Totta. En minäkään puolustaisi LaVeyn satanismia osatekijöidensä sen paremmin kuin kokonaisuutensa osalta, lähinnä vain ymmärrän (ja hyväksyn) sen merkityksen osana "kuolleesta uskonnollisuudesta" irrottautumista.Nagahel wrote: Itsekin olen toiminut joskus aiemmin LaVey-satanismin joidenkin osatekijöiden puolustajana, mutta kun hänen "oppiaan" tutkii yhtään tarkemmin, huomaa sen olevan sellainen tilkkutäkkifilosofia ettei tiedä itkeäkö vaiko nauraako.
Olet tässäkin oikeassa. Tarkoitin (melko rankasti karrikoiden tosin) vain sitä, että tapakristityllä saattaa olla mielikuva ihmisestä luomakunnan hallitsijana ja oikeutettuna käyttää sitä hyödykseen, mutta ei mitään mielikuvaa todellisista perusteista tälle asemalle. Toki kirkon opetuksen mukaan valta luonnon yli tuo mukanaan vastuun, ja mainitsemasi seikat ovat juuri niitä, jotka saavat tämän unohtumaan ja mahdollistavat riiston.Nagahel wrote:Ensimmäistä lausetta en kykene ihan täysin allekirjoittamaan, vaikka toki "luomakunnan kruunu" onkin käsitetty melko usein täysin päin mäntyä. Kokisin pikemminkin, että ateismi, materialismi, tiede- ja teknologiausko sekä näihin helposti linkittyvä hedonistinen itsekkyys yhdistettynä tiettyihin utilitaristisiin "mikä on mahdollista ja toimii on hyväksi" -tyylisiin (sosio-ekonomisiin ym.) oppeihin on tehnyt paljon enemmän tuhoa ihmisen ja luonnon väliselle suhteelle. Rehellinen itsekkyys on toki parempi vaihtoehto ja kunnioitettavampaa kuin tekopyhyys, mutta ei se silti ole mikään kovin mieltä ylentävä maailmankatsomus, etenkin kun muistaa että hyvin moni jämähtää siihen, kivettyy "kovettuneeksi materialistiksi" ja kyynistyy. Puut tunnetaan edelleenkin hedelmistään.Flamen wrote:Ihminen on nykyisten kirkkojen toimesta asetettu ansaitsemattomalle, jumalaiselle valtaistuimelle riistämään muuta luontoa. Usein on siis ensin astuttava alas valheelliselta jalustalta pedoksi petojen joukkoon, ennen kuin voi nähdä, mikä ihmisessä todella on jumalaista ja mikä erottaa hänet eläimistä.
Pointtinani yleisesti oli se, ettei (tapa)kristillisyydestä LaVey-satanismiin siirtyvä rehellinen totuuden etsijä (jota Tnahara mielestäni tarkoitti oivalla termillä "haastavasti" ateistinen ihminen) tunnista uutta katsomustaan vankilaksi heti, vaan iloitsee vanhan murentumisesta. Ateistinen hedonismi on todellakin katsomuksena taannuttava ja kovettava. Silti se on monelle välttämätön vaihe.