The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Sain ajatuksen tähän kyselyyn kun äsken pohdin näiden käsitteiden eroa, ja sitä että kumpi itse olen. Satanismi on enemmän filosofista, ja palvonta taas uskonnollista. Palvojan on mielestäni oltava samalla myös satanisti, mutta satanisti ei välttämättä suhtaudu Häneen samanlaisella rakkaudella ja hartaalla kunnioituksella kuin palvoja. Pistin tähän vain yhden vaihtoehdon vastata, vastaa siis että kumpi noista kuvaa sinua paremmin. Kerro myös ihmeessä ajatuksiasi aiheesta muuten, ja myös tuon jaon toimivuudesta/toimimattomuudesta.

Vastasin saatananpalvojan siitä syystä että vaikka monessa mielessä olen enemmän älyllä kuin tunteella suhtautuva ihminen, niin mielestäni jo pyrkimys olla yhteydessä muodottomiin arkkityyppeihin on palvontaa, vaikka "vain" filosofisestikin lähestyen. Mietiskelyn ja ajattelun näen Manaksen liikuntona aikana & se itsessään on jo arkkityyppisen kanavointia persoonalliseen elämään. Tuolla taas ei olisi minulle mitään arvoa ellen samaistaisi itseäni kama manakseen. Silloin kama manaksen ja manaksen yhteys on palvonnallista ja yhteydessään saturnukseen selkeästi satanistista. Antaumus tälle ei kuitenkaan voi olla vain päätelmä, vaan on lähtökohta josta päättely alkaa.
Voisin olla "satanistinen kristitty" tai "satanistinen buddhalainen" mutta joka tapauksessa uskonnollinen satanisti joka käyttää rituaaleja, yksinkertaisimmillaan siis saatananpalvoja.

Nefastos wrote:Voipi olla, että moni foorumille kirjoittaja ei halua valita noista vaihtoehdoista kumpaakaan...

Heh, tämä voi kyllä olla ihan totta Ajattelin tuota kirjoittaessani pääosin muita veljiä ja sisaria, joista varmasti leijonanosa on jollain tapaa tekemisissä Saatanan idean kanssa. Tietty kaikki muutkin ovat vapaita vastaamaan!

Saatananpalvoja varmaankin noista, tosin melko down to earth -henkinen sellainen. Molempiin käsitteisiin liittyy oma painolastinsa; satanismi yhdistetään populaarissa katsantokannassa liian usein LaVeyn oppeihin ja saatananpalvonta rikoksiin, huumeisiin ja mielenterveysongelmiin. Kaikki satanistit eivät nauti pikkusormi pystyssä skottiviskiä sisäfilepihvin kera bordellissa ja tee psykodramaattisia rituaaleja menestyäkseen liike-elämässä. Saatananpalvojat puolestaan eivät yleensä varmastikaan keitä kissoja ja vedä kokaa nokkaan saavuttaakseen Herransa suosion.

Satanisti on se sana jota käytän, jos vakaumusta kysytään, ehkä juuri siksi, että "saatananpalvoja" käsitetään yleensä vielä enemmän väärin. Filosofinen puoli on minulle palvonnallista tutumpi, ja keskeisin satanismin harjoittamisen tapani on yksinkertaisesti pyrkimys nähdä kaikki asiat molemmilta puoliltaan, tuoda esiin jokaisen kohdatun mielipiteen ja älyllisen rakennelman vastapuoli. Jo yksin tämä on niin korkea ideaali, etteivät voimat riitä sen läheskään kunnolliseen toteuttamiseen, mutta pyrkimys siihen suuntaan on aina ollut ja tulee niin itsestään, että tuntuu edeltävän kaikkea ajatteluani.

Kaikesta huolimatta vastasin kyselyyn olevani palvoja. Näin siksi, että jonkinlaisen uskonnollisen muodon kaipuu on ollut minussa vahva niin kauan kuin muistan; pelkkä älyllisyys ei tunnu riittävän. Viime aikoina olen myös saanut hiukan kiinni rukoilusta ja rituaaleista, mistä olen foorumillakin tainnut mainita ja mikä on... hm, ei ehkä niinkään auttanut minua minkään muun suhteen kuin tuntunut merkitykselliseltä sinänsä. Tarkemmin sanoisin, että pyrin haparoiden ja mokaillen olemaan palvoja ja etsin sovintoa kaikkea ironisoivan, uskonnollisen asennoitumisen mahdottomaksi tekevän postmodernistipuoleni kanssa.

Insanus näytti viestissään jo kyseenalaistavan koko käsitteiden erottelun, ja minäkin aloin miettiä samaa. Onko saatananpalvonta vain satanismia "höystettynä" estetiikalla, rituaaleilla ym. vai onko asennoitumistavoilla jokin olennaisempi ero? Eikö ajattelukin käytä muotoja ja kuvia, ja eikö uskonnollisuus kuole pystyyn, jos muodoista ja kuvista tulee kaikki kaikessa?

Oikeestaan itselläni ollut enemmän oikean käden vaikutteita kuin vasemman. Mielenkiintoista seurata tätä foorumia, tosi hyviä juttuja, avartavia, mutta en itse kaikkiin juttuihin kyllä samaistu.

Muutenkin ollut jotenkin semmoinen ettei ole ikinä identifikoitunut koskaan vahvasti mihinkään. Rapu on eläinradan merkki, niistä sanotaan että joko tosi outoja tai ujoja. Itsellä ollut aika paljon semmoista provosointia luonteessa.

Satanismi vs. saatananpalvonta on oma lempiaiheeni, joka on saanut minut hakkaamaan henkisesti päätäni seinään jo vuosien ajan.
Positiivista on kuitenkin se, ettei tällä foorumilla asiasta keskusteleminen närästä niin kovasti.

Vaikka omassa elämässäni palvonnallisuus onkin läsnä vahvana osa-alueena, pyrin pitämään tunne-älyni omassa vaakakupissaan, jotta pystyisin maltillisesti näkemään 'saatanan kasvot' kokonaisena.
Ehkäpä juuri tämän maltillisen filosofian johdosta, tunnen olevani enemmän satanisti kuin saatananpalvoja, mutta kuten ylempänä koitin viitata; en usko varsinaisen lokeroinnin tarjoavan itselleni mitään konkreettista rakennuspalikkaa.

Vastasin satanisti, osittain samoistakin syistä kuin edellä on mainittu.

Koen itseni enemmän älylliseen ja filosofisempaan tyyliin asiaa lähestyvänä henkilönä, enkä niinkään "uskojana" tai "palvojana". Saatananpalvonta yleisesti tuntuu lähestyvän saatanaa persoonallisena entiteettinä, johon taas itse en kykene sammiastumaan (sekä tapaan että tähän saatanaan). Lisäksi palvoja sana kuulostaa jokseenkin alentavalta tai orjuuttavalta minun korviini, palvoja - palvelija.

Toki palvonta-asian voi katsoa muultakin kannalta, myös paremmassa valossa. Mutta näistä vastauksista tämä oli sopivampi. Totuus on jossain mustan ja valkoisen harmaalla rajalla.

Oma lähestymistapani on uskonnollinen, ja olen kyllä enemmänkin palvoja kuin filosofi. Toisaalta melko konservatiivinen ja hyvin tasainen elämäni on niin kaukana mistään saatanallisesta kauhufantasiasta kuin mahdollista. Eli yhteiskuntakelpoisesti matalalla profiililla kuten suurin osa muistakin maallikkouskovaisista.