Kärsimys ja pahuus
Posted: Thu Apr 13, 2023 12:38 pm
Tekee mieli hivuttaa seuraavanlainen ajatus/kysymys tänne muiden joukkoon. Eli: missä määrin kärsimys on pahaa (lue: oikeuttamattomissa, moraalisesti mahdotonta hyväksyä) ja missä määrin taas jopa "suurempaa hyvyyttä kuin itse hyvyys", esimerkkinä vaikkapa tilanne, jossa kirurgi leikkaa potilaaltaan syöpäkasvaimen; tuottaa kärsimystä sitä tosiasiallisesti vähentääkseen? On myös olemassa tapauksia, joissa kärsimys vaikuttaisi intuitiivisesti olevan vähintäänkin "enemmän" pahaa kuin hyvää, esimerkkinä vaikkapa lapsiin kohdistuvat vakavat rikokset (myös Karamazovin veljeksistä tuttu esimerkki).
Usein veljeskunnassa puhutaan hyvän ja pahan välisestä erosta (karkeasti) kehittävän ja taannuttavan toiminnan välisenä erona, mutta päteekö tällainen näkökulma väistämättä (/jokin toinen näkökulma tai muu sanallistamisyritys?) En toisaalta muista, onko tätä edes kukaan implikoinut, mutta tämä alustus alkaa olla jo niin lähellä julkaisemista, ettei enää voi perääntyä. Koppia saa ottaa, kunhan vain pallo lentää perille saakka.
Usein veljeskunnassa puhutaan hyvän ja pahan välisestä erosta (karkeasti) kehittävän ja taannuttavan toiminnan välisenä erona, mutta päteekö tällainen näkökulma väistämättä (/jokin toinen näkökulma tai muu sanallistamisyritys?) En toisaalta muista, onko tätä edes kukaan implikoinut, mutta tämä alustus alkaa olla jo niin lähellä julkaisemista, ettei enää voi perääntyä. Koppia saa ottaa, kunhan vain pallo lentää perille saakka.