisen hengellisen kehittymisen henkisten kykyjen kautta minun on vaikea nähdä miksi sellaista elämää, josta tämä mahdollisuus puuttuu, pitäisi vaalia. En toki ehdoin tahdoin ole ketään lopettamassa, mutta pohdiskelen asiaa siitä näkökulmasta, jos siitä pitäisi päättää esimerkiksi oman lapsen tai vanhempien kohdalla.

Ehkä tästä paistaa tietty kriittisyys AT:n normatiivista etiikkaa kohtaan, vaikka keskustelussa on osoittautunut, ettei se ole samalla tavalla joustamatonta kuin vaikkapa kristillinen moraali ja on pragmaattista että yhteisöllä on tiettyjä normeja.

Ehkä itselle ohjeellisempaa on kunnioitus toisia sieluja kohtaan kuin elämää materiaalisessa todellisuudessa, jonka näen voimakkaasti välivaiheena ja joka voi sisällöllisesti olla - horribile dictu - sangen vähäpätöistä toisinaan. Yleensä nämä tietysti kulkevat käsi kädessä, mutta poikkeuksia on myös paljon.
User avatar
Thelithiz
Posts: 90
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Abortti, itsemurha ja eutanasia

Post by Thelithiz »

Numinous wrote:Nämähän ovat kristillisen moraalin kannalta klassisia kysymyksiä, jossa "älä tapa" käsky ulotetaan ehdottomana sääntönä myös näihin.
Tästä tulee aina ensimmäisenä mieleen kumma näkemys että eläimiä ei lasketa eläviksi. Niille saa tehdä ihan mitä vain koska uskotaan ettei niillä ole sielua tai edes tietoisuutta. Eläinten tappamisen pelkurimainen tukeminen on mielestäni lähes yhtäläinen synti kuin jos itse tappaisi. Tätä kysymystä vain pidetään jostain syystä erillisenä kun puhutaan elämän arvosta yms.

En tiedä millaista on olla vammainen tai dementikko mutta veikkaan että heilläkin on sama tarve, halu ja vaisto elää kuin muillakin. Kaipa sellaisillakin elämillä on oma tarkoituksensa, joka selitetään varmaan erilaisilla näkemyksillä karmasta, joihin en ole suuremmin perehtynyt. Sellaista joka tai mikä voi siedettävän hyvin ei saisi mielestäni tappaa tahallaan.
Locked