The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Satanisti selvästi, jos kohta koen nykyään vähän epäluontevaksi tämänkin termin sen erilaisten (tarpeettoman?) negatiivisten assosiaatioiden takia. En ole koskaan kokenut leimallisesti uskonnollista toimintaa omakseni, vaikka kokeillut olen puoliväkisin pitkin elämää monenlaista. Toki eksistentiaalisesti vakava älyllinen pohdiskelu sisältää antautuvan elementin, jota voinee palvonnalliseksi halutessaan kutsua, mutta ei tämä minusta ihmisestä "palvojaa" tee mitenkään...

Molempiin termeihin kuuluvista negatiiivista sivumerkityksistä huolimatta kallistun valitsemaan Satanistin. Tietyssä mielessä raja on aika häilyvä käsitteiden välillä, mutta noita sivumerkityksiä on enemmän saatananpalvoja-sanalla ja lähestymistapani on kuitenkin enemmän älyllinen kuin palvonnallinen. Sanoisin että älyllinen ja henkinen mieluummin kuin uskonnollinen tai palvonnallinen. Aikaisemmin olisin ehdottomasti vetänyt rajan: En ole Saatananpalvoja vaan Satanisti. Nyt ei oikeastaan kiinnosta sitä rajaa vetää erityisen tarkasti mihinkään.

Omalla kohdallani tämä on jossakin määrin hankala ja monitahoinen kysymys, sillä en kovin suoranaisesti pidä itseäni minkään tietyn nimen alla olevan ideologisen suuntauksen edustajana eikä mielenlaatuni ole varsinaisesti sellainen, joka kovin helposti ottaisi sellaista vastaan. Myöskin se, tunnenko enemmän analyyttisen vai palvonnallisen lähestymistavan ominaiseksi, riippuu varsin paljon ajankohdasta ja siitä, mikä elämän ja olemisen osa-alue otetaan tarkasteluun.

Valitsin kuitenkin satanisti-kohdan, sillä sanoisin Saatanan/Luciferin arkkityypin olevan edustettuna ajattelussani nimenomaan vahvasti älyllisellä puolella esiintulevana entiteettinä ja vaikuttajana. Kyse on myös lähestymistavasta, mutta saatananpalvojan sijasta kokisin olevani enemmän abstraktimpi "kaikkeuden palvoja".

Täytyypä vielä vähän koittaa rationalisoida tuota täysin lonkalta tullutta äänestyspäätöstäni, kun asia on jäänyt mietityttämään. Verrattuna useimpiin tuntemiini ihmisiin olen varmasti enemmän äly- kuin tunnetyyppi, vaikka näiden käsitteiden rajat olenkin itseanalyyseissani jo aika lailla hämärtänyt. Jos jonkun muun siis pitäisi suoraan minulta kysymättä sanoa, kumpaan ryhmään kuulun, päätyisin luultavasti satanistiksi. Mutta en ole valmis hyväksymään tuota määrettä sellaisenaan, koska se tuntuu viittaavan valmiiseen ideologiaan, jota en voi allekirjoittaa. Paradoksaalisesti filosofinen suuntaus, jonka idea on ainakin omasta mielestäni kyseenalaistaa kaikki koko ajan, tuntuu väittävän maailmasta aivan liikaa, kuten filosofiset suuntaukset aina tekevät. Uskonnollinen tai palvonnallinen vakaumus sitä vastoin ei väitä mitään, se vain on. Uskonto tietysti pohjaa (tiedostamattomaan) filosofiseen rakennelmaan, mutta oman 'uskontoni' kohdalla myönnän mieluiten suoraan, etten tiedä, vastaavatko käsitykseni alkuunkaan todellisuutta. En ole varma, onko oman mieleni ulkopuolella mitään, mitä on järkeenkäyvää kutsua Saatanaksi (joskin tämä ajatus on minusta uskottava), mutta kylmät väreet kulkevat pitkin selkääni kun Jeesus "näkee Saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman". Mikään ei tunnu niin todelta ja oikealta kuin tämä kuvasto - mutta muuta minä en tiedä.

Satanistiksi suostun, jos sana viittaa uhrautuvaan, intohimoiseen ajatteluun eikä ajatusrakennelmaan. Ero lienee selvä useimmille, enkä usko monenkaan foorumilaisen tietoisesti pitävän satanismia vain jälkimmäisenä. Tiedostamatta näin puolestaan saattaa käydä - ja on käynyt, minulle - mikä saattaa edelleen tuhota koko satanismin idean eli valmiuden asettua alttiiksi vaaralle.