Ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, jokaikinen lupaava tutkimus kohdataan suurella mielenkiinnolla edelleen tänä päivänä tieteen avoimuuden nimissä, vaikka suurin osa alaan neutraaleista lähtökohdista perehtyneistä onkin sitä mieltä, että vahvistusta ei luultavasti tule löytymään.Benemal wrote: Jos tiedemies, tai akateemikko, vaikkapa oman kokemuksen innostamana (mitä on tapahtunut suht paljon), päättää alkaa tutkia telepatiaa, hän silloin lakkaa olemasta tiedemies muiden tieteentekijöiden silmissä ja kuuluu Rauni-Leena Luukanen klubiin muiden hörhöjen kanssa.
Tässä aika ikävä vihjaus siihen suuntaan, että henkilö joka päättelee tähänastisen tutkimushistorian pohjalta yliaistillisten ilmiöiden olemassaolon koko lailla epätodennäköiseksi, ei ole seurannut todellista tutkimusviettiä. Esim. itsellä lähtökohta oli se vankka usko, mutta perehtyminen muutti vähä vähältä näkemyksen täysin. Esimerkiksi Rhineä ja Eysenckiä ei pidä kukaan hörhöinä, vaikka tutkivat parapsykologiaa ja saivat positiivisia tuloksia. Ne tutkimukset on vaan aikapäivää sitten osoitettu perustavasti puutteellisiksi metodeiltaan.Benemal wrote:Tämän myös tiedostaen, jotkut ovat todellista tutkimusviettiään seuranneet.
Näyttöä on ollut, mutta aivan mistä tahansa löytyy näyttöä, jos asiaa tutkitaan yhtä paljon kuin telepatiaa on tutkittu. Todisteet on otettu vakavasti, mutta ne eivät ole likimainkaan riittäviä rationaaliseen uskoon saati faktaväitteisiin. Jokaisen positiivisen kokeen kohdalla on osoitettu huomattavia metodisia puutteita, ja alan uskovaiset eivät tosiaan mainosta sitä kohtuullisen valtavaa määrää vesiperän vetäneitä kokeita.Benemal wrote:Usein väitetään, ettei tieteellistä näyttöä ole, mutta tutkimuksia on tehty paljon, varsinkin ennen vanhaan vapaamielisempinä aikoina. Jos ei halua uskoa, voi yksinkertaisesti päättää olla ottamatta todisteita vakavasti, koska ne kokeethan on jokatapauksessa tehnyt Juhann Af Grann ja Heinrich Himmler.
Pitää myös huomata, että kaikki ihmiset jotka käyttävät tohtorin arvoa tai kaikki laitokset jotka kutsuvat itseään yliopistoksi eivät ole sitä. On olemassa valtava määrä parapsykologista kirjallisuutta, joka näyttää maallikon silmiin todella pätevältä, mutta viitatuissa tutkimuksissa saatetaan jopa tyyliin käyttää väärää todennköisyysjakaumaa tai antaa koehenkilöiden käsitellä laitteistoa tms. Tyypillisesti alan ihmiset eivät ota kritiikkiä kuuleviin korviinsa vaan jatkavat viittaamista tutkimuksiin, jotka on jo jopa osoitettu huijauksiksi jne.
Voi tietenkin aina väittää, että ilmiöt tullaan todistamaan tulevaisuudessa. Eihän tieteellisesti voi todistaa mitään absoluuttisen mahdottomaksi. Todisteena telepatian puolesta tuo on kuitenkin käänteisen todistustaakan virheargumentti.Benemal wrote:Myöskin henkilö, jolla on kehittyneitä kykyjä, kuten vaikka tahdonalainen telepatia, ei yleensä suostu mihinkään aivoskannaukseen ja häiritsevän huomion kohteeksi. Häiritsevää on myös "uskovien" kiinnostus. Uteliaiden pällisteltäväksi, tai pilkattavaksi ei ole mitään velvoitetta ryhtyä.
Se että sitä yhden yhtä selkeää tapausta ei vaan sadan vuoden aikana ole saatu todistaa ainakin sen, että ilmiöt eivät ole sillä tavalla jokapäiväisiä kuin monet väittävät. Myös usko että niitä ylipäätään on, vaatii kyllä voimakkaan ennakkoasenteen; neutraalista aineistoon perehtymisestä päätyy päinvastaiseen.
Uskossa ei tietenkään ole itsessään mitään pahaa tässä asiassa (voin tietyllä varauksella sympata esim. Kierkegaardin "uskon koska se on järjetöntä" - elämänkatsomusta), epäilyttäväksi se menee siinä vaiheessa kun neutraali tieteellinen asenne käännetään dogmaattisuudeksi ja dogmaattisuus avoimuudeksi. Tieteen avoimuus ei tarkoita, että joka asiaan pitää suhtautua 50/50 mahdollisuuksilla, vaan ennakko-odotus voi sadan vuoden tutkimuksen pohjalta olla tässä asiassa 1/100000. Itseäni yliaistillinen ei ole lakannut psykologisesti kiinnostamasta, ja olisin aivan innoissaan jos jotain oikeasti lupaavaa näyttöä tulisi. Olen tietenkin myös avoin jälleen muuttamaan näkemystäni, jos joku onnistuisi jotenkin perustelemaan, että tieteellinen metodiikka on itsessään jotenkin dogmaattista. Perinteisessä argumentissa "aistisidonnaisuudesta" jää ymmärtämättä objektiviisen/materiaalisen eri merkitystasot, ja ne sekoitetaan tarkoitushakuisen oloisesti keskenään.
EDIT: Nefastoksen kännykkäargumentti on osuva tieteelliseen positivismiin (näkemykseen jonka mukaan vain se on totta, mitä nykyinen tide voi ymmärtää), mutta parillakin tapaa pielessä telepatian oikeuttamisen suhteen. Ensimmäinen on se, että perusteltu uskomus siitä, että tiede kehittyy edelleenkin meille uskomattoman oloisiin suuntiin, ei ole peruste sille, että se kehittyy juuri kohti jotain nimenomaista ennakoitua asiaa (ilman lisäperusteita). Toiseksi, nythän on käsittääkseni jo pystytty ihan "varsinaiseen telepatiaan" jonkinlaisten kypärien avulla. Pointti on nyt tässä kuitenkin se, että ollakseen perinteisessä mielessä yliaistillista, ajatuksen pitäisi siirtyä ilman mitään välineitä, ajatuksena sinänsä. Ei niin, että aivoihin tuodaan mekaaninen signaali, jonka aivot "tulkitsevat" tiettyjen sääntöjen mukaan, tai ainakin tällainen käsitys "telepatiasta" operoisi juuri karteesisen dualismin viitekehyksessä. Yliaistillisen ajatuksenvälityksen tapauksessa nimenomaan kaikkien mahdollisten välineiden käyttö täytyy sulkea pois kokeissa. Mitä täydellisemmin tässä on onnistuttu, sitä heikompaa näyttöä ajatuksensiirrosta on saatu.