The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Mutu-tuntumalta sanoisin, että käsitteiden välillä on olennainen ero.

Näen okkultismin filosofiana tai tieteenä, joka, kuten yleisessä määritelmässäkin sanotaan, pyrkii tietoon ihmisen ja luonnon toiminnan perustavimmista lainalaisuuksista. Tätä tietoa okkultisti voi sitten käyttää mihin päämääriin hyvänsä riippuen siitä, mikä on hänen eettinen ja/tai uskonnollinen vakaumuksensa. Satanismia pidän tällaisena pohjimmiltaan irrationaalisena vakaumuksena, jolla ei ole samanlaista tietopohjaa kuin okkultismilla ja jonka yksilö vain valitsee - tai joka valitsee hänet.

Tiivistettynä okkultismi on siis välineistö ja satanismi päämäärä; okkultismi on tietoa, satanismi tiedon soveltamista.

Mielestäni satanismi ja okkultismi ovat täysin selkeästi eri asioita, mutta kumminkin termin ollessa äärimmäisen vakiintumaton ja epämääräinen on vaikea tehdä selkeitä rajanvetoja. Yhdistävänä tekijänä voisi kuitenkin nähdä tarpeen kurkottaa kunkin ajan vallitsevasta maailmankuvasta varjon puolelle. Uskoisin että ainakin jokin osa satanismin ja okkultismin esiintymisestä yhdessä selittyy pitkään vallineen ja edelleen kulttuurillisesti hyvin vaikutusvaltaisen (moni ateistikin nieleskelee aavistuksen kun Saatana pitäisi kirjoittaa isolla) kristinuskon jyrkällä asenteella kaikkea dogmatismin kyseenalaistamista kohtaan.

Satanismin määritelmään olen pohtinut jonkin verrankin ja sanoisin, että se pitää sisällään seuraavat elementit:
1.) Keskeisen arvon antaminen eri uskonnoissa lähes poikkeuksetta esiintyvän selkeän vastustajan hahmolle joko puhtaan symbolisesti tai erilaisin metafyysisin sitoumuksin
2.) Yksilöyden korostaminen verrattuna aina vallitsevassa asemassa olevaan suurempaan massaan

Okkultismin määrittely on vielä vaikeampaa ja siitä ehkä parhaan määritelmän on mielestäni tarjonnut Antonio Faivre:
1.) Ajatus vastaavuuksista: kategorisesti eri tasoilla olevien asioiden välillä katsotaan olevan syvyyssuuntaisia yhteyksiä tavalla, jota pelkkä sattumanvarainen vertaus ei tavoita
2.) Ajatus että luonto kokonaisuudessaan on elävä, eikä ole olemassa absoluuttista eroa orgaanisen ja epäorgaanisen luonnon välillä
3.) Mielikuvituksen ja intuition keskeinen asema verrattuna puhtaasti loogiseen päättelyyn
4.) Eri tasoilla olevat oliot (perinteisesti kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunta) voivat ajan kuluessa muuntua toisikseen

Lopulta keskeisin ajatus, johon muut ainakin jossain määrin redusoituvat, on elävä luonto.

Nefastos wrote:Okkultistin on tietyssä tiensä vaiheessa opittava ymmärtämään (merkityksessä: tietyllä tavalla sympatisoimaan) satanismia, samoin satanisti tulee tietyssä tiensä vaiheessa melko pakosta tekemisiin okkultismin kanssa.

Ensimmäisestä voin olla samaa mieltä, jos okkultismi käsitetään kokonaisvaltaisena elämänkatsomuksena. Oikeastaan tämä pätee mielestäni jopa ylipäätään ajattelevaan nykyihmiseen. Maailmassa vallitsevaa kärsimystä ja ihmisen pimeitä puolia ei voi enää jättää mitenkään kokonaan syrjään antautuen luottamuksessa jollekin valmiille opille.

Jälkimmäistä en pysty allekirjoittamaan, sillä satanismia ei mielestäni pidä ymmärtää maailmankuvana sinänsä vaan painotuksena, joka voi liittyä monenlaisiin maailmankuviin.

Pakko vielä sanoa kuitenkin, että minusta kyllä Nefastos pyrit määrittelemään tässä hyvää satanismia. Minusta "pyytettömään totuuteen" pyrkiessä tulisi noudattaa ohjenuorana sitä, ettei muodosteta liian substantiaalisia määritelmiä (joissa se substanssi tulee luonnollisesti aina omista preferensseistä). Esim. politiikka on sitten tietysti kenttä erikseen, jossa itse sanojen määrittely on keskeisessä osassa valtapeliä.

Siinä olet tietysti oikeassa, että täydellistä neutraaliutta ei olemassa*, eikä myöskään pyrkimys siihen ole aina ja kaikkialla todellakaan hyvästä. Kuitenkin jos nyt ylipäätään jossain asiassa se on hyvästä, niin termien määrittelyssä filosofisessa keskustelussa. Kuinka on mahdollista saada aikaan näkemyksiä yhdistävää tai edes ylipäätään asiallista keskustelua vähänkään jyrkästi eriävien näkemysten välillä, jos kaikki pyrkivät oman agendansa läpiajamiseen jo keskustelun raamien manipuloinnilla?

*Tämän tiedostaen onkin joskus rehellisyyden kannalta oleellista tuoda mahdollinen oma selkeä kanta esille, erillään neutraaliuteen pyrkivästä määritelmästä. Hommasin esimerkiksi hiljattain John Cooperin teoksen Panentheism. Se ei ole sosiologista tutkimusta, vaan siinä pyritään määrittelemään vastaava epämääräinen ja laaja-alainen elämänkatsomus kuin satanismi tai okkultismi, nimittäin panenteismi. Pikaisen silmäilyn perusteella teos vaikuttaa lähes täydellisen neutraalilta. Kirjan kirjoittaja on kuitenkin perus fundamentalistikristitty, mikä käy ilmi jo viimeisen kappaleen "Why I´m not a panentheist?" alaluvuista kuten "The God of the Bible"...