Nefastos wrote:
Voisiko jatkokeskustelu käsitellä enemmän spesifisti telepatiaa & ESP-ilmiöitä, mieluiten juuri ihmisten omakohtaista uskoa niihin eikä vain tieteellisen todistettavuuden pulmaa?
Tämä käy vallan mainiosti. Kaikki olennainen koskien telepatiaa mahdollisena faktatotuutena onkin aika lailla sanottu sitä paitsi.
Itse voin todeta "olettavani" päivittäin olevani ajatusyhteydessä ihmisiin. Jos esim. laiskottelen tutkimukseni kanssa ja olen pahalla päällä, voin olla melko varma, että kotiin saapuvalla tyttöystävälläni on ollut samanlainen päivä. Se, että tämäntyyppisiä asioita tieteellisesti tutkittaessa osoittautuu, ettei ole kovin uskottavia syitä uskoa faktuaaliseen yliaistillisuuteen, ei ole kovin relevanttia käytännön elämismaailman kannalta.
Sen sijaan on pakko puuttua tapaan, millä tuot asiaa esille:
Nefastos wrote:Jolloin tiedeajattelu nimenomaan ajautuu yhä kauemmas ihmisten elävästä kokemuksesta, & jää jonkinlaiseksi pienen piirin elitismiksi... tullaan siihen tilanteeseen, mitä alkuviestissä kuvasin.
Tieteessä ei ole mitään elitististä, suurin osa ihmisistä ei vain kykene lainkaan tieteelliseen ajatteluun, mikä on sääli. Moni asia uhkaa jo tieteen olemassaoloa ylipäätään. Tieteen kuuluu olla kaukana arkiajattelusta juuri siksi, että se selvittää faktoja, mihin ei kyetä kuin tieteessä, eli pitkällisessä, demokraattisessa, kollektiivisessa tutkimuksessa. Äärimmäinen tieteenfilosofinen pragmatisti tietysti alistaisi tieteen kokonaan käytännölle, mutta uskon olevani oikeassa jos väitän, että suurin osa ihmisistä kokee tieteellisillä totuuksilla olevan itseisarvoa. Mielestäni ihminen on ymmärtänyt väärin käytännöllisen ja teoreettisen näkökulman eron, mikäli hän loukkaantuu siitä, että omat käytännölliset kokemukset eivät ole teoreettisesta näkökulmasta totta.
Mainitsemaasi vastakkainasettelua eivät tyypillisesti pidä yllä tiedemiehet, vaan pseudotieteilijät (sekä ns. tiedeuskovaiset, joista aika pieni osa on oikeita tiedemiehiä, ainakaan sillä alalla josta kirjoittavat kohkaamistaan). Tiedemiesten tehtävä on yksinkertaisesti tutkia niitä faktatotuuksia. Heidän elämänkatsomuksistaan löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sen sijaan kaikissa lukemissani faktisen yliaistillisuuden puolustajien teoksissa (ja tyypillisesti myös muissa keskusteluissa) luodaan tieteen konsensuksesta joku hirvittävä mörkö. Toisaalta ollaan näennäisen luottavaisia, että tiede jatkuvasti edistyy kohti näiden asioiden todistamista, ellei ole jo todistanut, mutta sitten kun pitäisi esittää sitä dataa, niin alkaakin henkilökohtaisten kokemusten, perimätiedon ym. litania, ja haastetaan "tiedettä" osoittamaan jokainen anomaalisen oloinen tapahtuma selitetyksi nykytiedolla. Tämä on paitsi äärimmäisen karkea argumentaatiovirhe (käänteinen todistustaakka) myös psykologisesti epäilyttävää.
Nefastos wrote:mutta jos pää on kylmä jo lähtökohtaisesti, alkavat aivot olla vaarassa jäätyä.
Ainoastaan jos tieteellistä lähestymistapaa ulottaa alueille, jonne se ei kuulu. Tutkittaessa faktatotuuksia kuuluu olla niin kylmä kuin mahdollista. Samaan aikaan voi olla jotain aivan muuta muulla alueella. On tietysti totta, että tietty kuilu teoreettisen ja käytännöllisen näkökulman välille tällöin jää, mutta se nyt on tätä eksistenssiä. Itse asiassa kyseessä on nähdäkseni transsendentaalinen (Kantin lanseeraamassa mielessä) ehto ihmisen kokemusmaailmalle ylipäätään.
Kukaan tällä foorumilla ainakaan ei ala vaatimaan esim. kabbalakeskustelussa tieteellisiä todisteita. Sen sijaan kun asetetaan lähtökohtaisesti kysymys juuri faktatotuuksista, niin tiede nyt on se metodien ja rationaalisten argumenttien kokoelma, jolla niitä tulee tutkia. Jos tutkimusten tulokset tällä saralla eivät miellytä, niin erittäin todennäköisesti vika ei ole tutkimuksissa ja tiedemiesten oletetussa dogmaattisuudessa, vaan ihan omassa dogmaattisuudessa, jossa on jo ennalta päätetty, miten tutkittavien faktojen pitää olla.
Jatketaan todellakin minun puolesta siitä käytännöllisestä näkökulmasta, mielellään ilman sitä vastakkainasettelua siihen, mikä on faktamielessä totta.