Demonologia part II
Posted: Thu Jun 20, 2013 11:20 am
En lähtenyt enää tätä toimittamaan aiempaan ketjuun koska aihe hyppää jo sen verran sivuun, että sitä lienee parempi käsitellä erikseen. Päätin myös aloittaa uuden keskustelun aiheesta vanhan tyngäksi jääneen keskustelun (demonologia) jatkamisen sijasta. Kimmoke tähän lähti alla mainitusta ketjusta:
[quote="Nefastos topickissa "Kuoleman personifikaatiot suomalaisuudessa""]Siis ajatus siitä, että nimenomaan alisen henget ovat yleisesti se energiasubstanssin pohja, tai energiapotentiaali sinänsä, joka antaa loitsijalle tämän voiman. Mistä tullaan seuran sisäpiirissä juuri keskusteltuun ajatukseen demoneista ("manalaisista" voimista) riimuina, maagisen vaikutuksen perusenergiana.[/quote]
Demonologia/järjestelmällinen henkioppi on erottamaton osa länsimaalaista okkultismia. Mutta siitäkin huolimatta aiheen julkinen käsittely esim kirjallisuudessa tuntuu useimmiten aivan luokattomalta ja hyvin tunteisiin vetoavasti harhaan johtavalta. Lukuunottamatta fra Nefastoksen Saturnuksen evankeliumia/Demonien kuutiota, Legiferia ja muutamia muita artikkeleja, olen kohdannut vain aivan yksittäisiä varteenotettavasti esitettyjä tutkimuksia aiheesta. Tämä siitäkin huolimatta, että aiheesta on olemassa kirjallisuutta roppakaupalla. Huomauttaisin kuitenkin, että nyt en niinkään viittaa itse alkuperäisiin grimoaareihin, vaan näistä johdettuihin moderneihin sovelluksiin ja johtopäätelmiin.
Syy miksi tahdon ottaa tähän asiaan kantaa on, että nykyaikana tarjotulta pohjalta hyvin harvalla on minusta minkäänlaisia mahdollisuuksia suorittaa tälläistä työskentelyä tuottamatta huomattavasti todennäköisemmin suurta haittaa kuin hyötyä. Siltikin aihe on hyvin keskeinen osa länsimaalaista vasemman käden tietä ja myöskin monille juuri "se juttu" jolla aloitetaan. Näkisin, että aihe on todella keskeinen ja tärkeä okkulttisen työn osa, mutta sen arviointi ja esillepano on useimmiten - kuten sanottua - aivan luokatonta.
Koen, että eräs Azazelin Tähden oleellisista työmuodoista on juurikin puhdistaa osaltaan tätä oppirakennetta ja kenties erityisesti tulevaisuutta ajatellen muodostaa kirkastetumpi pohja tämänkaltaiselle harjoitukselle. Nimittäin itse oppi on aivan todellinen, tärkeä ja koko magiakäsityksen kannalta keskeinen; mutta myös siinä määrin vaikea ettei sitä voida toteuttaa sormia napsauttaen kuten monet nyky''okkultismin'' teokset tahtoisivat antaa ymmärtää.
Kuten alun lainauksessa todetaan, voitaisiin demonien/entiteettien nähdä edustavan luomisen/kaikkeuden kokoonpanon taikasinettejä tai riimuja; eräänlaisia kristallaation kanavia tietoisuudessa. Ne ovat olemassaoloa ohjaavan arkkityyppisen järjen käyttövälineitä, eräänlaisia peilejä joita pitkin olemassaolona tunnettu virtaus kanavoituu. Tästä seuraa esitetty ajatus jonka mukaan nämä entiteetit myös ilmaisevat ja pitävät hallussaan niitä taikavoimia joiden välityksellä olemassaoloa hallitaan. Azazelin Tähden hieroglyfisessä avaimessa ne edustavat alaspäisen kolmion salaisuutta; kristallaatiota ja heijastusta ylöspäisestä arkkityyppisestä kolminaisuudesta. Mutta kuitenkin myös samalla sitä sähköistä voimaa joka herättää esiin tuon ylöspäisen kolmion todellisuuden tehden elämästä elävää. Kuten sanottua, nämä molemmat kolmiot ovat pyhiä ja yhtälaisia; ne yhdessä tekevät todeksi ykseyden ja todellisuuden ihmeen.
Kuitenkin ongelmia seuraa mikäli näitä alaspäisen virtauksen voimia kultivoidaan ilman ylöspäisen virtauksen oivalluksia, tai prinsiippien olemassaoloon liittyvät oivallukset ihmisessä ovat epäsuhdassa keskenään (mitä ne ovat käytännössä aina). Tällöin seurauksena pahimmassa tapauksessa voi olla se sieluton tila, jossa ihminen menettää tässä elämässä ja tämän hetkisessä kokoonpanossaan kykynsä ilmaista ylempien sielullisten prinsiippiensä ominaisuuksia, menettäen kykynsä sellaiseen kokonaisvaltaiseen eheyteen josta voisimme puhua oivalluksina, taivastiloina tai nirvanana.
Kun ajatellemme asiaa tältä kannalta voitaisiin koko ihmisen kokoonpanon nähdä olevan eräänlainen "demonien hierarkia"; joukko toisiaan tukevia organismeja jotka suorittavat niiden karmalle ominaisia dharmoja/kohtaloita. Aivan samoin ihminen itse kokonaisuutena on osa tälläistä yhä laajenevaa organismia. Tätä esimerkkiä käytän siitä syystä, että entiteettien olemassaoloon käytännöllisesti tutustuneille ihmisille usein tuttu äärimmäisen voimakas hermostollisen jännityksen, sekä tietynlaisen psykofyysisen stressireaktion ilmiö kertoo juurikin siitä, että tosiasiassa ulkoisena koettu vaikutus (esiinmanattu entiteetti) onkin ennen kaikkea sisäinen - täysin ihmisen oman rakenteen kahtiajakautuneisuudesta syntyvän jännitteen tulosta; ihmisen alitajuisen aineksen energia puettuna älyllis-tunteellisten ominaisuuksien muottiin. Esiinmanauksessa on siis kyseessä aivan todellinen luomistoimitus; mutta mielen sisäisestä dualismista kertova halu kokea tuo asia erillistyneen olennon kautta tekee siitä suunnattoman vaarallista ja väkivaltaista ihmismielen herkälle rakenteelle.
Väittäisin myös, että oppimalla tarkkailemaan itseään, oppimalla sisäisen kokoonpanonsa "Itsestään käsin", ihminen saavuttaa elävän yhteyden samaisiin voimiin itsensä "ulkopuolella". Näkisin tälläisen toimituksen olevan kyseessä esimerkiksi idän tantrisissa tarinoissa, joissa joogi voittaa mietiskelyllään (lue: oman itsensä ja totuutensa puntaroimisella) paikallisten henkien kunnioituksen ja voimat itselleen. Täten näkisin, että kenties paljon kannattavampaa ja keskeisempää nykypäivänä olisi lähestyä tätä asiaa käsikädessä älyn ja tunteen, sekä itsetietoisuuden kannalta tarkastellen, sen sijaan että valitettavan usein ainoaksi menettelytavaksi ja joksikin nopeaksi tositoiminnaksi mielletty esiinmanaaminen fantastisten mielikuvien siivittämänä olisi se ainoa tie.
[quote="Nefastos topickissa "Kuoleman personifikaatiot suomalaisuudessa""]Siis ajatus siitä, että nimenomaan alisen henget ovat yleisesti se energiasubstanssin pohja, tai energiapotentiaali sinänsä, joka antaa loitsijalle tämän voiman. Mistä tullaan seuran sisäpiirissä juuri keskusteltuun ajatukseen demoneista ("manalaisista" voimista) riimuina, maagisen vaikutuksen perusenergiana.[/quote]
Demonologia/järjestelmällinen henkioppi on erottamaton osa länsimaalaista okkultismia. Mutta siitäkin huolimatta aiheen julkinen käsittely esim kirjallisuudessa tuntuu useimmiten aivan luokattomalta ja hyvin tunteisiin vetoavasti harhaan johtavalta. Lukuunottamatta fra Nefastoksen Saturnuksen evankeliumia/Demonien kuutiota, Legiferia ja muutamia muita artikkeleja, olen kohdannut vain aivan yksittäisiä varteenotettavasti esitettyjä tutkimuksia aiheesta. Tämä siitäkin huolimatta, että aiheesta on olemassa kirjallisuutta roppakaupalla. Huomauttaisin kuitenkin, että nyt en niinkään viittaa itse alkuperäisiin grimoaareihin, vaan näistä johdettuihin moderneihin sovelluksiin ja johtopäätelmiin.
Syy miksi tahdon ottaa tähän asiaan kantaa on, että nykyaikana tarjotulta pohjalta hyvin harvalla on minusta minkäänlaisia mahdollisuuksia suorittaa tälläistä työskentelyä tuottamatta huomattavasti todennäköisemmin suurta haittaa kuin hyötyä. Siltikin aihe on hyvin keskeinen osa länsimaalaista vasemman käden tietä ja myöskin monille juuri "se juttu" jolla aloitetaan. Näkisin, että aihe on todella keskeinen ja tärkeä okkulttisen työn osa, mutta sen arviointi ja esillepano on useimmiten - kuten sanottua - aivan luokatonta.
Koen, että eräs Azazelin Tähden oleellisista työmuodoista on juurikin puhdistaa osaltaan tätä oppirakennetta ja kenties erityisesti tulevaisuutta ajatellen muodostaa kirkastetumpi pohja tämänkaltaiselle harjoitukselle. Nimittäin itse oppi on aivan todellinen, tärkeä ja koko magiakäsityksen kannalta keskeinen; mutta myös siinä määrin vaikea ettei sitä voida toteuttaa sormia napsauttaen kuten monet nyky''okkultismin'' teokset tahtoisivat antaa ymmärtää.
Kuten alun lainauksessa todetaan, voitaisiin demonien/entiteettien nähdä edustavan luomisen/kaikkeuden kokoonpanon taikasinettejä tai riimuja; eräänlaisia kristallaation kanavia tietoisuudessa. Ne ovat olemassaoloa ohjaavan arkkityyppisen järjen käyttövälineitä, eräänlaisia peilejä joita pitkin olemassaolona tunnettu virtaus kanavoituu. Tästä seuraa esitetty ajatus jonka mukaan nämä entiteetit myös ilmaisevat ja pitävät hallussaan niitä taikavoimia joiden välityksellä olemassaoloa hallitaan. Azazelin Tähden hieroglyfisessä avaimessa ne edustavat alaspäisen kolmion salaisuutta; kristallaatiota ja heijastusta ylöspäisestä arkkityyppisestä kolminaisuudesta. Mutta kuitenkin myös samalla sitä sähköistä voimaa joka herättää esiin tuon ylöspäisen kolmion todellisuuden tehden elämästä elävää. Kuten sanottua, nämä molemmat kolmiot ovat pyhiä ja yhtälaisia; ne yhdessä tekevät todeksi ykseyden ja todellisuuden ihmeen.
Kuitenkin ongelmia seuraa mikäli näitä alaspäisen virtauksen voimia kultivoidaan ilman ylöspäisen virtauksen oivalluksia, tai prinsiippien olemassaoloon liittyvät oivallukset ihmisessä ovat epäsuhdassa keskenään (mitä ne ovat käytännössä aina). Tällöin seurauksena pahimmassa tapauksessa voi olla se sieluton tila, jossa ihminen menettää tässä elämässä ja tämän hetkisessä kokoonpanossaan kykynsä ilmaista ylempien sielullisten prinsiippiensä ominaisuuksia, menettäen kykynsä sellaiseen kokonaisvaltaiseen eheyteen josta voisimme puhua oivalluksina, taivastiloina tai nirvanana.
Kun ajatellemme asiaa tältä kannalta voitaisiin koko ihmisen kokoonpanon nähdä olevan eräänlainen "demonien hierarkia"; joukko toisiaan tukevia organismeja jotka suorittavat niiden karmalle ominaisia dharmoja/kohtaloita. Aivan samoin ihminen itse kokonaisuutena on osa tälläistä yhä laajenevaa organismia. Tätä esimerkkiä käytän siitä syystä, että entiteettien olemassaoloon käytännöllisesti tutustuneille ihmisille usein tuttu äärimmäisen voimakas hermostollisen jännityksen, sekä tietynlaisen psykofyysisen stressireaktion ilmiö kertoo juurikin siitä, että tosiasiassa ulkoisena koettu vaikutus (esiinmanattu entiteetti) onkin ennen kaikkea sisäinen - täysin ihmisen oman rakenteen kahtiajakautuneisuudesta syntyvän jännitteen tulosta; ihmisen alitajuisen aineksen energia puettuna älyllis-tunteellisten ominaisuuksien muottiin. Esiinmanauksessa on siis kyseessä aivan todellinen luomistoimitus; mutta mielen sisäisestä dualismista kertova halu kokea tuo asia erillistyneen olennon kautta tekee siitä suunnattoman vaarallista ja väkivaltaista ihmismielen herkälle rakenteelle.
Väittäisin myös, että oppimalla tarkkailemaan itseään, oppimalla sisäisen kokoonpanonsa "Itsestään käsin", ihminen saavuttaa elävän yhteyden samaisiin voimiin itsensä "ulkopuolella". Näkisin tälläisen toimituksen olevan kyseessä esimerkiksi idän tantrisissa tarinoissa, joissa joogi voittaa mietiskelyllään (lue: oman itsensä ja totuutensa puntaroimisella) paikallisten henkien kunnioituksen ja voimat itselleen. Täten näkisin, että kenties paljon kannattavampaa ja keskeisempää nykypäivänä olisi lähestyä tätä asiaa käsikädessä älyn ja tunteen, sekä itsetietoisuuden kannalta tarkastellen, sen sijaan että valitettavan usein ainoaksi menettelytavaksi ja joksikin nopeaksi tositoiminnaksi mielletty esiinmanaaminen fantastisten mielikuvien siivittämänä olisi se ainoa tie.