Seksuaalisuus

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Cancer »

Vastaamisessa on kestänyt, pahoittelut. Luvassa tunnepohjainen vuodatus.
Wyrmfang wrote: Tarvitseeko seksuaalisuudella välttämättä olla tavoitteita? Niitä voi tietysti henkilökohtaisessa uskossaan asettaa itselleen, mutta minusta kaikki muu oikeastaan muuttuu lopulta juuri ulkopuolelta annetuiksi säännöiksi.
Aivan totta. Edellisistä viesteistäni saa ehkä vähän ahdasmielisen kuvan, ja haluankin vielä teroittaa, etten todellakaan puhu kenenkään painostamisen puolesta. Sitä tulee helposti tehtyä tahattomasti kun kyseessä on näin paljon tunteita herättävä aihe: läheisten ja vahvasti toisiinsa luottavienkin ihmisten välisissä keskusteluissa muutama vääränlainen sana voi aiheuttaa ties mitä traumoja. Alkaa lähinnä itkettää ja kädet täristä kun ajattelee, millaisia hirveyksiä ihmiset voivat tehdä toisilleen aivan vahingossa seksuaalisuuden suhteen (puhumattakaan intentionaalisesta väkivallasta), ja miten yksin sitä voi tuntea olevansa ongelmiensa ja epäilystensä kanssa vaikka olisi vakaassakin suhteessa. Tuota s/m-juttua koskien on ollut vahvasti se kokemus, että sitä pidetään vain "kiinnostavana" ja "coolin sairaana" eikä oteta vakavasti itseinhoa ja ihmishirviöyden tunnetta, joka seuraa siitä, että fantasioi pakkomielteisesti raiskaamisesta ja tappamisesta ts. tiettyinä hetkinä todella haluaa raiskata ja tappaa eli myöskin tekee niin, intention tasolla. Kun kukaan ei silloin sano, että vääryyttä on tapahtunut ja se pitäisi pyrkiä korjaamaan - minkä yksinkertainen toteaminen on, edelleen, erotettava syyllistämisestä - vaan kuittaa huonon omantunnon turhaksi häpeämiseksi ja sosiaalisten normistojen armoilla olemiseksi, fiilis saattaa olla epäuskoisen kauhistunut: ikään kuin saisi äkkiä tietää, että tämä yhteisö todella hyväksyy väkivallan. "Eettisesti" toimiminen ylipäätään on aivan liian usein vain sosiaalisen hyväksynnän hakemista, mutta en usko, että pyrkimys siihen olisi seksuaalisuudenkaan kohdalla koskaan täysin palautettavissa uskalluksen puutteeseen.
Wyrmfang wrote: Silloinkin kun itse kokee kehittyneensä, on hyvä pitää tietty skeptisyys mukana. Onhan vaikka millä mitalla "eheytyneitä" homojakin, enkä usko että heidän kohdalla on tapahtunut aitoa kehitystä, vaikka tunne siitä epäilemättä autenttinen onkin.
Kiitos hyvästä rinnastuksesta, herätti tosiaan jotain. Tätä ikuisuusaiheeksi muodostunutta fetissiä pohtiessa on monesti herännyt kysymys siitä, onko ylipäätään olemassa seksuaalisuutta ilman jonkinasteisia sadomasokistisia piirteitä. Nehän voi nähdä liiaksi korostuneina maskuliinisuutena ja feminiiniytenä; ja se, mitä tuo "liiaksi" tarkoittaa, vaihtelee tilanteen ja yksilön mukaan niin paljon, että muiden kuin yksilön itsensä on lähes mahdotonta vetää rajaa "terveen" ja "sairaan" välille. Jos tämä ajatus viedään pidemmälle - ja siihen sekoitetaan hiukan mainitsemaasi nietzscheläisyyttä - voidaan asia nähdä niin, että esim. omista väkivaltaisista impulssesita kärsiminen on merkki väsymyksestä, laimenemisesta, elinvoiman estymisestä. Ei olla valmiita hyväksymään sitä, että toiseus todella on loputtoman vieras, että vajavaisten ihmisten pyrkiessä sitä kohtaamaan veri roiskuu välttämättä, kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti - ja että niin on tarkoituskin. Todella elääkseen täytyy rakastaa ristiriitaa, kuten lienee aika monesti todettu.

Jonkin aikaa sitten tuli ystävän kanssa keskustellessa esille idea, että vaikkapa ala- ja yläasteilla olisi hyvä olla palkkalistoillaan hiukan koulupsykologia muistuttava opas, joka neuvoisi epävarmoja teinejä ulkonäköön, seurusteluun, seksuaalisuuteen ym. liittyvissä asioissa. On jotenkin järkyttävää muistaa, kuinka täydellisen hukassa itsekin oli tuollaisten asioiden suhteen joskus 13-14-vuotiaana - silloin olisi varmasti tehnyt hyvää kuulla luotettavalta ja etenkin uskottavalta (coolilta :D) nuorelta aikuiselta, että on ookoo ja kaunista olla friikki; että osa seksuaalisuuden kauneudesta on juuri siinä, kuinka omituisissa, häiritsevissä ja "väärän" tuntuisissa muodoissa se voi ilmetä. Lady Gagan Born This Way on kovaa kamaa.

Lopulta vaikuttaa mahdottomalta ja hyödyttömältäkin olla millään tarkasti määritellyllä kannalla näiden asioiden suhteen. Tärkeintä olisi löytää luonteva kieli, jolla keskustella seksuaalisuudesta niin yhteiskunnan kuin yksittäisten ihmissuhteidenkin tasolla.
Tiden läker inga sår.
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Cancer wrote:Tuota s/m-juttua koskien on ollut vahvasti se kokemus, että sitä pidetään vain "kiinnostavana" ja "coolin sairaana" eikä oteta vakavasti itseinhoa ja ihmishirviöyden tunnetta, joka seuraa siitä, että fantasioi pakkomielteisesti raiskaamisesta ja tappamisesta ts. tiettyinä hetkinä todella haluaa raiskata ja tappaa eli myöskin tekee niin, intention tasolla. Kun kukaan ei silloin sano, että vääryyttä on tapahtunut ja se pitäisi pyrkiä korjaamaan - minkä yksinkertainen toteaminen on, edelleen, erotettava syyllistämisestä - vaan kuittaa huonon omantunnon turhaksi häpeämiseksi ja sosiaalisten normistojen armoilla olemiseksi, fiilis saattaa olla epäuskoisen kauhistunut: ikään kuin saisi äkkiä tietää, että tämä yhteisö todella hyväksyy väkivallan.
Kohdallasi on epäilemättä niin, että olet todella kärsinyt vinoumasta ja kyennyt eheytymään siitä. Etkä tietysti tosiaankaan ole ainoita. Mutta pidän silti suurempana ongelmana yleistä avarakatseisuuden puutetta ja kyseenalaistamatonta konservatiivisuutta. Ei ole laittaa mitään faktaa tiskiin asiasta, mutta minusta nämä vaikkapa sadomasokismia "coolin sairaana" pitävät ihmiset ovat pieni (joskin tavallaan kyllä nykyaikaa edustava) vähemmistö verrattuna niihin, jotka pitävät ihan suoraan ja kyseenalaistamatta sadomasokismia kaikissa muodoissaan vakavasti sairaana. Pohtimatta tietenkään lainkaan esim. sitä, minkä itsekin otit esille, että kaikkiin eroottisiin tuntemuksiin liittyy sadomasokistisia elementtejä.
Cancer wrote: "Eettisesti" toimiminen ylipäätään on aivan liian usein vain sosiaalisen hyväksynnän hakemista, mutta en usko, että pyrkimys siihen olisi seksuaalisuudenkaan kohdalla koskaan täysin palautettavissa uskalluksen puutteeseen.
No ei todellakaan välttämättä! Tosin nyt tajusin, että tuo "eettinen" sana tuo helposti assosiaation juuri yksinkertaisesti sääntöjen mukaan menettelemisestä, josta saa turvallisuudentunnetta. Itse olen paljon painottanut eettisyyttä, ja tarkoitan sillä oikeastaan samaa kuin aito rakkaudellisuus, tosin enemmän älyn kautta lähestyttynä.
Cancer wrote: Jonkin aikaa sitten tuli ystävän kanssa keskustellessa esille idea, että vaikkapa ala- ja yläasteilla olisi hyvä olla palkkalistoillaan hiukan koulupsykologia muistuttava opas, joka neuvoisi epävarmoja teinejä ulkonäköön, seurusteluun, seksuaalisuuteen ym. liittyvissä asioissa. On jotenkin järkyttävää muistaa, kuinka täydellisen hukassa itsekin oli tuollaisten asioiden suhteen joskus 13-14-vuotiaana - silloin olisi varmasti tehnyt hyvää kuulla luotettavalta ja etenkin uskottavalta (coolilta :D) nuorelta aikuiselta, että on ookoo ja kaunista olla friikki; että osa seksuaalisuuden kauneudesta on juuri siinä, kuinka omituisissa, häiritsevissä ja "väärän" tuntuisissa muodoissa se voi ilmetä. Lady Gagan Born This Way on kovaa kamaa.
Kyllä. Mutta tuntuisi mahdottomalta toteuttaa tällaista "neuvontaa" missään virallisessa muodossa. Surullinen asia, mutta kai nämä täytyy usein kohdata täysin yksinään. Itse asiassa itsellänihän seksuaalisuus heräsi nimenomaan kidutusmielikuvien kautta ja kesti vuosia ennen kuin yhdistin seksuaaliset tuntemukset millään tavalla vastakkaiseen sukupuoleen. Omalla kohdallani en usko tästä sinänsä aiheutuneen traumatiikka (olen niin pienestä asti ollut "friikki" että on ollut pakko oppia hyväksymään ajatuksensa). Mutta nyt kun ajattelee, niin mutkan kautta oma nykyinen suurin ongelmani eli huono sosiaalinen itsetunto (erityisesti juuri seksuaalisuuden ollessa kysessä) on tietysti varmaan paljolti syntynyt juuri siitä, että oma maailma ei ole hyväksytty yleisten normien ja ajattelun puitteissa.
Cancer wrote: Lopulta vaikuttaa mahdottomalta ja hyödyttömältäkin olla millään tarkasti määritellyllä kannalla näiden asioiden suhteen. Tärkeintä olisi löytää luonteva kieli, jolla keskustella seksuaalisuudesta niin yhteiskunnan kuin yksittäisten ihmissuhteidenkin tasolla.
Minusta tarkkuuteenkin tulisi kuitenkin pyrkiä tässä(kin) asiassa. Tyhjentävää analyysiä erityisesti seksuaalisuus tietysti pakenee, mutta tarkkuuteen pyrkiminenkin voi juuri auttaa siinä yhteisen kielen löytämisessä.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Insanus »

Sorry bros, netissä käyminen on hankaloitunut viime aikoina enkä saanut pidettyä lupausta nopeasta vastauksesta.
Nefastos wrote: Toki silloin jos toisesta ihmisestä tulee vain "toiseuden edustaja", ikään kuin toiseutta ilmaisevien ominaisuuksien tai tunnelmien kimppu, ollaan jo psykopaatin saappaissa.
Jep. Tunnistan itsessäni paljon tätä. Pitkiä parisuhteita olen ollut osaltani tulehduttamassa alistamalla sekä itseni että kumppanini jonkinlaisen rakkauskäsityksen alle. Rakkaus sellaisena tuonpuoleisena henkisenä ideaalina, jolle yksilön on alistuttava, niinkuin Jumala Lutherille tahi kohtalo Hitlerille. Nähdä rakkaansa silmissä koko maailma on kaunista, mutta siinä on helppo samaistaa itsensä jonkinlaiseen liikahtamattomaan ja kuolleeseen hautausmaavisioon ja hylätä elämä ja kehkeytyminen. Ja kasvaa kieroon, tietysti.
Nefastos wrote:
Ehdottomasti seksuaaliset mieltymyksemme (mihin asettaa perversion rajan lienee ihan henkilökohtainen kielenkäytöllinen mieltymys) ovat todella arvokasta psykologisen (itse-)tutkistelun materiaalia, jota ei kannata kovin köykäisin perustein olettaa riittävästi käsitellyksi.
de Sade taisi määritellä perversion niin, että kokee mielihyvää jostain mitä vihaa. Tämä tulee mielestäni lähelle käsitystä pahuudesta alkutulena jota tulisi rakastaa. Eilen illalla kuljin täydessä bussissa jossa oli runsaasti kovaäänisiä jääkiekkofaneja, mikä ei juurikaan maistu väsyneelle ja introvertille herkistelijälle. Kuitenkin naiivin misantrooppifiiliksen ohella koin kanssaihmisiin melko voimakasta sympatiaa. Vähän kuin makaisi viilleltynä ja maailmantuskaisena keittiön lattialla, ikkunasta paistaisi aurinko ja naapurista kuuluisi hiljaa Abbaa. Omaa yksilöllistä kokemustaan ei väheksy, mutta jonkinlainen kaikkiallinen myötätuntoisuus vain on läsnä. Nähdä ruma kauniissa ja kaunis rumassa on yksi asia, mutta niiden herkkä yhdistyminen on Jotain Ihan Muuta.

Psykopaattiongelmakin ratkeaa, kun seksuaalisuutta ei yhdistä vain aktiin, vaan näkee kaiken seksuaalisena: se ei väheksy fyysistä puolta, vaan nähdäkseni pyhittää sitä entisestään. Esim. Auringon vihaaminen on seksuaalista ja jonkinlaisella rakkaudellisella henkisellä perverssiydellä se voi muuntua myötätunnoksi kaikkia olentoja kohtaan. Tai niin koen.
Cancer wrote: Perversioita ei siis missään nimessä tulisi paheksua, mutta se ei tarkoita, etteikö väkivaltaisia, alistavia yms. seksuaalisuuden muotoja pitäisi pyrkiä jalostamaan.
Hmm. Uskon, että tarkoitat "jalostamisella", jotain aivan muuta kuin pois kehittymistä: minulle vain tuli kummallinen tunne siitä, että väkivaltaisuus ja alistavuus ovat muodostuneet jonkinlaiseksi over the limits-tabuksi. Kaikkia (seksuaalisuuden) muotoja pitäisi pyrkiä henkistämään ja esiintuomaan totuudellisuuden ja rakkaudellisuuden alaisuudessa.
Aquila wrote: Okkultismin tai jonkin muun idealismin parissa olisi helppo ajautua homovastaisuuteen sillä perusteella, että heterosuhde olisi jotenkin ihanteellinen tapa yhdistää sukupuolia ja niiden edustamia vastakohtia. Silloin tosin jää huomioimatta yksilön omat sisäiset naiselliset/miehiset puolet, joiden tarpeet voivat olla muuta kuin kuvitellun ideaalin toteuttamista. Jotenkin tässäkin voi helposti ajautua sellaiseen idealistisuuden fasismiin, joka alistaa kaiken monimuotoisuuden jalkoihinsa pyrkimyksessä toteuttaa kuollutta ihannetta, mitä se todella onkin siinä vaiheessa kun se ei enää salli elävän elämän kautta toteutuvaa yksilöllisyyttä ja eroavaisuutta. Mikään sisäinen kehitys ei myöskään ole mielestäni sellainen, että se johtaisi kohti ehdotonta heteroseksuaalisuutta, vaan ennemmin kohti sisäisen feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tasapainoa, jolloin ulkoisesti ihminen voi hyvinkin olla esim. bi-seksuaali/homo/hetero/aseksuaali/tms. koska seksuaalisuuden ilmentymä löytää aina oikean kanavan itselleen.
Jepa jee. Seksuaalisuuden käsite on käsittääkseni melkoisen nuori ja näissä homo-hetero-a-bi-väännöissä tunnutaan herkästi menevän sille linjalle että otetaan kovana faktana tietyntyyppinen seksuaalinen mieltymys ja lyödään leima otsaan. Sama kaiketi näiden s/m etc.kuvioiden osalta. Eivätkö homoseksuaalitkin lopulta toteuta heteroseksuaalisuutta jonkinlaisella roolien tasolla? Saisin varmaan homoilta turpaan jos menisin tällaisia näkemyksiä ehdottelemaan, mutta IMO olisi luontevampaa puhua vain seksuaalisuudesta sinänsä ja erotella tämän kattokäsitteen alla ilmenevät impulssit, kuin puhua erilaisista seksuaalisuuksista. Mitenkään väheksymättä yksilöllisyyttä, tai mahdollista halua luoda identiteettiään seksuaalisuutensa pohjalta (onko tämä muuten itse asiassa väistämätöntä?)
Wyrmfang wrote: kaikkiin eroottisiin tuntemuksiin liittyy sadomasokistisia elementtejä.
Hm. Mielestäni aika karkeasti ilmaistu. Sadomasokismi ei ole kuitenkaan yksi yhteen miehinen=sadistinen naisellinen=masokistinen, eikä mieheydestä tai naiseudesta voimakkaasti viehtyminen tarkoita tarvetta dominoida tai alistua. Kokea koko seksuaalisuus ja erotiikka kuin eriasteisina sadomasokismin ilmentyminä on IMO ongelmallista (sitä tuskin tarkoititkaan, tosin) kun kyse on itseilmaisusta niin paljon herkemmällä tasolla. Yhtä hyvin voisi sanoa, että kaikkiin eroottisiin tuntemuksiin liittyy kaikkia elementtejä. Vai tajusinko jotain väärin?

Joihinkin omiin kysymyksiini vielä. En usko, että seksuaalisuus tukahtuu sinänsä, vaan se etsii itselleen luontevamman kanavan yksilön tarpeisiin nähden. Itselläni oli pitkä adhedoninen vaihe, jossa kirjaimellisesti kaiken mielihyvän kokeminen oli täysin mahdotonta: huumeita ja seksiä tai taiteellisia pyrintöjä ja medintointia, mikään ei toiminut. Paitsi kuoleman tekeminen. En usko että tämä on ainutkertainen tapaus, vaan jonkinlaista mortifikaation erotiikkaa. Visioina kumppanien viiltely ja elämän vääristely tuntuivat kauniilta ja yleviltä, mutta jokin oma hellyyden pohjavire esti hirveyksien tapahtumisen.
Sitten tuohon, joka mielestäni oli kiinnostavin kysymys johon kukaan ei ole vielä tarttunut, eli mikä on seksuaalisuuden suhde ajatteluun. Joitain ajatuksia. 1) Hyväksyä ajattelu LUOMISENA ja tiettyyn suuntaan tavoitteellisena on välttämätöntä. 2) Kaavamainen järki vastaanottaa vaikutelmia ylempää abstraktimmista ulottuvuuksista. Mitä mieltä olette näiden kahden prosessin suhteesta ihmisen miehiseen ja naiselliseen puoleen/sitä kautta seksuaalisuuden ilmentymiseen?
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Insanus wrote:
Wyrmfang wrote: kaikkiin eroottisiin tuntemuksiin liittyy sadomasokistisia elementtejä.
Hm. Mielestäni aika karkeasti ilmaistu. Sadomasokismi ei ole kuitenkaan yksi yhteen miehinen=sadistinen naisellinen=masokistinen, eikä mieheydestä tai naiseudesta voimakkaasti viehtyminen tarkoita tarvetta dominoida tai alistua. Kokea koko seksuaalisuus ja erotiikka kuin eriasteisina sadomasokismin ilmentyminä on IMO ongelmallista (sitä tuskin tarkoititkaan, tosin) kun kyse on itseilmaisusta niin paljon herkemmällä tasolla. Yhtä hyvin voisi sanoa, että kaikkiin eroottisiin tuntemuksiin liittyy kaikkia elementtejä. Vai tajusinko jotain väärin?
Ehkä karkeasti ilmaistu, mutta näin näkisin kuitenkin asian. Jos ajatellaan vaikka mitä tahansa rakastelua (ehkä joku pelkkään kassien tyhjentämiseen tähtäävä "pikapano" asia erikseen), niin ulkopäin kylmästi eleitä ja toimintaa analysoiden voi varmasti aina löytää selkeitä sadomasokismiin viittaavia elementtejä.

Ajatus on ymmärtääkseni aika lailla yleisesti hyväksytty ihan "tavallisen" psykologian piirissäkin, joten ei tarvitse edes olettaa maskuliinista ja feminiinistä arkkityyppiä ylipäätään.

Tästä varmaan tulee kyllä helposti tietty väärä mielikuva. En siis tarkoita todellakaan puolustaa sellaista kyynistä maailmankuvaa, jossa seksuaalisuus on "pohjimmiltaan" vallantahtoa pintapsykologian takana. Samantyyppistä ajatusta voi soveltaa kuin siinä, että "tavallinen" seksuaalinen kiinnostuminen on monien fetissien yhteissumma - vääristyneisyys ei missään asiassa itsessään vaan niiden väärissä suhteissa.
User avatar
Nefastos
Posts: 3029
Joined: Mon May 24, 2010 10:05 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Nefastos »

Insanus wrote:Sitten tuohon, joka mielestäni oli kiinnostavin kysymys johon kukaan ei ole vielä tarttunut, eli mikä on seksuaalisuuden suhde ajatteluun.


Tietyllä tapaahan ajattelu ja seksuaalisuus polarisoituvat vastakkaisiksi asioiksi, koska ajattelu pyrkii neutraaliuteen & seksuaalisuus taas neutraalina menettäisi itsensä saman tien.

Näiden yhteinen pohja löytyy mielestäni manaksesta, eli siitä ajattelun & tunteiden yhteisestä veneerisestä (luciferisesta) ytimestä, joka on varsinaisen ihmisyyden keskipiste itseyden & toiseuden rajapinnassa.

(Kylläpä sattui, että puhuimme juuri toisessa keskustelussa siitä mitä ihmisyys lopulta on. Ja siinähän oli kyse nimenomaan vallankäytön äärimmäisestä ylilyömisestä seksuaalisuuden yhteydessä, & mihin se lopulta johtaa.)

Insanus wrote:Joitain ajatuksia. 1) Hyväksyä ajattelu LUOMISENA ja tiettyyn suuntaan tavoitteellisena on välttämätöntä. 2) Kaavamainen järki vastaanottaa vaikutelmia ylempää abstraktimmista ulottuvuuksista.


Siinähän ne kaksi suuntaa tulivat. Alice Bailey rajasi nämä kaksi nimikkeisiin "okkultisti" (kohta 1) & "mystikko" (kohta 2). Jako on mielestäni pätevä, vaikka ihanteellisesti molemmat ovat ihmisessä hyvin edustettuina. Pelkkä "mystikko" ajautuu helposti toismaailmallisuuteen & tietyssä mielessä vastuunpakoilun ongelmaan, pelkkä "okkultisti" - tässä merkityksessä - voi ajautua vääränlaiseen solipsismiin, jossa toiseuden ongelma jää jonkinlaiseksi älylliseksi puuhasteluksi, & aito myötätuntoon perustuva luovuus kuivettuu.

Insanus wrote:Mitä mieltä olette näiden kahden prosessin suhteesta ihmisen miehiseen ja naiselliseen puoleen/sitä kautta seksuaalisuuden ilmentymiseen?


Taichitu-kuvio (yin-yang) tulee mieleen. Miehellä on oltava nainen sydämessään osatakseen tajuta tämän eroottisesti; naisella vastaavasti mies. Siis kosketus sisäiseen animaan/animukseen, "shaktiin". Jos mies yrittää olla 100% mies tai nainen 100% nainen ilman minkäänlaista toiseuden läsnäoloa omassa olemuksessa, kovat pinnat vain kolisevat vastakkain seksuaalisissa kontakteissa.

Ja nykyaikana, kun erillistynyt kulttuuri mahdollistaa (vaatii?) hyvin monenlaisia roolijakoja, paljon näkee myös suhteita, joissa miehistä osaa näyttelee nainen & naisellista mies. Parhaimmillaan seksuaalisuus onkin sellaista yhteistä energioiden toisiinsa asettamista & energioiden jatkuvaa muljauttelua, joka mahdollistaa hyvin monenlaiset kauniit ilmaisumuodot. Seksi on niin paljon muutakin kuin coitus. Mutta jatkuva rakastuneisuuden (siis tavallaan myös jatkuvan kiiman!) tila ei tule ylhäältä annettuna; se syntyy hyvin pitkälti omastakin antaumuksesta. Väittäisin, että seksuaalihedonisti saa seksuaalisuudeltaan paljon vähemmän kokonaisvaltaista nautintoa kuin ihminen, joka osaa rakastaa, tai oikeammin, osaa ponnistaa rakastaakseen.
Faust: "Lo contempla. / Ei muove in tortuosa spire / e s'avvicina lento alla nostra volta. / Oh! se non erro, / orme di foco imprime al suol!"
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Nefastos wrote:Mutta jatkuva rakastuneisuuden (siis tavallaan myös jatkuvan kiiman!) tila ei tule ylhäältä annettuna; se syntyy hyvin pitkälti omastakin antaumuksesta. Väittäisin, että seksuaalihedonisti saa seksuaalisuudeltaan paljon vähemmän kokonaisvaltaista nautintoa kuin ihminen, joka osaa rakastaa, tai oikeammin, osaa ponnistaa rakastaakseen.
Tämä on muuten yksi todella tärkeä pointti. Etenkin nykyään moni ihminen etsii loputtomiin "sitä oikeaa" ymmärtämättä, että ei sellaista löydy koskaan kuin ehkä korkeintaan lyhytaikaisissa tunteissa (jotka taas lyhytaikaisina jättävät jälkeensä vain janon). Erich Fromm on kuvannut rakkautta taidoksi, joka täytyy opetella aivan kuin mikä tahansa muukin taito. Asiassa on tietysti muitakin puolia, mutta tämä on yksi oleellinen yleensä aika vähälle huomiolle jäävä pointti kun rakkaudesta puhutaan, oli kyse sitten okkultisteista tai ihan tavan humanisteista.
User avatar
Cancer
Posts: 258
Joined: Thu Dec 13, 2012 4:45 pm
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Cancer »

Insanus wrote: Pitkiä parisuhteita olen ollut osaltani tulehduttamassa alistamalla sekä itseni että kumppanini jonkinlaisen rakkauskäsityksen alle. Rakkaus sellaisena tuonpuoleisena henkisenä ideaalina, jolle yksilön on alistuttava, niinkuin Jumala Lutherille tahi kohtalo Hitlerille. Nähdä rakkaansa silmissä koko maailma on kaunista, mutta siinä on helppo samaistaa itsensä jonkinlaiseen liikahtamattomaan ja kuolleeseen hautausmaavisioon ja hylätä elämä ja kehkeytyminen.
Samansuuntainen juttu kuin "me"-ilmiö (vs. minä ja sinä), jossa kuva ihanteellisesta suhteesta muodostuu muuriksi yksilöiden välille. Koko suhde saattaa silloin muuttua poseeraamiseksi epämääräiselle kolmannelle osapuolelle, ehkäpä ympäröivästä yhteisöstä omaksutuille käsityksille siitä, millainen parisuhteen tulisi olla: esimerkiksi seksuaalinen epäonnistuminen koetaan usein nöyryytyksenä nimenomaan suhteessa median tyrkyttämään, epärealistiseen kuvaan täydellisestä seksielämästä tms., eikä suhteessa kumppaniin - jolloin kahdenväliset sopimukset siitä, ettei tarvitse stressata, että säröt hyväksytään jne. ovat yhtä tyhjän kanssa, koska valta omaan tunne-elämään ja ruumiiseen on menetetty yhteisölle. Tämä on korostuneesti nuorten ongelma, mutta tietty monet vanhemmatkin ihmiset ovat jättäneet normeja rikkovat halunsa ja taipumuksensa siinä määrin kohtaamatta, että ovat edelleen hyvin pitkälti sosiaalisen paineen ohjailtavissa.

Sinun kohdallasi kyse on kai ollut suhteen pakottamisesta yksilöllisen eikä yhteisöllisen ihanteen raameihin (joskin näitä on usein hyvin hankalaa erottaa toisistaan), mutta näin äkkiseltään en keksi, onko sellainen yhtään vähemmän tuhoisaa. Hmm... Ainakin asiasta lienee siinä tapauksessa helpompaa puhua.
Insanus wrote: de Sade taisi määritellä perversion niin, että kokee mielihyvää jostain mitä vihaa. Tämä tulee mielestäni lähelle käsitystä pahuudesta alkutulena jota tulisi rakastaa.
En koe väkivaltaa ja alistavuutta "over the limits-tabuina" vaan nimenomaan asioina, joita tulisi mahdollisimman paljon pitää esillä ja käsitellä. Joidenkin ylilyöntien yhteydessä pelkoa ja tekopyhää silmien sulkemista on kuitenkin ollut havaittavissa, ja silloin on kaiketi ollut kyse siitä, että alkutulen rakastaminen on päässyt unohtumaan - tai ehkä paremmin sanottuna siitä, etteivät voimat ole riittäneet sen rakastamiseen ts. että mielihyvän kokemisen ja vihaamisen välisen dissonanssin ja epätasapainon on halunnut nollata heti kättelyssä, antautumatta mukaan heiluriliikkeeseen, jossa synergian hakeminen olisi mahdollista. Ajattelu-seksuaalisuus-problematiikka on kohdattu tekemällä jälkimmäisestä alisteista ensin mainitulle, pyrkimällä turvalliseen neutraaliuteen hinnalla millä hyvänsä. Tällainen väsyneisyys, elämänkielteisyys ja no, munattomuus on helppo tapa blokata seksuaalisuutensa fyysinen ilmennys kokonaan eli oikeastaan ohjata seksuaalienergiansa vieläkin väkivaltaisempiin ja alistavampiin muotoihin, jotka vain eivät näy ulospäin.

Miten seksuaalisuus voisi olla samaan aikaan sekä idealistista että vapaata tabuista? Siinä ydinkysymys, johon tähtäsin aiemmalla tavoitteellisuuden ja itsetarkoituksellisuuden vastakkainasettelulla. Miten sekä käyttää seksuaalisuuttaan itsetutkiskelun ja sitä kautta kehittymisen välineenä että toteuttaa sitä estoitta? Jos kaikki nähdään seksuaalisena, tämä palaa kysymykseen siitä, miten ylipäätään löytää tasapaino henkisten ideaalien ja maallisten tarpeiden välille; miten olla luiskahtamatta esim. itseuhrauspyrkimyksestä itsetuhoisuuteen, kuten itselleni on muutamaan otteeseen käynyt.

Mieli taitaa olla aika jumissa vastakohtapareissa, kun kirjoittaminenkin tökkii... Jatketaan kuitenkin vielä parilla huomiolla.
Wyrmfang wrote: En siis tarkoita todellakaan puolustaa sellaista kyynistä maailmankuvaa, jossa seksuaalisuus on "pohjimmiltaan" vallantahtoa pintapsykologian takana. Samantyyppistä ajatusta voi soveltaa kuin siinä, että "tavallinen" seksuaalinen kiinnostuminen on monien fetissien yhteissumma - vääristyneisyys ei missään asiassa itsessään vaan niiden väärissä suhteissa.
Reduktiivinen lähestymistapa ylipäätään on pitkän aikaa tuntunut minusta vastenmieliseltä ja hedelmättömältä; useimmiten tosin muut toiminnan alat kuten esim. uskonto on pyritty palauttamaan seksuaalisuuteen, eikä toisinpäin. Näin ajateltaessa menetetään inhimillisen kokemuksen moniäänisyys jäämällä kiinni muotoon, etsimällä "aidointa" kokemisen tapaa tai toiminnan alaa ilmenneestä maailmasta - ikään kuin asetettaisiin kieliä paremmuusjärjestykseen sen perusteella, mikä niistä vastaa sanastoltaan ja kieliopiltaan tarkimmin "todellisuuden" sisältämiä olioita ja niiden suhteita toisiinsa, kun tuo todellisuus itse asiassa muodostuu tietynlaseksi vasta tietynlaista kieltä käytettäessä: tietyllä tavalla ajateltaessa ja toimittaessa.

Seksuaalisen kiinnostumisen näkeminen fetissien summana tuo mielestäni hyvin esille juuri sen, että pohjimmiltaan kaikki on seksuaalista: ettei seksuaalisuudella ole mitään konkretiasta löydettävää ydintä vaan se pohjaa abstraktiin periaatteeseen, joka ei koskaan ilmene sellaisenaan, aivan kuten mitään ei voi sanoa täysin neutraalisti, kielettä, "ei-millään-tavalla".
Wyrmfang wrote: Etenkin nykyään moni ihminen etsii loputtomiin "sitä oikeaa" ymmärtämättä, että ei sellaista löydy koskaan kuin ehkä korkeintaan lyhytaikaisissa tunteissa (jotka taas lyhytaikaisina jättävät jälkeensä vain janon). Erich Fromm on kuvannut rakkautta taidoksi, joka täytyy opetella aivan kuin mikä tahansa muukin taito. Asiassa on tietysti muitakin puolia, mutta tämä on yksi oleellinen yleensä aika vähälle huomiolle jäävä pointti kun rakkaudesta puhutaan, oli kyse sitten okkultisteista tai ihan tavan humanisteista.
Ihastuessa / rakastuessa olen ainakin itse kokenut monesti, että kiinnostuksen kohteeksi on päätynyt juuri se ihminen, josta kaikkein viimeisenä pitäisi kiinnostua, jonka kanssa "juttu ei koskaan toimisi" jne. Kaikki kielletty ja väärä luonnollisesti vetää puoleensa, koska sen tavoittelu on totunnaisten rajojen rikkomista, toiseuden intensiivistä kohtaamista - mikä selittää myös sen näennäisesti syyttä ilmenevän PELON, jota vasta rakastuneet usein tuntevat toisiaan kohtaan ja joka ei liity mitenkään esim. epävarmuuteen siitä, onko tunne taatusti molemminpuoleinen ja tasapainossa, vaan toisen seurassa olemiseen sinänsä.

Kärjistetysti ilmaistuna kaikkien (pari)suhteiden lähtökohdat ovat siis jossain määrin rikkinäiset, ja oikeastaan voisi sanoa, että toisen ihmisen kohtaaminen todella syvästi nostaa aina eteen ongelmia, joita ei yksinkertaisesti voi ratkaista. Niiden kanssa - ja niistä - eläminen on sitten sitä rakkauden taitoa - kuten myös sen ymmärtäminen, milloin kitkaa on liikaa, jotta suhteen jatkamisessa olisi mitään mieltä.
Tiden läker inga sår.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Insanus »

Cancer wrote:Miten seksuaalisuus voisi olla samaan aikaan sekä idealistista että vapaata tabuista? Siinä ydinkysymys, johon tähtäsin aiemmalla tavoitteellisuuden ja itsetarkoituksellisuuden vastakkainasettelulla. Miten sekä käyttää seksuaalisuuttaan itsetutkiskelun ja sitä kautta kehittymisen välineenä että toteuttaa sitä estoitta? Jos kaikki nähdään seksuaalisena, tämä palaa kysymykseen siitä, miten ylipäätään löytää tasapaino henkisten ideaalien ja maallisten tarpeiden välille; miten olla luiskahtamatta esim. itseuhrauspyrkimyksestä itsetuhoisuuteen, kuten itselleni on muutamaan otteeseen käynyt. .
Rakkaudella? :-)

Ehkä jotain hyötyä olisi uudelleenjärjestellä ajatuksensa ja assosiaationsa; ikään kuin seurata viehtymyksiensä & viettiensä punaista lankaa
jäämättä jumiin pelkkään muotoon. Esimerkkinä, jos fantasiana on raiskata ja tappaa, tuo tuskin ensinnäkään pohjimmiltaan kertoo tahdosta raiskata & tappaa,
eikä toiseksikaan varmaankaan muutu raiskaamalla ja tappamalla miksikään. Väkivaltakuvastosta nautiskelu on yksi asia ja sen vinoutunut kauneus on
helppo nähdä, mutta harvoin emotionaalinen impulssi on niin puhdas että sitä voisi seurata kyselemättä. Minua on usein syytelty asioiden yliälyllistämisestä
ja tunnepuolen halveksimisesta (mille on toki myös perusteensa...), mutta se mitä ajan takaa ei ole "korvata" tunne järjellä, vaan löytää tunteen ydin
analyyttisesti tutkimalla. Analyyttisyydenkään ei tarvitse tarkoittaa kuivaa käsitejargonia, vaan tutkimista ja tarkkailua eläytymisen ja uskon sijaan.
Usein tällaisien prosessien rehellinen läpikäyminen vahvistaa, eikä suinkaan laimenna tunne-elämää.

Miten seksuaalisuus voisi olla olematta samaan aikaan idealistista & vapaata tabuista?
Miten seksuaalisuus voi olla itsetutkiskelun väline, ellei sitä toteuta estoitta?

Vaikka...tuo aikaisempi esimerkkini itsensä ja kumppaninsa alistamisesta "rakkaudelle" oli sinänsä sekä idealistinen, että tabuista vapaa, mutta
Nefastos wrote: jos toisesta ihmisestä tulee vain "toiseuden edustaja", ikään kuin toiseutta ilmaisevien ominaisuuksien tai tunnelmien kimppu, ollaan jo psykopaatin saappaissa.
ja sitten kun itsestäänkin tulee vain toiseuden edustaja, ollaankin jo hyvin hämärissä vesissä. "Heh".
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Wyrmfang
Posts: 775
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Espoo

Re: Seksuaalisuus

Post by Wyrmfang »

Insanus wrote:mutta se mitä ajan takaa ei ole "korvata" tunne järjellä, vaan löytää tunteen ydin
analyyttisesti tutkimalla. Analyyttisyydenkään ei tarvitse tarkoittaa kuivaa käsitejargonia, vaan tutkimista ja tarkkailua eläytymisen ja uskon sijaan.
Usein tällaisien prosessien rehellinen läpikäyminen vahvistaa, eikä suinkaan laimenna tunne-elämää.
Tämä on muuten tärkeä pointti. Sitä paitsi neutraali älyhän on samalla tavalla antautuvaa kuin puhdas tunnekin. Joskus tuossa kylmäksi haukkumisessa tuntuisi olevan kysymys siitä, että henkilö ei itse kykene antautumaan älyllisesti ts. kyseenalaistamaan todella itseään ja kokee siksi projektion kautta älylliset ihmiset uhkana. AT:n kolminaisen avaimen mukaanhan tunne ja äly eivät lopulta ole mitenkään täysin vastakkaisia, vaan kohtaavat tahdossa, jonka pohjalta impulssi kumpaankaan tulee.

Näkisin kyllä "käsitejargoninkin" silloin tällöin välineellisesti aika tärkeänäkin. Minulta kesti vuosia filosofian opinnoissa oppia ymmärtämään, että siinä jargonissa on kyse muustakin kuin ihmisten paskantärkeydestä tai täydellisestä kyvyttömyydestä intuitiiviseen ajatteluun.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Seksuaalisuus

Post by Insanus »

Wyrmfang wrote: Näkisin kyllä "käsitejargoninkin" silloin tällöin välineellisesti aika tärkeänäkin. Minulta kesti vuosia filosofian opinnoissa oppia ymmärtämään, että siinä jargonissa on kyse muustakin kuin ihmisten paskantärkeydestä tai täydellisestä kyvyttömyydestä intuitiiviseen ajatteluun.
Jep, niin pitkään kuin tarkkuudella pyritään osoittamaan suoremmin, eikä kahlitsemaan ideaa sanoihin, ei ole mitään mieltä suosia epätarkkaa ilmausta.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Locked