Page 39 of 39
Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit
Posted: Thu Jun 08, 2023 7:56 am
by Vigintus
"Mutta lähetyssaarnaajat väittävät soman nauttimishetken olevan otollisen hetken saatanalle, joka väijyy hindulaisten uhrimaljojen pohjalla."
Hunnuton Isis, Osa I, Tiede 1, H.P. Blavatsky
s. 107-108 (SOMA), Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura 1984
Mielenkiintoista ja ehkä hivenen huvittavaakin on lähetyssaarnaajien kielteinen suhtautuminen hindujen pyhän juoman nauttimiseen, ikään kuin se olisi täysin erillinen rituaali kristittyjen omaan pyhään ehtoolliseen verrattuna. Blavatsky taasen näkee soman nauttimisen olevan, kuin 1:1 kristittyjen oman ehtoollisrituaalin kanssa. Itse tulkitsen, että lähetyssaarnaajilla saattaa olla myös totuuden siemen ajatuksissaan, mutta jätän tulkintojen tekemisen jokaiselle itselleen.
Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit
Posted: Sat Jun 17, 2023 3:46 pm
by Insanus
"Ei tarpeeksi! Ei tarpeeksi ahdistusta ja kärsimystä, sanon minä, ilon lapsi, jota onnellinen, villi nauru ei koskaan lakannut kannattelemasta (ajoittain se on hylännyt minut, mutta sen ääretön, kaukainen keveys on säilynyt kiusoitellen aallonpohjassa, kyynelissä ja jopa silloin, kun olen lyönyt otsaani seinää vasten). Mutta...! Pidän sormeani kiehuvassa vedessä ja huudan "ei riitä"!
Taas kerran unohdan, unohdan kärsimyksen, naurun, sormen. Unohduksessa, ekstaasissa, välinpitämättömyydessä itseäni ja tätä kirjaa kohtaan toteutuu loputon rajanylitys. Näen sen, mitä diskurssi ei ole koskaan tavoittanut. Olen auki käsittämättömälle taivaalle, olen ammottava aukko, ja kaikki minussa kiiruhtaa ja mukautuu viimeiseen ristiriitaan, kaiken mahdollisen murtumiseen, raivoisaan suudelmaan, kaappaukseen, kadotukseen mahdollisen täydellisessä poissaolossa, läpäisemättömässäja kuolleessa yössä, joka kuitenkin on valoa, yhtä tuttua ja sokaisevaa kuin sydämen perukat. "
-Georges Bataille, Sisäinen kokemus
Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit
Posted: Sat Jun 17, 2023 8:30 pm
by Smaragd
Insanus wrote: ↑Sat Jun 17, 2023 3:46 pm
"--minä, ilon lapsi, jota onnellinen, villi nauru ei koskaan lakannut kannattelemasta-- Pidän sormeani kiehuvassa vedessä ja huudan "ei riitä"!
--olen ammottava aukko, ja kaikki minussa kiiruhtaa ja mukautuu viimeiseen ristiriitaan, kaiken mahdollisen murtumiseen, raivoisaan suudelmaan, kaappaukseen--"
Joidenkin kokemuksien kautta helppo samaistua tällaiseen ja satuttiin sivuamaan jotain vastaavaa Lucifer looshin kokouksessa vast ikään. Tuolloin oli pohjana ajatus siitä, että koska satanistisen filosofian mukaan voi ajatella jokaiseen hetkeen kätkeytyvän paras mahdollinen ratkaisu niin sitä tulee silloin herkästi ohittaneeksi jonkin liian vaikean ratkaisun tilanteeseen ja ajaneensa itsensä eräänlaisen pseudo-kokonaisvaltaisuuden ja pseudo-harmonian etsinnän kautta turhaa kärsimystä aiheuttaviin tai masokismia ylläpitäviin kierteisiin.
Mietin voiko "mukautuminen viimeiseen ristiriitaan" ja esteiden murtuminen todella tapahtua Bataillen kuvailemalla tavalla, veren maku suussa, vai onko sellainen vain merkki jonkin haasteen äärellä pieleen menneistä asioista, joiden karman äärellä satanisti tarrautuu jääräpäisyyteen ja sekoittaa ekstaattisessa hurmoksessa, kuin glossolalia-kristityt konsanaan, kohottavan rajoitteiden ylittämisen traumaattiseen alaspäiseen pirstaloitumiseen? Vai voiko molempia reittejä kulkea samaan määränpäähän? En tiedä, mutta kiinnostaa.
Re: Mietelauseet, sitaatit ja aforismit
Posted: Sat Jun 17, 2023 11:48 pm
by Insanus
Smaragd wrote: ↑Sat Jun 17, 2023 8:30 pm
Insanus wrote: ↑Sat Jun 17, 2023 3:46 pm
"--minä, ilon lapsi, jota onnellinen, villi nauru ei koskaan lakannut kannattelemasta-- Pidän sormeani kiehuvassa vedessä ja huudan "ei riitä"!
--olen ammottava aukko, ja kaikki minussa kiiruhtaa ja mukautuu viimeiseen ristiriitaan, kaiken mahdollisen murtumiseen, raivoisaan suudelmaan, kaappaukseen--"
Joidenkin kokemuksien kautta helppo samaistua tällaiseen ja satuttiin sivuamaan jotain vastaavaa Lucifer looshin kokouksessa vast ikään. Tuolloin oli pohjana ajatus siitä, että koska satanistisen filosofian mukaan voi ajatella jokaiseen hetkeen kätkeytyvän paras mahdollinen ratkaisu niin sitä tulee silloin herkästi ohittaneeksi jonkin liian vaikean ratkaisun tilanteeseen ja ajaneensa itsensä eräänlaisen pseudo-kokonaisvaltaisuuden ja pseudo-harmonian etsinnän kautta turhaa kärsimystä aiheuttaviin tai masokismia ylläpitäviin kierteisiin.
Mietin voiko "mukautuminen viimeiseen ristiriitaan" ja esteiden murtuminen todella tapahtua Bataillen kuvailemalla tavalla, veren maku suussa, vai onko sellainen vain merkki jonkin haasteen äärellä pieleen menneistä asioista, joiden karman äärellä satanisti tarrautuu jääräpäisyyteen ja sekoittaa ekstaattisessa hurmoksessa, kuin glossolalia-kristityt konsanaan, kohottavan rajoitteiden ylittämisen traumaattiseen alaspäiseen pirstaloitumiseen? Vai voiko molempia reittejä kulkea samaan määränpäähän? En tiedä, mutta kiinnostaa.
Näiden kysymysten äärellä koen olevani pakotettu olemaan jokaisena aitona hereilläolon hetkenä, eikä kysymyksen vitaliteetti tunnu vuosien aikana heikentyvän mihinkään. Niinä heikkoina hetkinä kun epävarmuus suunnasta käy omien temperamenttisten ja eettisten painotusten kanssa liialliseksi, löydän joskus lohtua ja oikeutukseni pitää veljeskuntayhteydestä kiinni siitä ajatuksesta että kenties on itsessään arvokasta pitää kysymys, eli haava, yksinkertaisesti auki.