Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Mercato
Posts: 25
Joined: Sat Feb 25, 2023 12:02 pm

Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Mercato »

Kenazis wrote: Mon Feb 27, 2023 4:55 pm Onko aivot älyllisen ajattelun lähde? Suuri osa varmasti sanoisi, että on, mutta on niitäkin, jotka sanovat aivojen olevan vain vaadittava ilmentäjä.
Millä tavalla biologian selitys ihmisen älykkyydestä on rajattu osa kokonaisuudesta? Miten aivokuori ei ole riittävä ehto ihmisen älylliselle ajattelulle? Tietysti on itsestään selvää, että biologinen selitys vaikkapa aivokuoren ja älykkyyden suhteesta ei sisällä selityksiä esimerkiksi kvarkeista ja mustista aukoista, joten se on yksittäinen osa jossakin selitysten kokonaisuudessa. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että kyseisen vaikutussuhteen totuus olisi epätäydellinen. Kvarkkeja ja mustia aukkoja ei nimittäin tarvita sen toteamiseen, että aivokuorta vaaditaan älylliseen ajatteluun.

En käyttäisi mistä tahansa vaikutussuhteesta sellaista vertauskuvallista sanaa kuin 'lähde'. Vaikka lähteessä vesi virtaa paikasta A➜B niin, että paikka A≠B, on vesi kuitenkin samaa muotoa C=C. Onko esimerkiksi se, että auto siirtyy tiellä paikasta A paikkaan B, vaikutussuhde paikkojen A ja B välillä? Ei tietenkään, vaan auto vain liikkui. Samoin näyttää, että lähteessä veden liike paikasta A paikkaan B ei ole vaikutussuhde paikkojen A ja B välillä, vaan jonkin kolmannen eli veden C samuutta molemmissa. Tämä ei välttämättä kuvaile hyvin sitä mitä tarkoitan. Tietysti pystyttämällä tiesulku paikkaan A estetään auton liike paikkaan B ja samoin lähde voidaan padota yläjuoksulla. Toisin kuin auto, joka voi myös peruuttaa, lähteessä vesi liikkuu kuitenkin vain yhteen suuntaan.
Onko aivokuori ihmisen älyllisen ajattelun ”lähde”? Jos ajattelemme esimerkiksi, että vaikutussuhde on kuten lähteestä virtaava vesi C, aivokuori kuten sen alkupaikka A ja älyllinen ajattelu kuten sen loppupaikka B, niin vaikutussuhteen kannalta aivokuori on tietyissä tapauksissa kyllä älyllisen ajattelun lähde. Tietysti siitä ei seuraa, että aivokuori on sama kuin älyllinen ajattelu, vaan että tutkimusasetelmassa leesioilla voidaan tuottaa muutoksia ajattelussa. Jos ylävirran tukkii, niin alavirralla ei virtaa vettä, eli vaikutussuhde paikkojen A ja B välillä lakkaa. Tutkimusasetelmassa ajattelulla voidaan kuitenkin tuottaa myös muutoksia aivokuorella, joskaan suhde ei ole täysin symmetrinen, koska ajattelemalla ei voida tietääksemme tuhota aivokuorta, vaikka tuhoamalla aivokuoren voi tuhota ajattelun. Jossain määrin suhde näyttää olevan lähteen sijaan kuten autolla C, joka voi liikkua paikan A ja B välillä suuntaan B➜A. Ei näytä aivan järkevältä sanoa aivokuorta älyllisen ajattelun ”lähteeksi”, vaan että aivokuorella on vaikutussuhde älylliseen ajatteluun. Sama pätee jossain määrin myös toisin päin: älyllisellä ajattelulla on vaikutussuhde aivokuoreen.

Pelkkien vaikutussuhteiden tutkiminen ei sano mitään esimerkiksi ontologiasta.
Miten kyseinen vaikutussuhde hyötyy selityksenä esoteriasta? Mitä filosofiseen ”selittämiseen” abstraktioilla tulee, niin abstraktiot eivät useissa tapauksissa ole selityksiä asioille, kuten esimerkiksi ”nelijalkaisuus” ei ole hevosen selittävä syy, vaan sen kuvaileva ominaisuus. Missä mielessä esoteria väittää ”selittävänsä” jotakin sellaisista ilmiöistä kuin tunteet? Jos se esimerkiksi abstrahoi jo olemassa olevista asioista ja eristää kyseiset piirteet ajattelussa, niin se ei ole selittämistä sen enempää kuin luku 1 on selitys yhdelle omenalle. Luku 1 on hyödyllinen useissa selityksissä, mutta se ei ole sellaisenaan niiden asioiden selitys. Kaikki abstraktiot, jotka eivät sellaisenaan ole selityksiä, eivät ole edes hyödyllisiä selityksissä. Itse asian täytyy vaatia abstraktioita edes jotta ne olisivat siinä hyödyllisiä. Ei riitä, että ne voidaan ristiriidattomasti liittää niihin. Miten esoteeriset ”selitykset” ovat selityksiä, tai jos eivät sentään selityksiä niin sentään hyödyllisiä niiden muodostamisessa?
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Smaragd »

Insanuksen toiveesta lohkotaan keskustelua Maailman mahtavin voima -ketjusta tähän suuntaan. Kopioin siellä olleen Mercaton viestin esittämään lähtökohtaisia kysymyksiä aiheelle.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Mercato
Posts: 25
Joined: Sat Feb 25, 2023 12:02 pm

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Mercato »

Smaragd wrote: Tue Feb 28, 2023 4:14 pm
Mikäli halutaan pohtia näitä aineen ja hengen abstrakteja ja konkreettisia puolia niin voitaisiin yrittää heittää koukkuja heränneistä kysymyksistä tuonne ketjun otsikon suuntaan. Esim. voidaan miettiä henki abstraktina ja ainetta vaille olevana, ja aine konkreettisena ja henkeä vailla olevana aspektina.

Miksi henki olisi abstrakti eikä konkreettinen? Tai miksi aine olisi konkreettista? Käsite kuten ’aine’ näyttää erittäin korkeatasoiselta abstraktiolta. Historialliselta kannalta voisi lähteä filosofian alkutaipaleelt muinaisesta kreikasta, ennen kuin aine oli latinalaisittain materia... Kuriositeettina: keskiajalla Platonilta tunnettiin latinaksi vain Timaios-dialogi ja käännöksessä kreikan ”ainetta” tarkoittava ὕλη käännettiin silva eli metsä. Myöhemmin se käännettiin 'materia', mutta alkuperäinen kirjaimellinen käännös oli monella tavalla hauskempi. Muinaiskreikka on ”puhuttavin kaikista kielistä” kuten Nietzsche sanoo!
Kreikkalaisten ὕλη on minusta siitä loistava sana, että se tarkoittaa ensisijaisesti tukkipuuta. Esimerkiksi kun metsuri kohtaa metsässä pöllin, niin se on tietysti ainetta! ”Tukki” on hyvä sana aineelle, koska se säilyttää ajatusta siitä, että se joka kohtaa ”aineen”, löytää sen ylipäätään aineena jotakin varten nimenomaan käsityöläisen merkityksessä. Mikä nyt olisi vieraantuneempaa käsityöläisyydestä kuin... filosofia.

Vuosituhansien saatossa paljaaksi kynitty abstrakti materiaalin käsite kadottaa ehkä näkyvistään sen tosiasian, että me ihmiset kohtaamme konkreettista ainetta jatkuvasti elämässämme ja se ei ole vierasta ihmisen päämäärähakuiselle työskentelylle, kuten puu ei ole vierasta veneen vuolemiselle. Onko se ylipäätään ainetta, jos se ei ole ainetta johonkin? Näyttää, että jokin on alkuperäisesti ainetta, koska sitä halutaan käyttää johonkin. Entä jos joku haluaisi sen sijaan vaikkapa kiipeillä puussa? Mieltäisikö hän puun siinä tapauksessa ”aineeksi” jotakin varten? Entä jos aine tulee käsitettäväksi aineena vasta käsityöläisen päämäärän kautta? Toisin sanoen, voiko olla aineen käsitettä erillään siitä, että joku haluaa käyttää sitä johonkin? Entä jos välineellinen suhtautuminen liittyy erottamattomasti siihen, että jokin on ”ainetta”? Jos sitten tietyn filosofisen perinteen kuormittamana abstrahoimme sellaisesta aineen käsityksestä, emme voisi kuin supistaa näköalojamme… jos aine ja henki, sekä niiden yhteys – ajatteli niitä sitten konkreettisesti tai abstraktisti – saattavat kaikki palautua välineelliseen suhtautumiseen: toisin sanoen teknisyyteen, joka siinä tapauksessa räpiköi turhaan itseään vastaan. Abstrahointi vain kätkisi silloin näkyvistään sen, että konkreettisissa alkuperäisissä suhteissa jokin on ainetta vain, koska itse välineellinen suhtautuminen ympäristöön löytää sen sellaisena. Jos välineellinen suhtautuminen itse on tiettyyn päämäärään suuntautumista ja siinä mielessä abstraktio, se sulkee jo erittäin konkreettisessa tilanteessa jotakin pois. Kaikista konkreettisin tilanne, jossa ympäristö mielletään ”aineena” olisi myös itse abstraktio suhteessa toisiin mahdollisiin päämääriin, joissa ympäristöä voidaan konkreettisesti mieltää.
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Insanus »

Mercato wrote: Tue Feb 28, 2023 6:18 pm
Smaragd wrote: Tue Feb 28, 2023 4:14 pm
Mikäli halutaan pohtia näitä aineen ja hengen abstrakteja ja konkreettisia puolia niin voitaisiin yrittää heittää koukkuja heränneistä kysymyksistä tuonne ketjun otsikon suuntaan. Esim. voidaan miettiä henki abstraktina ja ainetta vaille olevana, ja aine konkreettisena ja henkeä vailla olevana aspektina.

Miksi henki olisi abstrakti eikä konkreettinen? Tai miksi aine olisi konkreettista? Käsite kuten ’aine’ näyttää erittäin korkeatasoiselta abstraktiolta. Historialliselta kannalta voisi lähteä filosofian alkutaipaleelt muinaisesta kreikasta, ennen kuin aine oli latinalaisittain materia... Kuriositeettina: keskiajalla Platonilta tunnettiin latinaksi vain Timaios-dialogi ja käännöksessä kreikan ”ainetta” tarkoittava ὕλη käännettiin silva eli metsä. Myöhemmin se käännettiin 'materia', mutta alkuperäinen kirjaimellinen käännös oli monella tavalla hauskempi. Muinaiskreikka on ”puhuttavin kaikista kielistä” kuten Nietzsche sanoo!
Kreikkalaisten ὕλη on minusta siitä loistava sana, että se tarkoittaa ensisijaisesti tukkipuuta. Esimerkiksi kun metsuri kohtaa metsässä pöllin, niin se on tietysti ainetta! ”Tukki” on hyvä sana aineelle, koska se säilyttää ajatusta siitä, että se joka kohtaa ”aineen”, löytää sen ylipäätään aineena jotakin varten nimenomaan käsityöläisen merkityksessä. Mikä nyt olisi vieraantuneempaa käsityöläisyydestä kuin... filosofia.

Vuosituhansien saatossa paljaaksi kynitty abstrakti materiaalin käsite kadottaa ehkä näkyvistään sen tosiasian, että me ihmiset kohtaamme konkreettista ainetta jatkuvasti elämässämme ja se ei ole vierasta ihmisen päämäärähakuiselle työskentelylle, kuten puu ei ole vierasta veneen vuolemiselle. Onko se ylipäätään ainetta, jos se ei ole ainetta johonkin? Näyttää, että jokin on alkuperäisesti ainetta, koska sitä halutaan käyttää johonkin. Entä jos joku haluaisi sen sijaan vaikkapa kiipeillä puussa? Mieltäisikö hän puun siinä tapauksessa ”aineeksi” jotakin varten? Entä jos aine tulee käsitettäväksi aineena vasta käsityöläisen päämäärän kautta? Toisin sanoen, voiko olla aineen käsitettä erillään siitä, että joku haluaa käyttää sitä johonkin? Entä jos välineellinen suhtautuminen liittyy erottamattomasti siihen, että jokin on ”ainetta”? Jos sitten tietyn filosofisen perinteen kuormittamana abstrahoimme sellaisesta aineen käsityksestä, emme voisi kuin supistaa näköalojamme… jos aine ja henki, sekä niiden yhteys – ajatteli niitä sitten konkreettisesti tai abstraktisti – saattavat kaikki palautua välineelliseen suhtautumiseen: toisin sanoen teknisyyteen, joka siinä tapauksessa räpiköi turhaan itseään vastaan. Abstrahointi vain kätkisi silloin näkyvistään sen, että konkreettisissa alkuperäisissä suhteissa jokin on ainetta vain, koska itse välineellinen suhtautuminen ympäristöön löytää sen sellaisena. Jos välineellinen suhtautuminen itse on tiettyyn päämäärään suuntautumista ja siinä mielessä abstraktio, se sulkee jo erittäin konkreettisessa tilanteessa jotakin pois. Kaikista konkreettisin tilanne, jossa ympäristö mielletään ”aineena” olisi myös itse abstraktio suhteessa toisiin mahdollisiin päämääriin, joissa ympäristöä voidaan konkreettisesti mieltää.
Niin monta lankaa mihin voisi tarttua, mutta otetaan nyt vaikka tämä. Metsää ja tukkipuuta en tiennyt, hauskoja! Tuota materian abstraktisuutta olen monesti miettinyt kun olen arponut suhdettani tieteeseen ja siihen väitetysti liittyvään materialistiseen maailmankuvaan. "Materia", "konkreettinen" ja "objektiivinen" tuntuvat usein minusta ontoilta ilmaisuilta, kuin yritettäisiin sanoa "se mikä on oikeasti eikä leikisti totta, ei silleen filosofisesti", arvottavasti. Ikään kuin pidettäisiin kiinni realistisesta metafysiikasta, muttei millään haluttaisi sanoa sitä metafysiikaksi koska ymmärretään että sellaisen puolustaminen olisi liian vaikeaa. No, se on vain minun mututuntumani jonka saa arvostella miten tykkää.

Heideggerilainen ote(!) alkuperäiseen aineeseen jonain mikä paljastuu välinerakenteen mukana voi ehkä antaa tulokulmaa siihen missä merkityksessä se-ja-tämä tunnetila toisessa ketjussa ymmärretään voimana, tai ainakin minulle se antaa. Jos itse käytän sanaa Rakkaus, vaikka tuolla tavoin isolla alkukirjaimella näissä yhteyksissä, tarkoitan sillä hieman samankaltaista suhdetta tunteeseen kuin mikä abstraktilla materialla on tähän muoviin jota tässä näppäilen. Se on ikään kuin virittyneisyyttä sinänsä, autenttinen moodi välinerakenteen paljastumiselle.

Edelleen minua kiinnostaa kysymys siitä selittääkö esoteria mistään mitään. Vaistomaisesti sanoisin "ei", mutten ole varma, enkä osaa oikein muotoilla kysymystäkään hedelmällisesti uudella tavoin. Ehkä esoteria on vain yhteyden tavoittelua olemuksiin. Ainakaan en väitä liikaa.

Erilaisten gurujen ja taikureiden temput eivät minusta ole millään tavalla olennaisia, juuri koska ne ovat empiiristen tieteiden kysymyksiä, eivät esoteriaa. Silloin tällöin seuraan onko joku parapsykologinen tutkimus saatu toistettua, mietin ganzfeldeja tai näitä missä meditoijat koettavat vaikuttaa aaltofunktioon, mutta se on harrastus ja huvi. Enemmän kuin anekdootit siitä mitä joku jossain on kokenut, minua kiinnostaisi teoreettinen muotoilu siitä miten se olisi tieteen tarjoamat reunaehdot huomioiden mahdollista ja miten se pitäisi ymmärtää.

Olipa sekava vastaus, vastasinko mihinkään? No, keskustelu jatkuu, juna kulkee, katsellaan.
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Mercato
Posts: 25
Joined: Sat Feb 25, 2023 12:02 pm

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Mercato »

Insanus wrote: Wed Mar 01, 2023 11:11 am
Heideggerilainen ote(!) alkuperäiseen aineeseen jonain mikä paljastuu välinerakenteen mukana voi ehkä antaa tulokulmaa siihen missä merkityksessä se-ja-tämä tunnetila toisessa ketjussa ymmärretään voimana, tai ainakin minulle se antaa.
Täällähän on todellinen herrasmies(oletettu)! Vastaat asiallisesti keskustellen ja avoimena, jopa rupattelevaan sävyyn, ilman kiirettä… olet varmaan lukenut paljon filosofiaa? Nostan virtuaalista hattua :mrgreen:
Mielestäni loistavaa miten huomasit Heideggerin vaikutuksen siinä aineen ja päämäärän suhteessa. Itse en tullut sitä edes ajatelleeksi. Mitä muuten tarkoitat ”alkuperäisellä aineella" :oops: ? Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten oikein ymmärrä. Heideggerilla voi tietysti olla tuollainen käsite, mutta voisit ehkä avata hieman mitä tarkoitat sillä. Muistan kyllä että Sein und Zeitissa ”Um[-]welt ja ”um...zu” olivat tärkeässä suhteessa keskenään. Lisäksi mitä ”se-ja-tämä ” sinun kielenkäytössä tarkoittaa? Jotenkin väliviivan käyttö saa ajattelemaan, että kyseessä on jokin erityinen filosofinen käsitteellinen viritelmä – Heidegger tietysti itse suuri väliviivamies, kuten olivat monet Aristoteleen kääntäjät.
[/quote]
Mercato
Posts: 25
Joined: Sat Feb 25, 2023 12:02 pm

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Mercato »

Niin ja anteeksi kaksoispostaus :D Huomasin juuri, etten voi postaa viestejä tällä foorumilla. Yritin siis muuttaa viestin 'Umgebung' käsitteeksi 'Umwelt', jotka toki ovat eri sanoja, vaikka Heideggerilla varmaan jollain tasolla läheisesti yhteydessä, koska tietysti pitäisi suosia globaalin ympäristön sijaan nurkkakuntaisempaa naapurostoa... Blut und Boden :shock: !
User avatar
Insanus
Posts: 835
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Insanus »

Mercato wrote: Thu Mar 02, 2023 1:17 pm
Insanus wrote: Wed Mar 01, 2023 11:11 am
Heideggerilainen ote(!) alkuperäiseen aineeseen jonain mikä paljastuu välinerakenteen mukana voi ehkä antaa tulokulmaa siihen missä merkityksessä se-ja-tämä tunnetila toisessa ketjussa ymmärretään voimana, tai ainakin minulle se antaa.
Täällähän on todellinen herrasmies(oletettu)! Vastaat asiallisesti keskustellen ja avoimena, jopa rupattelevaan sävyyn, ilman kiirettä… olet varmaan lukenut paljon filosofiaa? Nostan virtuaalista hattua :mrgreen:
Mielestäni loistavaa miten huomasit Heideggerin vaikutuksen siinä aineen ja päämäärän suhteessa. Itse en tullut sitä edes ajatelleeksi. Mitä muuten tarkoitat ”alkuperäisellä aineella" :oops: ? Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten oikein ymmärrä. Heideggerilla voi tietysti olla tuollainen käsite, mutta voisit ehkä avata hieman mitä tarkoitat sillä. Muistan kyllä että Sein und Zeitissa ”Um[-]welt ja ”um...zu” olivat tärkeässä suhteessa keskenään. Lisäksi mitä ”se-ja-tämä ” sinun kielenkäytössä tarkoittaa? Jotenkin väliviivan käyttö saa ajattelemaan, että kyseessä on jokin erityinen filosofinen käsitteellinen viritelmä – Heidegger tietysti itse suuri väliviivamies, kuten olivat monet Aristoteleen kääntäjät.
[/quote]

Alkuperäisellä aineella tarkoitin vain ainetta aineena-johonkin, siis ainetta osana paljastunutta välinerakennetta. Ajoin takaa "ainetta-johonkin", mutten mitään tiettyä ainetta, puuta tai kiveä, vaan yleisempää "jotain-johonkin", välinettä.

Jos ajatellaan tunnetta, vaikka nyt vihaa (vain tätä "vaikka" tarkoitin kun sanoin se-ja-tämä. Se oli puhekieltä ja tarkoitti vain samaa kuin vaikka "x"), vihan voitaisiin myös nähdä olevan vihaa-johonkin, vaikkapa vihaa motiiviksi hyökkäykseen. Viha ei kuitenkaan olisi samassa mielessä osa välinerakennetta (tai ehkä se on ns.ylemmän tason välinerakennetta) vaan virittyneisyyttä jossa aineellinen välinerakenne paljastuu. Maassa lojuva keppi voi paljastua vihalle nuijana, pelolle käärmeenä jne. Virittyneisyys siis voidaan ymmärtää kuuluvaksi paljastuneeseen rakenteeseen ja tässä mielessä se voi myös "läpäistä kaiken".
Jumalan synnit ovat kourallinen hiekkaa ihmisen valtameressä
Mercato
Posts: 25
Joined: Sat Feb 25, 2023 12:02 pm

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Mercato »

Insanus wrote: Mon Mar 06, 2023 3:27 pm [Alkuperäisellä aineella tarkoitin vain ainetta aineena-johonkin, siis ainetta osana paljastunutta välinerakennetta. Ajoin takaa "ainetta-johonkin", mutten mitään tiettyä ainetta, puuta tai kiveä, vaan yleisempää "jotain-johonkin", välinettä.

Jos ajatellaan tunnetta, vaikka nyt vihaa (vain tätä "vaikka" tarkoitin kun sanoin se-ja-tämä. Se oli puhekieltä ja tarkoitti vain samaa kuin vaikka "x"), vihan voitaisiin myös nähdä olevan vihaa-johonkin, vaikkapa vihaa motiiviksi hyökkäykseen. Viha ei kuitenkaan olisi samassa mielessä osa välinerakennetta (tai ehkä se on ns.ylemmän tason välinerakennetta) vaan virittyneisyyttä jossa aineellinen välinerakenne paljastuu. Maassa lojuva keppi voi paljastua vihalle nuijana, pelolle käärmeenä jne. Virittyneisyys siis voidaan ymmärtää kuuluvaksi paljastuneeseen rakenteeseen ja tässä mielessä se voi myös "läpäistä kaiken".
Hyvin muuten sanottu, että esimerkiksi maassa lojuva keppi voi paljastua vihalle nuijana ja pelolle käärmeenä. En ole itse lukenut Heideggeria, vaikka hammaslääkäri sitä kerran suositteli, mutta tunnen pari filosofia joilta olen kuullut aiheesta. Itse asiassa kokeellisessa psykologiassa käytetään käsittääkseni nykyään vähän vastaavaa kieltä, kun puhutaan virittymisestä (tuning), eli esimerkiksi miten ihminen on paljon taipuvaisempi havainnoimaan jotakin kuten toisen ajatuksia hyvinä, jos on vaikkapa hyvä ilma. Tästä oli kirjoitettu sanomalehdessä yksi juttu hiljattain. Virittymiseen tietysti myös asiat kuten verensokeri, mitä on tutkittu muun muassa tuomareilla. Jakaessaan ehdonalaisia tuomarit lopettavat niiden myöntämisen vangeille kokonaan ennen lounastaukoa. Ruokailun jälkeen myöntäminen on huipussaan. Tuomarilta odottaisi ehkä, että hän käyttää toiminnassaan muitakin perusteita kuin mahaa, mutta ihminen on ilmeisesti siinä mielessä taitava huijaamaan itseään, että hän helposti poimii periaatteet sopimaan mielialaansa.
Samaten vaikkapa jos ihminen saadaan tekosyyn varjolla nyökyttelemään päätään samalla kun hän kuuntelee poliittista keskustelua, hän arvioi siinä esiintyvät mielipiteet paljon paremmiksi kuin jos hän pitää päätään paikoillaan, tai etenkin jos hänet on jollakin tekosyyllä saatu pudistelemaan päätään. Jossain määrin pääkin ajattelee näköjään, että jos se nyökkää, niin sillä täytyy olla jotakin mistä se on samaa mieltä.

Katsoin muuten neurobiologiasta Youtube-dokkarin ja sen mukaan tulkinnat kuten keppi käärmeenä etenevät hermostossa eräänlaista oikoreittiä: sähkösignaali matkustaa aivokuoren alaisille limbisille alueille noin kaksinkertaisella nopeudella suhteessa aivokuoreen ja kun tulkinta muodostuu siellä käärmeestä niin ihminen hyppää välittömästi pakoon. Aivokuoren kautta pyöräytetään sen sijaan hitaampi ja kehittyneempi tulkinta siitä, että keppi tosiaan on pelkkä keppi. Luonnossa on hyötyä siitä, että ihminen pomppaa ilmaan ennen kuin tiedostaa miksi. Siksi sellainen nopeampi reitti on muodostunut pikatoiminnalle. Se toimii hieman kuin haulikko: ampuu vähän miten sattuu, mutta osuu myös siksi aika hyvin.
Minulle itse asiassa kävi niin, että yksi päivä kesällä juostessani maaseudulla meinasin astua kyykäärmeen päälle, mutta singahdin varmaan kahden metrin korkeuteen ilmaan ja vasta siellä ilmassa tajusin että ”käärme” :D Joka tapauksessa, hermostossa on vielä kyseistäkin nopeampi reitti, joka johtaa vielä alemmas limbisten alueiden alapuolelle rakenteisiin kuten aivovesiviemäriä ympäröivään harmaaseen aineeseen, joka on puolestaan evolutiivisesti alkukantaisinta osaa aivoista ja leesiotutkimusten perusteella merkittävin tunne-elämän kannalta. Välittömät tunteet ohjaavat ilmeisesti elämää ilmeisesti aika merkittävästi. Niistä ihminen poimii ikään kuin kehyksen kaikelle mitä hänen ajatuksensa tekevät.
En tiedä mitä Heidegger jättimäisine aivokuorineen tuohon osaisi sanoa!
User avatar
Nebenkheperu
Posts: 89
Joined: Wed Dec 21, 2022 2:26 am

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Nebenkheperu »

Mercato, mielestäni pyörittelet aihepiirejä mukavasti, kaikenlainen kehämäisyys tuntuu varsinkin olevan kivasti edustettuna! Näin okkultistinalkuina tahi -loppuina voisimme nostaa Ouroboroksen esiin (mielestäni hykerryttävän monitahoinen symboli) vaikkapa autofellaation l. bockilaisen saunasolmun ilmineeraajana. Tätä voi verrata muinaisegyptiläiseen shen:in (suomeksi piiritys, ympyröinti, kehääminen?) käsitteeseen, vrt. 'taikapiiri' PGM:ssä tai varhaisemmassa ko. kulttuurin maagis-uskonnollisessa ajattelussa, mistä yhtenä merkkinä "kartussit" hieroglyfikirjoituksessa kuninkaallisia nimiä suojelevana tai eristävänä elementtinä. Mainitsematta muiden muinaisen Lähi-Idän kulttuurien tahi myöhemmän grimoire-perinteen käytänteitä.

Tuon tarkoitin osin sivuseikkana. Arvostan eri aikain psykologian/-analyysien esiintuomisiasi vapaine assosiaatioineen, unohtamatta nykyaikaisena pidettyä neurologiaa löydöksineen. Ynnä yleistä länsimaisen filosofian tuntemustasi. Hyviä lähtökohtia nykysatanistille työssään myöskin!
Oletko lukenut Anthony Peaken teoksen "The Daemon" tai hänen muuta tuotantoaan? Tai Susan Blackmoren tuoreempia julkaisuja, kuten "Consciousness: An Introduction"? Tai Noidan Käsikirjaa?

Ym. lienee kuitenkin hyvä peilata hämärästi & mustasti okkultistisempaan filosofiaan; pois materialismin synkän yksisilmäisestä alhosta.
Kuvittelen näkeväni käärmetulen tanssahtelevan hermojärjestelmässäsi kuin kuokkavieraan; kissa pöydällä hiirten loistaessa poissaolollaan. Varma selvänäköinen merkki koittavasta eroottismaagisesta eruptiosta; imminentti & immanentti, molemmat omiaan aiheuttamaan sekaannusta sielumielikehossa. Sillä kirjoitettu on: tasapainoita tätä kriiseilyä, joka hyvin inhimillistä on, notta saavutat Valtakunnansalin. Ehkä Kolmannenkin sellaisen; veri ja maaperä -ajattelu, Armanenschaftit yms. Ahnenerbet, kyykäärmeet, irminsulit, veri- ja bussilinjat, veltot ynnä jäykät kepit yms. kuumeinen symboliikka saa merkityksensä tietyllä merkuriaanisella suolan ja rikin tasapainottamisella; johtaen pippurin ja umaamin vihkimyksiin, sekä muihin joista minun ei ole laillista tässä kaivertaa.
Kenties sinun tulisi harkita jäsenhakemusta sopivaksi katsomallesi Azazelin Tähden looshille; ihmisten l. kohtalotovereiden kanssa puhuminen auttaa & helpottaa hätää, kuuluu vanha latteus mutta myös totuus, tai kuten eräs freudilainen analyytikko totesi: kukin ryömimme tyylillämme. Ja se tyyli on vapaa eli rakkaudellinen eli ykseydellinen. V-tyyli, siis "veritas" tai "visitores" eli kannattaa lukea/kerrata Jaques Vallée:n keskeiset teokset Passport to Magonia & Messengers of Deception.

Kaikesta tästä olen tietysti itse elävä esimerkki ja fohatinen fossiili. [Harpokrateen merkki]

Mutta mitä te muut olette tästä mieltä, kuinka käsittelette näitä yleisinhimillisiä kysymyksiä?
Ἐθεώρουν τὸν Σατανᾶν ὡς ἀστραπὴν.
"Animus risu novatur."
User avatar
Smaragd
Posts: 1120
Joined: Thu Jan 09, 2014 4:27 am

Re: Aine ja henki ykseyden aspekteina - Kaksiaspektinen monismi

Post by Smaragd »

Nebenkheperu wrote: Tue Mar 07, 2023 1:21 am Mutta mitä te muut olette tästä mieltä, kuinka käsittelette näitä yleisinhimillisiä kysymyksiä?
Koitetaan pitää nyt tämä keskustelu ketjun aiheessa. Muiden ihmisten henkilökohtaisten ongelmien setviminen ei liene mielekästä täällä. Pyrkikäämme siis setvimään omat ja läheisiemme likapyykit omissa oloissamme ja kysymään julkiseen keskusteluun sopivat kysymykset niille sopivissa ketjuissa.
"Would to God that all the Lord's people were Prophets”, Numbers 11:29 as echoed by William Blake
Locked