Meditaatio

[Nefastos]

Oisin mielelläni kuullut millaista voi olla meditaatio mikä on haitallista?

Erehdys voi tapahtua tuhannella eri tavalla. Otetaan esimerkkinä joitakin vaikka tästä esittämästäsi rakenteesta:

NO EFFORT
NO CONCENTRATION
NO EXPECTATIONS
NO MENTAL OR VOCAL VERBALIZATIONS
NO RESISTANCE TO ANYTHING THAT COMES
IT'S A NATURAL, AUTOMATIC PROCESS

Jos meditoija on luonteeltaan pikemminkin flegmaattinen kuin dynaaminen, tällainen ponnistamattomuuden opiskelu voi kehittää hänestä entistä passiivisempaa. Pahimmillaan tällainen voi johtaa vastaanottavuuden tilaan, joka syvenee mediumismiksi eli kyseenalaistamattomaksi kanavoinniksi.

Tai, meditoijalla voi olla (väittäisin: melko varmasti onkin) meditoinnista etukäteisoletuksia, joita hän ei tule kyseenalaistaneeksi. Tällaiset oletukset ohjaavat meditaatiosta saatavia kokemuksia yllä esittämälläni periaatteella, eli kokemus ikään kuin valmistetaan itse sen sijaan, että mieli aivan todella faktisesti syventyisi syvimpään itseensä. "Kuilua" henkisen kauneuden & aivojen miellyhtymien välillä ei ylitetä jälkimmäisestä edelliseen, vaan mieli jää ikuisesti pyörimään omien astraalisten energioidensa kanssa, jotka meditaatiolla huomion puoleensa kohdistamisesta vain väkevöityvät. Syntyy fakkiutumista, kun omat sisäiset kokemukset ikään kuin asetetaan ravitsemaan itse itseään. Ihmisestä saattaa tulla esimerkiksi onnellinen pöhkö, joka luo itselleen vain näennäisen henkisiä pilvilinnoja.

Ja niin edelleen. Erilaiset järjestelmä + erilaiset temperamentit => lukemattomia virhemahdollisuuksia. Väärä keskittyminen pystyy vahingoittamaan kaikkia käyttövälineitä fyysisestä mentaaliseen, vahingoittaen terveyttä, huomaamattaan pelkistäen tunne-elämää, tai heikentäen kriittisen älyn valmiuksia. Toisaalta, okkultismi on kokonaisuudessaan vaarallista, vaaratekijöitä ei voida mitenkään supistaa nollaan. Vaarat on kuitenkin hyvä pitää mielessä, & tajuta vetäytyä harjoitteista, joissa alkaa ilmentyä pulmia tavalla, joista oma intuitio jo varoittaa. Ennen kaikkea tuota (älyyn liittyvää) intuitiota pitää oppia kuuntelemaan hyvin tarkasti. Esimerkiksi omalla kohdallani olen huomannut, että meditoinnin tulee olla älyllistä & asanoiden älyn eikä ruumiin asentoja: kaikki muu muuttuu heti jännitykseksi, pakottamiseksi & alkaa luoda fanaattisuutta & dualismia. Näin siis toistaiseksi, & johtuen omasta temperamentistani & ehkä vielä enemmän niiden energioiden laadusta, joiden kanssa päivittäin työskentelen. Jokainen mietiskelköön tavallaan, kunhan mietiskelee – & on varovainen.

[Kenazis]

Jokainen mietiskelköön tavallaan, kunhan mietiskelee – & on varovainen.

Tässä se oleellinen on kiteytettynä. Kun rehellisesti mietiskelee omalle persoonalle sopivalla tavalla, eheytyminen on taattu. Varovaisuus ja oman itsensä kuunteleminen hakee sen oikean painotuksen tarvittavaan tilanteeseen.

[Pjotr]

Olen taas vuosien jälkeen alkanut hiukan meditoimaan.

Itselleni meditaatio on pelkästään hengitykseen keskittymistä ja siihen palaamista jos ajatukset karkaavat. Tai jos karkaat ajatuksiin toisin sanoen. Tällä hengitykseen keskittymisellä pääseen itse lähemmäksi omaa tilaani missä ei ole mitään toiveita, haluja, tulevaisuutta tai menneisyyttä. Vain se hetki jossa istut.

Teen hyvin usein meditaationa silmätaukimeditaatiota, eli kohdennan katseeni johonkin tiettyyn pisteeseen ja keskityn hengitykseen. Yleensä pääsen aika hyvin tilaan jossa näen myös kaiken mitä ääreisnäöllä voi nähdä, nähtävän tilan kuitenkin sumentuessa silmissä mutta muuttuessa mielessä kirkkaammaksi.

Edit. Meditaation aloitin vuosia sitten luettuani Noah Levinen - Dharma Punx kirjan jossa on yksinkertaiset ohjeet meditaatioon.

[Stephanus]

Olen kiinnostunut meditaatiosta ja perehtynyt siihen kirjallisuuden kautta, mutta itse meditointi on vielä harjoitutteluvaiheessa. Myös hektinen elämä tekee sen ettei pääse kokeilemaan tarpeeksi usein ja kun mahdollisuus tulee, niin menee yliyrittämiseksi. Tiedättehän tunteen kun alitajunta sanoo teille; "tee mitä tahansa, kunhan ET VAIN AJATTELE MITÄÄN" niin varmasti ajattelette pelkästään tuota lausetta.

Kun tällä viikolla sain kutsun ryhmämeditointiin niin en voinut olla ottamatta tarjousta vastaan. Illan koollekutsujalla piti eräänlaisen ääniharjoituksen jossa käytti kongia ja erikokoisia Tiibetiläisiä kelloja/maljoja (joku näiden virallisen nimen tietääkin?) Harjoitus oli mahtava ja kesti parisenkymmentä minuuttia. Kongin ja kellojen rauhaisat äänet ovat jokainen yksilöllisiä ja jokaiselta lyönniltä niistä löysi aina uuden ulottuvuuden. Aluksi luulin harjoitusta omalta osaltani pettymykseksi kun en tuntenut päässeeni "irti ympäristöstä", mutta kun vetäjä viimein alkoi puhumaan harjoituksen päätyttyä, huomasin miten vaikea minun oli palata todellisuuteen. Pelkkä silmien aukaisu ja pään nostaminen kesti useita kymmeniä sekuntteja, yhtään nopeammin jos olisi repinyt itseni hereille, olisin jäänyt ikäänkuin kahden tajunnan välille. Kanssani meditoineet sanoivat että ääniharjoitus oli erityisen hyvä siitä että jos päähän alkoi tarttumaan joku ajatus niin kellon ääni heti pyyhki mielen puhtaaksi.

Tästä se alkaa. Ensi viikolla uudestaan, ei uskoisi että meidän pikkukylällä moista hienoutta voi harrastaa. Sekä illan koollekutsuja ja että harjoituksen vetäjä ovat kumpikin henkisen puolen ammattilaisia (siis ihan verokortille tekevät "taikojaan")

[Thelithiz]

Kaikkein hyödyllisin vaikka vaikein harjoitus minulle mitä olen tehnyt ja teen lie zazen, menetelmätön menetelmä. Ehkä eniten tarvitsen kykyä pysyä tyynenä ja hyväksyvänä kaaoksen ja kaiken tämän keskellä, sulkematta mitään pois tai lisäämättä mitään. Ottaa asiat sellaisena kuin ne ilmenevät ja ovat, rehellisesti. Tarkoitus ei edes ole olla tyyni, vaan ottaa sekin vastaan sellaisenaan jos en ole. Äärimmäisen vaikeaa on olla tekemättä mitään, pysyä hereillä, värittämättä hetkeä mitenkään, olla sillä tavoin pakenematta, ja piittaamatta harhaisesta mielestä. Mutta sitä taitoa voi ja kannattaa kehittää. Ovathan kaikki meditaatiot varmaan hyödyksi, mutta tämä on aika kaikenkattavaa. Tuleehan tässä päivittäin muitakin harjoitteita tehtyä mutten tiedä mitä voi tarkalleen enää sanoa meditaatioksi. Sitä sanaa käytetään ihan mielikuvitusrentoutumisestakin ja vaikka hypnoosiäänitteistä.
Minusta zazen/shikantanza/mindfulness ei missään tapuksessa ole passiiviseksi tekevää, vaan nimen omaan aktiivista olemista, itsenään olemista. Hyväksyntä ei todellakaan ole alistumista, vaan onnistunut muutos voi lähteä vain siitä pisteestä, siis lähtöpisteestä. Tässä yksi tärkeimmistä oivalluksistani. Noh, ei tässä varmaan mitään uutta monille mutta tulipahan lätistyä.

[Insanus]

NO EFFORT
NO CONCENTRATION
NO EXPECTATIONS
NO MENTAL OR VOCAL VERBALIZATIONS
NO RESISTANCE TO ANYTHING THAT COMES
IT'S A NATURAL, AUTOMATIC PROCESS

Tuo rakenne on siitä kiinnostava, että päälaelleen kääntämällä siitä saa jonkinlaisen alemman magian kaavan ja tuollaisenaan se on kuin meedion alttiustila. Suosisin kuitenkin tuota niin, että ensin on effortit, concentrationit jne kun tulisi päättää mitä & miksi meditaatiolla tehdään. Sen jälkeen voi siirtyä olemaan alttiina tämän tapahtumiselle mielessä, kunnes tavoiteltu muutos on tavoitettu.

[Tähti]

Huomasin muuten jossain vaiheessa että meditaatio sellaisenaan oli liian passivoiva harjoitus mulle, tullut nykyään tehtyä yleensä aamuisin semmoinen harjoitus että teen muutamia ylöshyppelyitä, punnerruksia, ja vatsalihasliikkeitä (sit up), noiden jälkeen kevyet venyttelyt eteen, taakse, ja sivuille. Näiden jälkeen hiljennyn sitten lyhyeen meditaatioon.

Tuntuu jotenkin paljon paremmalta tämmöinen missä ei vaan olla passiivisesti koko jutussa, vaan on voimaa vaativaa dynaamista toimintaa samalla.

Jotain näitä shaolin-munkkien kuvia katsonut, niin ilmeisesti aika yleistä myös voimaharjoittelu samalla kun jotain henkistä harjoitusta.

SHAOLIN MONKS TRAINING (18 PICTURES)
Http://memolition.com/2014/01/30/shaoli ... -pictures/

[Tähti]

Tuli vastaan muuten tosi mielenkiintoinen blogi, lähinnäkin zen-piirien kokemuksia henkisistä jutuista ja niiden varjopuolista.
Enkä meinaa mitenkään mustamaalata noitakaan piirejä, varmaan eri ihmiset löytää eri kokemuksia, varsinkin eri aikoina.

Varmasti monikin huomaa myös itsessään vastaavia varjopuolia elämän myötä, siinä mielessä nämä tarinat voi osoittautua arvokkaaksi.

En ole itse edes mitään noita pitkiä meditaatioita testannut, mistä noissa paljon negatiivisia juttuja, mutta yleensä jonkinlainen keski-tien löytäminen tuntuisi olevan se käännekohta elämässä, ei ole tarvetta enää niin ääri-ilmiöille, eikä keski-tie tunnu enää laimealta, koska nauttii ylipäänsä elämästä laajemmin muutenkin.

http://ihmistenpuolesta.blogspot.fi

[Kenazis]

NO EFFORT
NO CONCENTRATION
NO EXPECTATIONS
NO MENTAL OR VOCAL VERBALIZATIONS
NO RESISTANCE TO ANYTHING THAT COMES
IT'S A NATURAL, AUTOMATIC PROCESS

Tuo rakenne on siitä kiinnostava, että päälaelleen kääntämällä siitä saa jonkinlaisen alemman magian kaavan ja tuollaisenaan se on kuin meedion alttiustila. Suosisin kuitenkin tuota niin, että ensin on effortit, concentrationit jne kun tulisi päättää mitä & miksi meditaatiolla tehdään. Sen jälkeen voi siirtyä olemaan alttiina tämän tapahtumiselle mielessä, kunnes tavoiteltu muutos on tavoitettu.

Tuo "lista" kuvaa aika lailla Buddhalaisia Shamatha harjoituksia "Settling the mind in its natural state" ja "The awareness of being aware". Samaa mieltä kyllä tuosta huomiostasi, että ensin effortit, concentratitonit (tai Ervastilaisittain konsentratsioonit) jne.

[Kenazis]

Tuli vastaan muuten tosi mielenkiintoinen blogi, lähinnäkin zen-piirien kokemuksia henkisistä jutuista ja niiden varjopuolista.
Enkä meinaa mitenkään mustamaalata noitakaan piirejä, varmaan eri ihmiset löytää eri kokemuksia, varsinkin eri aikoina.

Varmasti monikin huomaa myös itsessään vastaavia varjopuolia elämän myötä, siinä mielessä nämä tarinat voi osoittautua arvokkaaksi.

En ole itse edes mitään noita pitkiä meditaatioita testannut, mistä noissa paljon negatiivisia juttuja, mutta yleensä jonkinlainen keski-tien löytäminen tuntuisi olevan se käännekohta elämässä, ei ole tarvetta enää niin ääri-ilmiöille, eikä keski-tie tunnu enää laimealta, koska nauttii ylipäänsä elämästä laajemmin muutenkin.

http://ihmistenpuolesta.blogspot.fi

Tästä linkistä on ollut hieman ja ohimennen keskustelua jäsenten puolella.

Osui silmiini tällainen tekstinkohta, joka mielestäni liittyy vahvasti tuohon Zen-piirien ongelmaan sekä yleisesti vastaaviin guru/valaistuneet/jne. ongelmiin:

"Many meditators aspire for such nondual experience, which is commonly experienced as one of bliss and luminosity, in which grasping onto "I" and "mine" vanishes, as does any sense of a subject/object duality. Some people call that nirvana, others ultimate reality, pure consciousness, or pristine awareness. But most likely they are gaining a glimbse of the substrate consciousness, in which grasping has temporarily subsided. Merely lingering in such a state does nothing to purify or liberate the mind of its afflictions. It's more like a comtemplative holiday resort - a nice place to hang out, but it's not transformative in any profound, enduring way. " - B. Alan Wallace

Alleviivattu kohta eritoten tuntuu olevan se, jota ei ns. pintapuolisemmat harrastajat ja suurempi yleisö ymmärrä. Tästä "kahden eri tilan" samaistamisen erehdyksestä seuraa juuri näitä "ego-ongelmia" ja valaistumisharhoja. Itselle Zen-buddhlaisuudessa on aina tökkinyt juuri tuo asenne, jossa luullaan, että vain Zazen riittää ja älyllinen introspektio on pitkälti turhaa. Tällä tavoin saadaan helposti niitä "valaistuneita mestareita, jotka ovat erehtymättömiä".

Tuntuu jotenkin paljon paremmalta tämmöinen missä ei vaan olla passiivisesti koko jutussa, vaan on voimaa vaativaa dynaamista toimintaa samalla.

Tuntuu itselle erikoiselta luonnehdinnalta, sillä mielestäni meditaatio on aina nimenomaan täysin aktiivista toimintaa, jopa tähdätessään "passiiviseen tilaan".