Tämä kammottava ajatus tavallaan toteutuu David Lynchin elokuvassa Mullholland Drive.Aquila wrote: ↑Thu Apr 18, 2019 1:02 pm Kävin vilkaisemassa näitä Hammershoin maalauksia ja ne palauttivat mieleen joitain melko hyvin muistiin jääneitä unikuvia, joista joissakin on ollut juuri tällaiset poispäin käännetyt kasvot. Unen aikana ne ovat aiheuttaneet valtavan kauhun tunteen, jos nuo kasvot ovat alkaneet kääntyä minua kohti.
Ja toisaalta, ne voivat kuvata myös niitä hetkiä joita mikään elämänkerta ei käsittele; kun olin ollut koko päivän yksin kotona, ja vaihtessani iltapäivällä huonetta ajattelematta miksi, seisahduin jostain syystä.
Kun tällaiseen hetkeen joskus huomaa pysähtyä, sen valtavuus voi pyyhkäistä yli kuin henkinen hyökyaalto. Hieman samalla tapaa liian pitkään mundaanissa esineessä viipyvä kamera muuntaa sen nimettömän kauhun välineeksi Twin Peaksissa. (TP:n kolmas kausi sopii erityisen hyvin tähän ketjuun, sillä se paitsi pohjautuu enemmän Fire Walk With Me -elokuvaan kuin itse sarjaan, on se myös lähempänä 18 tuntia pitkää elokuvaan kuin televisiosarjaa).