Elokuvat ja okkultismi
Posted: Wed Aug 21, 2013 3:33 pm
Inspiroituneena "Saatana elokuvataiteessa ja viihteessä" -topicista...
Itse ainakin olen todella kiinnostunut okkultismin, mystiikan, vaihtoehtoisen hengellisyyden you name it. kanssa enemmän tai vähemmän flirttailevasta elokuvataiteesta, ja tuntuu että tarvitsen ainakin itse lisää suosituksia tältä saralta! Filosofiset aiheet esitettynä elokuvataiteessa muuttuvat monestikin okkulttiseksi, kun ns. perimmäisten kysymysten päälle laitetaan taiteellinen estetiikka, joten ei sitäkään kannata rajata aiheen ulkopuolelle. Katsoo tietysti mihinkä topicci menee, kaikenlainen keskustelu, vinkkaaminen ja väittelykin on sallittua, että suotavaa. Jos ei ole leffaa nähnyt, ei tietysti kannata liian tarkkaan lukea analyysejä
Pari tärppiä itseltä aluksi.
- ALEJANDRO JODOROWSKY (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Hänen elokuvansa, varsinkin "El Topo" (1970) ja "The Holy Mountain" (1973) ovat jokaiselle okkultistille varsinaisia symboliikan runsaudensarvia. Elokuvakerronnallisesti todella raskasta katsottavaa jos on tottunut katsomaan pelkästään Hollywood rainoja, kun perinteisiä dramaturgian sääntöjä rikotaan ja sovelletaan oikein urakalla.
Esimerkiksi The Holy Mountainissa seurataan varkaan matkaa alkemistin oppilaaksi ja myös matkaa oppilaana osana opetuslapsien ryhmää, joka koostuu eri planeettoja edustavista oppilaista (Saturnus, Merkurius, Jupiter jne....) ja matka tietysti johtaa Pyhälle vuorelle... Hänen elokuvansa "Santa Sangre" (1989) on myös ihan katsottava, mutta teemaltaan aika lattea Freudilaisuus meets. Dhammapadan "tapa isäsi ja äitisi" -fraasi, eli tarjoaa ainakin itselle enemmän taiteellisena kokemuksena kuin henkisesti inspiroivana. Ajatuksia herättävä tosin tämäkin, kuten kaikki Jodorowskyn pätkät mitä olen nähnyt, mutta ainakin nuo kaksi ensimmäistä oli sellaisia pätkiä jotka on sitä itseään. Ei tarvitse paljon tulkita notta onkohan kyseessä nyt salatieteet vai ei...
- DAVID LYNCH (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Tämä on nyt varmaan aika monen tiedossa jo, mutta pistetään silti. Lynchin leffojen/sarjojen surrealistinen kuvasto, että kerronnallisuus jättää todella paljon tilaa katsojalle projisoida omaa itseään elokuviin - mutta omaa myös mielestäni paljon yhtymäkohtia salatieteisiin ja mystiikkaan. Twin peaks (1990) -sarjassa esimerkiksi vieraillaan "Mustassa looshissa", Blue Velvetissä (1986) mennään syvälle alamaailmaan, Mulholland Drivessä (2001) mikään ei ole sitä miltä näyttää, Lost Highwayssa (1996) ja Inland Empiressä (2006) kaikki todellisuuden totutut hahmotusjärjestelmät hämärtyvät ja tuntuu kuin kaikki tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan…. Kaikkia Lynchin töitä tuntuu surrealismin ja todella astraalisen/toismaailmallisen kuvaston lisäksi määrittävän varjo-minän, varjo-aspektin, toden ja epätoden suhteista kertovat teemat eri leffoissa.
Totta on, että Lynchin motiiveja ja intentiota ei voi koskaan saada selville, eikä hän niitä halua avatakaan. Väliäkö sillä? Zeniläisyys, buddhalaisuus, dugpat, meditaatio, magia yms. tulee kuitenkin esille ilman selittelyjä uskomattoman kauniissa ja omaa mieltä haastavassa kuvastossa. Mietitään vaikka jotain H.P.B:n "Hljaisuuden ääntä". Jos sitä lukee kriittisellä silmällä, niin sehän on ihan täyttä puutaheinää. Tarpeeksi avoimella mielellä kuitenkin abstraktit muodot ja näennäisesti ristiriitaiset rakenteet joilla on kuitenkin jokin tarttumapinta vakiintuneeseen symboliikkaan tai säännöstöön - antavat todella paljon tilaa projisoida oma itsensä tekstin kautta itselleen tajuttavaksi. Vähän kuin Tarot kortit? Lynchin Inland Empire on mielestäni elokuvien "Hiljaisuuden ääni". Lynch itse sanoo myös, että hänen debyyttinsä Eraserhead (1977) on hänen hengellisin elokuvansa saaden inspiraation raamatusta.
- ALASTON LOUNAS (1991) (by David Cronenberg)
Perustuu William S. Burrougshin romaaniin "Alaston lounas", joka oli beatnik kirjailija & Chaos magic (Peter Carroll jne.) koulukunnan jäsen. "Elokuva kertoo Bill Leestä, joka työskentelee tuholaistorjujana. Hän tulee vaimonsa kanssa riippuvaiseksi hyönteismyrkystä ja se alkaa aiheuttaa Billille erilaisia hallusinaatioita." - Wikipedia.
- SEITSEMÄS SINETTI (1957) (by: Ingmar Bergman)
Uskonsa menettänyt ristiretken ritari ruton runtelemassa Ruotsissa pelaa shakkia Kuoleman kanssa saadakseen elämälleen lisää aikaa, tai jopa potentiaalisesti voittaakseen Kuoleman. Uskonnollisen symboliikan kyllästämä klassikkoelokuva.
- DARREN ARONOFSKY (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Vähän modernimpi ohjaaja, joka on varmaan tuttu monille leffoistaan "Unelmien sielunmessu" ja "Black Swan", joissa niissäkin on omat uloittuvuutensa, mutta okkultismista puhuttaessa nostaisin kuitenkin jalustalle hänen debyyttityönsä "Pi (1999)", mikä on kunnon Jnana-jooga teemainen kertomus matematiikkanerosta, kaaoksesta, jumalasta, numerologiasta, sekä myös hänen myöhemmän leffansa "The Fountain" (2006) joka käsittelee paikoittain surrealistisesti kuolemaa, jälleensyntymistä ja ikuista elämää rikkoen perinteistä elokuvakerrontaa myöskin kunniakkaasti.
Itse ainakin olen todella kiinnostunut okkultismin, mystiikan, vaihtoehtoisen hengellisyyden you name it. kanssa enemmän tai vähemmän flirttailevasta elokuvataiteesta, ja tuntuu että tarvitsen ainakin itse lisää suosituksia tältä saralta! Filosofiset aiheet esitettynä elokuvataiteessa muuttuvat monestikin okkulttiseksi, kun ns. perimmäisten kysymysten päälle laitetaan taiteellinen estetiikka, joten ei sitäkään kannata rajata aiheen ulkopuolelle. Katsoo tietysti mihinkä topicci menee, kaikenlainen keskustelu, vinkkaaminen ja väittelykin on sallittua, että suotavaa. Jos ei ole leffaa nähnyt, ei tietysti kannata liian tarkkaan lukea analyysejä
Pari tärppiä itseltä aluksi.
- ALEJANDRO JODOROWSKY (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Hänen elokuvansa, varsinkin "El Topo" (1970) ja "The Holy Mountain" (1973) ovat jokaiselle okkultistille varsinaisia symboliikan runsaudensarvia. Elokuvakerronnallisesti todella raskasta katsottavaa jos on tottunut katsomaan pelkästään Hollywood rainoja, kun perinteisiä dramaturgian sääntöjä rikotaan ja sovelletaan oikein urakalla.
Esimerkiksi The Holy Mountainissa seurataan varkaan matkaa alkemistin oppilaaksi ja myös matkaa oppilaana osana opetuslapsien ryhmää, joka koostuu eri planeettoja edustavista oppilaista (Saturnus, Merkurius, Jupiter jne....) ja matka tietysti johtaa Pyhälle vuorelle... Hänen elokuvansa "Santa Sangre" (1989) on myös ihan katsottava, mutta teemaltaan aika lattea Freudilaisuus meets. Dhammapadan "tapa isäsi ja äitisi" -fraasi, eli tarjoaa ainakin itselle enemmän taiteellisena kokemuksena kuin henkisesti inspiroivana. Ajatuksia herättävä tosin tämäkin, kuten kaikki Jodorowskyn pätkät mitä olen nähnyt, mutta ainakin nuo kaksi ensimmäistä oli sellaisia pätkiä jotka on sitä itseään. Ei tarvitse paljon tulkita notta onkohan kyseessä nyt salatieteet vai ei...
- DAVID LYNCH (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Tämä on nyt varmaan aika monen tiedossa jo, mutta pistetään silti. Lynchin leffojen/sarjojen surrealistinen kuvasto, että kerronnallisuus jättää todella paljon tilaa katsojalle projisoida omaa itseään elokuviin - mutta omaa myös mielestäni paljon yhtymäkohtia salatieteisiin ja mystiikkaan. Twin peaks (1990) -sarjassa esimerkiksi vieraillaan "Mustassa looshissa", Blue Velvetissä (1986) mennään syvälle alamaailmaan, Mulholland Drivessä (2001) mikään ei ole sitä miltä näyttää, Lost Highwayssa (1996) ja Inland Empiressä (2006) kaikki todellisuuden totutut hahmotusjärjestelmät hämärtyvät ja tuntuu kuin kaikki tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan…. Kaikkia Lynchin töitä tuntuu surrealismin ja todella astraalisen/toismaailmallisen kuvaston lisäksi määrittävän varjo-minän, varjo-aspektin, toden ja epätoden suhteista kertovat teemat eri leffoissa.
Totta on, että Lynchin motiiveja ja intentiota ei voi koskaan saada selville, eikä hän niitä halua avatakaan. Väliäkö sillä? Zeniläisyys, buddhalaisuus, dugpat, meditaatio, magia yms. tulee kuitenkin esille ilman selittelyjä uskomattoman kauniissa ja omaa mieltä haastavassa kuvastossa. Mietitään vaikka jotain H.P.B:n "Hljaisuuden ääntä". Jos sitä lukee kriittisellä silmällä, niin sehän on ihan täyttä puutaheinää. Tarpeeksi avoimella mielellä kuitenkin abstraktit muodot ja näennäisesti ristiriitaiset rakenteet joilla on kuitenkin jokin tarttumapinta vakiintuneeseen symboliikkaan tai säännöstöön - antavat todella paljon tilaa projisoida oma itsensä tekstin kautta itselleen tajuttavaksi. Vähän kuin Tarot kortit? Lynchin Inland Empire on mielestäni elokuvien "Hiljaisuuden ääni". Lynch itse sanoo myös, että hänen debyyttinsä Eraserhead (1977) on hänen hengellisin elokuvansa saaden inspiraation raamatusta.
- ALASTON LOUNAS (1991) (by David Cronenberg)
Perustuu William S. Burrougshin romaaniin "Alaston lounas", joka oli beatnik kirjailija & Chaos magic (Peter Carroll jne.) koulukunnan jäsen. "Elokuva kertoo Bill Leestä, joka työskentelee tuholaistorjujana. Hän tulee vaimonsa kanssa riippuvaiseksi hyönteismyrkystä ja se alkaa aiheuttaa Billille erilaisia hallusinaatioita." - Wikipedia.
- SEITSEMÄS SINETTI (1957) (by: Ingmar Bergman)
Uskonsa menettänyt ristiretken ritari ruton runtelemassa Ruotsissa pelaa shakkia Kuoleman kanssa saadakseen elämälleen lisää aikaa, tai jopa potentiaalisesti voittaakseen Kuoleman. Uskonnollisen symboliikan kyllästämä klassikkoelokuva.
- DARREN ARONOFSKY (ohjaaja, käsikirjoittaja)
Vähän modernimpi ohjaaja, joka on varmaan tuttu monille leffoistaan "Unelmien sielunmessu" ja "Black Swan", joissa niissäkin on omat uloittuvuutensa, mutta okkultismista puhuttaessa nostaisin kuitenkin jalustalle hänen debyyttityönsä "Pi (1999)", mikä on kunnon Jnana-jooga teemainen kertomus matematiikkanerosta, kaaoksesta, jumalasta, numerologiasta, sekä myös hänen myöhemmän leffansa "The Fountain" (2006) joka käsittelee paikoittain surrealistisesti kuolemaa, jälleensyntymistä ja ikuista elämää rikkoen perinteistä elokuvakerrontaa myöskin kunniakkaasti.