Tuntuu että melko samoilla linjoilla ollaan, minulle vain vaikute = toimintaa ja sinulle vaikute = jotain joka johtaa toimintaan. Vai mitä? Erimielisyydet eivät ole koskaan tappaneet ketään.Vajrasramana wrote:Hieman muokaten tuota vertauskuvaasi. Nuottien ja teoksen idean ollessa ne vaikuttimet, soiton toimintaa ja valmis teos lopputulos. Ei tarvitse osata nuotteja- tai tajuta säveltämisen prosessista mitään, mutta opettelemalla soittotekniikkaa ja imitoimalla toista saadaan samankaltainen lopputulos. Eli ei ymmärrystä vaikuttimista - oikeanlainen toiminta - oikeanlainen lopputulos. Voi taas olla tietämys nuoteista, sävellysprosessista, säveltäjien ajatuksista ja vaikutteista, mutta, jos ei osaa soittaa, ei tule mitään tulosta. Tällöin ei synny mitään muuta kuin sisäinen ymmärrys, joka ei etene. Ensimmäisen esimerkin kaltaiset henkilöt saavat aikaiseksi, toisen esimerkin kaltaiset ymmärtävät ilman toteuttamista.Insanus wrote: Kyllä. Ja koen että mitä enemmän huomio kiinnittyy vaikuttimeen, sitä henkisempään suuntaan ollaan menossa. Lopputuloksiin toki vaikuttavat monet muutkin asia kuin vaikuttimet (ainakin näennäisesti, olen ehkä tästäkin lopulta eri mieltä), mutta vaikuttimet vähintäänkin ohjaavat toimintaa oikeaan suuntaan. Vaikuttimet ovat potentiaalia, varausta, energiaa, se taistelu joka käydään ennen kuin mennään taisteluun, se kaava jota sovelletaan. Jo lukiota edeltävinä kouluvuosina korostetaan sitä, että kaavan on oltava oikein tai oikeastakin vastauksesta rokotetaan pisteitä. Jos opettelet vaikkapa soittamaan jotain soitinta väärällä tekniikalla se ei haittaa ensi alkuun ja "toimii yhtä hyvin", mutta ongelmia on luvassa sitä enemmän mitä pidemmälle ja syvemmälle toiminnassa mennään, koska lopulta toiminnan ja vaikuttimen välillä ei ole eroa vaan kyse on siitä katsotaanko toiminnan fyysistä vai henkistä puolta, pintaa vai ydintä, jotka molemmat ovat läsnä.
Velvollisuusetiikka vs. seurausetiikka?
Ps. Ihan selvennykseksi, että olen kyllä pitkälti samalla linjoilla kanssasi (ehkä en niin jyrkästi, jos oikein tulkitsen asiasi), mutta mielenkiintoisena pohdintana nämä esimerkit .
Säveltäjien prosesseista ja ajatuksista ja vaikutteista voi olla tietämystä, mutta se ei tietenkään vastaa ymmärrystä niistä. Imitoimalla saadaan samankaltainen lopputulos, mutta sekin edellyttää ymmärrystä siitä mitä imitoidaan. Jos katson vaikkapa kahden suurmestarin välistä shakkiottelua, niin voinko vain "imitoimalla peliä" pelata kuin suurmestari...? Kenties niin voidaan väittää siinä tapauksessa jos kaksi pelaajaa tekee samat siirrot ulkomuistista, mutta se on poikkeus, eikä sääntö: jos yksi olennainen siirto vaihdetaan, taitoni tehdä häviävät täysin.
Jos mennään nerokkaan säveltäjän tai muusikon mieleen on kyseessä sama asia, eikä imitointini ilman ymmärrystä mitenkään voi vastata alkuperäistä tuotosta: paitsi siinä tapauksessa, että vahingossa satun soittamaan Bachia, mutta voihan apinakin vahingossa kirjoittaa "Muumit ja taikurin hatun" uudestaan "luettuaan" sen, tai voittaa supertietokoneen shakissa tekemällä sattumalta parhaat mahdolliset siirrot ja näissä tapauksissa on vähän väkinäistä puhua soittamisesta, pelaamisesta tai kirjoittamisesta, puhumattakaan siitä että tällaisia tapauksia ei ole.
Pointti on, että soittotekniikan opetteleminen ja valitun taiteilijan imitoiminen on onnistuessaan jo omanlaistaan idolinpalvontaa ja viime kädessä teurgiaa. Ja että mitään muuta imitaation tapaa ei ole. Kitaransoittoa aloitteleva poika on innoissaan Dave Mustainesta -> hän imitoi tämän elekieltä ja olemusta -> hän opettelee soittamaan Megadethin biisejä = hän pyrkii kanavoimaan Dave Mustainen (kanavoimaa) olemusta & visiota: se ihminen jota imitoidaan on symboli (avatara?) joka auttaa tietoisuutta tavoittamaan vaikutteen, kaavan joka ilmituodaan, jonka yhteyden avulla mahdollistuu "kopioiminen".
Muussa tapauksessa yritys imitoida ei onnistu, vaan soitetaan eri tavalla kuin Mustaine, vaikkakin about sinne päin vastaavasti & tunnistettavasti samoista nuoteista.
Velvollisuusetiikka ja seurausetiikka ovat sanoja joihin tutustuin lukion Filosofia 2 kurssilla kauan sitten ja lopun olen oppinut AT:n kautta, mutta kaiketi tajuan esimerkkisi. Minusta ei ole vastakkainasettelua noiden kahden välillä, vaan kummastakin pitäisi luopua. "Toimi niin, että voisit toivoa toimintatapasi tulevan yleiseksi laiksi", vai miten se nyt menikään, ei minusta toimi, ellei tätä käskyä käsitetä hyvin abstraktin periaatteen & vaikutteen seurauksena. Toisaalta "toimi niin että lisäät hyvinvointia" ei oikein auta ohjeena loppuun asti sekään, ellei sitä pidetä tuona abstraktina periaatteena.
