Ajattelin vielä lisätä oman versioni asiasta, vaikka muut ovat jo erittäin hyvin vastanneet tähän, haluan hieman täydentää muiden vastauksia.
Itselleni aihepiiristä tulee mieleen Velhot Merlinistä Harry Potteriin tietokirja, jonka Tim Dedopulos on kirjoittanut. Omistan sen suomeksi ja myös alkuperäisen englanninkielisen version. Kirjassa puhutaan yliluonnollisen taikuuden puolesta sillä tavalla, että yliluonnollinen taikuus rikkoisi luonnon lakeja.
(Lainaus kirjasta)
Taikuuden olemus (Sivu 12)
Velhon tärkein vaatimus on kyky käyttää taikuutta. Ilman sitä velho ei ole juuri muuta kuin temppuja tekevä taikuri. Keskeisintä velhon voimassa on taikuus, mutta se tulee ilmi monissa eri muodoissa ja on peräisin monista eri lähteistä. On tärkeä tietää, mitä taikuus todella on. Taikuus on taitoa aiheuttaa jokin tapahtuma ilman normaalia tapahtumaketjua. Kaikki normaalitapahtumat vaativat tapahtumien ketjun, jossa yksi asia johtaa seuraavaan, kunnes päädytään lopputulokseen. Tätä kutsutaan kausaliteetiksi eli syysuhteisuudeksi – jokainen tapahtuma johtuu jostakin edeltäneestä tapahtumasta. Taikuus sivuttaa tämän tapahtumaketjun ja vie suorempaa tietä lopputulokseen.
Tieteiskirjailija Arthur C. Clark on todennut: ”Riittävän kehittyneessä yhteiskunnassa teknologiaa ei voi erottaa taikuudesta.” Hän tarkoitti, että jos tiede on tarpeeksi kehittynyttä, voitaisiin saavuttaa ilmeisen taianomaisia tuloksia. Se saattaa pitää paikkaansa, mutta asian ydin jää oivaltamatta. Taikuus on ilmiöiden aiheuttamista pelkällä tahdonvoimalla. Jos käyttää tekniikkaa, ei ole enää velho vaan tiedemies.
Otetaanpa esimerkki. Jos haluaa mennä paikasta toiseen, on yleensä siirryttävä jollain keinoin pisteestä A pisteeseen B. Liikkumiseen on käytettävä omaa energiaa tai jonkin kulkuneuvon – hevosen, auton tai lentokoneen – energiaa. Velhouden keinoin voisi siirtyä paikasta toiseen ilman energiaa. Tällainen ei ole mahdollista syysuhteisiin perustuvassa todellisuudessa, ja se tekee siitä taikuutta. Jos käyttää jonkinlaista telekineettistä tieteellistä laitetta, asialle on kausaalinen selitys – ja energian lähde – joten kyseessä on normaali syysuhteisuus eikä taikuus.
(Lainaus kirjasta päättyy)
Tässä on vielä ne Clarkin kolme lakia liittyen yliluonnolliseen ja asioiden mahdollisuuteen ja mahdottomuuteen.
(Mahdollisimman sanantarkka käännös englannista)
1) Kun kunnianarvoisa, mutta vanha tutkija sanoo, että jokin on mahdollista, hän on luultavammin oikeassa.
Kun hän sanoo, että jokin on mahdotonta, hän on erittäin todennäköisesti väärässä.
2) Ainoa keino selvittää mahdollisen rajat on matkata hieman niiden ohi mahdottomaan.
3) Kaikki riittävän kehittynyt teknologia on erottamatonta taikuudesta.
Itse en ole ihan täysin samaa mieltä kirjan tekijän kanssa vaan olen enemmän Nefastoksen linjoilla. Allekirjoitan kuitenkin myös Arthur C. Clarkin kolme lakia ja näen, että ehkä taikuus on vaan eräänlaista teknologiaa ja tiedettä joka tapahtuu tietoisuuden- ja tahdonvoimalla ja johon ei tarvitse aina puhdasta mekaanista teknologiaa käyttääkseen ja hyödyntääkseen sitä, tietysti taikuus voi myös mielestäni toimia mekaanisen teknologian kanssa ja sen kautta yhdistettynä siihen ja täydentäen sitä, mutta myös täysin ilman sitä.
Myötäilen kuitenkin arvon veli Nefastoksen sanomaa asiaa. Mitään täysin yliluonnollista ei koko olevaisuudessa tietyssä mielessä varsinaisesti ole, ei ainakaan aineellisessa olevaisuudessa.
Mikään ilmiö tai asia ei koko meidän maailmassamme tai maailmankaikkeudessamme ole täysin ja aivan aidosti yliluonnollinen. Jos aidosti yliluonnollisia asioita on, niitä on meidän olevaisuudessamme ja keskuudessamme todennäköisesti aika vähän tai me emme havaitse suurinta osaa niistä mitenkään.
Kaikki mitä me kutsumme yliluonnolliseksi tai paranormaaliksi on vain toisella tapaa luonnollista ja tavallaan toisella tapaa normaalia.
Luonnonlakeja ja kausaliteetteja ei meidän aineellisessa luomakunnassamme voi varsinaisesti rikkoa tai ylittää ja erilaisia kausaliteettien kaikkia tasoja ei voi täysin rikkoa tai ylittää, ellei itse Jumala ole antanut luodulle olennolle poikkeuslupaa ja poikkeuskykyä rikkoa luonnonlakeja ja ylittää niitä.
Normaaliolosuhteissa on vain erilaisia luonnonlakeja ja kausaliteetteja, jotka poikkeavat siitä mitä me tiedämme luonnonlaeista ja kausaliteeteista. On erilaisia luonnonlakien ja kausaliteettien tasoja ja alueita, joista nykytiede ja luonnontieteet eivät vain tiedä toistaiseksi juuri yhtään mitään.
Erilaiset maagikot, okkultistit, mystikot ja äärimmäisen harvinaiset tapaukset eli oikeat velhot ja noidat, joita on tähtitieteellisen pieni prosenttiosuus maailmamme ihmisistä, vain käyttävät erilaisia luonnonlakeja ja kausaliteettien tasoja tavalla, jotka ovat meille ja empiirisille luonnontieteille toistaiseksi täysiä mysteerejä.
Oikeat maagikot ja okkultistit eivät yleisesti ottaen siis niinkään riko luonnonlakeja, vain käyttävät niitä meidän näkökulmastamme epätavallisella tavalla, ei muuta.
Toisaalta niin kuin Nefastos jo sanoi, ehkä voisi myös sanoa, että kaikki olevaisuudessa olevat asiat ja tapahtumat ovat eräänlaisia ihmeitä. Pelkästään elossa oleminen ja elämän ja maailmankaikkeuden kokeminen, tunteminen, ajatteleminen ja erilaisten tekojen tekeminen ja toimintojen toteuttaminen ovat jo itsessään eräänlaisia ihmeitä ja oppiminen ja kasvaminen ja kehittyminen kohti valaistumista ja täydellistymää ovat ainakin minun mielestäni jo itsessään ja koko prosessissaan eräänlainen yksi suuri kosminen ihme.
Sitä paitsi mikä on ihme ja mikä ei ole ihme on hyvin suhteellista. Se riippuu katsojasta ja kokijasta.
Voinhan minä ihailla vaikka sateenkaarta, sen kauneutta, värejä ja kokea sen ihmeelliseksi, vaikka tiedän ettei se ole aidosti yliluonnollinen ilmiö ja tiedän suurin piirtein tieteellisesti miten se syntyy ja miten sen olemassaolo mahdollistuu ja miksi se näyttää siltä miltä se näyttää joten se ei ole minulle tällä tavoin aidosti mysteeri, mutta minä voin silti kokea ja tuntea sen yliluonnollisenomaiseksi ja ihmeeksi ja nauttia sen kauneudesta ja ihmeellisyydestä ja kokea sen aidoksi ihmeeksi pelkästään sen kauneuden takia.
Sateenkaaria on monenlaisia, myös kuu voi aiheuttaa niitä, niitä voi syntyä siten myös yön aikana, ne voivat syntyä auringon ympärille renkaaksi ja niitä voi olla useampi samaan aikaan ja niiden värit voivat olla joskus käänteiset eli ilmentyä peilikuvana.
Jos sateenkaaren muodostumisella on tieteellisessä näkökulmasta katsottuna juuri sellainen selitys kuin tiedämme sillä olevan, mutta tieteellinen selitys selittää viimekädessä vain sen miten se tarkkaan ottaen muodostuu, mutta jos jokaisen sateenkaaren muodostumisen alkuperäinen alkusyy jota emme vielä tieteellisesti tiedä, onkin esimerkiksi se, että joka kerta, kun Jumala häkeltyy jonkun ihmisen suuresta hyvästä teosta paljon tai siitä, että joku juuri kuollut elävä olento valitsee Jumalan armon ja pelastuksen Henkiseen maailmaan jälleensyntymisen kiertokulun sijasta ja siten saavuttaa vapautuksen ja palaa nyt Jumalan luokse, Jumala ilahtuu tästä asiasta niin paljon, että Hän päättää palkita tuon hyvän teon tai tapahtuman muodostamalla sateenkaaren ajatuksillaan sinne lähimpään paikkaan missä sateenkaari voi luonnonlakien mukaan syntyä ja siten Jumala ilmoittaa tästä hyvästä tapahtumasta kaikille lähistön ihmisille, niin silloinhan ilmiön merkitys maksimoituu mahdollisimman kauniiksi asiaksi.
Tietoisuus tuollaisesta alkuperäisestä alkusyystä, jos se on totta ja se on tavallaan tietoa, niin juuri silloinhan ainakin minun mielestäni jokainen sateenkaari on mitä suurin mahdollinen ihme.
Tietämättömyys asioiden ja ilmiöiden syistä ja alkusyistä ei ole aina se mikä tekee niistä ihmeitä, vaan joskus nimenomaan tieto niiden todellisista syistä voi tehdä niistä joskus jopa vielä suurempia ihmeitä.
Tästä lähtien, kun olen siis oivaltanut tämän tiedon kaikkien sateenkaarien alkusyystä ja minä näen vastaan tulevan sateenkaaren, se olen minä joka häkeltyy sen kauneudesta juuri koska tiedän sen alkuperäisen alkusyyn, eli maailma on nyt hivenen parempi paikka tai joku sielu saavutti juuri suurimman onnen. Jotain hyvää on siis tapahtunut.
Eli nauttikaa te kaikki muutkin vain sateenkaarista.
) näin on? Miksi se, ettei joku osaa vastata loputtomiin kysymykseen ’miksi’ johtaa siihen että hän on uskovainen?
? Mielenkiintoinen ajatusleikki! Se oli varmasti esitetty vain esimerkinomaisesti ja aika kevyessä mielessä, mutta tartun siihen kuitenkin.