The Star of Azazel - Azazelin Tähti

Nefastos wrote:Svastika -symboli kiinnostaa aina enemmän & enemmän. Harmillista että sille on kertynyt, sanoisinko, hieman normaalia enemmän kulttuurista painolastia sitten vanhan veedauskon päivien. Voiko hakaristiä käyttää avoimesti nykykulttuurissa herättämättä hyvin yksioikoisia tulkintoja? Tuskinpa.

Uskoisin ettei voi. Silti, en suostu hyväksymään tätä kauheaa mielleyhtymää mitä massa nyt ajattelee swastikan edustavan. Tottakai se myös on olemassa oleva asia, mutta itse en melkein koskaan ajattele natsisaksaa kun swastikan näen. Poikkeuksena tietysti selkeästi asiaa ihannoiva taho minkä näkee kyllä jo ihan päältä. Toiset yhdistävät pelkkien riimusymbolien kantamisen liittyvän natsismiin. En hyväksy tätä.

Riimut, swastikat, aurinkopyörät ovat minulle pyhiä symboleita. Kannan ja aion kantaa näitä vastaisuudessakin mukanani. Jos minut sen takia negatiivisesti lokeroidaan niin antaa mennä. Asiasta kiinnostunutta voin kyllä valistaa. Swastikoista on monenlaisia eri versioita, joista osa ei edes kadun tallaajalle ekana mieleen nasuja tuo. On tavallaan hassua että ihmiset eivät koe ongelmaa jos kuvio tai sen tyyppinen kuvio esiintyy esim. Kalevalakorussa. Kaikki ymmärtävät kyseessä olevan (poislukien tämä Kalevalakorun kauhean epäesteettinen uusi tyylisuuntaus) muinaishistoriallinen toisinto. Vaan auta armias jos sama kuvio on jossain muualla.

Itse päädyin eilen tekemään symboliikan suhteen tavallista radikaalimman muutoksen ja tatuoin käsivarteeni alaspäisen pentagrammin jonka ympärille on kietoutunut Ouroboroskäärme. Syyt ovat lähinnä henkilökohtaisia, mutta symboliikka tässä symbolien yhtymässä melko selkeä.

Heith wrote:

Nefastos wrote:Svastika -symboli kiinnostaa aina enemmän & enemmän. Harmillista että sille on kertynyt, sanoisinko, hieman normaalia enemmän kulttuurista painolastia sitten vanhan veedauskon päivien. Voiko hakaristiä käyttää avoimesti nykykulttuurissa herättämättä hyvin yksioikoisia tulkintoja? Tuskinpa.

Uskoisin ettei voi. Silti, en suostu hyväksymään tätä kauheaa mielleyhtymää mitä massa nyt ajattelee swastikan edustavan. Tottakai se myös on olemassa oleva asia, mutta itse en melkein koskaan ajattele natsisaksaa kun swastikan näen. Poikkeuksena tietysti selkeästi asiaa ihannoiva taho minkä näkee kyllä jo ihan päältä. Toiset yhdistävät pelkkien riimusymbolien kantamisen liittyvän natsismiin. En hyväksy tätä.

Tästä oli myös aikaisemmin puhetta, vaikka unohdinkin aiheen viime perjantaina, ajatuksenjuoksuni kun nyt on mitä on. Mutta siis, sanoisin että voi ja ei voi. Itselläni on vasemmassa käsivarressa viisisakarainen swastika, joka on saanut osakseen vähemmän paheksuntaa tämän yhden lisäsakaran vuoksi. Viiden sakaran merkityshän on meille tuttu muutenkin.

Käytän myös muuta riimusymboliikkaa, joista tatuoinnessa esiintyy mm. elhaz, algiz ja hagalaz.

Olen ollut aikeissa kommentoida tähän aiheeseen jotakuinkin siitä asti, kun foorumille liityin, mutta se on näemmä hakenut muotoaan omassa mielessänikin jo yli vuoden ajan. Ei siis aivan yksiselitteisimmästä päästä.

Vuosien varrella esteettiset mieltymykset ovat muuttuneet varsin minimalistisiksi, ja ajatukset symboliikan suhteen noudattaneet monelta osin samaa kaavaa. En ole oikeastaan koskaan mieltänyt kovin räikeitä tai ilmeisiä symboleja minkään asian suhteen "omikseni", ja niinpä käyttämäni kuvakieli on ollut yleensä jollain tapaa kryptistä tai monitulkintaista, esimerkiksi jonkin asian ollessa näennäisesti neutraali tai tavanomainen, sen kuitenkin itselleni (tai vastaavan mielenlaadun katsojalle) ollessa kenties hyvinkin väkevä symboli. Eräs mieluisimpia "piilosymboleita" onkin tietty vanha Kalevala korun riipusmalli, jossa keskellä riipusta on kohtalaisen selkeästi ylösalaisen ristin muodostava kuvio. (Näitä tapaa yleensä lähes pelkästään vanhemmilla rouvashenkilöillä.)

Varmastikin yksi syy olla käyttämättä hyvin ilmeisiä symboleita niiden tunnettuuden ja usein myös provosoivuuden lisäksi on se, että tapani suhtautua esimerkiksi metafyysisiin käsitteisiin ei ole kovin suorasukainen. Koen ennemmin, että tietyn olemuksen suora esittäminen on jossakin määrin mahdotonta oman kokemuksen ollessa kyseessä, joten sitä on lähestyttävä tavallaan kiertoteitse (köykäinen selitys, allekirjoitukseni antanee jotakin osviittaa). Myöskin se, että oma maailmankuva ja henkis-hengellinen todellisuus on jatkuvan kehityksen ja kyseenalaistamisen kautta tapahtuvan uudistumisen alla, aiheuttanee sen, että yksiselitteisimmät ja myös vakiintuneimmat symbolit voivat tuntua liikaa tiettyihin käsitteisiin nojautuvilta ja lähestulkoon monoliittisilta abstraktimpien suuntaviivojen sijaan. Koska sosiaalista arviointia ja vuorovaikutusta ei käytännössä voi välttää, jätän mielelläni myös tiettyjä asioita niiltä osin katsojalle auki.

Käärmeen, ja etenkin aiemmin jo mainitun Ouroboruksen olen jollakin tapaa omaksunut itselleni läheiseksi, omassa mielessä nimenomaan kyyn, joka itselläni tuo tuttuun symboliin huomattavasti lisää ulottuvuuksia, hahmoon visualisoituna. Myöskin ääretön on muodostunut tärkeäksi, ja sitä olen ajatellut myös mahdollisesti arpikuviona toteutettavaksi, joskin todennäköisesti jätän ihoni täysin muokkaamatta. Tatuointi tuntuu tällä hetkellä liian statement-jutulta ja enemmän visuaaliselta kuin symboliselta teolta. Ymmärrän monille mieleisen "keho alttarina"-ajattelun, mutta omakohtaisesti viehättää ajatus ulkoisista identiteettiä määrittävistä tekijöistä luopumisesta.

Sain hiljattain hommattua jostain halpiskoruliikkeestä kauan himoitsemani korun; siis klassisen krusifiksin rukousnauhaan ripustettuna.

Nefastos wrote:Itse toivoisin, että dekagrammi-riipus tai muu koru voitaisiin valmistaa myös yleiseen myyntiin, jos & kun seuran käsityöläisillä on sellaisen tuottamiseen mahdollisuuksia & jakeluverkoilla kiinnostusta.

Tämäkin kiinnostaisi itseäni, mutta niin kuin aina, että kaikki aikanaan, jos näin on tapahtuakseen.

Itsellä lähes kaikki symboliikka mihin koen jonkinasteista vetoa tai joka itseäni puhuttelee bändipaitojen kautta. Olen käyttänyt niitä vuosikausia ja suurimman osan ajasta olen käyttänyt vain niitä, vasta nyttemmiten olen päätynyt tarpeeseen sovittaa ns. sovinnainen pukeutuminen ja symbolien esille tuominen bändipaitojen kautta. Tämä hakee vielä muotoaan koska kyky minkäänlaiseen järkevään ulkonäköön panostamiseen on kuihtunut vuosien saatossa. Jotain, joka erottaa joukosta muttei ole mitenkään turhan päällekäyvää vaan jotain helposti lähestyttävää, jos joku ymmärtää mitä ajan takaa.

Muulla alalla itseä on pienestä pitäen kiehtonut tatuoinnit ja varmasti niitä tulen ajan myötä hankkimaan. Koska kyseessä on taiteen ja itseilmaisun muoto joka on paljon pysyvämpää kuin vaatteet tai riipukset, vaatii aihe kuitenkin paljon miettimistä ja paneutumista ennenkuin ihoonsa mitään leimaa rupeaa ottamaan.

Lisätäänpä näin jälkikäteen kun ei näytä sujuvan tuo kaiken haluamansa kerralla sanominen, että itselle nuo symbolit mieluummin tulee esille omassa asunnossa kuin ulkonäössä muuten. Itselle on tärkeää, että oma asunto on se paikka jossa voi rentoutua ja olla kuin kotonaa ja tietysti sisustus on suuri osa tätä. Koen myös helpommaksi tehdä Työtä mikäli ympäristö on siihen inspiroiva.

Itse pyrin olemaan vaikeatulkintainen henkilö, vaikka lähes päivittäin riiputtelen kaulassa jotain riipusta. Tämä siksi, ettei liian voimakkaita reaktioita syntyisi, ja ne jotka tietää niin tietää.
Päivittäinen vaatetus on ollut enemmän skaterboy- lookkia lähes koko aikuisiän. Burzumin paita taitaa olla ainoa bläkkispuolen bändipaita joka kaapista löytyy. Musta oversize fitted collegepaita(kaapu) ja kolmassilmäriipus on kombo, josta saa itelle hyvät vibat, mut ympärillä ihmiset ei kiinnitä huomiota.

Lähinnä viihdyttävää on, kun uudempien tuttavuuksien kanssa pääsee saunailtaan. Mulla on molempien olkapäiden etupuolelle tatuoitu suht' suuret sakara alas- pentagrammit, ja oikeaan reiteen alaspäin pojottava risti. Sen ajatusten myllerryksen voi melkein kuulla, kun ei olla ihan varma, että mikäköhän tää kaiffari mahtaa olla miehiään. Sitten kainovieno kysymys; "Mistäs tommoset tatuoinnit?"

Umbrosis wrote:Lähinnä viihdyttävää on, kun uudempien tuttavuuksien kanssa pääsee saunailtaan. Mulla on molempien olkapäiden etupuolelle tatuoitu suht' suuret sakara alas- pentagrammit, ja oikeaan reiteen alaspäin pojottava risti. Sen ajatusten myllerryksen voi melkein kuulla, kun ei olla ihan varma, että mikäköhän tää kaiffari mahtaa olla miehiään. Sitten kainovieno kysymys; "Mistäs tommoset tatuoinnit?"

Itselle sama efekti tulee lukuisista viiltojäljistä ja rintaan poltetusta "väärinpäin" rististä . Muuten menen aikalailla samalla linjalla, olemalla suht neutraali-ilmestys.