Elämän tarkoitus (Dharma)

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Zetekh »

Insanus wrote: A on ihanne, B on pyrkimys siihen & vain pyrkimyksen kautta ihanne voi toteutua, kun pyritään elämään ideoita todeksi. Eivätkö ne siis kiri vastaamaan toisiaan lopulta?
Tämä hyvä huomio. Korkeat ideaalit monesti käytäntöön sovellettaessa muuttuvat itsensä irvikuviksi.
Insanus wrote: Minkä takia rakkaus arvotettaisiin näin? Rakkaus, koska se on järkevää ja koska siitä on hyötyä?
Minkä totuudellisuuden nimeen täytyy todistaa ettei rakkaus ole laki, vaan hyvin perusteltu järkevä valinta josta on meille vielä hyötyä, kun se "hyöty" on jotain jolla ei ole järkevyyden tai totuudellisuuden kanssa mitään tekemistä, eli sitä että tullaan toimeen ja kärsimys vähenee, jolloin koko hyöty/järkevyysajatus pohjaa rakkauteen ts.siihen että pyritään kohti jotain "hyvää".
Kun riisutaan universumi meistä (ts. erillisistä tietoisuuksista) ja jos voimme kuvitella sellaisen tilanteen, tajuamme, kuinka universumi tulee toimeen ilman meitä ihan hyvin. En näe tässä universumissa mitään rakkautta joka on siellä olemassa ilman aistijaa/kokijaa (esimerkki B), ellei se sitten ole universumin olemus sinänsä(!) joka on esimerkki A. "Se on järkevää koska se on totuudenmukaista". Vaikka rakkaus olisikin ihmisten, tai muiden tietoisten olioiden laki - se ei tee siitä kuitenkaan vähemmän tärkeää tai merkityksellistä, mutta en usko, että se on kaikkeuden laki (universumin olemus) sinänsä koska se on jo yksi.

Tämänkaltainen vastakkainasettelu löytyy minun mielestäni myös filosofian historiasta: David Humen filosofia johon vastaa Immanuel Kant hyvin. Siitä miten asiat ovat, ei voi johtaa päätöstä miten niiden tulisi olla (maailma ilman ihmistä) vs. vaikka joku asia on niin, se ei tarkoita että sen asian pitäisi olla niin (ihmisten maailma). Olen taipuvainen ajattelemaan Kantin tavoin tässä asiassa, joka on mielestäni johdettavissa esimerkkiini B ja kun taas Hume olisi johdettavissa esimerkkiin A. Kantin ratkaisu olisi minusta kuitenkin rituaali ilman merkitystä / ajatus ilman henkeä, ilman Humen teesien tuntemista. Tässä tulee ns. tietoisen ponnistuksen merkitys.
Insanus wrote: Jos B="Rakkaus on pitkän tähtäimen hyvin perusteltu järkevä valinta, joka hyödyttää meitä", tulee mieleen kysymys.

Minkä takia rakkaus arvotettaisiin näin? Rakkaus, koska se on järkevää ja koska siitä on hyötyä?
Imo tämän asian huomiotta jättäminen ja toistaminen ilman pohdintaa on aika ameebaa :)

Ks.
Insanus wrote: Olen samaa mieltä, että eläminen A:n tavalla ajaa "ameeban" kaltaiseksi, mutta aivan toisella tavalla sädehtiväksi ameebaksi, kuin "tahdoton pala": ihminen joka uskoo rakkauteen lakina, ei voi pitää sitä pelkkänä ajatusrakennelmana, vaan tuosta rakkaudesta on oltava tietoinen. Muutoin se ei ole rakkautta, vaan kuva rakkaudesta, toiveajattelua, uskottelua, epärehellisyyttä.
PS. Lukaisin vielä muistin virkistykseksi koko ketjun. Tässä alkaa olla jo Platonilaisen dialogin meininkiä!
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Insanus »

Zetekh wrote:
Insanus wrote: Minkä takia rakkaus arvotettaisiin näin? Rakkaus, koska se on järkevää ja koska siitä on hyötyä?
Minkä totuudellisuuden nimeen täytyy todistaa ettei rakkaus ole laki, vaan hyvin perusteltu järkevä valinta josta on meille vielä hyötyä, kun se "hyöty" on jotain jolla ei ole järkevyyden tai totuudellisuuden kanssa mitään tekemistä, eli sitä että tullaan toimeen ja kärsimys vähenee, jolloin koko hyöty/järkevyysajatus pohjaa rakkauteen ts.siihen että pyritään kohti jotain "hyvää".
Kun riisutaan universumi meistä (ts. erillisistä tietoisuuksista) ja jos voimme kuvitella sellaisen tilanteen, tajuamme, kuinka universumi tulee toimeen ilman meitä ihan hyvin. En näe tässä universumissa mitään rakkautta joka on siellä olemassa ilman aistijaa/kokijaa (esimerkki B), ellei se sitten ole universumin olemus sinänsä(!) joka on esimerkki A. "Se on järkevää koska se on totuudenmukaista". Vaikka rakkaus olisikin ihmisten, tai muiden tietoisten olioiden laki - se ei tee siitä kuitenkaan vähemmän tärkeää tai merkityksellistä, mutta en usko, että se on kaikkeuden laki (universumin olemus) sinänsä koska se on jo yksi.
Minä en näe tätä universumiakaan ilman aistijaa/kokijaa. Voinemme kuvitella sellaisen tilanteen, mutta kuvitelma edellyttää tietysti kuvittelijan. Ehkä kuvittelija "vain on", mutta hänen "vain olemiseensa" sisältyy luonnostaan tuo kuvittelu, koska hän on kuvittelija, eikä "vain olija". Universumi tulisi toimeen ilman meitä ihan hyvin, jos se olisi olemassa ilman meitä, mutta koska universumi sinänsä on yksi, se on ihmisten ja/tai muiden tietoisten olemusten kokoonpanema, yhtä lailla kuin mitä tietoinen olemus on "universumin kokoonpanema". Tämän kieltämällä ykseys lentää roskakoriin. Oleminen ei ole (Nothing is Not) vain passiivinen tila, vaan myös aktiivinen joka tarkoittaa täydellistä toimintaa. Rakkaudellista & merkityksellistä, jos sallit.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Zetekh
Posts: 83
Joined: Wed May 26, 2010 1:21 am

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Zetekh »

Insanus wrote: Oleminen ei ole (Nothing is Not) vain passiivinen tila, vaan myös aktiivinen joka tarkoittaa täydellistä toimintaa. Rakkaudellista & merkityksellistä, jos sallit.
Jo Parmenides taisi sanoa, että universumi on niin kovassa liikkeessä että se näyttäytyy ihmisille olevan paikallaan, koska meidän havaintomekanismimme eivät havaitse niin suuria nopeuksia. Yhtä paha virhe ajatella (totuudellisuus) ettei universumi olisi liikkeessä koska emme havaitse sitä suoraan, on sanoa kuin että aurinko kiertää maata. Ks. Humen maailma vs Kantin maailma tahi koko aiempi topic.

Jos nyt runolliseksi heittäytyisi, niin sanoisin että me olemme yhden toisintoa/replikaatiota. Me olemme yksi. Metafyysisesti hahmotellen olimme olemassa ennenkuin tiedostimme sen joko latenttina energiana tai ideana tai molempina, mutta se tiedostus on juurikin se missä vaiheessa "me" vasta "aletaan olemaan". Kyllä universumi tuli ja tulee toimeen ilman erillisiä tietoisuuksia yhtä lailla, miten se tulee toimeen niiden kanssakin.

Palaan vielä Buddhalaisuudesta periytyvään ja Schopenhauerin länsimaiseksi veistelemään "Elämäntahto" käsitteeseen ja sen ympärille rakentuvaan ontologiaan. Oletko perehtynyt? Kummin valitsisit: Tappaisit elämäntahdon ja valaistuisit vai toistaisit tahi tekisit itsestäsi mekanismin toistamaan "Elämäntahtoa"...?
- "All great things must first wear terrifying and monstrous masks in order to inscribe themselves on the hearts of humanity." - Friedrich Nietzsche
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Insanus »

Zetekh wrote:
Jos nyt runolliseksi heittäytyisi, niin sanoisin että me olemme yhden toisintoa/replikaatiota. Me olemme yksi. Metafyysisesti hahmotellen olimme olemassa ennenkuin tiedostimme sen joko latenttina energiana tai ideana tai molempina, mutta se tiedostus on juurikin se missä vaiheessa "me" vasta "aletaan olemaan". Kyllä universumi tuli ja tulee toimeen ilman erillisiä tietoisuuksia yhtä lailla, miten se tulee toimeen niiden kanssakin.
Universumi tuli toimeen, minä se tuli toimeen? Latenttina energiana tai ideana? Mikä sai Universumin tekemään erillisen tietoisuuden, jota ilmankin se tulee toimeen, vai tekikö erillisyys itsensä?

Jos me olemme yksi, me olemme universumi joka tulee ilman itseään toimeen. Eli "me" olemme latentista ilmentyneeseen muotoon tullut universumi, jonka (meidän, ilmentyneen näkökulmasta, ei välttämättä muuten) alkuperäinen muoto on latentti energia ja joka sinun mukaasi myös voisi olla vain latentti. Tulee mieleen theleman 0=2, tunnetko?
Zetekh wrote: Palaan vielä Buddhalaisuudesta periytyvään ja Schopenhauerin länsimaiseksi veistelemään "Elämäntahto" käsitteeseen ja sen ympärille rakentuvaan ontologiaan. Oletko perehtynyt? Kummin valitsisit: Tappaisit elämäntahdon ja valaistuisit vai toistaisit tahi tekisit itsestäsi mekanismin toistamaan "Elämäntahtoa"...?
En tunne, mutta yritetään silti vastata. Tunnen elämäntahdon Erich Frommin kautta, joka varmaan on sen Schopenhauerin kautta löytänyt. Voi tulla tosi tönkkö vastaus, koska en tosiaan ole perehtynyt.

Elämäntahdon kuoleminen on varmaankin se "korkeampi ameeba-tila" jossa ihminen paradoksaalisesti elää harmoniassa. Tuntuu hurjalta ajatukselta voida valita niin, että toistaisi elämäntahtoa eikä koskaan valaistuisi. :twisted: valitsisin sen!
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Smaragd »

Vastaan tänne toisen ketjun viesteistä tulleisiin mietteisiin.
Malja wrote: Thu Mar 12, 2020 10:06 pm Paljon kuulee sanottavan, ettei juuri kannata antaa painoarvoa edellisten elämien muistoille, mutta kuvittelisin, että niistä voisi olla hyötyä jos jatkaa samaa tärkeää työtä kuluvassa elämässä kuin edellisissä. Tai voihan noista kurkistuksista menneeseen olla siinäkin mielessä hyötyä, että niissä esiintyvistä säännönmukaisuuksista voi saada vihiä omasta dharmastaan.
Olen tosin hyvin skeptinen mitä tulee edellisten elämien muistoihin, mielikuvitus kun tuottaa niin helposti todentuntuisia valemuistoja.
Uskoisin että nuo säännönmukaisuudet, mikäli niistä on edellisissä elämissä opittu, on jo meidän hallussamme sisäisenä ymmärryksenä luonnonlaeista. Näkisin edellisten elämien unohtamisen siunauksen siinä, ettemme jää muotoihin roikkumaan, vaan meidän täytyy aina uudelleen muodostaa yhteys monadiimme, jopa yhden elämän aikana eri hetkinä, jotta seuraisimme hengen liekin lailla elävää Totuutta. Tällöin dharma määrittyy puhtaimman hengen kautta, eikä pyhyyttä välttävien koppavan muodollisten oppiketjujen kautta, vaikka niilläkin on oma arvonsa.

Aavistuksen kontekstista irrallinen esimerkki, joka jostain syystä ponnahti mieleen: täällä foorumeillakin usein mainittu muotoon valettu ”totuus” siitä, ettei todellinen pyhä vahingoitu blasfemiasta herättää varmasti monessa nyökkäilyä, mutta kyllä sitäkin oppia voidaan käyttää väärin, esim. sylkemällä sen nojalla toisen intiimin pyhäkokemuksen päälle sen jälkeen kun on luuloteltu että tällaisia asioita voisi jakaa. Tietty totuus lausahdukessa pysyy edelleen, mutta sitä on tulkittu niin muodollisesti, että yksilö menettää yhteyden sen hengessä elävään tulkintaan.

Näkisin että tärkeä työ ottaa aina uusia muotoja ja dharma jatkuu seuraavassa elämässä luontevasti monadiyhteyden uudelleenlöytämisen, ja sen ja karmisten osasten kohdatessa elämässä. Eli dharmaa ei välttämättä tarvitse etsiä, kyse on ennemminkin hahmottamisesta mitä kautta löytää selkeimmän yhteyden monadiin (minkälaisia olosuhteita, rakenteita, ihmis- ja mestarikontakteja se kysyy?) ja missä kohtaa tuon monadin esittämät korkeat vaateet pääsevät työskentelemään alempien osasten kanssa täydellisimmin? Etsintäähän tuo tavallaan kyllä on, mutta koen että dharma on jo läsnä noissa kysymyksissä. Toisaalta taas dharman voi myös tulkita sellaiseksi "osaksi" minkä elämä vain antaa vaikka ihan jostain arjen pienistä hetkistä suurempiin kokonaisuuksiin, jotka läpäistä täysin hengen tulellaan.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by obnoxion »

Smaragd wrote: Thu Mar 12, 2020 11:31 pm Vastaan tänne toisen ketjun viesteistä tulleisiin mietteisiin.
Malja wrote: Thu Mar 12, 2020 10:06 pm Paljon kuulee sanottavan, ettei juuri kannata antaa painoarvoa edellisten elämien muistoille, mutta kuvittelisin, että niistä voisi olla hyötyä jos jatkaa samaa tärkeää työtä kuluvassa elämässä kuin edellisissä. Tai voihan noista kurkistuksista menneeseen olla siinäkin mielessä hyötyä, että niissä esiintyvistä säännönmukaisuuksista voi saada vihiä omasta dharmastaan.
Olen tosin hyvin skeptinen mitä tulee edellisten elämien muistoihin, mielikuvitus kun tuottaa niin helposti todentuntuisia valemuistoja.
Uskoisin että nuo säännönmukaisuudet, mikäli niistä on edellisissä elämissä opittu, on jo meidän hallussamme sisäisenä ymmärryksenä luonnonlaeista. Näkisin edellisten elämien unohtamisen siunauksen siinä, ettemme jää muotoihin roikkumaan, vaan meidän täytyy aina uudelleen muodostaa yhteys monadiimme, jopa yhden elämän aikana eri hetkinä, jotta seuraisimme hengen liekin lailla elävää Totuutta. Tällöin dharma määrittyy puhtaimman hengen kautta, eikä pyhyyttä välttävien koppavan muodollisten oppiketjujen kautta, vaikka niilläkin on oma arvonsa.

Aavistuksen kontekstista irrallinen esimerkki, joka jostain syystä ponnahti mieleen: täällä foorumeillakin usein mainittu muotoon valettu ”totuus” siitä, ettei todellinen pyhä vahingoitu blasfemiasta herättää varmasti monessa nyökkäilyä, mutta kyllä sitäkin oppia voidaan käyttää väärin, esim. sylkemällä sen nojalla toisen intiimin pyhäkokemuksen päälle sen jälkeen kun on luuloteltu että tällaisia asioita voisi jakaa. Tietty totuus lausahdukessa pysyy edelleen, mutta sitä on tulkittu niin muodollisesti, että yksilö menettää yhteyden sen hengessä elävään tulkintaan.

Näkisin että tärkeä työ ottaa aina uusia muotoja ja dharma jatkuu seuraavassa elämässä luontevasti monadiyhteyden uudelleenlöytämisen, ja sen ja karmisten osasten kohdatessa elämässä. Eli dharmaa ei välttämättä tarvitse etsiä, kyse on ennemminkin hahmottamisesta mitä kautta löytää selkeimmän yhteyden monadiin (minkälaisia olosuhteita, rakenteita, ihmis- ja mestarikontakteja se kysyy?) ja missä kohtaa tuon monadin esittämät korkeat vaateet pääsevät työskentelemään alempien osasten kanssa täydellisimmin? Etsintäähän tuo tavallaan kyllä on, mutta koen että dharma on jo läsnä noissa kysymyksissä. Toisaalta taas dharman voi myös tulkita sellaiseksi "osaksi" minkä elämä vain antaa vaikka ihan jostain arjen pienistä hetkistä suurempiin kokonaisuuksiin, jotka läpäistä täysin hengen tulellaan.
Kun on kysymys hyvin tärkeistä asioista, kuten pahuuden ongelmasta tai elämän tarkoituksesta, Rudran tarina nousee mieleeni. Olen useasti maininnut aiheesta, mutta kerrataan vielä: Rudra on erään aiemman maailmankaikkeuden aikana langennut Tantrinen mestari. Lankeemuksen jälkeen Rudra kulkee läpi lukemattomien syntymien erilaisina haaskaeläiminä, hyönteisinä ja alhaisina olentoina - sellaisina jotka luonteensa ja olosuhteidensa puolesta ovat käytännössä pakotettuja väkivaltaiseen elämään ja väkivaltaiseen kuolemaan. (Näitä voi verrata Gautama Buddhan aiempiin syntymiin, joissa eläimenäkin hän on usein filosofinen tarkkailija, joka oppii elämän läksyjä muiden virheistä).

Kun Rudra on vajonnut alimpaan helvettiin, lopulta hänen mieleensä nousee kysymys, miksi juuri minä kärsin näin hirvittävästi. Ja tämä kysymys muuttaa Rudran laskeutuvan suunnan hitaasti nousevaan. Kun ajatellaan tarinan kontekstia, tämä Rudran helvetistä nostava kysymys liittyy kiinteästi hänen edellisiin syntymiinsä. Toki se on myös hyvä kysymys pahuuden ongelman kannalta.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Peregrina
Posts: 118
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Peregrina »

obnoxion wrote: Fri Mar 13, 2020 6:39 am Uskoisin että nuo säännönmukaisuudet, mikäli niistä on edellisissä elämissä opittu, on jo meidän hallussamme sisäisenä ymmärryksenä luonnonlaeista. Näkisin edellisten elämien unohtamisen siunauksen siinä, ettemme jää muotoihin roikkumaan, vaan meidän täytyy aina uudelleen muodostaa yhteys monadiimme, jopa yhden elämän aikana eri hetkinä, jotta seuraisimme hengen liekin lailla elävää Totuutta.
Ajattelin säännönmukaisuuksista kirjoittaessani jonkinlaisia korkeammanlaatuisia virikkeitä ja mahdollisuuksia, jotka ovat saattaneet livahtaa ohi kerta toisensa jälkeen.
Kuvittelisin, että tällaisten tapahtumien merkitys saattaisi paremmin käydä ilmi jos muisti ulottuisi laajemmalle kuin vain yhteen elämään.
Ehkä tarkoititkin samaa, halusin vain varmistaa.
Tapaan yleensä ajatella, että olisi hyvä muistaa tehdyt virheet, jotta ei toistaisi niitä, mutta tosiaan jos oppiläksy on sisäistetty, niin ehkä yksityiskohdat on hyväkin unohtaa.
Smaragd wrote: Thu Mar 12, 2020 11:31 pm Aavistuksen kontekstista irrallinen esimerkki, joka jostain syystä ponnahti mieleen: täällä foorumeillakin usein mainittu muotoon valettu ”totuus” siitä, ettei todellinen pyhä vahingoitu blasfemiasta herättää varmasti monessa nyökkäilyä, mutta kyllä sitäkin oppia voidaan käyttää väärin, esim. sylkemällä sen nojalla toisen intiimin pyhäkokemuksen päälle sen jälkeen kun on luuloteltu että tällaisia asioita voisi jakaa. Tietty totuus lausahdukessa pysyy edelleen, mutta sitä on tulkittu niin muodollisesti, että yksilö menettää yhteyden sen hengessä elävään tulkintaan.
Minusta blasfemia kuuluu lähinnä taiteen kentälle, jossa on mahdollista kohdistaa se yleisemmän tason ilmiöihin. Tokihan useat varmaan kokevat senkin henkilökohtaisena loukkauksena, mutta taiteelle suotakoon vapautensa.
Arjen kohtaamisista jättäisin blasfemian tyystin, keskinäisen kunnioituksen säilyttämiseksi.
Smaragd wrote: Thu Mar 12, 2020 11:31 pm Näkisin että tärkeä työ ottaa aina uusia muotoja ja dharma jatkuu seuraavassa elämässä luontevasti monadiyhteyden uudelleenlöytämisen, ja sen ja karmisten osasten kohdatessa elämässä. Eli dharmaa ei välttämättä tarvitse etsiä, kyse on ennemminkin hahmottamisesta mitä kautta löytää selkeimmän yhteyden monadiin (minkälaisia olosuhteita, rakenteita, ihmis- ja mestarikontakteja se kysyy?) ja missä kohtaa tuon monadin esittämät korkeat vaateet pääsevät työskentelemään alempien osasten kanssa täydellisimmin? Etsintäähän tuo tavallaan kyllä on, mutta koen että dharma on jo läsnä noissa kysymyksissä. Toisaalta taas dharman voi myös tulkita sellaiseksi "osaksi" minkä elämä vain antaa vaikka ihan jostain arjen pienistä hetkistä suurempiin kokonaisuuksiin, jotka läpäistä täysin hengen tulellaan.
Luulisin, että liian ponteva, ulospäin suuntautuva etsintä vaan heikentää kykyä avautua korkeammille intervalleille. Mietin, onko dharma ylipäätään jotain minkä voi löytää etsimällä, sisältyykö etsintään aina tietoinen tai tiedostamaton käsitys spesifistä kohteesta, käsitys joka mahdollisesti vinouttaa etsintää?
Toisaalta voihan tuo käsitys olla jyvänen totuudestakin.
Liittyykö tämä viimeisimmän lauseesi dharma-tulkinta karma joogaan?
obnoxion wrote: Fri Mar 13, 2020 6:39 am Kun Rudra on vajonnut alimpaan helvettiin, lopulta hänen mieleensä nousee kysymys, miksi juuri minä kärsin näin hirvittävästi. Ja tämä kysymys muuttaa Rudran laskeutuvan suunnan hitaasti nousevaan. Kun ajatellaan tarinan kontekstia, tämä Rudran helvetistä nostava kysymys liittyy kiinteästi hänen edellisiin syntymiinsä. Toki se on myös hyvä kysymys pahuuden ongelman kannalta.
Tarkoitatko, että Rudra muisti alimmassa helvetissä aiempien elämiensä kärsimykset ja nimenomaan tämä kärsimyksen toistuminen oli seikka, joka toi ratkaisevan kysymyksen hänen mieleensä?
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by Smaragd »

Malja wrote: Fri Mar 20, 2020 11:02 pm
Smaragd wrote: Thu Mar 12, 2020 11:31 pm Uskoisin että nuo säännönmukaisuudet, mikäli niistä on edellisissä elämissä opittu, on jo meidän hallussamme sisäisenä ymmärryksenä luonnonlaeista. Näkisin edellisten elämien unohtamisen siunauksen siinä, ettemme jää muotoihin roikkumaan, vaan meidän täytyy aina uudelleen muodostaa yhteys monadiimme, jopa yhden elämän aikana eri hetkinä, jotta seuraisimme hengen liekin lailla elävää Totuutta.
Ajattelin säännönmukaisuuksista kirjoittaessani jonkinlaisia korkeammanlaatuisia virikkeitä ja mahdollisuuksia, jotka ovat saattaneet livahtaa ohi kerta toisensa jälkeen.
Kuvittelisin, että tällaisten tapahtumien merkitys saattaisi paremmin käydä ilmi jos muisti ulottuisi laajemmalle kuin vain yhteen elämään.
Ehkä tarkoititkin samaa, halusin vain varmistaa.
Tapaan yleensä ajatella, että olisi hyvä muistaa tehdyt virheet, jotta ei toistaisi niitä, mutta tosiaan jos oppiläksy on sisäistetty, niin ehkä yksityiskohdat on hyväkin unohtaa.
Joo luulen meidän tarkoittaneen samoja asioita.
Malja wrote: Fri Mar 20, 2020 11:02 pm
Smaragd wrote: Thu Mar 12, 2020 11:31 pm Näkisin että tärkeä työ ottaa aina uusia muotoja ja dharma jatkuu seuraavassa elämässä luontevasti monadiyhteyden uudelleenlöytämisen, ja sen ja karmisten osasten kohdatessa elämässä. Eli dharmaa ei välttämättä tarvitse etsiä, kyse on ennemminkin hahmottamisesta mitä kautta löytää selkeimmän yhteyden monadiin (minkälaisia olosuhteita, rakenteita, ihmis- ja mestarikontakteja se kysyy?) ja missä kohtaa tuon monadin esittämät korkeat vaateet pääsevät työskentelemään alempien osasten kanssa täydellisimmin? Etsintäähän tuo tavallaan kyllä on, mutta koen että dharma on jo läsnä noissa kysymyksissä. Toisaalta taas dharman voi myös tulkita sellaiseksi "osaksi" minkä elämä vain antaa vaikka ihan jostain arjen pienistä hetkistä suurempiin kokonaisuuksiin, jotka läpäistä täysin hengen tulellaan.
Luulisin, että liian ponteva, ulospäin suuntautuva etsintä vaan heikentää kykyä avautua korkeammille intervalleille. Mietin, onko dharma ylipäätään jotain minkä voi löytää etsimällä, sisältyykö etsintään aina tietoinen tai tiedostamaton käsitys spesifistä kohteesta, käsitys joka mahdollisesti vinouttaa etsintää?
Toisaalta voihan tuo käsitys olla jyvänen totuudestakin.
Liittyykö tämä viimeisimmän lauseesi dharma-tulkinta karma joogaan?
Kyllä liittyy. Tässä ajatuksessa mielestäni näkyy se muuallakin puhuttu dharman ja karman yhteenkietoutuminen.

Olen huomannut saman ongelman, että liikaa ulospäin suuntautuva etsintä kadottaa helposti keskuksen johdatuksen. Etsimisen sijaan voisi kai puhua pysähtymisestä oman ytimensä äärelle? Sitten taas etsiminen tuntuu minulle olennaiselta, kun suunta ja punainen lanka on jo käsillä ja tulee intuitiivisen käytännön toteutuksen vuoro. Esimerkiksi sopisi se kuinka matkanteon impulssin ulkoinen toteuttaminen vie jonnekkin etäälle haasteiden äärestä, vähän kuin nollaaminen alkoholilla, kun taas sisäänpäin impulssia seuraava voi päästä kuulemaan mestarin ääntä. Sitten kun on kuultu, niin se voi johdattaa ulospäiseen; kontekstille sopivaan matkaan, metsikköön, kaupunkiin, vuorovaikutukseen ihmisten tai muun luonnon kanssa jne, jolloin on helppo etsiä sitä jotain intuition kautta. Intuitiolle on löydetty Johtotähti. Intuitio kuitenkin voi johdattaa aivan harhaan ja jonnekkin, jos ei kokonaiseen niin puolittaiseen merkitystyhjiöön, mikäli jokin tästä kuviosta ontuu.

Hahmottaisin asian osasia matkanteko -vertauksen valossa jotenkin näin:
Monadi - Johtotähti
Intuitio - Valonsäde/punainen lanka
Genius loci - Osoitettu paikka/aika/vuorovaikutus
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
obnoxion
Posts: 1806
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Elämän tarkoitus (Dharma)

Post by obnoxion »

Malja wrote: Fri Mar 20, 2020 11:02 pm obnoxion kirjoitti: ↑Kun Rudra on vajonnut alimpaan helvettiin, lopulta hänen mieleensä nousee kysymys, miksi juuri minä kärsin näin hirvittävästi. Ja tämä kysymys muuttaa Rudran laskeutuvan suunnan hitaasti nousevaan. Kun ajatellaan tarinan kontekstia, tämä Rudran helvetistä nostava kysymys liittyy kiinteästi hänen edellisiin syntymiinsä. Toki se on myös hyvä kysymys pahuuden ongelman kannalta.
Tarkoitatko, että Rudra muisti alimmassa helvetissä aiempien elämiensä kärsimykset ja nimenomaan tämä kärsimyksen toistuminen oli seikka, joka toi ratkaisevan kysymyksen hänen mieleensä?
Minun on vaikea samaistua siihen miten helvettiolento tekee oivalluksiaan. Mutta kuvittelisin että hyvin, hyvin hitaasti. Ehkä helvettiolennon koossa pitäviin voimiin kuuluu jonkinlainen raivokas kärsimyksen hyväksyminen. Ja kun tämä koheesio raukeaa, alkaa hidas olennoituminen vähempiin helvettimaailmoihin.

Tarinallisesti vastaus Rudran kysymykseen on löydettävissä syntymien ketjun lineaarisesta alkupäästä. Mutta tietyllä tapaa Rudran kysymys on jotain jonka kaikki huulet ja sydämet tunnistavat omakseen - "Miksi juuri minä kärsin näin hirvittävästi?". Jotta tämä yhteinen kysymys saa ansaitsemansa painoarvon, sen on noustava alimmassa helvetissä raivoavan olennon suusta - minä, Rudra, me kaikki kysymme sitä yhdessä.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Locked