Elämän tarkoitus (Dharma)
Posted: Thu May 02, 2013 10:24 am
Ajatus elämän laajemmasta merkityksestä on viime aikoina pyrkinyt esiin vähän sieltä sun täältä. Seuraava lainaus on Seksuaalisuus-keskustelusta:
Länsimaisessa kulttuurissa, ts. nykyisessä maailmassamme yleisesti, ajatus "elämän tarkoituksesta" koetaan niin syväksi kysymykseksi, ettei moni siihen varmasti voi uskoa ratkaisua edes olevan. Itse taas koen, että ajatus dharmasta on perustavimmanlaatuisimpia tekijöitä myös okkultismissa. Se on ikään kuin moraalin aktiivinen puoli, lopulta ainoa syy tehdä - ei vain olla tekemättä - jotain rajattomassa maailmankaikkeudessa.
"Dharma" voidaan kääntää laiksi tai uskonnolliseksi velvoitteeksi. Toisin kuin länsimaisissa uskonnoissa, idän dharma-ajattelussa olennaisena osana on, että eri ihmisillä dharmat eli elämäntehtävät ovat erilaiset, mutta nämä kaikki kuitenkin linkittyvät yhteen myös kosmisella tasolla. Toisin sanoen, vaikka dharmat vaihtelevat, tästä ei päädytä edes kiertoteitse relativismiin, koska esim. rakkaudellisuuden periaate on kuitenkin osa universaalia dharmaa.
Ajatus dharmasta antaa ihmiselle selkeän suunnan, mutta ei pakotetta. Se voi olla hyvin katkera pala purtavaksi länsimaiselle ajattelulle, koska se edellyttää kosmokselta ultraobjektiivisuutta, (valtavan herkkää & vivahteikasta) yhteismitallisuutta. Tämä ajatus dharmasta on myös karman &c. taustalla: että me emme ole vain lastuja laineilla, vaan että kaikella on Merkitys. Ja että tuo merkityksekkyys ei näy vain jossain kansakunnan johtajien sodanjulistuksissa tai vastaavissa erikoistilanteissa, vaan kaikkein pienimmissäkin asioissa. Että pientä & suurta päätöstä ei itse asiassa ole lainkaan olemassa, koska koko olemassaolo on merkityksekkyyden eikä satunnaisuuden kudelma.
Wyrmfang wrote:Sellainen nietzscheläinen maailmankuva, jossa asioilla ei ole mitään pysyvää tarkoitusta, on aivan hyvin perusteltavissa ja nähdäkseni se, mitä kohti ihmiset ovat vasta menossa (olettaen että sen takana todella on jotain). Painostaa (vaikka sitten hyvin hienovaraisestikin) ihmisiä jo näkemään sen yli johonkin, mihin itse uskoo, on juuri henkistä väkivaltaa.
Länsimaisessa kulttuurissa, ts. nykyisessä maailmassamme yleisesti, ajatus "elämän tarkoituksesta" koetaan niin syväksi kysymykseksi, ettei moni siihen varmasti voi uskoa ratkaisua edes olevan. Itse taas koen, että ajatus dharmasta on perustavimmanlaatuisimpia tekijöitä myös okkultismissa. Se on ikään kuin moraalin aktiivinen puoli, lopulta ainoa syy tehdä - ei vain olla tekemättä - jotain rajattomassa maailmankaikkeudessa.
"Dharma" voidaan kääntää laiksi tai uskonnolliseksi velvoitteeksi. Toisin kuin länsimaisissa uskonnoissa, idän dharma-ajattelussa olennaisena osana on, että eri ihmisillä dharmat eli elämäntehtävät ovat erilaiset, mutta nämä kaikki kuitenkin linkittyvät yhteen myös kosmisella tasolla. Toisin sanoen, vaikka dharmat vaihtelevat, tästä ei päädytä edes kiertoteitse relativismiin, koska esim. rakkaudellisuuden periaate on kuitenkin osa universaalia dharmaa.
Ajatus dharmasta antaa ihmiselle selkeän suunnan, mutta ei pakotetta. Se voi olla hyvin katkera pala purtavaksi länsimaiselle ajattelulle, koska se edellyttää kosmokselta ultraobjektiivisuutta, (valtavan herkkää & vivahteikasta) yhteismitallisuutta. Tämä ajatus dharmasta on myös karman &c. taustalla: että me emme ole vain lastuja laineilla, vaan että kaikella on Merkitys. Ja että tuo merkityksekkyys ei näy vain jossain kansakunnan johtajien sodanjulistuksissa tai vastaavissa erikoistilanteissa, vaan kaikkein pienimmissäkin asioissa. Että pientä & suurta päätöstä ei itse asiassa ole lainkaan olemassa, koska koko olemassaolo on merkityksekkyyden eikä satunnaisuuden kudelma.