Re: Nimen avaus
Posted: Tue Jan 17, 2017 8:38 pm
Anthony on kuollut.
Uuden nimen valinta osoittautui ajateltua vaikeammaksi ja pitkäkestoisemmaksi prosessiksi, mutta hyvä niin. Nimi löytyi lopulta yllättävän läheltä. Olen jo vuosia nauttinut tähtien, ja erityisesti Otava-tähtikuvion katselemisesta. Otava vaikutti ensin vähän turhankin suuruudenhullulta ja mahtipontiselta nimeltä, joten harkitsin nimeksi tähtiä Otavan ympäriltä.
Mizar B (esoteerinen nimi: oikea avustaja), ja Alcor (esoteerinen nimi: vasen avustaja) ovat kaksi, kulttuureista riippuen, "ylimääräistä" Otavaan liittoksissa olevaa tähteä. Alcoria kutsutaan myös silmänkoettajaksi, kyseessä ollen eräänlainen näkötesti (toisen tiedon mukaan tuo ei pidä paikkaansa). Okkultistille tästä saattaa tulla muutakin mieleen. Alcorissa varasuunnitelmana oli että jos kaikki menee ns. vituiksi niin lempinimeksi voi ottaa kätevästi alkkis. Mutta ei sellaisia. Otavassa on hurja positiivinen lataus, ja mitä tulee "tavoitteellisuuteen oman polun kulkemisen kannalta", sanoisinko että löytyy ihan jonkun verran.
Otavan merkitys on minulle läheisin ihan Pohjoisen kansojen näkemysten ja tarujen kautta, vaikka mm. "Arabeilla Otava on ruumisvaunut ja surusaattue, jonka johtajana on Alkaida" on aika hieno myös.
Kirjoitin lyhyehkön raportin omasta "nimenottoriitistä", jonka nyt voinee tähän pasteta suoraan.
Tänään aamulla hyvisssä ajoin herätessä päätin lähteä tekemään "rituaalin", vaikkei ollutkaan ihan oikeanlainen fiilis, eikä Otavakaan näkynyt kun ikkunasta taivasta katselin. Lähtö osoittautui kuitenkin hyväksi valinnaksi.
Tuossa mestoille kävellessä mielessä pyöri pari AT:n jäsentä kenen kanssa olen enemmälti jutellut. Muutenhan te olette aika tuntemattomia, mitä nyt foorumilta lukiessa saa jotain kuvaa muodostettua.
Minä tällä reissulla aika vähän mietin itse Otavaa, ja sen merkitystä / symbolismia. Siihen liittyy niin paljon asiaa, ettei oikein aamusella jaksanut aivot liikahdella. Kovin olen ylpeä tuosta nimestä, ja sitä aion kantaa hienosti. Niin paljon positiivista latausta siihen liittyy, toisin kuin Anthonyyn, joka kuoli tuossa joku aika sitten.
Näköalapaikalla aika kului keskittymisestä huolimatta pääasiassa luonnon ja maisemien ihasteluun. Näistä voisi varmaan jatkaa loputtomiin, mutta en nyt mene siihen. Pääasiassa minulla oli varsin helpottunut, ja jopa hieman kärsimätön olo: vihdoin voin jättää paljon ylimääräistä kuonaa pois harteiltani ja jatkaa eteenpäin. Samalla pieni huoli siitä että pystynkö oikeasti kantamaan uutta nimeäni sille kuuluvalla arvokkuudella. Parhaani teen!
Mielessä pyöri myös vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa rituaali, mutta se olisi vaatinut kirkkaan taivaan. Olisi ollut hienoa seurata ensin auringon noustessa Otavan katoamista, ja illan hämärtyessä sen ilmestymistä. Mutta ehkä tämä oli yksi oivallus tulevia rituaaleja ajatellen!
Näköalapaikalle kuuluu toisinaan vasemmalta kantautuva liikenteen melu. Vaimeana, mutta kyllä sen tietää mikä siellä hiljaa pauhaa. Tiettynä aikana nuo maisemat tuovat mieleen Taru sormusten herrasta -tyylisiä tuntemuksia, ja niin oli nytkin. Liikenteen melu toi mieleen tulevat taistelut mitä tuolla metsän keskellä käydään. Vasemmalta tuleva tuhon armeija vs. luonto. Alue tampataan "virkistyskeskukseksi" ja huvipuistoksi niin ettei siellä enää linnutkaan viihdy. Aika pieni tuo metsäalue todellisuudessa on, koska se rajoittuu vesistöihin. Onneksi iso osa on sitä suojeltua aluetta.
Eli tähän se sitten lopulta meni, haha! Kotiin kävellessä olin melko pahalla päällä, mutta nyt taas parempi.
Liitteenä kuvia tuosta paikasta. Aika jännä maalauksellinen efekti tuli noihin. Mun objektiivi on aika pimeä niin joutu pitämään jotain asetuksia aika äärimmäisissä mänöissä.
Viimeisessä kuvassa näkyy jo vähän auringonnousuakin.
Uuden nimen valinta osoittautui ajateltua vaikeammaksi ja pitkäkestoisemmaksi prosessiksi, mutta hyvä niin. Nimi löytyi lopulta yllättävän läheltä. Olen jo vuosia nauttinut tähtien, ja erityisesti Otava-tähtikuvion katselemisesta. Otava vaikutti ensin vähän turhankin suuruudenhullulta ja mahtipontiselta nimeltä, joten harkitsin nimeksi tähtiä Otavan ympäriltä.
Mizar B (esoteerinen nimi: oikea avustaja), ja Alcor (esoteerinen nimi: vasen avustaja) ovat kaksi, kulttuureista riippuen, "ylimääräistä" Otavaan liittoksissa olevaa tähteä. Alcoria kutsutaan myös silmänkoettajaksi, kyseessä ollen eräänlainen näkötesti (toisen tiedon mukaan tuo ei pidä paikkaansa). Okkultistille tästä saattaa tulla muutakin mieleen. Alcorissa varasuunnitelmana oli että jos kaikki menee ns. vituiksi niin lempinimeksi voi ottaa kätevästi alkkis. Mutta ei sellaisia. Otavassa on hurja positiivinen lataus, ja mitä tulee "tavoitteellisuuteen oman polun kulkemisen kannalta", sanoisinko että löytyy ihan jonkun verran.
Otavan merkitys on minulle läheisin ihan Pohjoisen kansojen näkemysten ja tarujen kautta, vaikka mm. "Arabeilla Otava on ruumisvaunut ja surusaattue, jonka johtajana on Alkaida" on aika hieno myös.
Kirjoitin lyhyehkön raportin omasta "nimenottoriitistä", jonka nyt voinee tähän pasteta suoraan.
Tänään aamulla hyvisssä ajoin herätessä päätin lähteä tekemään "rituaalin", vaikkei ollutkaan ihan oikeanlainen fiilis, eikä Otavakaan näkynyt kun ikkunasta taivasta katselin. Lähtö osoittautui kuitenkin hyväksi valinnaksi.
Tuossa mestoille kävellessä mielessä pyöri pari AT:n jäsentä kenen kanssa olen enemmälti jutellut. Muutenhan te olette aika tuntemattomia, mitä nyt foorumilta lukiessa saa jotain kuvaa muodostettua.
Minä tällä reissulla aika vähän mietin itse Otavaa, ja sen merkitystä / symbolismia. Siihen liittyy niin paljon asiaa, ettei oikein aamusella jaksanut aivot liikahdella. Kovin olen ylpeä tuosta nimestä, ja sitä aion kantaa hienosti. Niin paljon positiivista latausta siihen liittyy, toisin kuin Anthonyyn, joka kuoli tuossa joku aika sitten.
Näköalapaikalla aika kului keskittymisestä huolimatta pääasiassa luonnon ja maisemien ihasteluun. Näistä voisi varmaan jatkaa loputtomiin, mutta en nyt mene siihen. Pääasiassa minulla oli varsin helpottunut, ja jopa hieman kärsimätön olo: vihdoin voin jättää paljon ylimääräistä kuonaa pois harteiltani ja jatkaa eteenpäin. Samalla pieni huoli siitä että pystynkö oikeasti kantamaan uutta nimeäni sille kuuluvalla arvokkuudella. Parhaani teen!
Mielessä pyöri myös vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa rituaali, mutta se olisi vaatinut kirkkaan taivaan. Olisi ollut hienoa seurata ensin auringon noustessa Otavan katoamista, ja illan hämärtyessä sen ilmestymistä. Mutta ehkä tämä oli yksi oivallus tulevia rituaaleja ajatellen!
Näköalapaikalle kuuluu toisinaan vasemmalta kantautuva liikenteen melu. Vaimeana, mutta kyllä sen tietää mikä siellä hiljaa pauhaa. Tiettynä aikana nuo maisemat tuovat mieleen Taru sormusten herrasta -tyylisiä tuntemuksia, ja niin oli nytkin. Liikenteen melu toi mieleen tulevat taistelut mitä tuolla metsän keskellä käydään. Vasemmalta tuleva tuhon armeija vs. luonto. Alue tampataan "virkistyskeskukseksi" ja huvipuistoksi niin ettei siellä enää linnutkaan viihdy. Aika pieni tuo metsäalue todellisuudessa on, koska se rajoittuu vesistöihin. Onneksi iso osa on sitä suojeltua aluetta.
Eli tähän se sitten lopulta meni, haha! Kotiin kävellessä olin melko pahalla päällä, mutta nyt taas parempi.
Liitteenä kuvia tuosta paikasta. Aika jännä maalauksellinen efekti tuli noihin. Mun objektiivi on aika pimeä niin joutu pitämään jotain asetuksia aika äärimmäisissä mänöissä.
Viimeisessä kuvassa näkyy jo vähän auringonnousuakin.