Henkimaailman pulmista ja sielun terapiasta
Posted: Sun Mar 06, 2016 11:59 am
Aloitan tähän uuden keskustelun inkubus-aiheen alla virinneen keskustelun pohjalta.
Paradigmojen eli erilaisten maailmankuvien taustalla vaikuttavien perusoletusten välinen kiista on usein ”henkeä ahdistavissa” (incubus merkitsee hengenahdistusta, tulee latinan sanoista ”päällä makaava”) tapauksissa tarpeeton.
Koska ongelma on mielen, sielun, psyyken, energioiden ja/tai hermoston ahdistuneisuudesta, näitä asioita on hoidettava. Luonnollisesti ympäröivän kulttuurin ensisijaisena tarjoamaa keinoa, psykologista apua, tulee harkita ensimmäisenä. Jos uskomme henkiin (kuten esimerkiksi minä uskon, & okkulttinen maailmankuva perinteisesti uskoo), psykologinen, esimerkiksi terapiaprosessi voidaan oikeutetusti nähdä niiden sielun karheiden kohtien hoitamisena, joihin negatiivinen henkiolemus voi tarttua tai joista se voi jopa olla osittain syntyisin. Sana psykologia tulee kreikan kielen sielua merkitsevästä sanasta. Vaikka vallitsevan kulttuurin mukaisesti psykologi tai psykiatri on mahdollisesti tai jopa luultavasti enemmän tai vähemmän tiedeuskoinen skeptikko mitä tulee okkulttisiin ilmiöihin, tämä ei tarkoita etteikö hän voisi asiantuntemuksellaan auttaa ahdistuksen hoitamisessa, mikäli on taitava asiassaan.
Azazelin Tähden suhde käytännölliseen okkultismiin, esim. noituuteen ja manauksiin (nk. goeettiseen magiaan, jossa ollaan tekemisissä alempien henkiolentojen kanssa), on karma-idean kyllästämä. Karma tarkoittaa, että kaikilla asioilla on syynsä ja seurauksensa, että ne kuuluvat aina laajempaan merkitysten verkkoon. Sikäli ei ole olemassa erillisiä, mekaanisia tekijöitä: okkultismin peruslauselmat ”niin ylhäällä kuin alhaalla” jne. viittaavat osaltaan juuri tähän, että mikään asia ei ole täysin irrallaan muista, kaikella "omalla" on syntynsä toiseudessa, ja myös päinvastoin omat kokemukset toiseudesta projisoituvat ja sävyttyvät ihmisen sisäisestä kokemuksesta. Tässä suhteessa Azazelin Tähden okkultismi on sekä nykytieteen että noituuden vastakohta: jälkimmäisissä oletetaan, että yksityiskohtia voidaan usein käsitellä erillään kokonaisuudesta.
Niinpä se neuvo mitä vaikeissa psyykkisissä tilanteissa yleensä tällaisessa magianharjoituksessa annetaan, on kokonaisvaltainen tervehtyminen. Ensinnäkin, on tärkeää rakentaa omaa mielenrauhaa niin paljon kuin mahdollista: ymmärtää että pelko, viha, muut negatiiviset tunteet on käsiteltävä. Niitä ei saa sen enempää sulkea pois (väittää niitä olemattomiksi) kuin myöskään antaa niiden vaikuttaa itseensä vapaasti: itseään, tunteitaan, on tarkkailtava, niistä on pyrittävä pääsemään perille. Pyrittävä muutokseen, mutta ei yksinomaan tahdonponnistuksella, vaan myös kärsivällisyydellä ja ennen kaikkea kokonaisvaltaisesti. Elämässä ei voi olla erillistekijöitä, jotka käyvät tällaista rauhoittumisen ponnistusta vastaan. Mieltä, sisäistä ymmärtämystä, on harjoitettava kokonaisvaltaisesti. Kuten urheilija, joka rakentaa koko elämänsä fyysisen ponnistuksensa ympärille, okkultisti rakentaa koko elämänsä psykologisen ponnistuksen ympärille.
Niinpä okkultistin työ, puhe, uni, ruoka, päihteiden ja muiden nautintoaineiden käyttö, ihmissuhteet, sosiaaliset suhteet, ja erityisesti hänen suhteensa etiikkaan – millaisia vaikutuksia aiheutamme muille olennoille – ovat jatkuvasti tärkeitä. Jos ja kun tällaisessa kokonaisvaltaisessa ponnistuksessa ilmenee säröjä, niin mitä voimakkaampi on ihmisen sisäinen energialataus, sitä vaikuttavampia hankaluuksia näistä säröilyistä myös aiheutuu. Jos särö on vakava tai eheys jossain kohdin vaillinainen, voi syntyä hyvinkin tuskallisia ongelmia. Tämä ei ole ollenkaan tavatonta. Hoitoa ajatellen on suhteellisen merkityksetöntä, nähdäänkö vaiva olennollisena (kuten okkultisti voi tehdä) vai ei-olennollisena (kuten nykytiede tekee) häiriönä. Parannuskeinot ovat yhtäläiset, nimittäin:
- Oman henkisen ja fyysisen terveyden kohentaminen ja kokonaisvaltaistaminen.
- Keskustelut mahdollisimman neutraalin tahon kanssa. (Esimerkiksi psykologin.)
- Omien tunnetilojen läpikäyminen, pohtiminen, hyväksyminen ja uudelleenrakentaminen. (Tämä vaatii useimmiten jonkinlaista terapiaa.)
- Pulmallisten tekijöiden analysoiminen; myös tähän oma taiteen tekeminen yhtenä osana soveltuu.
- Jatkuva päiväkirjanpito, mielellään myös omien unien avoin, kiihkoton tarkastelu.
- Johonkin pitkäjänteiseen tekemisen prosessiin sitoutuminen. (Voi olla esim. taidetyö.)
- Kehon energioiden ja hermoston tasapainottaminen liikunnalla. (Runsas kävely kelpaa hyvin.)
- Myötätuntoisen rukoustyöskentelyn päivittäinen, mieluiten aikasidonnainen harjoittaminen.
- Pidättäytyminen päihteiden ja mieleen vaikuttavien aineiden käytöstä.
- Positiiviseen kehitykseen fokusoiminen.
Nämä apukeinot, parantumista mahdollistavat ja sitä eteenpäin auttavat tekijät saattavat kuulostaa varsin tylsiltä. Käytännössä okkulttinen prosessi palaa siihen, että apu saadaan nimenomaan omaan kehitykseen panostamisen, oman vastuun kantamisen, oman kurkottamisen ja henkisen avun ansaitsemisen keinoin, rakkauden ja rehellisyyden alaisuudessa. Vain harvoin psyykkiset pulmat ovat sellaisia että ne voidaan taikoa pois jollain yksittäisellä manauksella. Fosforoksesta kyllä löytyy poismanausloitsu, mutta kannattaa huomata, että sen sanamuoto viittaa siihen että henki on jo loihtijalleen alisteinen, eikä päinvastoin. Pidettiin ongelmaa sitten olennollisena (henki) tai ei-olennollisena (psyyken mekaaninen häiriö), tuollainen olemus toimii kuin vesi: se virtaa omaan särökohtaamme, löytää aina heikon paikan. Elokuvista tiedämme että terveydeltään heikot tai moraaliltaan kyseenalaiset henkienmanaajat eivät kykene karkottamaan riivaajia; kyseinen folklore viittaa juuri mainittuun asiaan. Siksi ihmisen on pyrittävä parantamaan itsensä kokonaisvaltaisen muutoksen keinoin, yksittäiset taikakonstit ovat epävarmoja apuvälineitä, joista pahimmillaan voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, niiden lisätessä neuroottista pelkoa ja siten väärää suhtautumista ongelmaan. Sama pätee myös ei-okkulttiseen psyyken tohtorointiin rohdoilla, jotka helposti aiheuttavat yhtä paljon tai enemmän pitkäaikaista haittaa kuin hyötyä.
Kaikki yksityiskohtaisempi omien energioiden tasapainotus (omien riivaajien karkotus) vaatisi läheisen opettaja-oppilas -suhteen, joka perustuu täydelliseen avoimuuteen, oppilaan mielen prosessien syvälliseen tuntemiseen ja erilaisten traumareaktioiden tunnistamiseen. Sellaiset gurusuhteet ovat välttämättömiä korkeamman okkultismin opetuksessa, mutta pääsääntöisesti mahdottomia ennen sitä. Paradoksaalisesti, ennen tätä vaihetta oppilaan on jo täytynyt kyetä ”parantamaan itse itsensä” tiettyyn pisteeseen – varsin syvälliseen pisteeseen – saakka.
Tämä on osa aikamme tragediaa. Ihmiset voivat pahoin, yksilöinä, yksilöllisin tarpein ja ongelmin, mutta se apu mitä voidaan tarjota on melkein aina yleisluontoista. Puhdistautuminen, ryhdistäytyminen, rauhoittuminen, vakaa työskentely oman mielen kanssa, kaikesta vahingoittavasta toiminnasta pidättäytyminen ja huomattava varovaisuus kaikkien psyykettä stimuloivien tai rauhoittavien rohtojen kanssa (olivat ne lääkärin määräämiä tai itse valittuja) on okkultistin kohtaamien pulmallisuuksien ja haasteiden edessä tärkeää.
Vilpittömästi voimia & mielentyyneyttä kaikille demonien kanssa tavalla tai toisella painiville, siis meille kaikille.
Paradigmojen eli erilaisten maailmankuvien taustalla vaikuttavien perusoletusten välinen kiista on usein ”henkeä ahdistavissa” (incubus merkitsee hengenahdistusta, tulee latinan sanoista ”päällä makaava”) tapauksissa tarpeeton.
Koska ongelma on mielen, sielun, psyyken, energioiden ja/tai hermoston ahdistuneisuudesta, näitä asioita on hoidettava. Luonnollisesti ympäröivän kulttuurin ensisijaisena tarjoamaa keinoa, psykologista apua, tulee harkita ensimmäisenä. Jos uskomme henkiin (kuten esimerkiksi minä uskon, & okkulttinen maailmankuva perinteisesti uskoo), psykologinen, esimerkiksi terapiaprosessi voidaan oikeutetusti nähdä niiden sielun karheiden kohtien hoitamisena, joihin negatiivinen henkiolemus voi tarttua tai joista se voi jopa olla osittain syntyisin. Sana psykologia tulee kreikan kielen sielua merkitsevästä sanasta. Vaikka vallitsevan kulttuurin mukaisesti psykologi tai psykiatri on mahdollisesti tai jopa luultavasti enemmän tai vähemmän tiedeuskoinen skeptikko mitä tulee okkulttisiin ilmiöihin, tämä ei tarkoita etteikö hän voisi asiantuntemuksellaan auttaa ahdistuksen hoitamisessa, mikäli on taitava asiassaan.
Azazelin Tähden suhde käytännölliseen okkultismiin, esim. noituuteen ja manauksiin (nk. goeettiseen magiaan, jossa ollaan tekemisissä alempien henkiolentojen kanssa), on karma-idean kyllästämä. Karma tarkoittaa, että kaikilla asioilla on syynsä ja seurauksensa, että ne kuuluvat aina laajempaan merkitysten verkkoon. Sikäli ei ole olemassa erillisiä, mekaanisia tekijöitä: okkultismin peruslauselmat ”niin ylhäällä kuin alhaalla” jne. viittaavat osaltaan juuri tähän, että mikään asia ei ole täysin irrallaan muista, kaikella "omalla" on syntynsä toiseudessa, ja myös päinvastoin omat kokemukset toiseudesta projisoituvat ja sävyttyvät ihmisen sisäisestä kokemuksesta. Tässä suhteessa Azazelin Tähden okkultismi on sekä nykytieteen että noituuden vastakohta: jälkimmäisissä oletetaan, että yksityiskohtia voidaan usein käsitellä erillään kokonaisuudesta.
Niinpä se neuvo mitä vaikeissa psyykkisissä tilanteissa yleensä tällaisessa magianharjoituksessa annetaan, on kokonaisvaltainen tervehtyminen. Ensinnäkin, on tärkeää rakentaa omaa mielenrauhaa niin paljon kuin mahdollista: ymmärtää että pelko, viha, muut negatiiviset tunteet on käsiteltävä. Niitä ei saa sen enempää sulkea pois (väittää niitä olemattomiksi) kuin myöskään antaa niiden vaikuttaa itseensä vapaasti: itseään, tunteitaan, on tarkkailtava, niistä on pyrittävä pääsemään perille. Pyrittävä muutokseen, mutta ei yksinomaan tahdonponnistuksella, vaan myös kärsivällisyydellä ja ennen kaikkea kokonaisvaltaisesti. Elämässä ei voi olla erillistekijöitä, jotka käyvät tällaista rauhoittumisen ponnistusta vastaan. Mieltä, sisäistä ymmärtämystä, on harjoitettava kokonaisvaltaisesti. Kuten urheilija, joka rakentaa koko elämänsä fyysisen ponnistuksensa ympärille, okkultisti rakentaa koko elämänsä psykologisen ponnistuksen ympärille.
Niinpä okkultistin työ, puhe, uni, ruoka, päihteiden ja muiden nautintoaineiden käyttö, ihmissuhteet, sosiaaliset suhteet, ja erityisesti hänen suhteensa etiikkaan – millaisia vaikutuksia aiheutamme muille olennoille – ovat jatkuvasti tärkeitä. Jos ja kun tällaisessa kokonaisvaltaisessa ponnistuksessa ilmenee säröjä, niin mitä voimakkaampi on ihmisen sisäinen energialataus, sitä vaikuttavampia hankaluuksia näistä säröilyistä myös aiheutuu. Jos särö on vakava tai eheys jossain kohdin vaillinainen, voi syntyä hyvinkin tuskallisia ongelmia. Tämä ei ole ollenkaan tavatonta. Hoitoa ajatellen on suhteellisen merkityksetöntä, nähdäänkö vaiva olennollisena (kuten okkultisti voi tehdä) vai ei-olennollisena (kuten nykytiede tekee) häiriönä. Parannuskeinot ovat yhtäläiset, nimittäin:
- Oman henkisen ja fyysisen terveyden kohentaminen ja kokonaisvaltaistaminen.
- Keskustelut mahdollisimman neutraalin tahon kanssa. (Esimerkiksi psykologin.)
- Omien tunnetilojen läpikäyminen, pohtiminen, hyväksyminen ja uudelleenrakentaminen. (Tämä vaatii useimmiten jonkinlaista terapiaa.)
- Pulmallisten tekijöiden analysoiminen; myös tähän oma taiteen tekeminen yhtenä osana soveltuu.
- Jatkuva päiväkirjanpito, mielellään myös omien unien avoin, kiihkoton tarkastelu.
- Johonkin pitkäjänteiseen tekemisen prosessiin sitoutuminen. (Voi olla esim. taidetyö.)
- Kehon energioiden ja hermoston tasapainottaminen liikunnalla. (Runsas kävely kelpaa hyvin.)
- Myötätuntoisen rukoustyöskentelyn päivittäinen, mieluiten aikasidonnainen harjoittaminen.
- Pidättäytyminen päihteiden ja mieleen vaikuttavien aineiden käytöstä.
- Positiiviseen kehitykseen fokusoiminen.
Nämä apukeinot, parantumista mahdollistavat ja sitä eteenpäin auttavat tekijät saattavat kuulostaa varsin tylsiltä. Käytännössä okkulttinen prosessi palaa siihen, että apu saadaan nimenomaan omaan kehitykseen panostamisen, oman vastuun kantamisen, oman kurkottamisen ja henkisen avun ansaitsemisen keinoin, rakkauden ja rehellisyyden alaisuudessa. Vain harvoin psyykkiset pulmat ovat sellaisia että ne voidaan taikoa pois jollain yksittäisellä manauksella. Fosforoksesta kyllä löytyy poismanausloitsu, mutta kannattaa huomata, että sen sanamuoto viittaa siihen että henki on jo loihtijalleen alisteinen, eikä päinvastoin. Pidettiin ongelmaa sitten olennollisena (henki) tai ei-olennollisena (psyyken mekaaninen häiriö), tuollainen olemus toimii kuin vesi: se virtaa omaan särökohtaamme, löytää aina heikon paikan. Elokuvista tiedämme että terveydeltään heikot tai moraaliltaan kyseenalaiset henkienmanaajat eivät kykene karkottamaan riivaajia; kyseinen folklore viittaa juuri mainittuun asiaan. Siksi ihmisen on pyrittävä parantamaan itsensä kokonaisvaltaisen muutoksen keinoin, yksittäiset taikakonstit ovat epävarmoja apuvälineitä, joista pahimmillaan voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, niiden lisätessä neuroottista pelkoa ja siten väärää suhtautumista ongelmaan. Sama pätee myös ei-okkulttiseen psyyken tohtorointiin rohdoilla, jotka helposti aiheuttavat yhtä paljon tai enemmän pitkäaikaista haittaa kuin hyötyä.
Kaikki yksityiskohtaisempi omien energioiden tasapainotus (omien riivaajien karkotus) vaatisi läheisen opettaja-oppilas -suhteen, joka perustuu täydelliseen avoimuuteen, oppilaan mielen prosessien syvälliseen tuntemiseen ja erilaisten traumareaktioiden tunnistamiseen. Sellaiset gurusuhteet ovat välttämättömiä korkeamman okkultismin opetuksessa, mutta pääsääntöisesti mahdottomia ennen sitä. Paradoksaalisesti, ennen tätä vaihetta oppilaan on jo täytynyt kyetä ”parantamaan itse itsensä” tiettyyn pisteeseen – varsin syvälliseen pisteeseen – saakka.
Tämä on osa aikamme tragediaa. Ihmiset voivat pahoin, yksilöinä, yksilöllisin tarpein ja ongelmin, mutta se apu mitä voidaan tarjota on melkein aina yleisluontoista. Puhdistautuminen, ryhdistäytyminen, rauhoittuminen, vakaa työskentely oman mielen kanssa, kaikesta vahingoittavasta toiminnasta pidättäytyminen ja huomattava varovaisuus kaikkien psyykettä stimuloivien tai rauhoittavien rohtojen kanssa (olivat ne lääkärin määräämiä tai itse valittuja) on okkultistin kohtaamien pulmallisuuksien ja haasteiden edessä tärkeää.
Vilpittömästi voimia & mielentyyneyttä kaikille demonien kanssa tavalla tai toisella painiville, siis meille kaikille.